Post by Angelina on Aug 10, 2005 11:26:16 GMT 2
Title: Todellista ystävyyttä
Author: Angelina Anturajalka, eli minä.
Beta: Erutis
Paring: Harry/Draco
Rating: Pg-13
Genre: slash ja luultavasti romance
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Rowlingille. En omista muuta kuin typerän mielikuvitukseni ^^
Summary: Tylypahkan opettajat päättävät ruveta parantamaan tupien oppilaiden välejä.
Kiitokset: Betalleni Erutikselle,sekä Dorotea Sunlightille,joka on jaksanut kuunnella valitustani ja mietiskelyäni tämän ficin suhteen ^^.
A/N: No niin.Pitkästä aikaa aloin tosissani kirjoittaa jotain,minkä ajattelin myös julkaista.Tälläistä jälkeä siitä sitten tuli.
Kommentteja kaipailisin,tietysti.
(Ja tiedän,tämä ensimmäinen osa on hirvittävän lyhyt!)
-----
Todellista ystävyyttä.
1. LUKU
***
Harry Potterin ja hänen ikätovereidensa seitsemäs ja viimeinen vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa oli juuri alkamassa. Tieto Voldemortin paluusta, uhka pimeydestä ja pelko tulevasta oli luonut raskaan varjon velhomaailman ylle. Kaikki odottivat jännittyneinä mutta samalla kauhistelivat edessä olevaa taistelua, jossa lopultakin selviäisi, laskeutuuko velhomaailmaan rauha.
Harry huokasi syvään ja laittoi suuhunsa yhden suklaasammakon. Suru Siriuksen menetyksestä painoi yhä hänen mieltään, mutta epävarmuus ja pelko olivat siirtyneet etualalle. Hänen oli joko syyllistyttävä tai kuoltava murhaan. Se oli hänen kohtalonsa, eikä hän pystynyt muuttamaan sitä mitenkään. Harry ei kuitenkaan aikonut ajatella sitä. Hän halusi viettää viimeisen kouluvuotensa rauhassa ennen taistelua, mikäli se olisi mahdollista. Tosin kukaan ei tiennyt, milloin taistelu lopulta alkaisi.
Harry havahtui mietteistään Ronin äänekkääseen haukotukseen.
"Olemme pian perillä", Hermione tokaisi katsottuaan ulos junan ikkunasta pimenevään iltaan.
"Hyvä, minua alkoikin jo hiukoa", Ron sanoi venytellen.
Neville istui Ronin vieressä ja tutki mielenkiinnolla mimbulus mibletoniaansa, joka oli ollut hänen hoidossaan jo kahden vuoden ajan. Kasvi oli jo "täysikasvuinen", eikä Neville aikonut päästää sitä silmistään hetkeksikään.
Ginny silitti hajamielisesti Koukkujalkaa, ja Luna Lovekiva luki uusinta Saivartelijaa.
"Jos totta puhutaan", Ginny sanoi hetken kuluttua rikkoen hiljaisuuden, "minua pelottaa."
Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Et sinä todellakaan ole ainoa", Hermione sanoi hiljaa.
"Noh, ehkä kaikkia pelottaa", Ron tokaisi, "velhomaailmassa riehuu hullu murhaaja, jonka päämääränä on tappaa meidät kaikki ja vallata maailma. Ehkä se pistää hiukan pelottamaan."
"Oikeastaan, miksi kukaan koskaan edes ryhtyy pahaksi?" Neville mutisi hiljaa.
"Sen ymmärtäminen on ihan liikaa sinun aivoillesi, Longbottom. Turhaan vaivaat olematonta älyäsi sellaisilla asioilla, joista et koskaan tule ymmärtämään mitään", kuului venyttelevä ääni vaunuosaston ovelta.
Draco Malfoy oli liu'uttanut vaunuosaston oven huomaamattomasti auki ja seisoi nyt oviaukossa Crabbe ja Goyle takanaan.
"Malfoy", Harry totesi samantien halveksien, "et sitten voinut poiketa ikävystyttävästä tavastasi edes viimeisenä vuotena?"
"No mutta en tietenkään Potter!" Malfoy huudahti heti.
"Tämähän on viimeinen kerta, kun voin tulla kouluvuoden alkamisen kunniaksi vierailemaan viihtyisään vaunuosastoonne", hän totesi ja loi pilkallisen katseen Ronin, Nevillen, Hermionen, Ginnyn sekä Lunan suuntaan. Ron puristi kätensä nyrkkiin, ja Hermione sekä Ginny katsoivat Malfoyta inhoten.
Draco pyöritti huvittuneena päätään ja hänen platinanvaaleat hiuksensa heilahtivat hänen silmilleen. Hän puhalsi hiuksensa tyynesti pois silmiltä ja kääntyi katsomaan Harrya.
"Sinun olisi pitänyt kuunnella minua ensimmäisenä kouluvuonna. Jos olisit hyväksynyt ehdotukseni, ei sinun tarvitsisi viettää aikaasi tälläisen rupusakin seurassa."
Harry tuhahti.
"Niin, ja kun Voldemort olisi sanonut 'nyt on aika', olisit houkutellut minut ansaan ja luovuttanut mestarillesi."
Dracon ilme värähti hiukan hänen kuullessaan Voldemortin nimen.
"En minä ystäviäni petä, Potter", hän huomautti närkästyneenä.
"No, sitä me emme saa koskaan selville, koska sinulla ei ole ystäviä, Malfoy. Sinun maailmassasi ihmiset jakaantuvat Voldemortiin, kuolonsyöjiin, palvelijoihisi ja niihin, joita vihaat ja halveksit. Et voi tosissasi koskaan olla kenenkään ystävä."
Draco näytti hetken tyrmistyneeltä, sitten siltä kuin olisi ollut valmis mottaamaan Harrya. Hän kuitenkin astui muutaman askeleen eteenpäin ja kumartui Harryn kasvojen ylle.
"Kiitos osittain sinun, Potter", hän sihahti vasten Harryn kasvoja.
Sitten hän suoristautui, viittoi Crabben ja Goylen mukaansa ja katosi vaunuosastosta.
"Hän on vastenmielinen, ärsyttävä ja itserakas paska", Ron sanoi kiukusta kihisten.
"Ron", Hermione torui, muttei kovinkaan ponnekkaasti. Neville nyökkäili Ronin sanoille. Luna tyytyi tuijottamaan ikkunasta ulos ja ynähtämään myöntymisen merkiksi, mutta Ginny sen sijaan katsoi Harrya.
"Mitä ihmettä Malfoy kuiskasi sinulle?" hän kysyi yhtäkkiä. Harry käänsi katseensa ovesta Ginnyyn.
"Ei mitään, niitä tavallisia solvauksia vain", hän mutisi. Ginny katsahti Harrya epäilevästi, mutta uskoi lopulta.
Harry ei itsekään tiennyt, miksei kertonut muille, mitä Draco oli sanonut. Malfoy yritti kuitenkin saada hänet vain tuntemaan syyllisyyttä, mikä olisi ehkä onnistunutkin, ellei kyseessä olisi ollut Draco Malfoy. Tämähän oli yrittänyt ystävystyä Harryn kanssa, mutta Harry oli hylännyt tylysti tämän ehdotuksen. Harry kuitenkin yritti työntää muistot taka-alalle ja pelasi Ronin kanssa muutaman erän räjähtävää näpäystä, ennen kuin juna saapui Tylypahkaan.
***
"Tervetuloa jälleen uudeksi vuodeksi Tylypahkaan", rehtori Dumbledore sanoi kuuluvalla äänellä salin edestä, kun lajittelu viimein saatiin loppuun.
"Uudet oppilaat, mukava saada teidät tänne", hän jatkoi ja katsoi tupapöydissä istuvia ekaluokkalaisia, "ja vanhat, tervetuloa jälleen takaisin! Ennen pitoja haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanasen."
Ron pakotti katseensa irti tyhjistä kulta-astioista ja kääntyi muiden oppilaiden tavoin katsomaan Dumbledorea.
"Asiaa on painotettu aiemminkin, mutta nyt se tuntuu paljon ajankohtaisemmalta kuin ennen. Kuten me kaikki tiedämme, Voldemort –”, koko sali kohahti ja muutamat vetivät terävästi henkeä, "on palannut ja valmistelee luultavasti lopullista hyökkäystään. Meidän on siis entistä tärkeämpää luottaa toisiimme ja pyrkiä yhteistyöhön. Se saattaa tuntua haastavalta, ehkä jopa mahdottomalta, mutta toivon teidän edes yrittävän. Tämän vuoden aikana opettajatkin pyrkivät edistämään tupien välistä toveruutta ja kitkemään pois vihamielisyyttä ja epäluuloja. Siinäpä se. Nyt, nauttikaa", Dumbledore taputti kahdesti käsiään ja pian kultaiset vadit, kulhot ja kannut olivat täynnä ruokaa ja juomaa. Vilkas puheensorina täytti nopeasti salin.
"Tuossahan ei ollut mitään uutta", Ron tuhahti kasatessaan lautaselleen uuniperunavuorta. "Lajitteluhattu sanoi nuo kaikki samat asiat viidentenä vuonna."
"Ehkä Dumbledore tahtoi vain muistuttaa meitä", Harry sanoi, "viime vuonnahan hän ei puhunut alkajaispidoissa oikeastaan mitään."
Hermione puuskahti merkitsevästi ja pyöräytti silmiään.
"Lajitteluhattu ei maininnut viidentenä vuonna mitään siitä, että opettajat ryhtyisivät parantelemaan tupien välejä."
Harry katsoi nopeasti luihuisten pöytään ja kohtasi Draco Malfoyn siniharmaiden silmien katseen.
Luihuinen virnisti itsevarmasti, ja Harry tiesi, etteivät opettajien aikeet tulisi onnistumaan.
***
A/N2: Jatkoa tulee,mikäli lukijat sitä haluavat ^^
Author: Angelina Anturajalka, eli minä.
Beta: Erutis
Paring: Harry/Draco
Rating: Pg-13
Genre: slash ja luultavasti romance
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Rowlingille. En omista muuta kuin typerän mielikuvitukseni ^^
Summary: Tylypahkan opettajat päättävät ruveta parantamaan tupien oppilaiden välejä.
Kiitokset: Betalleni Erutikselle,sekä Dorotea Sunlightille,joka on jaksanut kuunnella valitustani ja mietiskelyäni tämän ficin suhteen ^^.
A/N: No niin.Pitkästä aikaa aloin tosissani kirjoittaa jotain,minkä ajattelin myös julkaista.Tälläistä jälkeä siitä sitten tuli.
Kommentteja kaipailisin,tietysti.
(Ja tiedän,tämä ensimmäinen osa on hirvittävän lyhyt!)
-----
Todellista ystävyyttä.
1. LUKU
***
Harry Potterin ja hänen ikätovereidensa seitsemäs ja viimeinen vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa oli juuri alkamassa. Tieto Voldemortin paluusta, uhka pimeydestä ja pelko tulevasta oli luonut raskaan varjon velhomaailman ylle. Kaikki odottivat jännittyneinä mutta samalla kauhistelivat edessä olevaa taistelua, jossa lopultakin selviäisi, laskeutuuko velhomaailmaan rauha.
Harry huokasi syvään ja laittoi suuhunsa yhden suklaasammakon. Suru Siriuksen menetyksestä painoi yhä hänen mieltään, mutta epävarmuus ja pelko olivat siirtyneet etualalle. Hänen oli joko syyllistyttävä tai kuoltava murhaan. Se oli hänen kohtalonsa, eikä hän pystynyt muuttamaan sitä mitenkään. Harry ei kuitenkaan aikonut ajatella sitä. Hän halusi viettää viimeisen kouluvuotensa rauhassa ennen taistelua, mikäli se olisi mahdollista. Tosin kukaan ei tiennyt, milloin taistelu lopulta alkaisi.
Harry havahtui mietteistään Ronin äänekkääseen haukotukseen.
"Olemme pian perillä", Hermione tokaisi katsottuaan ulos junan ikkunasta pimenevään iltaan.
"Hyvä, minua alkoikin jo hiukoa", Ron sanoi venytellen.
Neville istui Ronin vieressä ja tutki mielenkiinnolla mimbulus mibletoniaansa, joka oli ollut hänen hoidossaan jo kahden vuoden ajan. Kasvi oli jo "täysikasvuinen", eikä Neville aikonut päästää sitä silmistään hetkeksikään.
Ginny silitti hajamielisesti Koukkujalkaa, ja Luna Lovekiva luki uusinta Saivartelijaa.
"Jos totta puhutaan", Ginny sanoi hetken kuluttua rikkoen hiljaisuuden, "minua pelottaa."
Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Et sinä todellakaan ole ainoa", Hermione sanoi hiljaa.
"Noh, ehkä kaikkia pelottaa", Ron tokaisi, "velhomaailmassa riehuu hullu murhaaja, jonka päämääränä on tappaa meidät kaikki ja vallata maailma. Ehkä se pistää hiukan pelottamaan."
"Oikeastaan, miksi kukaan koskaan edes ryhtyy pahaksi?" Neville mutisi hiljaa.
"Sen ymmärtäminen on ihan liikaa sinun aivoillesi, Longbottom. Turhaan vaivaat olematonta älyäsi sellaisilla asioilla, joista et koskaan tule ymmärtämään mitään", kuului venyttelevä ääni vaunuosaston ovelta.
Draco Malfoy oli liu'uttanut vaunuosaston oven huomaamattomasti auki ja seisoi nyt oviaukossa Crabbe ja Goyle takanaan.
"Malfoy", Harry totesi samantien halveksien, "et sitten voinut poiketa ikävystyttävästä tavastasi edes viimeisenä vuotena?"
"No mutta en tietenkään Potter!" Malfoy huudahti heti.
"Tämähän on viimeinen kerta, kun voin tulla kouluvuoden alkamisen kunniaksi vierailemaan viihtyisään vaunuosastoonne", hän totesi ja loi pilkallisen katseen Ronin, Nevillen, Hermionen, Ginnyn sekä Lunan suuntaan. Ron puristi kätensä nyrkkiin, ja Hermione sekä Ginny katsoivat Malfoyta inhoten.
Draco pyöritti huvittuneena päätään ja hänen platinanvaaleat hiuksensa heilahtivat hänen silmilleen. Hän puhalsi hiuksensa tyynesti pois silmiltä ja kääntyi katsomaan Harrya.
"Sinun olisi pitänyt kuunnella minua ensimmäisenä kouluvuonna. Jos olisit hyväksynyt ehdotukseni, ei sinun tarvitsisi viettää aikaasi tälläisen rupusakin seurassa."
Harry tuhahti.
"Niin, ja kun Voldemort olisi sanonut 'nyt on aika', olisit houkutellut minut ansaan ja luovuttanut mestarillesi."
Dracon ilme värähti hiukan hänen kuullessaan Voldemortin nimen.
"En minä ystäviäni petä, Potter", hän huomautti närkästyneenä.
"No, sitä me emme saa koskaan selville, koska sinulla ei ole ystäviä, Malfoy. Sinun maailmassasi ihmiset jakaantuvat Voldemortiin, kuolonsyöjiin, palvelijoihisi ja niihin, joita vihaat ja halveksit. Et voi tosissasi koskaan olla kenenkään ystävä."
Draco näytti hetken tyrmistyneeltä, sitten siltä kuin olisi ollut valmis mottaamaan Harrya. Hän kuitenkin astui muutaman askeleen eteenpäin ja kumartui Harryn kasvojen ylle.
"Kiitos osittain sinun, Potter", hän sihahti vasten Harryn kasvoja.
Sitten hän suoristautui, viittoi Crabben ja Goylen mukaansa ja katosi vaunuosastosta.
"Hän on vastenmielinen, ärsyttävä ja itserakas paska", Ron sanoi kiukusta kihisten.
"Ron", Hermione torui, muttei kovinkaan ponnekkaasti. Neville nyökkäili Ronin sanoille. Luna tyytyi tuijottamaan ikkunasta ulos ja ynähtämään myöntymisen merkiksi, mutta Ginny sen sijaan katsoi Harrya.
"Mitä ihmettä Malfoy kuiskasi sinulle?" hän kysyi yhtäkkiä. Harry käänsi katseensa ovesta Ginnyyn.
"Ei mitään, niitä tavallisia solvauksia vain", hän mutisi. Ginny katsahti Harrya epäilevästi, mutta uskoi lopulta.
Harry ei itsekään tiennyt, miksei kertonut muille, mitä Draco oli sanonut. Malfoy yritti kuitenkin saada hänet vain tuntemaan syyllisyyttä, mikä olisi ehkä onnistunutkin, ellei kyseessä olisi ollut Draco Malfoy. Tämähän oli yrittänyt ystävystyä Harryn kanssa, mutta Harry oli hylännyt tylysti tämän ehdotuksen. Harry kuitenkin yritti työntää muistot taka-alalle ja pelasi Ronin kanssa muutaman erän räjähtävää näpäystä, ennen kuin juna saapui Tylypahkaan.
***
"Tervetuloa jälleen uudeksi vuodeksi Tylypahkaan", rehtori Dumbledore sanoi kuuluvalla äänellä salin edestä, kun lajittelu viimein saatiin loppuun.
"Uudet oppilaat, mukava saada teidät tänne", hän jatkoi ja katsoi tupapöydissä istuvia ekaluokkalaisia, "ja vanhat, tervetuloa jälleen takaisin! Ennen pitoja haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanasen."
Ron pakotti katseensa irti tyhjistä kulta-astioista ja kääntyi muiden oppilaiden tavoin katsomaan Dumbledorea.
"Asiaa on painotettu aiemminkin, mutta nyt se tuntuu paljon ajankohtaisemmalta kuin ennen. Kuten me kaikki tiedämme, Voldemort –”, koko sali kohahti ja muutamat vetivät terävästi henkeä, "on palannut ja valmistelee luultavasti lopullista hyökkäystään. Meidän on siis entistä tärkeämpää luottaa toisiimme ja pyrkiä yhteistyöhön. Se saattaa tuntua haastavalta, ehkä jopa mahdottomalta, mutta toivon teidän edes yrittävän. Tämän vuoden aikana opettajatkin pyrkivät edistämään tupien välistä toveruutta ja kitkemään pois vihamielisyyttä ja epäluuloja. Siinäpä se. Nyt, nauttikaa", Dumbledore taputti kahdesti käsiään ja pian kultaiset vadit, kulhot ja kannut olivat täynnä ruokaa ja juomaa. Vilkas puheensorina täytti nopeasti salin.
"Tuossahan ei ollut mitään uutta", Ron tuhahti kasatessaan lautaselleen uuniperunavuorta. "Lajitteluhattu sanoi nuo kaikki samat asiat viidentenä vuonna."
"Ehkä Dumbledore tahtoi vain muistuttaa meitä", Harry sanoi, "viime vuonnahan hän ei puhunut alkajaispidoissa oikeastaan mitään."
Hermione puuskahti merkitsevästi ja pyöräytti silmiään.
"Lajitteluhattu ei maininnut viidentenä vuonna mitään siitä, että opettajat ryhtyisivät parantelemaan tupien välejä."
Harry katsoi nopeasti luihuisten pöytään ja kohtasi Draco Malfoyn siniharmaiden silmien katseen.
Luihuinen virnisti itsevarmasti, ja Harry tiesi, etteivät opettajien aikeet tulisi onnistumaan.
***
A/N2: Jatkoa tulee,mikäli lukijat sitä haluavat ^^