sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 14, 2005 15:49:46 GMT 2
Hupaisaa! Mahtoi Dracoa ärsyttää *hihittää* Todella kiva osanen tämäkin *hymyilee* Ja jännää nähdä kumpi pääsee joukkueeseen Dracolla on taas kelmit aikeet mielessä *wirn* Tästä tulee hupaa.. ^^ Ja Lipetit oli todella loistava, kuten Fricky jo sanoikin! Hän on vallan mahtava, pisteet siitä *vink* Ja jatkoa odotellaan ^^''
|
|
|
Post by april on May 14, 2005 21:41:27 GMT 2
Täähän on tosi hyvä! Sujuvaa kirjoitusta, eikä töksähtelevää. Ja niin pitkiä osiakin. ainut mikä jää aina vaivaamaan, slashia ei ollenkaan ja sitä kun minä juuri kaipaan. ;D Muuten kyllä olet tosi hienosti osannut kirjoittaa nuo "riita" kohdat! Jatka jo! *Odottaa pissat housuissa* :]
|
|
|
Post by Dory on May 18, 2005 18:55:17 GMT 2
Frickeon: Lipetitistä kuulemme kyllä jatkossakin, varsinkin jos hänestä todella pidetään noin paljon. Mutta mutta, pitemmittä puheitta: Kiitos kommentistasi.
sara: Joo, mahtoi Draco ärsyttää. *nauraa* Nii-in, tässä nähdään kumpi pääse joukkueeseen... Jatkoa siis tulee nyt. Kiitos sinullekin.
April: Maltas nyt, kyllä sitä slashiakin vielä tulee. Lupaan. Ihan totta lupaan. Kiitos.
A/N: Tässä tätä olisi. Olkaat hyvät ja kommentoikaa. Iso kiitos ja halaus Fenille. Ilman hanibaniani tästä ei tulisi yhtään mitään. Sekoilisin omiani eikä tätä lukisi kukaan. x) Olet korvaamaton, kiitos.
Neljäs osa
Draco seisoi huispauskentän laidalla hiukan erillään muista korpinkynsistä. Jaahas, pelastajapoika ei ole vielä tullut. Hyvä, ehkä hän myöhästyy ja minusta tehdään automaattisesti etsijä. Vaikka kyllä minä muutenkin saan sen paikan. Aivan varmasti saan. Hän ei ikimaailmassa suostuisi myöntämään sitä kellekään, mutta Harry oli todella kova vastus ja se hermostutti häntä hiukan. Ja ehkä enemmänkin kuin hiukan… Dracon ajatukset keskeytti professori Lipetitin ääni. ”No niin, no niin. Kuten kaikki varmaankin hyvin tietävät, olemme täällä tänään valitsemassa huispausjoukkueemme kokoonpanoa. Ja toivon todella, että tupamme uudet jäsenet osallistuisivat…” ”Anteeksi, professori. Olen myöhässä.” Draco voihkaisi. Ei helvetti. No, siinä meni se automaattisesti valituksi tulemisen mahdollisuus. Toisaalta, voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista nähdä, mihin arpinaama pystyy. ”Ei se mitään, me emme edes ehtineet kunnolla aloittaa.”, Lipetit mumisi ja selasi nimilistaansa. ”Eli, kuinka moni aikoo hakea etsijän paikkaa? Käsi ylös, niin minä lasken…” Draco vilkaisi Harrya, joka seisoi muutaman metrin päässä hänestä. Harry oli nostanut heti kätensä ylös ja Draco huomasi viivyttelevänsä oman kätensä nostamista. Jotenkin tuo vihreiden silmien päättäväinen ilme ja… Draco pudisti päätään häätääkseen mokomat ajatukset pois ja nosti kätensä<br> Hän huomioi, että hän itse ja Potter olivat ainoat, jotka halusivat etsijäksi. Sisimmässään Draco kuitenkin tiesi, että Potter oli todella kova vastustaja tähän. Häntä hermostutti, vaikkakaan ei antanut sen näkyä päälle päin. ”Vai niin, vai niin… Minä vähän arvelinkin että nämä kaksi voisivat olla”, Lipetit mutisi hiljaa. ”Tehdään äänestys! Jokainen paikallaolija, paitsi herrat Potter ja Malfoy ja minä, äänestävät jommankumman puolesta etsijän paikalle. Ne, jotka äänestävät herra Malfoyn puolesta, menevät tuonne oikealle puolelle, ja ne jotka herra Potterin puolesta, menevät vasemmalle. No niin. Jakaantukaa”, Lipetit käski ja seurasi suurella mielenkiinnolla tulosta. Ihmiset jakaantuivat kummallekin puolelle tasaisesti. Lopulta kummallakin puolella oli yhtä monta ihmistä, vain yksi oppilas oli jäänyt keskelle seisomaan. ”Höm… Sinunkin pitää kyllä nyt äänestää jommankumman puolesta”, Lipetit sanoi keskelle jääneelle korpinkynsi-pojalle. ”Muuten tämä ei ratkea tällä tavalla, sillä tilanne on täysin tasan.” Tässä vaiheessa Draco ja Harry vilkaisivat toisiaan murskaavalla katseella. ”Äänestän tyhjää, minä en osaa päättää”, poika sanoi. ”Se ei nyt käy. Meidän on saatava etsijän paikka ratkaistua. Ole hyvä ja äänestä”, Lipetit sanoi tiukasti. ”Minulle se on ihan sama…” poika mutisi. ”Seison yhdellä jalalla, ja se puoli, jolle kaadun, on ääneni”, tämä ilmoitti. Draco tuhahti turhautuneena ja liikehti kyllästyneesti. ”No, hyvä on. Nopeasti sitten”, Lipetit sanoi. Poika astui yhden jalan varaan ja tasapainotteli paikallaan. Hän horjui puolelta toiselle, saaden Harryn ja Dracon entistä hermostuneesti. Myös Lipetit tuijotti maanisena, hänen otsallaan näkyi hikikarpaloita. Oli hiirenhiljaista huispauskentän laidalla viilenevässä iltapäivässä. Pian poika alkoi horjua enemmän. Hän horjahti kunnolla Harryn puolelle. Harry oli valmis hurraamaan, mutta poika saikin oiottua itsensä. Mutta tämä ei pysynyt kauan enää pystyssä, pian tämä horjahteli hallitsemattomasti, ja lopulta kaatui rähmälleen Dracon puolelle! Draco huudahti riemuissaan ja ilveili Harrylle. ”Ääni meni aivan oikealle puolelle! Ei sinusta siihen olisi ollutkaan, Potter!”<br>”Sinä olet surkea etsijä, Malfoy! Kai nyt sentään tajuat, että olen voittanut sinut monta kertaa, senkin haiseva sontakasa kusipää!” Harry raivostui ja asteli vihaisena kohti Dracoa. Lipetit tuli kuitenkin väliin. ”Tämä on päätös ja tässä pysytään, hyvä herrat. Ei tappeluja. Te olette samassa joukkueessa joka tapauksessa. Harry, sinä saat jahtaajan paikan.”<br>Dracon hymy hyytyi. ”Minä en pelaa tuon kanssa samassa joukkueessa!” Draco huudahti. Ennen kuin Lipetit ehti aukaista suutaan, Harry sanoi: ”Paras tottua siihen, Malfoy. Sinähän pelaat”, Harry sanoi uhkaavasti ja lähti sitten kävelemään kohti linnaa jättäen Dracon mulkoilemaan vihaisesti tämän loittonevaa selkää.
Myöhään illalla Draco raahautui väsyneenä Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Varmistettuaan paikkansa etsijänä hän oli käyttänyt koko päivän harjoituksiin. Ei niin, että hän todella tarvitsisi harjoitusta, mutta hän aikoi todella näyttää sille perhanan lellipoika-Potterille… Siinä paha missä mainitaan, hän ajatteli nähdessään Harryn istumassa muuten autiossa oleskeluhuoneessa. Tummahiuksinen poika ei ollut ilmeisesti huomannut hänen tuloaan, sillä tämä oli kumartunut lukemaan punakantista kirjaa, jonka nimeä Draco ei huonossa valaistuksessa nähnyt, eikä edes vilkaissut Dracoa. Ja jostakin syystä se ärsytti Dracoa tavattomasti. ”Hei Potter, eikö kaikkien-palvoman-ja-ah-niin-hyveellisen-Pelastajapojan pitäisi olla jo nukkumassa?”, Draco sanoi venyttelevällä äänellä.<br>”Ai, itse herra Etsijäkin on vihdoin päättänyt saapua…” Harry mutisi hajamielisen kuuloisella äänellä. Draco rypisti otsaansa. Ei lainkaan Potterin totuttua tasoa. Hän ei näytä ollenkaan keskittyvän tähän. ”Voi, ottaako etsijän paikan menettäminen noin kovasti päähän? Mutta pakko sinunkin on myöntää, että hävisit paremmallesi.”<br>”Paremmalleni? Sinä taidat tosiaan olla sekaisin. Mutta mitäpä siitä, minä en ole koskaan odottanut mitään muuta.” Nyt Harry jo kohotti katseensa ja vilkaisi Dracoa. Jonkinlaista edistystä sekin. ”Enemmän minä olen järjissäni kuin sinä koskaan. Minulla kun ei ole yhtään arpea.” Draco oli lukuisten aikaisempien kertojen perusteella tullut siihen tulokseen, että toinen ärsyyntyisi parhaiten pienistä ivallisista huomautuksista. ”Minä voin kyllä tehdä sinulle arven, jos haluat.” Harry sanoi eikä tällä kertaa edes vilkaissut ylös kirjastaan. ”Et sitten keksinyt mitään vähemmän kulunutta?”, Draco hymähti ja istui tuolille Harrya vastapäätä. Harry katsahti häneen ja aivan pienen hetken Draco kuvitteli näkevänsä vihreissä silmissä huvittuneen pilkahduksen.
Draco oli jo kurkkuaan myöten täynnä Potterin vihreitä, ilmeikkäitä silmiä. Tämän liika seura ei tehnyt Dracolle hyvää, hänestä alkoi tulla sekava. Samoin näköjään Harrysta. Eihän hän näyttänyt enää olevan moksiskaan, että menetti etsijän paikan. Dracoa ärsytti, ettei Harrya ärsyttänyt. Hän liikehteli levottomasti tuolillaan ja kysyi muuten vain: ”Mitä luet?”<br>Harry ei sanonut sanaakaan, käänsi vain kirjan kantta niin että kannesta näkyi: ”Huispauksen maailma osa III, Jahtaaja”. ”Hah, näytät ottavan tuon jahtaajan roolin oikein tosissasi. Miksi vaivaudut jonkin Korpinkynnen puolesta?” Draco naurahti ivallisesti. Kun hän sai vain pienen olankohautuksen vastauksekseen, hän suuttui. ”Yritätkö muka esittää välinpitämätöntä? Vai onko arpesi saanut sinun viimeisenkin ruuvisi tippumaan? Tuskin edes huomaisit, vaikka rupeaisin strippaamaan edessäsi ja tanssisin ripaskaa perseesi päällä!” Siinä vaiheessa Harry kohotti katseena ja tämän kasvoilla risteili monia eri äärimmäisyyksien tunteita. Mutta Draco tajusi liian myöhään mitä oli sanonut. Hän henkäisi järkyttyneenä ja manasi itsensä alimpaan helvettiin sanomistensa vuoksi. Oliko ihan pakko mennä noin pitkälle vain saadakseen Potterin huomion?!
”Sait huomioni. Oletko nyt tyytyväinen?” Harryn ääni kuulosti äärimmäisen huvittuneelta, eikä Draco uskaltanut edes katsoa tämän ilmettä, vaan puristi silmänsä kiinni. Hän löi itseään pari kertaa (henkisesti) nyrkillä päähän ja avasi lopulta silmänsä. Harry tarkasteli häntä hämmentynyt ilme kasvoillaan, mutta onnistui samalla näyttämään myös huvittuneelta. ”Olen, tai siis en… Tai siis, minä tarkoitin…” Draco änkytti hukaten punaisen lankansa täysin. Miksi minun piti mennä sanomaan se? Miksen vain voinut olla hiljaa? Nyt hän pitää minua ihan omituisena… Hän hätkähti omia ajatuksiaan. Välittikö hän tosiaan siitä, mitä Harry ajatteli?
|
|
|
Post by Dory on May 18, 2005 18:56:57 GMT 2
A/N: Taas jouduin pätkimään. ^^
Pian Harry vakavoitui ja astui lähemmäs Dracoa. ”En olisi ikinä uskonut, että tulisin pyytämään sinulta tätä… Mutta olisihan se nyt parempi kaikkien kannalta. Voisimmeko olla edes nämä viikot jonkinlaisessa sovussa?” Harry kysyi ja katsoi Dracoa suoraan silmiin. Hän ei hymyillyt, eikä osoittanut muitakaan tunteita. Vain kysyvä katse. Dracon mielessä risteili monia eri vaihtoehtoja. Hänen teki yhtä aikaa mieli sylkeä Potterin kasvoille, kuin myös kätellä tätä ja tehdä sovinto. Kuitenkin ylpeys voitti ja hän perääntyi. ”Empä usko että teen sinun kanssasi minkäänlaisia sopimuksia. Sinun on vain totuttava olemaan poissa tieltäni, niin rauha on taattu.”<br>”Sinä olet uskomattoman idiootti, Malfoy!”<br>”Ja sinä olet tavanomaisen typerä jos et tajua varoa minua.”<br>”Sinunlaisessa madossa nyt ei ole mitään varottavaa, johan se on tullut todistetuksi monta kertaa.”<br>Draco hiljeni ja katsoi mahdollisimman hyytävästi Harrya. ”Empä usko että sitä tulee todistetuksi tästä eteenpäin. Katsotaan mitä saamme aikaan huomisissa huispausharjoituksissa.” Sitten Draco asteli makuusaliin ja nukkumaan, haaveillen erilaisia tilanteita huomisissa harjoituksissa, joissa Potter taatusti saattaisi itsensä naurunalaiseksi. Nähdessään Potterin sängyn vierellä olevan Tulisalaman, Dracon päähän pälkähti ilkeä ajatus. Tietäisin erään oikein hyvän loitsun tuon luudan manaamiseen… Salakavalasti hymyillen hän meni Tulisalaman luo, mutta ei kuitenkaan tarttunut siihen. Jokin hänen sisällään vastusti, Draco ei tiennyt miksi. Toisaalta pettyneenä ja ärtyneenä, toisaalta helpottuneena hän perääntyi. Häntä inhotti. Mistä omatunto on yhtäkkiä hypännyt peliin mukaan? Varsinkin Potterin kanssa…<br> Seuraavana päivänä:
Draco vaihtoi vaatteita pukuhuoneessa. Oli outoa pukea päälle Korpinkynnen pelikaapu. Draco hymyili itsekseen. Vaikka hän pitikin vihreästä, sininen sopi hänen silmiinsä erinomaisesti. Kaikki muut pelaajat olivat jo menneet kentälle lämmittelemään… Kaikki paitsi yksi. Draco käännähti kuullessaan jonkun tulevan sisään. ”Malfoy, älä sano mitään.”<br>”Enhän minä edes…” ”Tiedän, että aioit sanoa jotain. Kyllä, olen myöhässä, mutta olisi aika turhaa jättää ensimmäiset treenit väliin minun tilanteessani, eikö sinustakin? Ei niin, että sinun mielipiteesi kiinnostaisi minua pätkääkään.”<br>Harry oli puhunut putkeen, henkeä vetämättä. Draco tyytyi hymyilemään ivallisesti, koska ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän kiinnitti suojat käsiinsä ja tarttui sitten luutaansa. Ovella hän kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi olkansa yli. ”Tänään sitten nähdään, onko sinusta mihinkään, Potter.”<br>Jos hän olisi jäänyt katsomaan toisen reaktiota, hän olisi hämmästynyt; Harry Potter, velhomaailman suuri sankari, kääntyi näyttämään kieltä loittonevalle selälle.
Draco meni seisomaan muiden läheisyyteen, kuitenkin tarpeeksi etäälle, että muut eivät tulisi häiritsemään. Hän katseli mieli tyhjänä isoa huispauskenttää ja sen katsomoa, sivellen luutaansa. Hänen päässään soi eräs velhobändin soittama rauhallinen kappale, se sai hänen mielensä aina tyyneksi. Miettien päässään yksinäisyydestä ja mielenrauhasta kertovia lyyrikoita, Draco sulki hitaasti silmänsä ja nojautui kevyesti luutaansa vasten.
Hetki oli täydellinen. Draco keskittyi vain nauttimaan lentämisestä ja auringonpaisteesta, joka lämmitti ihanasti hänen selkäänsä. Mutta täydellisyyttä ei kestänyt kovin kauan. ”No niin, kaikki tänne. Sinä myös, Malfoy.”<br>Draco rypisti kulmiaan ja laskeutui maahan. Hän ei ollut tottunut siihen, että häntä käskettiin, mutta tuo teräksinen äänensävy… Se vain pakotti tottelemaan. Hän marssi muun joukkueen luo nähdäkseen, kenelle ääni kuului. ”Nopeaa toimintaa, Malfoy. Luulin, että joutuisin huutamaan parikymmentä kertaa, ennen kuin edes suostuisit kuuntelemaan.”<br>Draco pysähtyi. Ei hitto, ei se voinut olla…<br>”Potter?”<br>”Katsos vain, oikein heti ensimmäisellä.” ”Miksi…” ”Ei ole aikaa kysymyksille. Lipetit nimitti minut tämän joukkueen kapteeniksi ja aion pitää huolen, että me olemme loistavassa vireessä ensimmäisessä ottelussa. Joka muuten pelataan Luihuista vastaan.” Harry vilkaisi terävästi Dracoon, joka aukoi suutaan saamatta aikaan mitään ääntä. Kapteeni? Potter? Helkkari soikoon. ’Minun tilanteessani’… Sitä hän siis tarkoitti. ”Ja sitten, kaikki luudille. Katsotaan, mihin meistä on.” Harry virnisti puhuessaan ja sai useimmat joukkueen jäsenet naureskelemaan. Kovin moni kapteeni ei käyttänyt sanaa ’me’ tuollaisessa tilanteessa.
Draco ei nauranut yhtään. Häntä ei huvittanut tilanne ollenkaan, mikä taas näytti olevan päinvastoin Potterin kohdalla. Harry näytti nauttineen suunnattomasti Dracon ilmeestä tämän tajutessa kuka on uusi kapteeni. Koska Korpinkynnen joukkueen oikea kapteeni oli joutunut näiksi viikoiksi Luihuiseen, tietysti piti mennä Potter nimittämään tämän paikalle. Kiroillen Draco asettui luudalleen ja lähti lentoon. Hän huomasi tapahtuneen muutoksen Potterin kohdalla. Hän oli itsevarma ja tyytyväinen, näytti juuri täydelliseltä saamaansa osaan. Ei ihme, että hän oli ollut eilen illalla niin tyytyväinen. ”Pallot vapaana!” Harry huusi. Draco valpastui. Nyt kun hän kerta oli saanut etsijän paikan, hän myös päätti näyttää taitonsa. Hän tiesi olevansa hyvä. Parempi kuin Potter. Paras kaikista. Hän liiteli yläilmoihin, eikä kuunnellut enää sanaakaan uuden kapteenin huudoista. Etsien kultaista välähdystä hän lenteli ja väisteli tielle tulevia ryhmyjä. Pian hän huomasi pikkuruisen siepin pörräävän lähellä toisen pään maalisalkoja. Draco syöksyi sinne ja sai siepin yllättävän helposti kiinni. Hän virnuili tyytyväisenä suoritukselleen. Potteria mahtaisi nyt ketuttaa hänen loistava suorituksensa. ”Noin! Kaikki menivät todella hienosti! Ja hyvä Malfoy, sait siepin hyvissä ajoin kiinni!”<br>Draco liiteli lähemmäs joukkuetta, mutta jarrutti rajusti kuullessaan Harryn puheet. Hän räpäytti silmiään ja kaivoi korvaansa. MITÄ Potter äsken sanoi? Hänen täytyi ivailla pahan kerran, tuo on jotain näytelmää. Potter ei ikimaailmassa kehuisi Dracoa hyvästä siepin nappaamisesta. Draco lähestyi epäilevän näköisenä Harrya.
”Malfoy, älä viitsi näyttää tuollaista naamaa. Se meni hyvin.”, Harry sanoi ja hymyili. Draco rypisti kulmiaan. Hymyilikö Harry tosiaan hänelle? Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista hymyä; se oli samaan aikaan lämmin ja rohkaiseva, mutta myös haastava. Olihan hän toki nähnyt Harryn hymyilevän ennenkin, mutta silloin tämä oli aina hymyillyt ystävilleen, eikä hänelle… Se ei tuntunut samalta. Draco hätkähti ajatuksistaan, kun Harry taputti käsiään. ”No niin, joukkue. Otetaan vielä kerran. Kaikki ilmaan!”<br>Joukkue totteli epäröimättä, se oli jo hyväksynyt Harryn kapteeniksi. Dracokin nousi taas korkealle ilmaan ja jäi odottamaan Harryn huutoa. ”Pallot irti!”<br>Draco lenteli hiljaksiin ja tarkkaili sivusilmällä muun joukkueen toimintaa. Harry näytti saavan maalin, vaikka pitäjä työskentelikin loistavasti… Hänen silmiinsä osui pieni kultainen pilkahdus. Sieppi oli lähellä kentän keskustaa, toisen lyöjän jalan vieressä. Draco syöksähti sitä kohti. Hänen oli pakko saada sieppi… Hän melkein jo kosketi sitä, kun se lennähti kauemmas. Mielessään Draco kirosi ja lähti sen perään. Koko muu joukkue oli kääntynyt katsomaan meneillään olevaa takaa-ajoa. Draco kuuli Harryn äänen jostain kaukaa: ”Peliä! Ette te voi jäädä paikoillenne oikeassa ottelussa, vaikka Draco melkein nappaisikin siepin!” Draco ehti tuskin huomata, että Harry oli kutsunut häntä etunimellä… Tuuli suhisi hänen korvissaan, kun hän saavutti sieppiä. Enää metri… Pian hän oli sulkenut pyristelevän siepin käteensä ja kohottanut nyrkkinsä tuuletukseen. ”Niin sitä pitää! Loistavaa työtä jälleen, lukuun ottamatta sitä pientä herpaantumista äsken… Eiköhän tämä riitä tältä päivältä.”
|
|
|
Post by Dory on May 18, 2005 18:57:49 GMT 2
A/N: O.o Tyhmä rajoitus.
Draco vei siepin muiden pallojen joukkoon laatikkoon ja suuntasi sitten pukuhuoneisiin. Hän mietti äskeisiä tapahtumia. Hänen oli vaikea enää yrittää ivailla Harrylle, kun tämä oli niin tohkeissaan ja jopa kehui Dracoa. Häntä suututti. Antoiko hän todellakin Harryn kehujen hiljentää itsensä?! Draco lysähti pukuhuoneen penkille istumaan ja alkoi hitaasti riisua pelikaapuaan. Edelleen miettien Harrya. Sellainen käytös ei ollut normaalia, Potterin täytyi viilata linssin todella pahasti. Siinä paha missä mainitaan, Draco ajatteli kun Harry astui myös pukuhuoneeseen. ”Pelaat säälittävää peliä, Potter”, Draco sanoi kun ei muutakaan keksinyt. Harry naurahti, mikä raivostutti Dracoa. ”Minusta tuo meni oikein hyvin. Sääkin on todella mahtava.”<br>”En tarkoittanut sitä!” ”Ah… Ai. No mitähän peliä sitten mahdoit tarkoittaa?”<br>Draco hiljeni. Häntä raivostutti entistä enemmän. ”No tuo sinun pelisi, kun yrität olla niin tyynenä ja ystävällisenä! Mitä sekin oli olevinaan kun kehuit minua? Älä viitsi Potter, luuletko että saat haluamasi läpi nuoleskelemalla minua?” Harry naurahti taas. ”Enhän minä sinua nuoleskele, Malfoy. Kuten kapteenin kuuluu, minä kehuin…-”<br>”No älä selitä, Potter! Sinulla on jotain taka-ajatuksena, tiedän sen!”<br>Harry huokaisi ja asettui Dracon viereen nojaten kaapin seinään. ”Minä en jaksaisi tätä nyt. Me olemme vain kaksi viikkoa samassa tuvassa. Etkö sinä edes sen aikaa pysty yhteistyöhön? Sitten saat taas räyhätä entiseen lapselliseen malliisi, jos huvittaa.”<br>Draco astui aivan Potterin eteen. Hän katsoi halveksuen tämän kasvoja, jotka näyttivät tyyniltä ja odottavilta. Mistä tämä muutos? ”Ihan miten vaan sitten”, Draco lopulta puuskahti, puhaltaen samalla Harryn hiuksia. ”Olinko oikeasti hyvä äsken tuolla?” hän kysyi ennen kuin ehti estää itseään. Harry hymyili hieman. ”Olithan sinä. Jos vielä suostuisit pelaamaan ottelussa hyvin, niin olen varma että voitamme.”<br>”En olisi ikinä uskonut että me joskus pelaamme samalla puolella.”<br>”En minäkään.”<br>Tunnelma oli erittäin sähköistynyt, Draco ja Harry hengittelivät toistensa suuhun. Draco yritti pitää ilmeensä julman arvioivina, mutta hän ei voinut mitään sille, että hänen kätensä kosketti vahingossa Harryn kättä. Molemmat hengähtivät. Jostain Dracolle tuli mieleen hullu ajatus, että hänen teki mieli suudella edessään olevia huulia. Dracolla alkoi mennä pasmat sekaisin, joten hän päätti lopettaa tämän ajoissa. Mitään sanomatta hän käännähti ja lähti pois. Hetki oli nopeasti ohi.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 18, 2005 19:19:01 GMT 2
Kiush. Tämä on kertakaikkiaan ihanaa. ^^ Tämä on todella ihanaa. Vaikea löytää suomenkielestä tälle vastaavaa sanaa *Vilkaisee japaninsanakirjansa läpi* Korewa chikarazuyoi da. (Saanhan käyttää da, ollanhan me niin tuttuja?)
Kyllä mie olen taas vähän pasmat sekaisin. Hitsi tämä ficci kiusaa lukijaa. Ei vieläkään mitään varsinaista toimintaa. Älä pidä meitä niin kauaa jännityksessä ja odotuksessa ;D
En saa varmasti kunnolla unta enää ennen kuin saan tähän jatkoa. ^^
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 19, 2005 16:14:36 GMT 2
Ooo.. O.o Ovelaa pistää molemmat joukkueeseen, great ^^ No, tämä nyt oli tätä.. huispausta koko luku, että ei tästä nyt paljon sanottavaa keksi(olen huono kommentoimaan huispausta, en tiedä miksi). Ja kuvailu oli edelleen kivaa ja mukavaa Tykkään tästä edelleen! *jej* Mutta jäi vähän vaivaamaan, kun tuolla luki "empä". Eikös se ol "enpä"? Minä ainakin ole aina sanonut "enpä", mutta en sitten tiedä... Ja jatkoa odottellaan ^^ Aina
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 20, 2005 14:58:47 GMT 2
Eikös se lausuta "empä", mutta kirjoiteta "enpä"?
Voipi olla.
Mie en koko kohtaa löytänyt, mutta, mutta... uskotaan saraa. ^^
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 20, 2005 15:59:42 GMT 2
Kas, täältä minä sen ongin ^^ Ja taisi se olla jossain toisessakin kohdassa... Mutta tämä nyt riittää " todisteeksi" ;D sara FBI:stä hyvää päivää XD Juu, kannattaa minua uskoa, olenhan aina oikeassa..
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 20, 2005 16:31:37 GMT 2
Olen kumminkin melko varma, että se lausutaan "empä", mutta kirjoitetaan "enpä" Tai siis, sehän taivutetaan sanasta "en" ja sanan vartalo on "en" ^^ Minun järjelläni siis.
-Frickeon
|
|
|
Post by Tundrah on May 20, 2005 18:58:17 GMT 2
Ja tämä on taas sarjasta "Hankalaa suomenkieltä". Kyllä se kieliopillisesti oikea muoto on enpä. Ja vielä lyhyt kommentti itse tekstistä... Jess! Minä pidän! Sujuvaa ja selkeää, juuri sellaista mitä on mukavaa lukea. Juonikin etenee sopivaa vauhtia. Odotan jatkoa
|
|
|
Post by Dory on Jun 2, 2005 17:52:13 GMT 2
Minä olen erityisen laiskalla tuulella, enkä jaksa vastata kommentteihinne erikseen. Tyydyn siis kiittämään kaikkia ihania tätejä ihanista kommenteista. Ja halin teidät kaikki. *halii jokaisen*
A/N: Jatkoa. No niin, otetaan muut foorumit kiinni. Tästä lähin saatte siis odottaa jatkoa aivan yhtä kauan kuin muutkin. Kuudes osa on kesken, eli jatkoa tulee kun on tullakseen. ^^ Viides osa tässä, olkaat hyvät. Kiitos taas, Fen.
Viides osa
Harry istui oleskeluhuoneessa, sylissään kirja ja muutama suklaasammakko. Joku ulkopuolinen olisi sivuttanut näkymän saman tien, mutta kuka tahansa joka tunsi Harrya edes hiukan, huomasi vihreiden silmien hämmentyneen ilmeen ja poissa olevan olemuksen. ”Harry? Onko kaikki hyvin?”, Parvati kysyi ja istuutui Harryn viereen sohvalle. ”Joo, ei tässä mitään…”, Harry mutisi katsomatta Parvatiin. ”Näytät vähän… Omituiselta.”<br>”Minua vain vähän väsyttää, kun on ne huispausharjoituksetkin ja…” Harryn lause keskeytyi, kun muotokuva-aukko heilahti auki ja sisään kömpi eräs tietty vaaleaverikkö.<br> ”Niin, ymmärtäähän sen, kyllä minäkin olisin väsynyt jos minulla olisi harjoitukset melkein joka päivä. Itse asiassa, olen vähän ajatellut…”, Parvati höpötti, mutta Harry ei kuunnellut häntä. Sen sijaan hän tarkkaili silmäkulmastaan Dracon touhuja. Luihuinen pysähtyi vaihtamaan pari sanaa innokkaan näköisen Pansyn kanssa ja Harry tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen. Mitä? Olenko minä tosiaan mustasukkainen Draco Malfoysta? Ei se ole mahdollista… Hänhän on, Merlinin tähden, Malfoy. Uskomattoman hyvännäköinen kylläkin, mutta…<br> ”Harry? Kuunteletko sinä ollenkaan?”<br>”Mitä? Ai, anteeksi. Muistin juuri, että minun pitää käydä… Hmm… Kirjastossa. Nähdään taas.” Sen sanottuaan Harry pyyhälsi ulos oleskeluhuoneesta unohtaen kirjan ja suklaasammakot sohvalle.
Seuraavassa hetkessä käytävällä kävellessään Harrya alkoi huvittaa ajatuksensa. Nyt kun hän oli ollut vasta pari päivää Dracon kanssa samassa tuvassa, hän alkoi ajatella tätä myös ulkonäön kannalta. Siis tietysti Harry oli sitä mieltä, että Draco oli erittäin hyvännäköinen, mutta se siitä. Siitä ei saanut aiheutua sen enempää ajatuksia. Vain aselepo näiden kahden viikon ajan, se oli uskomaton saavutus. Vaikka eilinen hetki oli ollut outo, se oli vain ohimenevää. Harry naurahti. Häntä huvitti. Mielipuolista ajatellakaan Malfoysta mitään lempeää.
”Mitäs se Potter täällä itsekseen naureskelee?” Harry säikähti kuullessaan Dracon äänen takaansa. Hän ei ollenkaan huomannut että tämä oli kävellyt hänen perässään. ”Seuraatko sinä minua, Malfoy?”<br>”Ei minulla ole mitään syytä seurata sinua. Meillä sattuu olemaan vain sama matka kirjastoon.”<br>”Jahas, vai niin. Hetkinen.. Mistä tiedät että minäkin olen menossa kirjastoon?” Harry kysyi ja pysähtyi katsoen huvittuneen kummastuneena Dracoon. Dracokin pysähtyi ja irvisti. ”Perhana.”<br>”Hah! Sinä siis kuuntelit minua! Seuraamisesi lisäksi vielä salakuuntelet, aijai.” Tahtomattaan Harry hymyili, ja oli kuitenkin iloinen että heidän välillään oli edes tämän ajan sopu. Se tuntui paljon paremmalta kuin taistella koko ajan. Hän ilmaisikin mielipiteensä Dracolle.
”Joo joo, mutta älä nyt rupea hieromaan ystävyyttä. Me emme ikinä tule olemaan ystäviä.” ”Hmph. Sinällään harmi.”<br>”Olisit hyväksynyt ystävyyteni silloin ensimmäisellä luokalla.”<br>”Ja antanut houkutella itseni Luihuiseen, pimeän puolelle, teidän kurjan sakin joukkoon? Älä puhu naurettavia.”<br>”Olisit ollut paremmissa piireissä kuin Weas…-”<br>”Weasleyitä ja Grangereita parempia ihmisiä saa hakea. Sellaisia ei varsinkaan sinun suvustasi löydy. Eihän sinulla enää ole perhettä, kuten ei minullakaan. Isäsi Azkabanissa, äitisi taas…-”<br>”Heillä oli sentään enemmän arvovaltaa, kunniaa, rikkautta…-”<br>”Niin, OLI. Eikä niillä asioilla ihmisten paremmuutta mitata.” Harry näki, kuinka Draco jäykistyi ja raivo oli selvästi nousemassa tämän sisimmässä.<br> ”Potter, minä…”, Draco aloitti hampaitaan kiristellen, mutta Harry keskeytti hänet nostaen kätensä.<br>”Itse asiassa, minusta ihmisten paremmuutta ei pitäisi edes yrittää mitata. Joistakin sitä kuitenkin vain pitää enemmän kuin toisista.”, Harry sanoi ja peitti hymynsä, kun huomasi Dracon rypistävän kulmiaan hämmentyneen näköisenä.<br> He tulivat kirjaston oven suulle ja jäivät siihen seisomaan. Harry näytti mietteliäältä.<br>”Mitäs sinun pitikään täältä hakea?” Draco kysyi. Harry oli hetken aikaa hiljaa. ”Ei varmaan mitään. Kunhan halusin pois”, hän lopulta sanoi. Draco veti yhtäkkiä synkistyneenä kaapunsa hupun päähänsä ja mutisi hiljaa: ”Vai tahtoo Pelastajapoika olla yksinään…” Harry hymähti. ”Niin Pelastajapoika tahtoo”, hän vastasi hiljaa. Draco kääntyi lähteäkseen pois, mutta Harry sanoikin yhtäkkiä:<br>”Mennäänkö pelaamaan huispausta?” Draco pysähtyi ja hitaasti katsoi oudoksuen Harrya. Hän epäröi. ”Kellohan on jo ties mitä. Enkä usko että sinun seurassasi liikkuen pääsen ilman kiinni jäämistä takaisin sänkyyni.”<br>”Ajattelin vain että oltaisiin otettu pieni kilpailu kumpi saa siepin ensimmäisenä kiinni. Jahtaajan homma ei olekaan niin kivaa mitä luulin, haluan taas olla hetken etsijä.”
Dracon silmät kapenivat hetkeksi, kun hän mittaili katseellaan Harrya. Harry tunsi hermostuvansa toisen katseen alla, mutta pysyi silti paikallaan ja piti päänsä pystyssä. Lopulta pieni hymy levisi Dracon kasvoille. ”No, mikä ettei. Olen aina valmis pieneen kilpailuun.”<br>”Ajattelinkin, että olisit.”<br>”Mitä?” ”Ei mitään, unohda.”<br>”Ei kun mitä?” ”Ei mitään, minä sanoin.”<br>”Sinä sanoit jotain, minä kuulin.”<br>”No jos sinä kerran kuulit, niin miksi sitten kyselet?”<br>”Minä kuulin, että sanoit jotain, mutta en kuullut, mitä se oli.”<br>”Teetkö sinä aina tuota?”<br>”Siis mitä?” ”Jankkaat turhista asioista.”<br>”Minun ei tarvitse vastata tuohon.”<br>”Älä vastaa, jos ei huvita.”<br>”En niin.”<br>”Hyvä.” Hiljaisuus laskeutui poikien välille, kun molemmat lähtivät harppomaan poispäin kirjastolta.
He kävivät hakemassa luutansa ja harppoivat ääneti linnan läpi ulos ja kohti huispauskenttää. Draco meni suoraan kentälle, Harry meni hakemaan siepin. Kun hän tuli takaisin kentälle, Draco jo liiteli ilmassa. ”Tule alas, lähdetään maalta!”<br> Aurinko alkoi jo laskeutua länteen, pian tulisi hämärää. Draco tuli alas Harrya vastapäätä ja nyökkäsi. Harry päästi siepin. He eivät liikahtaneetkaan. Harry kohotti katseensa Dracoon, joka katsoi takaisin ilmeettömänä. Hänen jäisten silmiensä katse oli vetoava ja Harry jäi katsomaan niitä pitkäksi aikaa. Draco avasi hitaasti suunsa. ”Lähdetään kun lasken kolmeen.”<br>Harry nyökkäsi pienesti. ”Yksi…” Draco räpäytti raukeasti silmiään. ”Kaksi…” Harry heilautti tukkansa pois silmiltä.<br>”Kolme!” He ampaisivat yhtä aikaa ylös ja kiisivät eri suuntiin.
Harry siristi silmiään nähdäkseen paremmin pienimmänkin välähdyksen. Draco näytti toimivan samoin. Hetken aikaa he kiertelivät tehden pieniä kahdeksikkoja ja ympyröitä. "Hei Potter, et tule ikinä nappaamaan sieppiä ennen minua!" Draco huusi, mutta tavallinen iva puuttui hänen äänestään. Harrya hymyilytti. "Olen tehnyt sen monta kertaa ennenkin, miksen siis nyt?" hän huusi takaisin saaden Dracon hymyilemään. Tai siltä se ainakin näytti monen metrin päästä katsottuna, sehän saattoi olla irvistyskin.
Sitten, kultainen välähdys. Kaksi toisiinsa vilkaisevaa silmäparia, sininen ja vihreä.<br>Pieni, haastava hymy molempien huulilla. Vinhaan kiitoon ampaisevat luudat. Harry hoputti Tulisalamaansa. "Lennä niin nopeasti kuin ikinä vain voit", hän mutisi. "Minun on voitettava tämä kisa."
Sivusilmällään Harry näki korpinkynnen kaapuun pukeutuneen platinanvaalean pojan, mutta keskittyi täysillä edessään siintävään pikkuruiseen sieppiin. Hänen luutansa vauhti kiihtyi ja hänen sydämensä takoi hurjana kun hän pääsi aina lähemmäs sieppiä. Pian hän huomasi Dracon tulleen aivan vierelle, sitten heidän olkapäänsä koskettivat toisiaan. Vaikka Harry raivokkaasti yritti keskittyä pitämään kurssinsa ja saavuttamaan sieppiä, hän huomioi kuitenkin kosketuksen Dracon kanssa. Se oli hellä paino koko käsivarrella, lämmin ja rauhoittava. Mutta koska keskittymiskyky ei sittenkään ollut Harrylla täydellinen, hänen luutansa horjahti ja hetkessä hän jäi Dracosta ja siepistä jälkeen.
Harry näki Dracon kääntävän päänsä, mikä johti siihen, että myös vaaleahiuksinen menetti luutansa hallinnan hetkeksi. Sieppi karkasi kauas poikien edelle. ”Potter, hitto soikoon! Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?” Draco kiljui Harrylle, kun oli saanut luutansa hallintaan. ”Miten niin? Mitä se sinua liikuttaa?” Harry huusi takaisin. ”Ensin olet aivan kiinni minussa ja sitten yhtäkkiä jäät monta metriä jälkeen! Vähemmästäkin pelästyy!”<br> Harry tuijotti Dracoa hämmästyneenä. Draco näytti itsekin vasta tajuavan, mitä tuli sanottua. Normaalisti kalpean luihuisen kasvoille ilmestyi hento puna.
Harry laskeutui maahan, nosti katseensa Dracoon ja naurahti sitten. ”Ei sellaisen takia tarvitse pelästyä”, hän sanoi hymyillen. Draco mutristi suutaan ärtyneenä ja meinasi väittää jotain ilkeää vastaan, mutta esti itseään viime hetkellä ja oli hiljaa. Hänkin laskeutui maahan.
|
|
|
Post by Dory on Jun 2, 2005 17:52:53 GMT 2
A/N: Jatkuu...
”Sieppikin hukkui”, hän puhahti mulkoillen kentän nurmikkoa. ”Kyllä se kohta takaisin ilmaantuu. Toivotaan ainakin. Muuten saamme etsiä sitä koko yön jostain Kielletyn Metsän uumenista tai mistä lie.”<br>”Minä en toista kertaa sinun kanssasi Kiellettyyn metsään lähde.”<br>”Ah, pelottaako, Malfoy?”<br> Draco nojasi rennosti luutaansa ja heitti ylimielisen silmäyksen Harryyn. ”Minä sinulle pelot näytän.” Draco hymyili itsetyytyväisen näköisenä ja tarkasteli sitten kynsiään. Harry hymyili myös haastavasti ja jäi tuijottamaan vaalean pojan hymyä. Hänen mieleensä putkahti hyvin outo ajatus. ”Onko suvussasi kenties veeloja?” kysymys sai Dracon tyrskähtämään ja kääntämään epäuskoisen katseensa Harryyn. ”Kysytkö tuota ihan tosissasi?”<br>Harry raapi päätään. ”Tuli vain mieleen..”<br> Draco virnisti julmuutta enteilevään tapaan. ”Olenko minä sitten niin vetovoimainen että voisi olla veeloja suvussa?”<br>”Malfoy, et aloita taas tuota sinun itsekehuskeluasi.”<br>”Minä en kehuskele itseäni, ajattelin vain kun sinulle tuli tuollaista mieleen.”<br>”Vaaleista hiuksista se tuli mieleen.”<br>”Ihanko totta, Potter?” Draco oli kävellyt lähemmäs Harrya ja katsoi nyt tätä pää kenossa pieni vino hymy kareillen huulillaan. ”Ettet nyt vain puhuisi muuta kuin mitä mielesi sanoo?”<br> Harry mulkaisi Dracoa murhaavasti. ”Minun mielestäni sinä olet inhottava ihminen, olethan aina ollut ja tulet varmasti olemaankin”, Harry sanoi silmät uhkaavasti sirrillään. Draco katsoi vakavana Harrya ja nosti kätensä tämän olalle. Harry katsahti tämän käteen epäilevänä. ”En minä ole inhottava ihminen, Potter. Sinä vain luulet niin”, Draco sanoi huvittuneen kuuloisena. ”Miten niin?”<br>”Sinähän et tunne minua. Et ole koskaan tuntenut minua. Tuletkohan koskaan tuntemaankaan?”<br>”En varmaan sitten… Sinähän sanoit että emme tule koskaan olemaan ystäviä.” ”Ja sinä sanoit sen olevan sääli.”<br>”Niin sanoinkin.”<br> Draco sulki suunsa ja hänen katseensa oli tarkasteleva. Harry nielaisi, hän ei ollut varmasti koskaan ollut näin kauan Dracon lähellä, varsinkaan keskustellut hänen kanssaan järkevästi. Vaikka Harry ei osannut sanoa oliko koko tilanne nytkään järkevä. Tunnelma oli jännittynyt, yhtä lailla sähköistynyt kuin kerran pukukopissa harjoitusten jälkeen. Järjellä ei ollut mitään tekemistä ainakaan sen kanssa mitä he seuraavaksi tekivät. Harry ei ollut varma kumpi sen aloitti, molemmat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä. Suutelematta jättäminen ei sillä hetkellä tullut kuuloonkaan.
Harry nojautui eteenpäin samaan aikaan kuin Draco teki samoin. Dracon käsi oli edelleen Harryn olalla ja hänen kätensä puristui huomaamattaan. Harry huomasi taivaalla pimeän tulon myötä syttyneet tähdet ennen kuin ehti sulkea silmänsä. Nauttien hän suuteli edessään olevaa poikaa, eikä hänen päässään risteillyt ainuttakaan järkevän tuntuista ajatusta. Vaistomaisesti hän oli vetänyt luutansa syliinsä ja puristi sitä, koska ei uskaltanut koskea Dracoon. Mutta kun Draco antoi oman luutansa tippua maahan ja laski kätensä Harryn käsivarrelle, Harrykin uskaltautui kietomaan toisen kätensä Dracon kyljen ympäri. Suudelma kesti vain pienen hetken, kuitenkin tarpeeksi jotta se sai Dracon palaamaan takaisin maanpinnalle.
Hän näytti hetken eksyneeltä, mutta hallitsi sitten itsensä ja perääntyi. Hän katsoi epäuskoisena Harrya ja heitti sitten taivaalle raivokkaasti sadattelevan ilmeen ja harppoi sitten sanaakaan sanomatta pois kentältä.<br> Harry jäi seisomaan paikalleen ja hän tunsi itsensä tyhmäksi. Hän tuijotti eteensä ja katsoi paikkaan, jossa Draco hetki sitten vielä ollut. Dracon tilalla Harry näki siinä nyt ison kysymysmerkin.
Hän hieroi ohimoitaan ja tunsi päänsäryn nousevan, arpeakin poltteli vähän. Väsynyt ilta, väsynyt mieli, sekoilevat toiminnat… Harry ei halunnut eikä jaksanut sahata asiaa enempää, eikä ollenkaan ainakaan enää tänä iltana. Uupuneena hän tallusteli kentältä raahaten luutaansa mieli jokseenkin maanpinnan alapuolella, kysymyksiä täynnä. Siepin hän unohti kokonaan, sitä ei ollut näkynyt kertaakaan jahtaamisen jälkeen, se ei edes ollut tullut kummankaan mieleen.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Jun 2, 2005 18:01:17 GMT 2
Vallan ihanaa tekstiä. Mitä minä osaan sanoa muuta kuin, että minä pidän. Todella pidän.
Rakentavaa palautetta onkin sitten turha odottaa.
Tämä oli ihanaa. Alkoi vaan pelottaa, kun Dory-täti uskaltaa harkita slashia minunkin kirjoitettavakseni. ;D
-Frickeon
|
|
|
Post by Tundrah on Jun 2, 2005 18:25:57 GMT 2
Nhihih... ;D *myhäilee itsekseen* Draco on vallan suloinen tässä, eikä Harrykaan onneksi ole mikään nyhverö.<br> Jatkoa?
|
|