KIITOS KAIKILLE,JOTKA OVAT KOMMENTOINEET TAI LUKENEET TÄTÄ FICCIÄ <3
Anteeksi,minulla ei ole nyt aikaa kirjoittaa kaikille henk.kohtaisia "viestejä", mutta kiitän teitä näin yleisesti!
Iso haliruttaus myös betalleni,Erutikselle!
*******
OSA 6
Kahden viikon ajan Draco vältteli Harrya. Koska heidän taikajuomansa piti antaa olla rauhassa muutaman viikon, heidän ei tarvinnut käydä liemitunneilla tai muilla yhteisillä oppitunneilla, eikä Draco vilkaissut Harryyn päinkään. Jos Harry yritti pysäyttää häntä sanoakseen jotain, Draco käveli tyynesti ohi vaikka tiesikin käyttäytyvänsä idioottimaisesti. Hän ei vain halunnut kohdata Harrya silmästä silmään, ellei olisi aivan pakko. Hänen ylpeytensä ei sallinut sitä, ei hänen sanojensa jälkeen.
Minkäköhän takia joku yleensä suutelee toista ihmistä?Kello oli jo paljon, varmasti yli puolen yön. Draco ei kuitenkaan saanut unta. Hän vaihteli asentoaan puolelta toiselle yrittäen saada unen päästä kiinni. Tuloksetta. Lopulta Draco luovutti, nousi ylös, puki vaatteet ylleen ja lähti ulos luihuisten oleskeluhuoneesta. Hän päätti mennä pihalle haukkaamaan happea saadakseen ajatuksensa selvitetyksi.
Matkallaan pois tyrmistä Draco käveli liemien luokan ohi. Huomenna hänen ja Harryn pitäisi lisätä loput ainesosat ystävyysjuomaan. Hän tuhahti. Mitähän siitäkin lopulta tulisi.
Pian hän oli jo eteishallissa. Voron tai Norriskan askeleita ei kuulunut mistään, joten Draco käveli kaikessa rauhassa oville ja avasi ne. Ulkona oli viileä ja kostea yöilma, ainoa valo tuli taivaalla hohtavista tähdistä ja kuusta. Pihalla tuuli kevyesti, ja Kielletyn metsän suunnalta kuului pöllöjen huhuilua.
Draco veti tuoksuvaa ulkoilmaa keuhkoihinsa, sulki ovet ja lähti kävelemään lähemmäs järveä. Päästyään rantaan hän hätkähti.
Suuren tammen takaa lensi järveen kivi, joka oli vähällä hipaista hänen kasvojaan. Draco oli jo aikeissa katsoa puun toiselle puolelle sanoakseen heittäjälle pari valittua sanaa, mutta ennen kuin hän ehti liikahtaakaan, puun takaa alkoi kuulua vaimeaa puhetta.
"Paskat Dracosta!"
Draco arveli tunnistavansa äänen, se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin Harry Potterille. Hän käveli hitaasti lähemmäs puuta kuullakseen Harryn puheen vielä paremmin.
"En minä tarvitse Malfoyta. Mitä hän on hyväkseni tehnyt? EI MITÄÄN. Vuodesta toiseen olen saanut kuulla pelkkää inhottavaa naljailua, nimittelyä ja muistutuksia siitä, ettei minulla ole vanhempia!"
Kuunnellessaan Harryn purkausta Dracoa alkoi inhottaa oma itsensä. Hän oli tosiaan aina tilaisuuden tullen heittänyt Harrylle piikittelevää kommenttia tämän otsassa olevasta arvesta, ystävistä, ulkomuodosta (jossa ei ollut tarkemmin ajatellen mitään vikaa) ja kaikesta muusta.
'Se on Potterin omaa syytä', Draco yritti vakuutella itselleen. 'Minä tarjosin ystävyyttäni, ehdotin reilua kaveruutta, mutta hän ei hyväksynyt sitä.'Ajatellessaan asiaa Draco kuitenkin tajusi, että hänessä oli vikaa paljon enemmän.
"Niin. Minä en tarvitse häntä yhtään mihinkään, vaikka... vaikka... vaikka-hän-antoi-minulle-elämäni-parhaan-suudelman-hemmetti-soikoon!" Harry sanoi kovalla äänellä ja heitti jälleen kiven järveen vihaisena.
Dracoa alkoi hymyilyttää. Tietysti hän tiesi olevansa loistava suutelija, muttei hän ollut arvannut, että se pieni viaton suukko oli saanut Harryn noin sekaisin. Dracon mietteet keskeytti Harryn sarkastinen tuhahdus.
"Ketä minä yritän vakuuttaa? Ihastunut minä siihen itsekkääseen paskiaiseen olen."
Draco virnisti. Hän ei ollut viitsinyt edes elätellä toiveita että saisi tunteilleen vastakaikua, mutta tässä sitä nyt oltiin.
Draco ei malttanut enää pysyä piilossa, joten hän astui puun toiselle puolelle ivallisesti virnuillen.
"Jatka ihmeessä, Potter", hän sanoi ja Harry nousi säikähtäneenä seisomaan. "Rakkaudentunnustuksiasi on ilo kuunnella, varsinkin kun minä satun olemaan palavien tunteidesi kohde."
Harryn posket alkoivat saada punaista väriä, ja hänen äänensä oli epävarma.
"K-kauanko sinä oikein olet istunut salakuuntelemassa minua?"
"En itse asiassa hetkeäkään. Minä nimittäin seisoin", vaalea poika vastasi. Harry tuhahti.
"No hyvä on", Draco sanoi sitten. "Ainakin tarpeeksi kauan, sillä pystyn jo näkemään Saivartelijan ja Päivän Profeetan kohuotsikot sieluni silmin:
'Harry Potter, poika-joka-ihastui-poikaan'. Se käy varmaan aika hyvin kaupaksi, vai mitä luulet?"
Harryn kädet puristuivat nyrkkiin, mutta vihreistä silmistä saattoi erottaa pientä hätäännystä.
"Ei, et sinä voisi..."
"Sano yksikin hyvä syy, miksen?"
"Koska sinä olet ihastunut minuun", tumma poika sanoi nyt jo päättäväisemmin.
Draco alkoi nauraa. Oikeassahan Harry oli, mutta Draco ei kehdannut myöntää sitä. Hänen ylpeytensä astui jälleen esiin.
"Mistä ihmeestä sinä tuollaista sait päähäsi?"
"Eivätkö välittäminen ja kiintymys ole sellaisia tunteita, joita yleensä ilmaistaan suutelemalla toista?" Harry huomautti.
'Voi helvetti.'Draco päätti kuitenkin yrittää säilyttää ylpeytensä edes jollain lailla, vaikka Harry oli osunut tismalleen oikeaan.
"Hyvä on, Potter, sinä voitit. Myönnettäköön, että tunnen jonkinasteista kiintymystä sinua kohtaan."
Draco valehteli taas. Hänen tunteensa Harrya kohtaan olivat enemmän – itse asiassa paljon enemmän – kuin kiintymystä, mutta hän ei pystynyt myöntämään sitä. Ainakaan vielä.
"No, on sekin jotain", Harry vastasi olkiaan kohauttaen. Hän yritti siten peittää pettymyksensä, sillä hän oli olettanut, että Draco tunsi häntä kohtaan hiukan enemmän kuin pelkkää jonkinasteista kiintymystä.
Harry nosti maasta näkymättömyysviittansa ja kääntyi lähteäkseen sisälle linnaan.
"Hei!" Draco huudahti yhtäkkiä. Harryn käänsi katseensa takaisin häneen.
"Et sinä voi noin vain pamauttaa, että olet ihastunut minuun ja sitten lähteä pois."
Harry nauroi ja lähti kävelemään kohti linnan ulko-ovia. Vähän matkan päässä heittäessään viittaa ylleen hän huusi: "Taisinpa silti tehdä niin." Sitten hän asteli sisälle linnaan.
Draco hymyili itsekseen. Tuo piirre oli vain yksi niistä kaikista, joita hän Harryssa arvosti.
***
Harryn iloinen nauru kaikui taikajuomien luokassa sen verran kovaa, ettei se jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Kalkaros oli juuri viemässä Nevilleä ja Theodorea sairaalasiipeen, sillä heidän juomansa oli läikkynyt yli ja molempien poikien poskiin oli ilmestynyt vihreitä paiseita, eikä hän näin ollen voinut sakottaa rohkelikolta pisteitä Harryn liiasta äänekkyydestä.
Draco sekoitti noidankattilassa hiljaa kiehuvaa ystävyysjuomaa ja silmäili huvittuneena Harryn iloista, aitoa naurua. Potter oli varmaan ensimmäinen, joka nauroi hänen jutuilleen tosissaan eikä vain siksi, että se sattui olemaan tapa. Sitä paitsi, kenenkään nauru ei ollut koskaan kuulostanut Dracon korvissa yhtä kauniilta kuin Harryn.
Kaikki luokassa olijat tuijottivat Harrya ja Dracoa vähintäänkin hämmästyneinä. He olivat tehneet juomansa tähän asti sulassa sovussa, ja nyt näytti siltä, että Harry nauroi vilpittömän huvittuneena Dracon vitseille. Se jos mikä pisti kyllä ihmettelemään.
"Lopeta jo, Potter", Draco sanoi hetken kuluttua lisätessään vielä muutaman mandariinilohkon noidankattilaan.
"Minä en ainakaan aio ryhtyä antamaan sinulle tekohengitystä, mikäli meinaat tukehtua nauruusi."
Harry hiljeni lopulta, mutta virnuili yhä.
"Draco hei, minä satun tietämään että sinä puhaltelisit suuhuni enemmän kuin mielelläsi."
"Älä luule liikoja, Harryseni."
Samassa tyrmän ovi avautui, ja Kalkaros asteli takaisin luokkaan. Hän ilmoitti viileästi tunnin päättyneen, ja oppilaat alkoivat keräillä tavaroitaan. Draco ja Harry nousivat yhtä aikaa lähteäkseen.
"Nähdään, Potter", Draco sanoi silmää iskien ja lähti luokasta luihuistovereidensa seuratessa.
Harry hymyili. He olivat sopineet tapaavansa keskiyöllä jälleen pihamaalla.
Hän jäi odottamaan luokan ovelle Ronia ja Hermionea, ja pian he lähtivät yhtä matkaa pois tyrmistä.
"Ah, viikko enää!" Ron sanoi kun he kävelivät kolmisin kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta. "Maltan tuskin odottaa, että pääsen eroon Zabinista ja siitä kirotusta lemmenjuomasta!"
"Mmm", Harry ynähti vastaukseksi. Häntä epäilytti, miten heidän ystävyysjuomansa kanssa lopulta tulisi käymään. Merkitsivätkö kiintymys ja ihastus samaa kuin ystävyys? Entä jos Draco alkaisi viikon aikana tuntea häntä kohtaan jotain kiintymystä vahvempaa? Näkyisikö sekin lopputuloksessa?
"Harry? Kuuntelitko sinä?" Ron huudahti yhtäkkiä ja Harry havahtui mietteistään.
"Mitä sanoitkaan?"
Ron pyöritteli silmiään.
"Seamus ehdotti, että pelattaisiin illalla pitkään korttia, tai tekisimme jotain muuta, koska huomenna on vapaapäivä. Hän ja Dean lupasivat opettaa minulle ja Nevillelle joitain korttipelejä."
Harry puri huultaan. Illalla tarkoittaisi sitä, että pelaamista jatkuisi pitkälle aamuyöhön. Harryn pitäisi kuitenkin päästä jollain verukkeella tapaamaan Dracoa kahdeltatoista.
"Hyvä idea, mutta – ”
"Mutta mitä?"
"Ööh... Kalkaros antoi minulle pari päivää sitten jälki-istuntoa täksi päiväksi. Minun pitää mennä pesemään tyrmän lattioita keskiyöllä."
Ron näytti epäilevältä.
"Koska hän sinulle jälki-istuntoa on antanut? Mistä hyvästä?"
"No, pidin kai liikaa melua käytävällä tai jotain. En minä nyt enää muista", Harry yritti selittää.
"Keskiyöllä?" Hermione kysyi ihmeissään. Harry alkoi jo hermostua heidän uteluihinsa. "Niin. Huomenna on vapaata, joten se ei haittaa."
Hermione kohautti olkiaan ja näytti nielevän selityksen. Ron sen sijaan näytti yhä epäluuloiselta, ja Harry yritti loihtia kasvoilleen mahdollisimman pahoittelevan ilmeen vaikuttamatta kuitenkaan epäilyttävältä. Olisihan hän mielellään viettänytkin aikaa tupatovereidensa kanssa, mutta hän oli ehtinyt jo sopia tapaamisesta Dracon kanssa. Ja jos Harry oli rehellinen itselleen, Dracon tapaaminen houkutteli häntä enemmän.
***
Kello läheni hitaasti kahtatoista, mutta luihuisten oleskeluhuoneessa oli vielä täysi tohina. Huomenna olisi vapaapäivä, eikä ketään huvittanut mennä aikaisin nukkumaan.
Draco istui nojatuolissa luoden välillä halveksivia silmäyksiä Blaisen suuntaan. Hän oli eilen saanut kuulla jotain, mistä ei todellakaan ilahtunut. Kyllä hän tiesi, ettei Zabinista olisi vastusta, mutta siitä huolimatta häntä otti päähän.
"Olisitte nähneet sen ekaluokkalaisen ilmeen!" Blaise sanoi kovalla äänellä. "Olin varma, että hän pillahtaa itkuun, vaikken ehtinyt edes sanoa hänelle mitään."
Crabbe ja Goyle nauroivat ja Pansy tirskahti. Draco näytti lähinnä säälivältä.
"Ihan totta, Zabini, pelottelet katseellasi jotain ekaluokkalaista ja nyt kehuskelet sillä?"
Kaikki lopettivat nauramisen kuin seinään, ja Blaise näytti hivenen nololta.
"Mutta minä voin kyllä antaa teille nauramisen aihetta", Draco jatkoi, "vai haluaako kukaan kuulla, kenen nimeä Zabini toistelee keskellä yötä?"
Blaisen kasvoilla viivähtänyt nolostunut ilme vaihtui kauhistuneeksi. Totta kai hän oli selvillä unistaan ja niiden kohteesta muttei tietenkään tiennyt hokeneensa henkilön nimeä ääneen.
"KERRO!" kuului monesta suusta yhtä aikaa, ja kaikki katsoivat Dracoa uteliaina.
Draco virnisti häijysti. Se oli ollut pelkkää sattumaa, että hän oli ollut eilen Harryn kanssa myöhään ulkona. Palattuaan makuusaleihin Draco oli kuullut Blaisen sängyn suunnalta puhetta. Poika oli nukkunut sikeästi mutta toistellut hyvinkin selvästi erään toisen pojan nimeä.
Blaise pudisti rivakasti päätään muiden selän takana. Draco vain jatkoi virnuiluaan ja avasi suunsa puhuakseen, muttei ehtinyt aloittakaan.
"Turpa kiinni, Malfoy", Blaise sanoi hiljaa mutta päättäväisesti.
Draco tiesi, ettei Blaisella olisi minkäänlaista salaisuutta paljastettavana hänestä, sillä hän pyrki pitämään kaikki yksityisasiansa salassa. Niinpä hän voisi aivan hyvin paljastaa pojan nimen, sillä Blaise ei ainakaan kovin pahasti voisi kostaa.
"No mutta Zabini", Draco lausui lepertelevällä äänellä, "jos et halua salaisuuksiesi paljastuvan, mieti ensi kerralla kahdesti, kannattaako nähdä märkiä ja äänekkäitä unia
Weasleystä."
Sitten hän lähti.
***
Harry istui järven rannalla ja kietoi kaapuaan tiukemmin ympärilleen. Draco oli jo viisitoista minuuttia myöhässä. Harry ei suostunut ajattelemaan, ettei tämä tulisikaan. Ei Malfoy voinut pettää häntä niin, eihän?
'Se oli vain pilaa', sanoi pieni ääni Harryn päässä.
'Ei hän sinusta oikeasti välitä, tämä on taas jokin typerä temppu, jolla hän saa nolattua sinut koko koulun silmissä.'Kun Dracoa ei vieläkään näkynyt, Harry alkoi tuntea olonsa idioottimaiseksi. Kuinka hän oli saattanut luottaa Malfoyihin? Miksei hän ollut heti tajunnut, että toinen vain leikki hänen tunteillaan? Huomenna koko koulu saisi kuulla, kuinka homo-Potter oli värjötellyt keskellä yötä pihalla odottamassa luihuisten prinssiä.
Harry irrotti katseensa järvestä vihaisena ja surullisena. Hän kääntyi ympäri lähteäkseen kohti linnaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt astua askeltakaan, kun kuului kova muksahdus.
"Ai helvetti Potter!" Draco manasi ja piteli päätään. Harrynkin otsaan koski, ja hän tunsi veden nousevan silmiinsä.
"Kiitos vain, nyt kaduttaa että vaivauduin paikalle ollenkaan", Draco jatkoi ja istahti nurmikolle yhä otsaansa hieroen. Harry istui hänen viereensä ja hymyili hiukan.
"Oma syysi. Ei kukaan käskenyt sinun hiippailla takanani."
Draco tyytyi tuhahtamaan.
He istuivat jonkin aikaa hiljaa ja vaikka Harry ei sanonutkaan sitä ääneen, hän oli melkein iloisempi kuin voitettuaan huispausmestaruuden edellisenä vuonna. Ja se johtui vain ja ainoastaan siitä, että Draco oli sittenkin tullut.