Yhteistyötä (H/D, R ) päiv. 17.11

[Gandalia]

Luin nyt kai kolme osaa putkeen. Vai kaksi? No, sama se. Piilarit kuivuivat ja varmaan kohta tippuvat silmistä. ;D

Ihana ficci! Pidän siitä, ettei Draco hallitse tässä niin paljon kuin useimmissa H/D-ficeissä. Tundran sanoin: "Eikä Harrykaan onneksi ole mikään nyhverö."
Loppu oli varsinkin todella ihana. Jossain vaiheessa alkoi tulla sellainen tunne, että olen lukenut tämän jo monta kertaa, mutta onneksi se lähti. En muista missä se oli, kai siinä kun Hartsa mietiskeli että Draco on hyvännäköinen. Se jotenkin tuntui kliseiseltä. Mutta se olikin ainoa huono kohta.

[ValandraHarneth]

Huu. Ihana.
Draco on tässä niin aito kuin olla voi, kuten myös Harry. Kun ne nyt kerran samaan tupaan on laitettu, niin tottahan toki Harry on juuri se, joka hieroo sopua, ja Draco yrittää parhaansa mukaan pitää vihaa yllä. Loistavasti kirjoitettu. ^^
Kirjoitat muutenkin todella upeasti, tilanteet tuntuvat aidoilta, ja juuri noin voisin kuvitella asioiden etenevän. Ettei kumpikaan oikein tiedä, mitä tekee. Ja Dracon reaktio suudelman jälkeen oli oikeanlainen. ^^
Mutta joo. Jatkoa. Tämän rakentavampaa en saa aikaan yhden aikaan yöllä, voin yrittää myöhemmin uudestaan.

[kara]

jaatkoa, olkaa niin kilttejä*anoo kauhistuneena tekstin yhtäkkisestä loppumisesta*.
oon uus täällä joten luin kaiken yhteen pötköön. kirjoitus oli mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja kaikkea muuta mahdollista jonka takia en voinut jättää lukemista kesken.
aivan loistava! Jatkoa,jatkoa!*on repeämäisillään odotuksesta*
tuo hermionen taika oli aika huvittava...Ja pikku-proffan pelkkä kiinnostunut suhtautuminen siihen.
Draco pulassa...Jännää

[Dory]

A/N: Olen laiska. Tuplapäivitystä, saimme vihdoin tämän kuudennen osan julkaistavaan kuntoon. ^^
Enjoy, if you can.

Kuudes osa

Draco nousi ylös vaivalloisesti ja puki päälleen hitaasti, hän ei ikinä herännyt kunnolla ennen aamupalaa. Hyräillen lempilauluaan hiljaisella äänellä hän hipsi kohti kylpyhuonetta, varoen herättämättä ketään. Aamulla hän tarvitsi aina hetken omaa aikaa. Aikaa ajatteluun...
Silloin kaikki vyöryi hänen mieleensä. Harry, eilisilta, siepin jahtaus, keskustelu (jos sitä nyt keskusteluksi voi kutsua) ja sitten lopulta... Helvetti. Ei helvetti. Minä suutelin Potteria. Tai hän suuteli minua. Miten vain, se tapahtui silti.. Ei, mitä minä oikein ajattelin silloin? Sehän on Potter. Pahin viholliseni.. Jolla on uskomattoman kauniit silmät.

”Huomenta”, ääni sanoi Dracon takana.
Draco kääntyi viivytellen, hän oli tunnistanut äänen heti. Mahdollisimman hitaasti hän kohotti katseensa kohtaamaan vihreät silmät, jotka juuri olivat pyörineet hänen ajatuksissaan.

”Oli aika kiva ilta eilen”, Harry sanoi. Hän katsoi arvostelevasti Dracoa, hän ei hymyillyt, mutta ei myöskään ollut täysin vakava. Hän näytti kuin olisi hautonut jotain salaperäistä. Draco värähti niin voimakkaasti että se näytti ravistukselta. Hän mulkoili seinää eikä päässyt ovesta ulos, koska Harry oli tukkinut sen. Hän ei osannut tehdä mitään, hän ei halunnut puhua Harrylle eikä edes katsoa tätä. Silti hän meinasi repiä itsensä kappaleiksi jotta olisi voinut taas suudella tätä. Sen takia hän oli myös vihainen itselleen. Draco alkoi suikaloimaan samettivyötään. Harry ei siitä välittänyt. Hän henkäisi pienesti ja sai Dracon vilkaisemaan häneen. Harry näytti järkyttyneeltä.

”Sieppi! Me unohdimme siepin sinne ulos!”
Draco lopetti vyönsä suikaloimisen ja katsoi epäuskoisena Harrya.
”Mitä?! Etkö sinä ottanut sitä kiinni illalla?”
Harry näytti vaikealta.
”Oli vähän muuta ajateltavaa kuin jokin typerä sieppi…”

”Potter!!” Draco raivostui ja työntyi Harryn ohitse makuusaliin. Kaikki muut olivat jo menneet aamupalalle. Harry kurtisti kulmiaan.
”Ei se nyt maailmanloppu ole. Käydään etsimässä sitä ennen tunteja. Tule.”
”Enkä tule!”
”Draco, sinä olit siellä myös pelaamassa kanssani! Sinä tulet auttamaan minua siepin etsimisessä!”
”Ei se ole minun vikani, ettet sinä tajunnut ottaa sitä kiinni!” Draco tiuskaisi saaden Harryn hymyilemään oudosti.
”Ai ei vai?” Harry kysyi kohottaen toista kulmaansa aavistuksen verran.

”Mitä?” Draco ei oikein tiennyt, mitä hänen kuuluisi vastata varsin sarkastisesti esitettyyn kysymykseen.
”Kysyin vain, että ai ei vai? Oletko varma, aivan varma, ettei se olisi juuri sinun vikasi?”
Draco katsoi Harrya hämmästyneenä, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun toinen jo kääntyi lähteäkseen.
”Sinulla on puoli tuntia aikaa. Ehdit juuri syödä aamupalan. Nähdään ulko-ovilla”, Harry vielä huikkasi olkansa yli.

Harry sulki oven perässään. Oven kolahduksen myötä Dracon sisällä nousi raivonpuuska.
”Luule vain Potter että sinä voit pompotella minua miten lystäät!” hän huudahti, mutta Harry ei näköjään enää kuullut sitä. Draco puhahti ärtyneenä.
”Minähän en mene mitään sieppiä metsästämään, hoitakoon itse sen”, hän mutisi hiljaa kun keräili koulutavaroita ja kirjoja laukkuunsa. Hän ei halunnut enää olla Harryn lähellä, ei sen eilisiltaisen jälkeen. Silloin se oli tuntunut aivan loistavalta idealta, hän oli halunnut kokeilla miltä tuntui suudella saman sukupuolen edustajaa, miltä tuntui suudella Harry Potteria. Olikohan Harry ennen sitä suudellut ketään? Draco suuttui jo ajatuksilleenkin ja pyyhki mielensä täysin tyhjäksi Potterin kaltaisista asioista, niin hän päätti.
”Aamupalaa, kiitos”, hän sanoi hiljaa itsekseen.

Hän meni Suureen saliin, joka oli jo melkein täynnä. Draco melkein suuntasi Luihuisen pöytään, mutta nähdessään Hermionen siellä, hän muistikin että Korpinkynnen pöytäänhän hänen pitää mennä. Siellä Harry jo lopetteli aamiaistaan.
”Menenkin jo etsimään sieppiä, niin ei tuhlata aikaa. Syö ja tule heti perästä sinäkin”, Harry sanoi katsomatta Dracoon.
”Joo joo”, Draco puhahti. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä. Siksi hän suuntasikin yläkertaan loitsutunnille muiden Korpinkynsien kanssa.

Noin kymmenen minuuttia tunnista oli kulunut, kun ovesta astui sisään Matami Huiski.
”Anteeksi, professori Lipetit, mutta saisinko viedä herra Malfoyn mukanani? Olisi hänelle vähän asiaa”, hän sanoi tiukan kuuloisena. Draco rypisti otsaansa. Lipetit antoi Dracon mennä ja matami johdatti tämän sanaakaan sanomatta pihamaalle. He suuntasivat kohti huispauskenttää.

”Tuota… Mistähän mahtaa olla kyse?” Draco kysyi lievästi ärtyneenä itsekin. Huiski heitti häneen vihaisen ilmeen ja sanoi sitten:
”Herra Potter kertoi että te hukkasitte siepin eilen illalla. Järkyttävää! Kuinka te osasittekaan möhliä niin?! Ja otitte siepinkin ihan ilman lupaa!”
”Älä minua syytä, se oli Potterin idea!”
”Minä en välitä kenen idea se oli, te molemmat kuitenkin sillä pelasitte eilen! Ja pakenitte vielä paikalta, kun ette näköjään jaksaneet ottaa sitä illalla vielä kiinni. Hmph! Herra Potterin sain kiinni juuri vähän aikaa sitten. Hän kertoi koko jutun.”

Draco toivotti hiljaa Harrylle tuskallista matkaa helvettiin.
He tulivat kentän reunalle, jossa Harry jo odottikin luutaansa nojaillen. Hän näytti syvästi ärtyneeltä, kuten Dracokin. Mutta Huiski näytti vieläkin ärtyneemmältä.
”Menette heti etsimään sieppiä. Eikä ole palaamista ilman sitä. Tämä tapaus tietää toimenpiteitä jälkeenpäin”, hän sanoi ja lähetti Dracon ja Harryn matkoihinsa.

Draco mulkoili Harrya murhaavasti, kun he harppoivat kentän poikki, eikä toinen jäänyt yhtään huonommaksi.
”No niin, mitä me nyt tehdään?” Draco kysyi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
”Ai nyt seura kelpaa? Aikaisemminhan sinä aioit jättää minut yksin etsimään sitä sieppiä”, Harry puuskahti.
”Kuule, nyt ei oikein ole vaihtoehtoja! Joten, etsitäänkö me se sieppi vai ei?” Draco huusi ärtyneenä tummahiuksisen pojan asenteesta.
”Millä sinä meinasit sitä lähteä etsimään? Jalkaisin vai?” Harry kysyi kohottaen toista kulmaansa aavistuksen.
”Mitä..?” Draco kysyi, ennen kuin tajusi, ettei ollut huomannut ottaa luutaa mukaan.
”Et sitten tajunnut, että yleensä sieppi napataan luudalla lentäen? Malfoy, et sinä normaalisti ole ihan noin tyhmä.”

Draco tärisi raivosta. Hän ei sietänyt sitä että häntä pilkattiin. Mutta sitten hän muisti heidän välisen sopimuksensa rauhasta. Ja sitten myös eilisiltaisen suudelman. Raivo katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Draco lysähti kasaan ja vielä kerran mulkaisten Harrya kääntyi takaisin ja harppoi nopeasti hakemaan luutansa.

Kun hän tuli takaisin, Harry oli jo ilmassa. Draco jäi hetkeksi tuijottamaan tämän liitelyä, ja tunsi ihailevansa tätä, vaikkei sitä itselleen myöntänytkään. Havahduttuaan Draco nousi luutansa selkään ja lensi Harryn luokse.
”Olen jo katsellut ympärilleni kentän läheisyydessä. Ei jälkeäkään. Lähdetäänkö vaikka tuonne päin etsimään sieppiä?” Harry kysyi välinpitämättömään sävyyn osoittaen Kielletyn metsän suuntaan.

”Minä en toista kertaa sinun kanssasi Kiellettyyn metsään lähde.”
”Ah, pelottaako, Malfoy?”

Draco heilautti päätään ja sanoi voimakkaasti:
”Mennään.”

He lensivät kohti Kiellettyä metsää sanomatta sanaakaan. Tosin Draco ei voinut olla vilkuilematta Harrya silmäkulmastaan. Tumman pojan ilme oli päättäväinen. Tämä näytti siltä kuin elämässä ei olisi mitään muuta kuin tämä hetki ja siepin etsintä. Tahtomattaan Draco toivoi, että pystyisi joskus itse keskittämään ajatuksensa samalla tavalla.

”Pitäisikö meidän etsiä eri suunnista? Jos sinä lähdet tuonne ja menen tänne”, Harry sanoi katkaisten Dracon mietteet.
”Miksen minä voisi mennä tuonne? Miksi juuri sinä?” Draco ei voinut jättää tilaisuutta väittää vastaan käyttämättä.
”Hei, se oli vain ehdotus”, Harry tuhahti mulkaisten Dracoa.

Draco tunsi taas suuttuvansa, tällä kertaa Harryn rauhallisuudelle, hän tunsi suuttuvansa koko maailmalle. Hän halusi jotain, mutta ei itsekään kunnolla tiennyt että mitä. Hän tunsi vastustamatonta mielenkiintoa Harryyn, mutta Draco kielsi senkin itseltään. Hän oli hukassa, eikä kunnolla enää osannut ottaa omaa itseään hallintaan. Eilisillasta asti oli kaikki mennyt pieleen.
”Älä minulle ole vihainen. Sinä se ensin lähestyit minua eilen. Sinä se minua suutelit”, Harry sanoi Dracon vierestä.
”Enhän!” Draco väitti taas vastaan. Hän veti syvään henkeä ja yritti rauhoittua.
”Kylläpäs.” Harry ääni kuului melkein Dracon korvan vierestä, mikä sai vaalean pojan hätkähtämään. Hän nielaisi ja päätti sitten koota itsensä.
”Entä sitten, jos suutelinkin? Minä olen Malfoy ja minä teen mitä haluan. Onko sinulla joku ongelma sen kanssa?” Dracolla meni hetki tajuta, mitä oli juuri suustaan päästänyt. Voi ei. Taas minä möläytin. Miksi aina juuri Harryn seurassa?

Harry katseli Dracoa hämmästyneenä, mutta hän ei lentänyt kauemmas tai näyttänyt mitenkään inhoavalta. Ainoastaan hämmästyneeltä. Draco nielaisi toisen kerran. Hän inhosi tällaisia tilanteita. Tilanteita, joita ei hallinnut kunnolla. Tilanteita, joissa joutui odottamaan toisen reaktiota.
Harry räpytteli silmiään hämillisen näköisenä, aivan kuin ei olisi tiennyt mitä tehdä. Se hermostutti Dracoa, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Harry tiesi aina tarkalleen, mitä piti tehdä tai sanoa, tai siltä se ainakin Dracosta vaikutti. Siksi tämä tilanne oli niin uusi.
Dracon pohtiessa tilanteen outoutta, Harry lähti laskeutumaan. Keskelle Kiellettyä metsää, mutta sen Draco tajusi vasta myöhemmin. Sillä hetkellä hän ei kerta kaikkiaan pystynyt ajattelemaan mitään sellaista.

Murahtaen Draco laskeutui Harryn perään. Hän ei voinut olla vilkaisematta tämän takapuolta ja ryhdikästä selkää ja mustia tuuheita hiuksia. Draco nielaisi. Hän on kaveri. Hän on kaveri. Potter on kaveri, vaikka se ei siltikään estä minua halveksimasta häntä. Halveksin häntä. Hän on kaveri. Meillä on vain tyhmä sopimus rauhasta joka ei merkitse mitään. Halveksin häntä.
Harry sattui katsomaan taakseen. Hänen kasvoilleen nousi tyytymätön ilme.

”Malfoy, älä seuraa minua vaan etsi sieppiä jostain muualta tästä läheltä!” Harry lensi edelleen eteenpäin, katse Dracoon käännettynä. Siksi hän ei nähnytkään vastaansa tullutta korkeaa kuusta.
”Varo!” Draco huusi, mutta liian myöhään. Kuului rätinää, kahinaa, huutoa, rasahduksia ja tömähdys.

Draco kirosi hiljaa itsekseen ja lähti perään. Varoen tietenkin sitä kuusta. Sehän tästä olisi puuttunutkin, että he molemmat makaisivat metsässä jalat murtuneina... Hitaasti ja varovasti hän laskeutui puiden keskelle. ”Potter?”
Ei vastausta.
”Potter hei, jos tämä on joku vitsi niin minua ei ainakaan naurata.”
Ei vieläkään vastausta.
Draco vilkuili ympärilleen. Hetkonen, tuohan oli Harryn luuta... Hän kiersi puun toiselle puolelle. Harry makasi siellä ilmeisestikin tajuttomana, iso ruhje vasemmassa poskessaan. Paniikki alkoi hiipiä Dracon ajatuksiin. Mitä tällaisissa tilanteissa piti tehdä?

Dracp laskeutui varovasti sammaleelle Harryn viereen. Sammal oli kosteaa ja Dracon kaavun liepeet kastuivat. Onneksi minä en ole se joka makaa tässä selällään. Draco kumartui Harryn ylle ja katseli tätä toimettomana. Hän ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Suuteleminen tuli ensimmäisenä mieleen tässä vakavassa tilanteessa. Draco läimäisi itseään poskelle. Nyt ei ruveta leikkimään prinssiä joka herättää Ruususen. Tekohengitys tosin olisi… Mutta se ei paljon auttaisi sillä Harryhan hengitti vielä.

Draco kaivoi taskujaan ottaakseen taikasauvansa. Hän aikoi leijuttaa Harryn takaisin koululle, sairaalasiipeen. Mutta hän ei löytänyt sauvaansa. Niimpä tietysti, hän oli jättänyt sen koululaukkuunsa, joka taas oli jäänyt huispauskentän laidalle. Kuinka hän saattoi taas olla niin tyhmä? Kiroillen Draco nousi luutansa selkään ja ampaisi metsän ylle. Hän ei viipyisi kauan, Harry pärjäisi tuon kuusen suojassa kyllä.

Manaillen Draco kannusti luutansa huippuvauhtiin. Hän hypähti hakemaan sauvansa, laittoi sen taskuunsa ja hypähti taas luudan selkään. Hän tunnisti helposti korkean kuusen, johon Harryn oli törmännyt. Hän laskeutui varovasti alas ja astui sammaleelle. Dracon sydän jätti yhden lyönnin väliin. Harry ei enää ollut siellä.

[Tundrah]

Ja mitä sitten tapahtuikaan... (lue: laita äkkiä jatkoa!)

Suuteleminen tuli ensimmäisenä mieleen tässä vakavassa tilanteessa. Draco läimäisi itseään poskelle. Nyt ei ruveta leikkimään prinssiä joka herättää Ruususen. Tekohengitys tosin olisi… Mutta se ei paljon auttaisi sillä Harryhan hengitti vielä.

Hih, voi Draco raukkaa kun ei päässyt leikkimään Prinssi Uljasta *hekottaa itsekseen*. ;D

[sara]

Miksi minä olen jättänyt edellisen luvun välistä? *pohtii* Mystistä..

Mutta tämä(ja edellinen) olivat molemmat ihan mukavai lukuja ^^''

Hän on kaveri. Hän on kaveri. Potter on kaveri, vaikka se ei siltikään estä minua halveksimasta häntä. Halveksin häntä. Hän on kaveri.

;D Minä pidin tuosta kohdasta jotenkin erityisesti. En osaa selittää miksi tai mitään, mutta pidin siitä.

*jää odottelemaan jatkoa*

[Frickeon]

Minä olen ollut täällä murkut housuissa, kun tähän ei ole tullut lisää osia. Mutta kiitos, kiitos tähän on tullut lisää. ^^

Harry on tässä... mukava. Ja Draco on... hennon oloinen.

En osaa oikein muuta sanoa kuin että jatka ihmeessä.
Vaikka lopussa meninkin hieman sekaisin niin ei se mitään.

Ei ehkä yhtä tasokas kuin "Suojelija", mutta silti kivaa Dory ainesta.

-Frickeon

[Angelina]

Minä ylistin tätä jo Finissä,mutta eikai se pahaa tee kommentoida täälläkin ^^

Eli siis,minä todella pidän tästä <3
Tunnelma on jotenkin ihana koko ajan ja hahmot ovat mukavia.(Erityisesti Draco )
Ja te osaatte molemmat kirjoittaa!

ARGH.Ei järkeviä kommentteja eikä sanoja tule kyllä suusta nyt.
Mutta pidän tästä ja odotan innolla jatkoa!

[april]

Aah, ihanaa, slashia. Luin nyt kaikki osat taas putkeen, koska en muistanut, minkä osan olin viimeksi lukenut. Kaikki osat ihania.^^ Tämähän oikein ihanentuu aina osa osalta. ^^ Draco oli vallan ihana, niin paniikkinen ja huolehtiva. Ja kaiken lisäksi Harry oli kadonnut jonnekkin. Voi jatkoa jatkoa! Ihanaa slashia. Harry ja Draco aina väittelemässä kaikesta. ihana ficci. Mutta jatkoa, siis jatkoa! ja pian... ^^
Harry :-*Draco

[Sype]

Miten minä en ole aiemmin tätä kommentoinut. Kovin kummallista.

Mutta siis minä pidin tästä osasta, vaikkakin jostain syystä tuo Harryn ja Dracon suhde tuntuu minusta tässä jotenkin kummalliselta. En sitten tiedä, mikä siinä on.

Mutta siis. Jätit pahaan paikkaan. Nyt jäin jännittämään mihin se Harry katosi sieltä. Minä jo toivoin, että Draco antaisi tekohengitystä.

Mutta siis kokonaisuudessaan pidin ja laitattehan nopeasti jatkoa?

[Dory]

A/N:
Fen sanoo:
Ne lynkkaa meidät.
Dory sanoo:
Niin tekee.
Dory sanoo:
Mutta kyllä tämä kunnialla loppuun saatetaan.
Fen sanoo:
Vaikka sitten kunniallisella mahalaskulla.
Dory sanoo:
Nimenomaan.
Näin lupasimme jo ihan alussa ja näin teemme. Vaikka menisikin joskus kauemmin. Kiitos valtavasti meidän molempien puolesta kun/jos olette jaksaneet odotella jatkoa. Tässä sitä nyt olisi viimeinkin.



Seitsemäs osa


Harry heräsi siihen, että joku tökki häntä kasvoihin. Joku suomuinen. Hitaasti hän raotti silmiään. Hyvin hitaasti, ettei häntä tökkivä otus huomaisi mitään. Toivo oli kuitenkin pian menetetty, sillä nähdessään suomuisen, apinan näköisen olennon, Harry huudahti pelästyksestä. Otus perääntyi pari askelta, kaiketi säikähtäneenä yllättävästä äänestä. Harry nousi istumaan ja tuijotti olentoa. Se näytti jotenkin tutulta... Hänen silmänsä laajenivat, kun hän tajusi missä oli nähnyt sellaisen aikaisemmin. Tietysti. Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla. Se oli kappa.

Kaiken lisäksi Harry huomasi istuvansa lammessa keskellä metsää. Pian hän muistikin miten oli sinne joutunut… Hänen ja Dracon oli pitänyt etsiä sieppi. He olivat lentäneet metsään päin, sitten Harry muisti törmänneensä johonkin piikkiseen ja tippuneensa. Loppu olikin mustaa aina siihen saakka kun hän heräsi lammesta kappa seuranaan.

Harry perääntyi kuivalle maalle. Kappa seisoi lammessa irvistellen ja päästellen kimakoita ääniä. Sen päässä oli kolo, jossa oli vettä. Harry yritti kiivaasti muistella mitä tunnilla joskus oltiin sanottu kapoista. Päänsäryssään hän muisti vain sen että kyseinen olio söi ihmisverta.

Kappa liikkui lähemmäs ja pieni paniikki alkoi hiipiä Harryn mielen perukoille. Missä Hermione oli kun häntä tarvittiin? Hermione olisi aivan varmasti muistanut kaiken mitä tunneilla oli kapasta sanottu.
Mieti nyt, Harry. Pakko sinun on jotain muistaa. Hänellä oli pieni epäilys siitä, että vesi ja kurkut liittyivät jotenkin kappaan. Kuin vain olisi muistanut, miten...

Harry nousi varovaisesti ylös seisomaan. Häntä huimasi. Kapan kimakka ääntely muuttui sähinäksi ja se näytti hyvin vihaiselta. Harryn ohimolle valui pieni hikipisara. Mitä pirua silloin pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla sanottiin kapoista?! Kappa hyökkäsi yhtäkkiä Harry kohti ja huitaisi kädellään, jossa oli inhan näköiset kynnet. Se meni onneksi ohi, ja Harry perääntyi kauemmas kapasta. Kappa ei kuitenkaan päästänyt Harrya näköpiiristään, se irvisteli uhkaavasti ja aikoi selvästi hyökätä uudestaan.

”Potter!”
Harry säpsähti ja katsoi ylös. Siellä liiteli luudallaan Draco, joka näytti järkyttyneeltä! ”Varo, se on kappa!” hän huudahti. Harry irvisti Dracolle, kyllä hän sen tiesi. Mutta miten siitä pääsi eroon?! Harry aikoi juuri kysyä sitä, kun tunsi terävien kynsien takertuvan Harryn kylkiin. Harry huusi tuskasta ja kaatui maahan.

”Hei, älä tee noin!” Dracon ääni kuului nyt Harryn oikealta puolelta. Harrylta meni hetki tajuta, että Draco puhui kapalle eikä hänelle, ja että kappa oli irrottanut otteensa. Hän nosti katseensa. Draco yritti sohia kappaa pitkällä puutikulla, mikä vei kapan huomion kokonaan. Harry hivuttautui hiukan kauemmas, seuraten samalla Dracon ja kapan liikkeitä. Draco liikutti kepukkaa hiukan kömpelösti, mutta onnistui kumauttamaan kappaa hartiaan niin, että se melkein menetti tasapainonsa. Sen ilme muuttui hätääntyneeksi ja heilutti hetken aikaa käsiään, pysyen kuitenkin pystyssä. Silloin Harryn mielessä välähti muisto Hermionesta, joka selitti Ronille närkästyneenä kapan ominaisuuksista.
”Ei Ron, sinä et taaskaan kuunnellut. Kappa täytyy saada kumartamaan, ei niiamaan...”

”Draco, sinun täytyy saada se kumartamaan!” Harry huudahti vaaleahiuksiselle pojalle, joka edelleen huitoi kappaa kepillä.
”Kumartamaan? Miksi?” Draco kysyi ja kääntyi katsomaan Harrya. Ron ei tainnut olla ainoa, joka ei ollut kuunnellut pimeyden voimilta suojautumisen tunneilla. Harry hymähti itsekseen ajatukselle, että Dracolla ja Ronilla olisi jotain yhteistä, mutta kauan ei hän ehtinyt miettiä asiaa. Kappa nimittäin oli huomannut Dracon huomion herpaantumisen ja hyökkäsi tämän kimppuun sähisten.
”Aina pitää tehdä kaikki itse”, Harry mumisi napaten samalla maasta melkein samanlaisen kepin kuin Dracolla.

”Haijjaa!” Harry huudahti ja hyppäsi eteenpäin tökkäisten kepillä Dracon kimpussa riehuvaa kappaa. Kappa kiljaisi mutta ei irrottanut kynsiään Dracosta. Sen hampaat olivat pelottavan lähellä tämän kurkkua. Harryn sisällä hiipi hurja pelko siitä, että kappa saisi Dracon kurkun terävien hampaidensa väliin ja imisi tämän kuiviin. Sekunnin murto-osan kestävä näky sai Harryn voihkaisemaan ja sitten karjaisemaan. Yksi pirun vesipää ei Draco Malfoyn verta saisi tippaakaan! Harry potkaisi kappaa polviin ja se tipahti polvilleen. Hän takoi kappaa pitkällä kepillä selkään ja huusi jotain epämääräistä. Kappa ei kuitenkaan kepin iskuista hätkähtänyt eikä kumartunut senttiäkään vaan katsoi irvistäen Harrya. Se nappasi yhtäkkiä kepin Harryn kädestä ja katkoi sen kuin pikkuisen risun. Tämä kappa alkoi tulla vihaiseksi.

”O-ou…” Harry sanoi hiljaa avuttoman näköisenä. Hän yritti löytää taikasauvansa, mutta huomasi pian että se oli lentänyt kauemmas. Kappa kyyristyi ja valmistautui syöksymään. Harry oli jähmettynyt täysin paikoilleen.
Kuitenkin, juuri ennen kuin kappa oli hyppäämäisillään, Harry kuuli takaansa huudon:
”Komennu!” Hän näki kuinka kappa jäykistyi, sen ilme muuttui tyhjäksi ja katse lasittui. ”Kumarru!” Kappa kumartui ja sen päässä oleva kolo tyhjeni vedestä. Kappa menetti voimansa ja se lysähti maahan. Harry oli katsonut kaikkea tuota kauhulla, kunnes hätkähti.
”Draco, lopeta tuo kirous heti!”

Dracokin hätkähti, ja hänen vihainen ilmeensä muuttui hämmentyneeksi. Hän napautti taikasauvaansa ja laittoi sen selkänsä taakse. Tuijottaen typertyneenä reporankana makaavaa kappaa hän seisoi paikoillaan Harryn järkyttyneen ja vihaisen sekaisen katseen alla.
”Anteeksiantamaton kirous… En voi uskoa, Malfoy!”
”En minä... Tai siis, en keksinyt muutakaan!” Draco sopersi ja yritti näyttää anteeksipyytävältä. Se ei vain luonnistunut Malfoyn suvun perilliseltä kovin hyvin ja sai Harryn suuttumaan vielä enemmän.
”Etkö sinä ajatellut ollenkaan?! Ja mistä sinä edes opit... Ääh, unohda, en taida haluta tietää. Olet yksi uskomaton ääliö.” hän mutisi ja mulkoili Dracoa kulmiensa alta.

Dracolla meni hetki tajuta, että Harry oli kutsunut häntä ääliöksi.
”Minäkö ääliö? Olisiko minun sitten vain pitänyt jättää sinut sen kapan armoille? Itse olet ääliö, kun et tajua, että halusin vain auttaa, enkä keksinyt siihen hätään mitään muuta!”
Hiljaisuus lankesi poikien välille hetkeksi, kun molemmat tasasivat hengitystään ja selvittivät ajatuksiaan. Harryn päässä pyöri. Draco oli äsken varsin selvästi todennut, että oli halunnut auttaa häntä. Mutta miksi? Tosiaan, miksi ihmeessä hänen pahin kiistakumppaninsa oli rientänyt apuun niinkin nopeasti? Ehkä heidän välillään oli sittenkin tapahtunut jotain edistystä.

Mutta se oli kuitenkin anteeksiantamaton kirous. Siitä jos Draco jäisi kiinni, hänet heitettäisiin välittömästi Azkabaniin. Harry sulki silmänsä ja huokaisi. Hän harkitsi kiittämistä avusta, mutta sanoi sittenkin:
”Missä luutani on?”
”Minä vien sinut sinne.”

He kävelivät hiljaisuuden vallitessa pitkin kosteita sammalia, kunnes tulivat ison kuusen luo. Harry nosti luutansa. Hän nousi sille ja lähti lentoon, vältellen katsomasta Dracoa silmiin. Draco lensi pian Harryn perässä ja kiihdytti tämän viereen.
”Et sitten sano tuosta loitsusta kenellekään.”
”Miksi en sanoisi?” Harry kysyi vaikka ei ollut ajatellutkaan että kertoisi siitä kenellekään.
”Miksikö!? Ajattele nyt mitä minulle tehtäisiin! Heittäisivät minut suoraan ankeuttajan syliin suudeltavaksi, minun sukuni maine kun ei ole noiden pimeyden voimien kannalta kovinkaan puhdas.”
”Miksi sitten elät sukusi maineen mukaan? Voisit olla jotain paljon parempaa kuin mitä isäsi.”
”Ettäs kehtaat pilkata isääni!”
”Vaikka hän on isäsi, et tosissasi voi ihannoida sellaista luuseria. Ajattele nyt vähän, Malfoy.”
”Entäs sinun isäsi sitten, hän ei edes kyennyt suojelemaan…”
”Sinä et tuntenut minun isääni!”
”Etkä sinä tunne minun isääni!”

Harry irvisti ja huokaisi taas.
”Miksi me oikein taas tappelemme isistämme? Meidänhän piti olla sovussa näiden yhteistyöviikkojen ajan.”
”Minusta koko yhteistyöviikot ovat mieliköyhä idea.”
”Aika paljon on jo silti tapahtunut. Minusta sinä olit mieliköyhä kun suutelit minua.”
”Minä en ole mieliköyhä, Potter!”
”No kerro sitten miksi teit sen”, Harry sanoi ja pysähtyi luudallaan. Dracokin pysähtyi hieman jäljessä ja he jäivät katselemaan toisiaan.

”Se... Tuota...” Draco änkytti hetken kuluttua. ”Se tuntui silloin hyvältä idealta.”
Harry kohotti kulmiaan hyvin Dracomaisesti. ”Tuntui hyvältä idealta? Etkö tosiaan keksinyt parempaa selitystä?”
Dracoa alkoi ilmeisesti ärsyttää koko tilanne, sillä seuraavaksi hän tiuskaisi: ”Oikeasti Potter, se suudelma taisi merkitä sinulle jotain, kun jaksat jauhaa siitä koko ajan.”
”Minä luulin sen merkinneen jotain sinulle”, Harry lipsautti ennen kuin ehti miettiä koko asiaa. Hän sulki silmänsä odottaen Dracon ivallista vastausta. Sitä ei tullut. Harry avasi toisen silmänsä varovaisesti. Draco leijui edelleen paikallaan, mietteliään näköisenä. Harry avasi molemmat silmänsä ja antoi itsensä rentoutua. Hiukan. Kysehän oli kuitenkin Draco Malfoysta.

Draco nuolaisi huuliaan ja katsoi tarkkailevasti Harrya. Harry katsoi takaisin ja odotti että toinen sanoisi jotain. Viimein tämä aukaisi suunsa.
”Miksi et voinut silloin ensimmäisellä luokalla suostua ystävyydentarjoukseeni?”
Harry hätkähti. Pitikö taas muistella näitä vanhoja? Mitä Draco ajoi takaa?
”Tuota… No en todellakaan uskonut että tarjouksesi oli vilpitön, mikä osoittautui aivan oikeaksi uskomukseksi. Lapsellinen kiusaamisesi oli ärsyttävää ja nyt olen yllättäen iloinen että teimme edes jonkinlaisen sopimuksen. Mutta ystävyyttä tämä ei ole. Käsittääkö tämä sopimus mielestäsi suutelemisen myös?” Harry rypisti otsaansa uhittelevasti ja luuli saavansa Dracon sekavaksi. Ei onnistunut.

Draco hymyili julkeasti ja liisi Harryn viereen.
”Tämä sopimus voisi hyvinkin pitää sisällään myös suutelemisen Potter. Mehän olemme nyt samassa tuvassa, ja vielä huispausjoukkuetovereitakin. Minusta olisi oikein… hmm, mukavaa että syventäisimme toveruuttamme hieman.”
Tämän sanottuaan Draco nojautui eteenpäin ja suuteli Harrya. Ei hellästi, mutta ei liian kovaakaan. Itsevarmasti ja hallitsevasti, tietäen jokaisen pienenkin liikkeensä. Kun hän irrottautui, Harry piti silmiään hetken aikaa kiinni ja huokaisi sitten.

”Hyvä on. Ei se ollut paha.” Aivan mieletöntä! ”Pelataan sitten tätä peliäsi jos et kunnolla viitsi kertoa mikä tämän tarkoitus on. Ei kyselyjä, ei henkisiä paineita, vain sinä ja minä, mitä ikinä tahdommekin tehdä niin kauan kuin vielä olemme samassa tuvassa.”
Draco nyökkäsi ja suuteli ja puraisi Harrya vielä kerran hellästi kaulasta, sitten kääntyi ja lensi alas huispauskentän viereen. Harry aikoi mennä perästä, kun sattumalta katsoi sivulleen ja näki hieman ruhjoutuneen kultaisen siepin liitelemässä metsän reunassa. Hän liisi nopeasti siepin perään ja sai sen helposti kiinni. Hän lensi huispauskentälle juuri kun Draco oli lähtemässä kävelemään koululle päin.
”Tuletko samaa matkaa?” Draco kysyi. Harry pudisti päätään.
”Taidan jäädä tänne ottamaan suihkun.”
”Kuten haluat”, Draco sanoi ja virnisti. Sitten hän lähti kävelemään. Harry odotti että hän oli mennyt kouluun sisälle ja lähti itse vasta sitten perässä. Hän ottaisi nyt kunnian siepin palauttamisesta ja hommaisi Dracon jälki-istuntoon tehtävän laiminlyömisestä. Harry hymyili viekkaasti itsekseen ja mietti, mitä Draco mahtaisi tehdä kostoksi.


A/N2: Suoraan Finistä. Anteeksi, etten jaksanut vastata palautteisiin.

[Frickeon]

Minä tykkään hahmojen kehittymisestä tässä ja varsinkin Dracosta. Hän on yllättävän Ic, vaikka olenkin huono puhumaan tällaisesta. ^^'

Jouduin aina välillä palauttamaan mieleeni mitä tarinassa tapahtui aiemmin ja muistan suurinpiirtein tarinaa.
Kapan tunkeminen mukaan oli mukavaa.
En osaa järjestää ajatuksiani yhtään selvemmäksi.
Pidin ja onnellinen myös, että täti sai tämän tänne.

-Frickeon

[Sype]

Minä pidin tästä osasta. Dracolla ja Harryllä oli nyt jo kunnon keskustelua, joka toi lisää mielenkiintoa. ^^

Kappa-kohdasta pidin varsinkin. Ja tuosta kun Harry muisti Hermionen kautta, mitä kapalle täytyy tehdä.

Lopussa jotenkin tunnelma ehkä hieman latistui, mutta sitten aivan lopussa (parissa viimeisessä lauseessa) mielenkiintoni nousi jälleen.

En nyt osaa oikein sanoa mitään järkevää. ^^" Hyvää työtä!

[Angelina]

Kommentoin tätä jo Finissä,mutten miksen vielä täälläkin.^^
Elikkäs.Olette Fenkolin kanssa molemmat todella hyviä kirjoittajia ja tämä ficci on ihana.<3

Ja erityisesti tämä lause sai minussa aikaiseksi söpöysihkutuskohtauksen:

Yksi pirun vesipää ei Draco Malfoyn verta saisi tippaakaan!

Ne ovat molemmat ylisuloisia puollustaessaan tai suojellessan toisiaan.^^ Ja muutenkin se kyllä ovat ihania,ei sillä.<3

[sara]

Järkevä palautte lymyilee jossain..
Ja minulla oli älyttömiä vaikeuksia muistaa, mitä tässä on aikaisemmin tapahtunut! O_____o

Niin, mutta juu.. En keksi mitään sanottavaa. Ei siksi, että tekstissä olisi vikaa, aivoni vaan jumittavat.