Post by Dory on May 6, 2005 11:39:47 GMT 2
Nimi: Yhteistyötä
Kirjoittaja(t): Minä ja Fenkoli
Ikäraja: Joskus tulevaisuudessa R
Genre: Slash, romantiikka
A/N: *hipsii paikalle* Saa nähdä, jos joskus uskaltaudun julkaisemaan täälläkin jotain, minkä olen kirjoittanut aivan kokonaan itse. Mutta tämä on siis minun ja rakkaan ystäväni Fenkolin yhteistyötä. Ja koska Harry ja Draco tekevät tässä myös yhteistyötä, on nimi varsin monimielinen...
Jouduin pätkimään tämän ensimmäisen osan, koska se ei mahdu yhteen viestiin. (Kuka keksi laittaa sen merkkirajoituksen? Njääh, ei se nyt niin paljon haittaa.)
Lukekaa ja nauttikaa, jos vain voitte. Ja kommenttia olisi kiva saada. Minä lopetan turhan löpinän... *hipsii pois*
Otsikko by Dory
Kappalejako by Fenkoli
Ensimmäinen osa
”Mitäköhän asiaa McGarmiwalla on? Ei hän yleensä kutsu koko tupaa koolle”, Hermione sanoi Harrylle ja Ronille hyppelehtien paikallaan yrittäen nähdä väkijoukon yli. Koko Rohkelikko oli ahtautunut oleskeluhuoneeseen, vaikka kello oli hädin tuskin seitsemää aamulla. Huoneen täytti puheensorina, mutta McGarmiwa vaiensi sen yhdellä ainoalla katseella. ”Huomenta kaikille. Pahoittelen aikaista aamuherätystä. Tiedän, että olette kaikki väsyneitä eilisen huispausvoiton juhlinnasta, mutta minulla on tärkeä ilmoitusasia.”
Sieltä täältä kuului pari kiukkuista ja väsynyttä murahdusta. Harry vilkaisi Hermionea ja Ronia ja kohotti kysyvästi kulmiaan. Kun kumpikin vastasi katseeseen olankohautuksella, hän kääntyi taas katsomaan McGarmiwaa.
”Olemme opettajien ja rehtorin kanssa pohtineet tätä tupien välillä vallitsevaa kilpailutilannetta…” Tässä kohtaa McGarmiwa suuntasi katseensa huoneen poikki Harryyn ja kumppaneihin, jotka yrittivät parhaansa mukaan näyttää viattomilta. ”Ja tulleet siihen tulokseen, että asialle on tehtävä jotain. Siksi olemme päättäneet järjestää ’Tylypahkan tupien yhteistyöviikot’.”
Tuvassa kuului unisia ja uteliaita hymähdyksiä. Ron astui eteenpäin kysyen:
”Mitä se sitten meinaa? Pitääkö meidän mennä Luihuisten kanssa yhdessä kitkemään rikkaruohoja kasvihuoneista?” Tupa remahti nauramaan ja McGarmiwa hymyili myös pienesti.
”Ei Weasley, ei ihan. Mutta melko lähellä olit. Kyse on saada oppilaat tietämään hieman toisten tupien tavoista ja ajatella toisesta näkökulmasta. Mitä jos olisi sittenkin joutunut toiseen tupaan? Millaista se olisi? Tämä ensikokeilu tehdään vain teidän seitsemäsluokkalaisten kanssa, nuoremmille ei ainakaan toistaiseksi.”
”Mitä se siis meinaa? Mitä meidän pitää tehdä?” Seamus keskeytti McGarmiwan.
”Antakaahan, kun selitän loppuun”, McGarmiwa sanoi kärsivällisesti. ”Tuvista valitaan kolme seitsemäsluokkalaista, jotka vaihtavat kahden viikon ajaksi tupaa. Siirtyminen on täydellinen, nukutte toisessa tuvassa, opiskelette ja oleskelette. Jopa pelaatte huispausta.”
Siitä alkoi kova hälinä ja joku huudahti:
”Epäreilua!”
”Kyse on ajatusten avartamisesta, teidän pitää osata katsoa asioita monesta näkökulmasta. Jopa huonostakin näkökulmasta.”
Eräs kolmasluokkalainen nosti kätensä pystyyn ja McGarmiwa antoi tälle puheenvuoron. ”Niin, tuota, minä vain ajattelin… Että jos se juttu koskee vain seitsemäsluokkalaisia, niin miksi me muut olemme täällä?”
”Koska muutos vaikuttaa joka tapauksessa teihin kaikkiin. Joudutte väkisinkin tekemisiin niiden kanssa, jotka tulevat Rohkelikkoon pariksi viikoksi.”, McGarmiwa vastasi.
”Mihin tupaan me menemme?”, Dean kysyi.
”Se selviää aamiaisella. Rehtori Dumbledore on harkinnut asiaa ja ilmoittaa sekä tuvat että henkilöt, jotka suorittavat vaihdoksen.”
Tuvan täytti hiljainen supina, kun kaikki kommentoivat kuulemaansa vierustovereilleen. McGarmiwa taputti käsiään yhteen ja kaikki hiljenivät. ”No niin, jos teillä ei ollut muuta kysyttävä, niin menkääpäs aamupalalle. Olen varma, että muutkin tuvat ilmestyvät Saliin melko pian.”
”Minä lyön vetoa että Harry pääsee johonkin toiseen tupaan!” Dennis Creevey huudahti, kun McGarmiwa oli kadonnut muotokuva-aukosta ulos. Harry huokaisi.
”Toivottavasti ei, en halua pelata huispausta kenenkään muun tuvan hyväksi!” Vaikka sisimmässään Harry kaipasi vaihtelua, pois Rohkelikosta kokeilemaan uutta ilmapiiriä. Mutta sitä hän ei sanonut muille.
Rohkelikot lähtivät kiireesti Suureen saliin, jossa suurin osa koulusta jo istui. Dumbledorekin oli jo paikalla, hän seisoi opettajien pöydän äärellä odottaen kaikkien saapumista paikalle. Kun kaikki olivat pöydissään, alkoi hiljaisuus, jonka rikkoi vain Dumbledoren käsky:
”Syökää. Hyvää ruokahalua.”
Salissa vallitsi hetken tyrmistynyt hiljaisuus, mutta sitten sen täytti närkästynyt puheensorina. Harry hymähti itsekseen, tuo oli niin Dumbledoren tapaista. Hän kääntyi Ronin puoleen huomauttaakseen asiasta, mutta purskahti nauruun nähdessään ystävänsä ilmeen; Ron tuijotti Dumbledoren suuntaan suu puoliksi auki. ”Hänen piti… Tai siis, McGarmiwahan sanoi, että rehtori kertoo aamiaisella… Mitä tuo oli olevinaan?”
”Ehkä hän ajattelee, että meidän on parasta syödä jotain ensin, että jaksamme kuunnella. Mistä olen kyllä aivan samaa mieltä.”, Hermione sanoi hiukan viisastelevalla äänellä ja ryhtyi voitelemaan leipää.
”Ihan miten vain…”, Ron mutisi edelleen myrtyneen näköisenä.
Sinä aamuna oppilaat söivät aamupalansa ennätysvauhtia ja alkoivat liikehtiä hermostuksissaan, kun Dumbledore ja opettajat vielä lopettelivat aamiaistaan.
Siinä vaiheessa kun salista alkoi kuulua tuskastuneita parahduksia ja joku Puuskupuh jopa tippui penkiltä, Dumbledore päätti, että oli aika kertoa. Hän tiesi varsin hyvin, että kaikki eivät tulisi pitämään järjestelystä, mutta kyse oli ilmapiirin parantamisesta.
”Tylypahkan Tupien Yhteistyöviikot, sanotaan nyt lyhemmin vaikkapa TTY, on aika aloittaa heti tänään. Kaikki koululaiset ovat paikalla, koska järjestely tulee vaikuttamaan jokaiseen. Tuvanjohtajanne ovat varmasti kertoneet olennaisen. Kyse on siis täydellisestä siirtymisestä toiseen tupaan, kahden viikon ajaksi. Jokaisesta tuvasta lähtee yhteensä kuusi seitsemäsluokkalaista vastakkaisiin tupiin, eli kaksi tupatoveria siirtyy toiseen tupaan. Tämä tapahtuu yhtä aikaa, eli tänään saatte vastaanottaa tupaanne kaksi oppilasta jokaisesta vastakkaisesta tuvasta.”
Oppilaiden joukossa alkoi kiihkeä hälinä, mutta Dumbledore vaiensi sen alkuunsa.
”Muistakaa, kyse on yhteistyöstä. Siirtyminen on kokonaisvaltainen, teette kaikkenne toisen tuvan hyväksi, joka on omanne kahden viikon ajan. Tällä pyrimme lisäämään yhteistyökykyä ja suvaitsevaisuutta toisten tupien oppilaita kohtaan. Ja seuraavaksi: minulla on tässä lista, jossa on ilmoitettu siirtyvien nimet ja tuvat. Olkaa hyvät seitsemäsluokkalaiset ja siirtykää välittömästi uuteen tupaanne, jos kuulette nimenne ja uuden tupanne.”
Pieni jännittynyt hälinä alkoi taas. Harry, Ron ja Hermione olivat olleet hiljaa koko ajan. Harry toivoi sydämensä pohjasta, ettei joutuisi Luihuiseen, kaikkein mieluiten hän olisi kuitenkin jonkun toisen kanssa jäänyt Rohkelikkoon. Täydellinen siirtyminen toiseen tupaan ei sittenkään houkutellut Harrya. Ron ja Hermione näyttivät olevan samaa mieltä.
Dumbledore avasi eteensä pergamentin ja alkoi lukea salin täydellisesti hiljentävällä äänellä.
”Ensimmäiseksi Rohkelikko. Luihuiseen menevät Hermione Granger ja Seamus Finnigan."
Hermione henkäisi järkytyksestä ja näytti luhistuneelta. Mutta hän nousi Seamuksen kanssa ja rauhallisesti käveli ilkkuvien Luihuisten pöytään. Harry ja Ron olivat tyrmistyneitä ja säälivät Hermionea. Dumbledore jatkoi: ”Puuskupuhiin menevät Lavender Brown ja Neville Longbottom… Ja Korpinkynteen Harry Potter ja Parvati Patil. Olkaa hyvät ja menkää tuvan pöytään.”
Harry huokaisi tuskaisena, hyvästeli Rohkelikkoon jääneet Ronin ja Deanin ja meni Parvatin kanssa Korpinkynnen pöytään. Kaksi viikkoa Korpinkyntenä. No, paljon parempi se kuin Luihuinen. Loput lajittelut Harry jätti kuuntelematta ja oli omissa ajatuksissaan, kun Draco Malfoy lysähti Korpinkynnen pöytään Harrya vastapäätä. Harry tuhahti kuuluvasti.
”Et kai sinä…”
”No valitettavasti, arpinaama. Sinun on parempi pysyä seuraavat kaksi viikkoa pois tieltäni.”
”Pidä sinä hilleri se ruma naamasi vain pois näkyvistäni.”
”Kuule Potter, minulle ei puhuta noin…”
”Ai ei vai? Hassua, koska minähän juuri tein niin.”
”Pojat, pojat. Eipä aloiteta yhteistyötä tuolla tavalla.” Molemmat hätkähtivät kuullessaan professori Lipetitin äänen. Lipetit katseli heitä ankarasti ja heristi sormeaan. ”Koska kuulutte kaikki Korpinkynteen kahden viikon ajan, oletan teidän myös käyttäytyvän sen mukaisesti.”
Ennen kuin kumpikaan ehtii väittää vastaan tai sanoa mitään muuta, Dumbledore vaiensi hälisevän Salin. ”No niin, nyt kun tämä asia on saatu selvitettyä, niin kehottaisin tuvanjohtajia viemään ainakin uudet tupalaisensa tupiensa oleskeluhuoneisiin, jotta nämä ehtivät hiukan tutustua uuteen ympäristöönsä. Uudet lukujärjestykset jaetaan tuvanvaihtajille tänään illalla. Mukavaa päivää kaikille.”
Lipetit taputti käsiään. ”No niin, kaikki seitsemäsluokkalaiset, tulkaa minun mukaani. Myös te Korpinkynnet. Haluan, että te kaikki tutustutte toisiinne edes hiukan ennen huomista. Mennään.” Tämän sanottuaan pienikokoinen professori lähti johdattamaan joukkoa kohti Korpinkynnen oleskelutiloja. Harry tunsi olonsa hiukan yksinäiseksi katsellessaan Parvatin ja Padman (joka oli siis jäänyt Korpinkynteen) vilkasta keskustelua. Tosin hänen mielialansa nousi hiukan, kun hän huomasi Draconkin olevan yksin. (Pansyn lähentelyjä ei lasketa, koska Draco työnsi tämän aina kauemmaksi.) Eipä pääsisi ainakaan pompottelemaan häntä. Ilman tukijoukkojaan Draco ei näyttänyt enää yhtä itsevarmalta.
Kirjoittaja(t): Minä ja Fenkoli
Ikäraja: Joskus tulevaisuudessa R
Genre: Slash, romantiikka
A/N: *hipsii paikalle* Saa nähdä, jos joskus uskaltaudun julkaisemaan täälläkin jotain, minkä olen kirjoittanut aivan kokonaan itse. Mutta tämä on siis minun ja rakkaan ystäväni Fenkolin yhteistyötä. Ja koska Harry ja Draco tekevät tässä myös yhteistyötä, on nimi varsin monimielinen...
Jouduin pätkimään tämän ensimmäisen osan, koska se ei mahdu yhteen viestiin. (Kuka keksi laittaa sen merkkirajoituksen? Njääh, ei se nyt niin paljon haittaa.)
Lukekaa ja nauttikaa, jos vain voitte. Ja kommenttia olisi kiva saada. Minä lopetan turhan löpinän... *hipsii pois*
Otsikko by Dory
Kappalejako by Fenkoli
Ensimmäinen osa
”Mitäköhän asiaa McGarmiwalla on? Ei hän yleensä kutsu koko tupaa koolle”, Hermione sanoi Harrylle ja Ronille hyppelehtien paikallaan yrittäen nähdä väkijoukon yli. Koko Rohkelikko oli ahtautunut oleskeluhuoneeseen, vaikka kello oli hädin tuskin seitsemää aamulla. Huoneen täytti puheensorina, mutta McGarmiwa vaiensi sen yhdellä ainoalla katseella. ”Huomenta kaikille. Pahoittelen aikaista aamuherätystä. Tiedän, että olette kaikki väsyneitä eilisen huispausvoiton juhlinnasta, mutta minulla on tärkeä ilmoitusasia.”
Sieltä täältä kuului pari kiukkuista ja väsynyttä murahdusta. Harry vilkaisi Hermionea ja Ronia ja kohotti kysyvästi kulmiaan. Kun kumpikin vastasi katseeseen olankohautuksella, hän kääntyi taas katsomaan McGarmiwaa.
”Olemme opettajien ja rehtorin kanssa pohtineet tätä tupien välillä vallitsevaa kilpailutilannetta…” Tässä kohtaa McGarmiwa suuntasi katseensa huoneen poikki Harryyn ja kumppaneihin, jotka yrittivät parhaansa mukaan näyttää viattomilta. ”Ja tulleet siihen tulokseen, että asialle on tehtävä jotain. Siksi olemme päättäneet järjestää ’Tylypahkan tupien yhteistyöviikot’.”
Tuvassa kuului unisia ja uteliaita hymähdyksiä. Ron astui eteenpäin kysyen:
”Mitä se sitten meinaa? Pitääkö meidän mennä Luihuisten kanssa yhdessä kitkemään rikkaruohoja kasvihuoneista?” Tupa remahti nauramaan ja McGarmiwa hymyili myös pienesti.
”Ei Weasley, ei ihan. Mutta melko lähellä olit. Kyse on saada oppilaat tietämään hieman toisten tupien tavoista ja ajatella toisesta näkökulmasta. Mitä jos olisi sittenkin joutunut toiseen tupaan? Millaista se olisi? Tämä ensikokeilu tehdään vain teidän seitsemäsluokkalaisten kanssa, nuoremmille ei ainakaan toistaiseksi.”
”Mitä se siis meinaa? Mitä meidän pitää tehdä?” Seamus keskeytti McGarmiwan.
”Antakaahan, kun selitän loppuun”, McGarmiwa sanoi kärsivällisesti. ”Tuvista valitaan kolme seitsemäsluokkalaista, jotka vaihtavat kahden viikon ajaksi tupaa. Siirtyminen on täydellinen, nukutte toisessa tuvassa, opiskelette ja oleskelette. Jopa pelaatte huispausta.”
Siitä alkoi kova hälinä ja joku huudahti:
”Epäreilua!”
”Kyse on ajatusten avartamisesta, teidän pitää osata katsoa asioita monesta näkökulmasta. Jopa huonostakin näkökulmasta.”
Eräs kolmasluokkalainen nosti kätensä pystyyn ja McGarmiwa antoi tälle puheenvuoron. ”Niin, tuota, minä vain ajattelin… Että jos se juttu koskee vain seitsemäsluokkalaisia, niin miksi me muut olemme täällä?”
”Koska muutos vaikuttaa joka tapauksessa teihin kaikkiin. Joudutte väkisinkin tekemisiin niiden kanssa, jotka tulevat Rohkelikkoon pariksi viikoksi.”, McGarmiwa vastasi.
”Mihin tupaan me menemme?”, Dean kysyi.
”Se selviää aamiaisella. Rehtori Dumbledore on harkinnut asiaa ja ilmoittaa sekä tuvat että henkilöt, jotka suorittavat vaihdoksen.”
Tuvan täytti hiljainen supina, kun kaikki kommentoivat kuulemaansa vierustovereilleen. McGarmiwa taputti käsiään yhteen ja kaikki hiljenivät. ”No niin, jos teillä ei ollut muuta kysyttävä, niin menkääpäs aamupalalle. Olen varma, että muutkin tuvat ilmestyvät Saliin melko pian.”
”Minä lyön vetoa että Harry pääsee johonkin toiseen tupaan!” Dennis Creevey huudahti, kun McGarmiwa oli kadonnut muotokuva-aukosta ulos. Harry huokaisi.
”Toivottavasti ei, en halua pelata huispausta kenenkään muun tuvan hyväksi!” Vaikka sisimmässään Harry kaipasi vaihtelua, pois Rohkelikosta kokeilemaan uutta ilmapiiriä. Mutta sitä hän ei sanonut muille.
Rohkelikot lähtivät kiireesti Suureen saliin, jossa suurin osa koulusta jo istui. Dumbledorekin oli jo paikalla, hän seisoi opettajien pöydän äärellä odottaen kaikkien saapumista paikalle. Kun kaikki olivat pöydissään, alkoi hiljaisuus, jonka rikkoi vain Dumbledoren käsky:
”Syökää. Hyvää ruokahalua.”
Salissa vallitsi hetken tyrmistynyt hiljaisuus, mutta sitten sen täytti närkästynyt puheensorina. Harry hymähti itsekseen, tuo oli niin Dumbledoren tapaista. Hän kääntyi Ronin puoleen huomauttaakseen asiasta, mutta purskahti nauruun nähdessään ystävänsä ilmeen; Ron tuijotti Dumbledoren suuntaan suu puoliksi auki. ”Hänen piti… Tai siis, McGarmiwahan sanoi, että rehtori kertoo aamiaisella… Mitä tuo oli olevinaan?”
”Ehkä hän ajattelee, että meidän on parasta syödä jotain ensin, että jaksamme kuunnella. Mistä olen kyllä aivan samaa mieltä.”, Hermione sanoi hiukan viisastelevalla äänellä ja ryhtyi voitelemaan leipää.
”Ihan miten vain…”, Ron mutisi edelleen myrtyneen näköisenä.
Sinä aamuna oppilaat söivät aamupalansa ennätysvauhtia ja alkoivat liikehtiä hermostuksissaan, kun Dumbledore ja opettajat vielä lopettelivat aamiaistaan.
Siinä vaiheessa kun salista alkoi kuulua tuskastuneita parahduksia ja joku Puuskupuh jopa tippui penkiltä, Dumbledore päätti, että oli aika kertoa. Hän tiesi varsin hyvin, että kaikki eivät tulisi pitämään järjestelystä, mutta kyse oli ilmapiirin parantamisesta.
”Tylypahkan Tupien Yhteistyöviikot, sanotaan nyt lyhemmin vaikkapa TTY, on aika aloittaa heti tänään. Kaikki koululaiset ovat paikalla, koska järjestely tulee vaikuttamaan jokaiseen. Tuvanjohtajanne ovat varmasti kertoneet olennaisen. Kyse on siis täydellisestä siirtymisestä toiseen tupaan, kahden viikon ajaksi. Jokaisesta tuvasta lähtee yhteensä kuusi seitsemäsluokkalaista vastakkaisiin tupiin, eli kaksi tupatoveria siirtyy toiseen tupaan. Tämä tapahtuu yhtä aikaa, eli tänään saatte vastaanottaa tupaanne kaksi oppilasta jokaisesta vastakkaisesta tuvasta.”
Oppilaiden joukossa alkoi kiihkeä hälinä, mutta Dumbledore vaiensi sen alkuunsa.
”Muistakaa, kyse on yhteistyöstä. Siirtyminen on kokonaisvaltainen, teette kaikkenne toisen tuvan hyväksi, joka on omanne kahden viikon ajan. Tällä pyrimme lisäämään yhteistyökykyä ja suvaitsevaisuutta toisten tupien oppilaita kohtaan. Ja seuraavaksi: minulla on tässä lista, jossa on ilmoitettu siirtyvien nimet ja tuvat. Olkaa hyvät seitsemäsluokkalaiset ja siirtykää välittömästi uuteen tupaanne, jos kuulette nimenne ja uuden tupanne.”
Pieni jännittynyt hälinä alkoi taas. Harry, Ron ja Hermione olivat olleet hiljaa koko ajan. Harry toivoi sydämensä pohjasta, ettei joutuisi Luihuiseen, kaikkein mieluiten hän olisi kuitenkin jonkun toisen kanssa jäänyt Rohkelikkoon. Täydellinen siirtyminen toiseen tupaan ei sittenkään houkutellut Harrya. Ron ja Hermione näyttivät olevan samaa mieltä.
Dumbledore avasi eteensä pergamentin ja alkoi lukea salin täydellisesti hiljentävällä äänellä.
”Ensimmäiseksi Rohkelikko. Luihuiseen menevät Hermione Granger ja Seamus Finnigan."
Hermione henkäisi järkytyksestä ja näytti luhistuneelta. Mutta hän nousi Seamuksen kanssa ja rauhallisesti käveli ilkkuvien Luihuisten pöytään. Harry ja Ron olivat tyrmistyneitä ja säälivät Hermionea. Dumbledore jatkoi: ”Puuskupuhiin menevät Lavender Brown ja Neville Longbottom… Ja Korpinkynteen Harry Potter ja Parvati Patil. Olkaa hyvät ja menkää tuvan pöytään.”
Harry huokaisi tuskaisena, hyvästeli Rohkelikkoon jääneet Ronin ja Deanin ja meni Parvatin kanssa Korpinkynnen pöytään. Kaksi viikkoa Korpinkyntenä. No, paljon parempi se kuin Luihuinen. Loput lajittelut Harry jätti kuuntelematta ja oli omissa ajatuksissaan, kun Draco Malfoy lysähti Korpinkynnen pöytään Harrya vastapäätä. Harry tuhahti kuuluvasti.
”Et kai sinä…”
”No valitettavasti, arpinaama. Sinun on parempi pysyä seuraavat kaksi viikkoa pois tieltäni.”
”Pidä sinä hilleri se ruma naamasi vain pois näkyvistäni.”
”Kuule Potter, minulle ei puhuta noin…”
”Ai ei vai? Hassua, koska minähän juuri tein niin.”
”Pojat, pojat. Eipä aloiteta yhteistyötä tuolla tavalla.” Molemmat hätkähtivät kuullessaan professori Lipetitin äänen. Lipetit katseli heitä ankarasti ja heristi sormeaan. ”Koska kuulutte kaikki Korpinkynteen kahden viikon ajan, oletan teidän myös käyttäytyvän sen mukaisesti.”
Ennen kuin kumpikaan ehtii väittää vastaan tai sanoa mitään muuta, Dumbledore vaiensi hälisevän Salin. ”No niin, nyt kun tämä asia on saatu selvitettyä, niin kehottaisin tuvanjohtajia viemään ainakin uudet tupalaisensa tupiensa oleskeluhuoneisiin, jotta nämä ehtivät hiukan tutustua uuteen ympäristöönsä. Uudet lukujärjestykset jaetaan tuvanvaihtajille tänään illalla. Mukavaa päivää kaikille.”
Lipetit taputti käsiään. ”No niin, kaikki seitsemäsluokkalaiset, tulkaa minun mukaani. Myös te Korpinkynnet. Haluan, että te kaikki tutustutte toisiinne edes hiukan ennen huomista. Mennään.” Tämän sanottuaan pienikokoinen professori lähti johdattamaan joukkoa kohti Korpinkynnen oleskelutiloja. Harry tunsi olonsa hiukan yksinäiseksi katsellessaan Parvatin ja Padman (joka oli siis jäänyt Korpinkynteen) vilkasta keskustelua. Tosin hänen mielialansa nousi hiukan, kun hän huomasi Draconkin olevan yksin. (Pansyn lähentelyjä ei lasketa, koska Draco työnsi tämän aina kauemmaksi.) Eipä pääsisi ainakaan pompottelemaan häntä. Ilman tukijoukkojaan Draco ei näyttänyt enää yhtä itsevarmalta.