Post by Tundrah on Mar 14, 2006 15:42:04 GMT 2
Nimi: Siivettömät ja suuri seikkailu
Ikäraja: Sallittu kaikille
Genre: Adventure/Humor
A/N: Sain inspiraation eilen illalla ja kirjoitin ensimmäistä osaa melkein kahteen asti yöllä. Tulos on sitten sen mukaista… Ficin nimellä ei ole mitään tekemistä television Suuren seikkailun kanssa, en vain keksinyt parempaakaan nimeä.
Mukana ovat siivettömistä ne henkilöt, jotka ovat aiemmin tämän osion infotopicissa antaneet luvan nimensä käyttöön. Tarkemmin sanottuna siis Dory, Frickeon, sara, Karakia, Sype, Neela, Gilraen, Gandalia ja Angelina. Sekä tietysti minä itse ^^. Jos olen unohtanut jonkun tai joku ei halua olla mukana (sekin on hyvin mahdollista), ilmoittakoot minulle asiasta heti, tai vaietkoon iäksi.
Osa 1 – Frickeonin synttärit = katastrofi
Siivetön Lintu – foorumilla oli pitkään ollut käynnissä melkoinen kuhina. Frickeonilla oli syntymäpäivät ja kaikki olivat valmistautuneet tahollaan juhlia varten. Oikeastaan juhlat oli alun perin tarkoitus järjestää yllätyksenä, mutta suunnitelmat menivät uusiksi kun Frickeon sattui kävelemään paikalle Doryn ja saran väitellessä siitä, pitäisikö Siivetön sisustaa Conan- vai Brian-aiheiseksi juhlien kunniaksi. Viisaalla Riksulla oli kuitenkin kolmas loistava idea:
”Järjestetään naamiaiset! Jokainen saa pukeutua miksi ikinä haluaa!”
Niin sitten päätettiin tehdä ja innoissaan siivettömät ryntäsivätkin heti etsimään sopivia asuja itselleen.
Karakia oli tiennyt heti juhlista kuultuaan miksi hän pukeutuisi. Reippaasti hän kiinnitti viitan soljen, varoen kuitenkin sotkemasta puolittain maalattuja kasvojaan.
”Hahaa! Tämän parempaa Oopperan kummitusta ei löydy kyllä mistään!” Hän huudahti peilikuvalleen ja heilautti viitanhelmaansa salaperäisesti, päästäen ilmoille kolkon naurun.
Kelloa vilkaisten hän kiskaisi sitten keltaiset kumisaappaat jalkaansa ja nappasi lahjapaketin kainaloonsa.
”Parasta lähteä jo nyt, en halua myöhästyä Riksun juhlista.” Hän tuumasi.
Juhlien alkuun oli vielä reilusti aikaa, mutta astuessaan ovesta Karakia törmäsi jo räpin tahtiin jammailevaan riemukkaaseen juhlaväkeen. Kummastuneena hän katseli hetken ympärilleen ja hoksasi sitten prinsessapukuisen Doryn hiippailemassa käytävän reunalla.
”Hei Dory! Keitä nämä ihmiset oikein ovat ja mitä ihmettä he tekevät täällä?” Hän kysyi väistäen samalla kohti lentänyttä vessapaperirullaa.
Dory näytti surkealta.
”En tiedä. He vain ilmestyivät tänne ja alkoivat sotkemaan paikkoja! Kaikki naposteltavatkin on syöty ja kakusta ei ole jäljellä enää edes murusia.”
”Mitä? Söivätkö he murusetkin?” Karakia kysyi järkyttyneenä.
”No oikeastaan se oli sara joka ne muruset söi, mutta kakun he kyllä tuhosivat muuten.” Dory selitti.
”Missä muut siivettömät ovat? Ja entäs Riksu?” Karakia kyseli.
Dory viittasi keskelle pahinta ruuhkaa.
”Pulla yrittää tuolla parhaillaan pelastaa viimeisiä limsoja Sypen kanssa ja Neelan näin äsken potkimassa jotain punkkaria ulos päiväkirjastaan. Riksu ei ole onneksi vielä tullut.” Hän sanoi.
Karakia murahti ja mulkoili tunkeilijoita enteilevästi kulmiensa alta.
”No sitten meillä on vielä vähän aikaa selvitä tästä kaaoksesta. Kokoa kaikki siivettömät jotka vain löydät, nyt on aika heittää nämä ylimääräiset pihalle!” Hän tokaisi ja alkoi kääriä hihojaan.
Kului kymmenen hikistä minuuttia, mutta lopulta jokainen tuntematon oli heitetty ulos foorumilta. Dory katseli ympärilleen.
”Mihinkäs Sype katosi? Juurihan hän oli tässä.” Hän kysyi.
Karakia oikoi vaatteitaan.
”Oliko? En minä vain huomannut.”
”Et huomannut? Miten joku voi olla huomaamatta melkein kaksimetristä Conan O’Brien- naamaria käyttävää ihmistä?” Dory ihmetteli.
Karakia hätkähti.
”Naamaria? Hetkinen... oliko hänellä naamari?” Hän toisti. ”Pahus, sitten taisin juuri heittää Sypen pihalle noiden tunkeilijoiden mukana.”
Lopulta kaikki paikalla olevat siivettömät (myös erittäin närkästynyt Sype oli päästetty takaisin sisälle) olivat kerääntyneet eteiseen pohtimaan katastrofia, joka nyt näytti uhkaavan Frickeonin naamiaissyntymäpäiviä. Tunnelma oli kerrassaan epätoivoinen.
”Mitä me nyt teemme? Kaikki on pilalla, eihän juhlia voi järjestää ilman ruokaa!” sara valitti sulkiaan nyppien (hän oli pukeutunut enkeliksi ja siivet kuuluivat asuun).
Muut mumisivat myöntävästi ja käänsivät katseensa kysyvästi kohti Karakiaa, foorumin Hengellistä johtajaa, joka näytti myös alakuloiselta.
”Niinhän se on. Jotain on nyt kuitenkin keksittävä ennen kuin Riksu saapuu. Ehkä voisimme mennä jonnekin muualle, vaikka… Hesburgeriin[1] syömään.” Hän mietti ääneen.
”Minulla ei ole kyllä yhtään rahaa. Tuhlasin kaiken über-upeaan Placebon jättijulisteeseen, jonka ostin Riksulle synttärilahjaksi.” Dory sanoi.
”Eikä minulla ole rahapussia mukana kun asussani ei ole taskuja.” Merirosvoksi pukeutunut Neela ilmoitti.
Karakia raapi päätään.
”No sitten meidän pitää vain luottaa siihen, että joku myöhemmin saapuvista siivettömistä tuo mukanaan jotain syötävää ja pelastaa päivän.” Hän sanoi nyppäisten tikun sormestaan.
Sillä samalla hetkellä ovelta kuului kolahdus.
Tundrah kompasteli sisään nolon näköisenä, ja hänen kannoillaan sisään astuivat noidaksi pukeutunut Angelina, haltiaksi pynttäytynyt Gandalia, sekä vampyyriksi muuntautunut Gilraen.
”Anteeksi nyt kun olemme myöhässä, mutta eksyimme matkalla.” Angelina sanoi.
”Eksyitte matkalla? Miten se on mahdollista? Tehän olette Siivettömässä harva se päivä.” Sype ihmetteli.
Angelina loi merkitsevän katseen vierellään seisovaan Tundraan.
”Tapasimme Tundran jo kaupungilla, ja hän kertoi löytäneensä oikopolun Siivettömälle.”
”Lopuksi päädyimme sitten eduskuntatalon juurella olevan roskalavan taakse.” Gandalia lisäsi kuivasti.
”Mutta sentään olimme oikeassa kaupungissa tällä kertaa.” Tundrah puolusteli ja sai toiset huokaisemaan syvään.
Gilraen katseli ympärilleen hämmentyneenä.
”Joko te ehditte lopettaa juhlat vai miksi täällä on tämän näköistä?” Hän kysyi potkaisten samalla kahta toisiinsa kietoutunutta ilmapalloa kauemmas.
Karakia pudisti päätään ja selosti sitten aiemmat tapahtumat tulijoille. Gilraen oli tyrmistynyt.
”Mitäh? No mitä me nyt sitten teemme?” Hän huudahti.
”Sen kun tietäisi. Nyt näyttää siltä, että juhlat on jouduttava perumaan.” Karakia totesi synkästi.
”Risku tulee kyllä surulliseksi jos me niin teemme.” sara niiskaisi.
”Ja me olisimme nähneet turhaan vaivaa pukeutuessamme näihin asuihin. Tundrakin on varmaan käyttänyt iäisyyden tuon peikkopuvun kanssa!” Dory tokaisi.
Tundrah räpytteli kummastuneena silmiään.
”Mikä peikkopuku?” Hän ihmetteli.
”No tuo mikä sinulla on…” Dory aloitti, mutta vaikeni kun Angelina tönäisi häntä kyynärpäällään.
”Tundralla ei ole mitään naamiaisasua. Hän harmitteli sitä koko matkan tänne.” Angelina supatti hänen korvaansa.
”Ai… jaa.” Dory mokelsi muuttuen samalla kasvoiltaan kirkkaanpunaiseksi.
”Hei kuuletteko te jotain?” Neela kysyi yllättäen.
Jostain kuului hirveää murinaa.
”Äh, anteeksi. Se oli vain minun mahani. En ehtinyt syödä ennen lähtöä.” Sype hihkaisi.
”Ei, kun tuo toinen ääni! Aivan kuin jossain tikittäisi.” Neela sanoi ja sai kaikki höristelemään korviaan.
Todellakin. Jostain kuului hiljainen raksuttava ääni.
”Jos täällä on pommi?” Tundrah ehdotti, saaden puolet väestä miltei paniikkiin.
”Älä nyt hulluja puhu. Miksi kukaan tänne pommin olisi tuonut?!” Karakia puuskahti, kuitenkin hieman levottomana.
Tunkeilijathan olivat valloittaneet Siivettömän aiemmin hetkeksi, eikä niistä pahuksen räppäreistä[2] voinut koskaan olla varma. Varovasti Karakia lähti astelemaan kohti tikittävää ääntä, muiden rohkeiden siivettömien hiipiessä varjona hänen takanaan (ja osittain hänen kantapäillään). Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa kun joukkio sitten seisahtui siivouskomeron eteen.
”Se kuuluu tuolta.” Karakia kuiskasi.
”Mikähän se on?” Gandalia kysyi myös kuiskaten.
”Se on siivouskomero.” Neela vastasi.
Gandalia mulkaisi häntä kulmiensa alta.
”Ei, kun tarkoitin että mikähän se on joka tuolla tikittää.” Hän sihahti.
sara tarrautui Doryn käsivarteen pelokkaan näköisenä.
”Mitä me teemme jos se on oikeasti pommi?” Hän kysyi.
”No me tietysti puramme sen. Olen nähnyt monta kertaa elokuvissa kun pommi puretaan ja olen melkein varma että osaisin…” Tundrah aloitti silmät innostuksesta kiiluen, mutta sai muut siivettömät heti varpailleen.
”ETKÄ VARMASTI!!” Kaikki huudahtivat yhteen ääneen.
”Mutta jos minä vain vilkaisisin…” Hän jatkoi, mutta se oli liikaa Sypelle ja Neelalle, jotka yllätyshyökkäyksellä saivat liiskattua Tundran maahan ja sidottua tämän siistiin pakettiin Angelinan luihuiskaulaliinalla, sekä Sypen kravatilla.
Karakia vilkaisi Dorya ja saraa, ja nielaisi kuuluvasti. Sitten hän ojensi hitaasti kätensä kohti ovenkahvaa…
[1] Nimi Hesburger ei ole tässä mainostarkoituksessa, vaan vihjaamassa edellisen miitin ruokailupaikkaan. Kyseinen pikaruokalaketju ei sponsoroi tätä ficciä. Kerpeles.
[2] Mielipide räppäreistä on oikeasti ficin kirjoittajan, ei Hengellisen johtajan.
Ikäraja: Sallittu kaikille
Genre: Adventure/Humor
A/N: Sain inspiraation eilen illalla ja kirjoitin ensimmäistä osaa melkein kahteen asti yöllä. Tulos on sitten sen mukaista… Ficin nimellä ei ole mitään tekemistä television Suuren seikkailun kanssa, en vain keksinyt parempaakaan nimeä.
Mukana ovat siivettömistä ne henkilöt, jotka ovat aiemmin tämän osion infotopicissa antaneet luvan nimensä käyttöön. Tarkemmin sanottuna siis Dory, Frickeon, sara, Karakia, Sype, Neela, Gilraen, Gandalia ja Angelina. Sekä tietysti minä itse ^^. Jos olen unohtanut jonkun tai joku ei halua olla mukana (sekin on hyvin mahdollista), ilmoittakoot minulle asiasta heti, tai vaietkoon iäksi.
Osa 1 – Frickeonin synttärit = katastrofi
Siivetön Lintu – foorumilla oli pitkään ollut käynnissä melkoinen kuhina. Frickeonilla oli syntymäpäivät ja kaikki olivat valmistautuneet tahollaan juhlia varten. Oikeastaan juhlat oli alun perin tarkoitus järjestää yllätyksenä, mutta suunnitelmat menivät uusiksi kun Frickeon sattui kävelemään paikalle Doryn ja saran väitellessä siitä, pitäisikö Siivetön sisustaa Conan- vai Brian-aiheiseksi juhlien kunniaksi. Viisaalla Riksulla oli kuitenkin kolmas loistava idea:
”Järjestetään naamiaiset! Jokainen saa pukeutua miksi ikinä haluaa!”
Niin sitten päätettiin tehdä ja innoissaan siivettömät ryntäsivätkin heti etsimään sopivia asuja itselleen.
Karakia oli tiennyt heti juhlista kuultuaan miksi hän pukeutuisi. Reippaasti hän kiinnitti viitan soljen, varoen kuitenkin sotkemasta puolittain maalattuja kasvojaan.
”Hahaa! Tämän parempaa Oopperan kummitusta ei löydy kyllä mistään!” Hän huudahti peilikuvalleen ja heilautti viitanhelmaansa salaperäisesti, päästäen ilmoille kolkon naurun.
Kelloa vilkaisten hän kiskaisi sitten keltaiset kumisaappaat jalkaansa ja nappasi lahjapaketin kainaloonsa.
”Parasta lähteä jo nyt, en halua myöhästyä Riksun juhlista.” Hän tuumasi.
Juhlien alkuun oli vielä reilusti aikaa, mutta astuessaan ovesta Karakia törmäsi jo räpin tahtiin jammailevaan riemukkaaseen juhlaväkeen. Kummastuneena hän katseli hetken ympärilleen ja hoksasi sitten prinsessapukuisen Doryn hiippailemassa käytävän reunalla.
”Hei Dory! Keitä nämä ihmiset oikein ovat ja mitä ihmettä he tekevät täällä?” Hän kysyi väistäen samalla kohti lentänyttä vessapaperirullaa.
Dory näytti surkealta.
”En tiedä. He vain ilmestyivät tänne ja alkoivat sotkemaan paikkoja! Kaikki naposteltavatkin on syöty ja kakusta ei ole jäljellä enää edes murusia.”
”Mitä? Söivätkö he murusetkin?” Karakia kysyi järkyttyneenä.
”No oikeastaan se oli sara joka ne muruset söi, mutta kakun he kyllä tuhosivat muuten.” Dory selitti.
”Missä muut siivettömät ovat? Ja entäs Riksu?” Karakia kyseli.
Dory viittasi keskelle pahinta ruuhkaa.
”Pulla yrittää tuolla parhaillaan pelastaa viimeisiä limsoja Sypen kanssa ja Neelan näin äsken potkimassa jotain punkkaria ulos päiväkirjastaan. Riksu ei ole onneksi vielä tullut.” Hän sanoi.
Karakia murahti ja mulkoili tunkeilijoita enteilevästi kulmiensa alta.
”No sitten meillä on vielä vähän aikaa selvitä tästä kaaoksesta. Kokoa kaikki siivettömät jotka vain löydät, nyt on aika heittää nämä ylimääräiset pihalle!” Hän tokaisi ja alkoi kääriä hihojaan.
Kului kymmenen hikistä minuuttia, mutta lopulta jokainen tuntematon oli heitetty ulos foorumilta. Dory katseli ympärilleen.
”Mihinkäs Sype katosi? Juurihan hän oli tässä.” Hän kysyi.
Karakia oikoi vaatteitaan.
”Oliko? En minä vain huomannut.”
”Et huomannut? Miten joku voi olla huomaamatta melkein kaksimetristä Conan O’Brien- naamaria käyttävää ihmistä?” Dory ihmetteli.
Karakia hätkähti.
”Naamaria? Hetkinen... oliko hänellä naamari?” Hän toisti. ”Pahus, sitten taisin juuri heittää Sypen pihalle noiden tunkeilijoiden mukana.”
Lopulta kaikki paikalla olevat siivettömät (myös erittäin närkästynyt Sype oli päästetty takaisin sisälle) olivat kerääntyneet eteiseen pohtimaan katastrofia, joka nyt näytti uhkaavan Frickeonin naamiaissyntymäpäiviä. Tunnelma oli kerrassaan epätoivoinen.
”Mitä me nyt teemme? Kaikki on pilalla, eihän juhlia voi järjestää ilman ruokaa!” sara valitti sulkiaan nyppien (hän oli pukeutunut enkeliksi ja siivet kuuluivat asuun).
Muut mumisivat myöntävästi ja käänsivät katseensa kysyvästi kohti Karakiaa, foorumin Hengellistä johtajaa, joka näytti myös alakuloiselta.
”Niinhän se on. Jotain on nyt kuitenkin keksittävä ennen kuin Riksu saapuu. Ehkä voisimme mennä jonnekin muualle, vaikka… Hesburgeriin[1] syömään.” Hän mietti ääneen.
”Minulla ei ole kyllä yhtään rahaa. Tuhlasin kaiken über-upeaan Placebon jättijulisteeseen, jonka ostin Riksulle synttärilahjaksi.” Dory sanoi.
”Eikä minulla ole rahapussia mukana kun asussani ei ole taskuja.” Merirosvoksi pukeutunut Neela ilmoitti.
Karakia raapi päätään.
”No sitten meidän pitää vain luottaa siihen, että joku myöhemmin saapuvista siivettömistä tuo mukanaan jotain syötävää ja pelastaa päivän.” Hän sanoi nyppäisten tikun sormestaan.
Sillä samalla hetkellä ovelta kuului kolahdus.
Tundrah kompasteli sisään nolon näköisenä, ja hänen kannoillaan sisään astuivat noidaksi pukeutunut Angelina, haltiaksi pynttäytynyt Gandalia, sekä vampyyriksi muuntautunut Gilraen.
”Anteeksi nyt kun olemme myöhässä, mutta eksyimme matkalla.” Angelina sanoi.
”Eksyitte matkalla? Miten se on mahdollista? Tehän olette Siivettömässä harva se päivä.” Sype ihmetteli.
Angelina loi merkitsevän katseen vierellään seisovaan Tundraan.
”Tapasimme Tundran jo kaupungilla, ja hän kertoi löytäneensä oikopolun Siivettömälle.”
”Lopuksi päädyimme sitten eduskuntatalon juurella olevan roskalavan taakse.” Gandalia lisäsi kuivasti.
”Mutta sentään olimme oikeassa kaupungissa tällä kertaa.” Tundrah puolusteli ja sai toiset huokaisemaan syvään.
Gilraen katseli ympärilleen hämmentyneenä.
”Joko te ehditte lopettaa juhlat vai miksi täällä on tämän näköistä?” Hän kysyi potkaisten samalla kahta toisiinsa kietoutunutta ilmapalloa kauemmas.
Karakia pudisti päätään ja selosti sitten aiemmat tapahtumat tulijoille. Gilraen oli tyrmistynyt.
”Mitäh? No mitä me nyt sitten teemme?” Hän huudahti.
”Sen kun tietäisi. Nyt näyttää siltä, että juhlat on jouduttava perumaan.” Karakia totesi synkästi.
”Risku tulee kyllä surulliseksi jos me niin teemme.” sara niiskaisi.
”Ja me olisimme nähneet turhaan vaivaa pukeutuessamme näihin asuihin. Tundrakin on varmaan käyttänyt iäisyyden tuon peikkopuvun kanssa!” Dory tokaisi.
Tundrah räpytteli kummastuneena silmiään.
”Mikä peikkopuku?” Hän ihmetteli.
”No tuo mikä sinulla on…” Dory aloitti, mutta vaikeni kun Angelina tönäisi häntä kyynärpäällään.
”Tundralla ei ole mitään naamiaisasua. Hän harmitteli sitä koko matkan tänne.” Angelina supatti hänen korvaansa.
”Ai… jaa.” Dory mokelsi muuttuen samalla kasvoiltaan kirkkaanpunaiseksi.
”Hei kuuletteko te jotain?” Neela kysyi yllättäen.
Jostain kuului hirveää murinaa.
”Äh, anteeksi. Se oli vain minun mahani. En ehtinyt syödä ennen lähtöä.” Sype hihkaisi.
”Ei, kun tuo toinen ääni! Aivan kuin jossain tikittäisi.” Neela sanoi ja sai kaikki höristelemään korviaan.
Todellakin. Jostain kuului hiljainen raksuttava ääni.
”Jos täällä on pommi?” Tundrah ehdotti, saaden puolet väestä miltei paniikkiin.
”Älä nyt hulluja puhu. Miksi kukaan tänne pommin olisi tuonut?!” Karakia puuskahti, kuitenkin hieman levottomana.
Tunkeilijathan olivat valloittaneet Siivettömän aiemmin hetkeksi, eikä niistä pahuksen räppäreistä[2] voinut koskaan olla varma. Varovasti Karakia lähti astelemaan kohti tikittävää ääntä, muiden rohkeiden siivettömien hiipiessä varjona hänen takanaan (ja osittain hänen kantapäillään). Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa kun joukkio sitten seisahtui siivouskomeron eteen.
”Se kuuluu tuolta.” Karakia kuiskasi.
”Mikähän se on?” Gandalia kysyi myös kuiskaten.
”Se on siivouskomero.” Neela vastasi.
Gandalia mulkaisi häntä kulmiensa alta.
”Ei, kun tarkoitin että mikähän se on joka tuolla tikittää.” Hän sihahti.
sara tarrautui Doryn käsivarteen pelokkaan näköisenä.
”Mitä me teemme jos se on oikeasti pommi?” Hän kysyi.
”No me tietysti puramme sen. Olen nähnyt monta kertaa elokuvissa kun pommi puretaan ja olen melkein varma että osaisin…” Tundrah aloitti silmät innostuksesta kiiluen, mutta sai muut siivettömät heti varpailleen.
”ETKÄ VARMASTI!!” Kaikki huudahtivat yhteen ääneen.
”Mutta jos minä vain vilkaisisin…” Hän jatkoi, mutta se oli liikaa Sypelle ja Neelalle, jotka yllätyshyökkäyksellä saivat liiskattua Tundran maahan ja sidottua tämän siistiin pakettiin Angelinan luihuiskaulaliinalla, sekä Sypen kravatilla.
Karakia vilkaisi Dorya ja saraa, ja nielaisi kuuluvasti. Sitten hän ojensi hitaasti kätensä kohti ovenkahvaa…
[1] Nimi Hesburger ei ole tässä mainostarkoituksessa, vaan vihjaamassa edellisen miitin ruokailupaikkaan. Kyseinen pikaruokalaketju ei sponsoroi tätä ficciä. Kerpeles.
[2] Mielipide räppäreistä on oikeasti ficin kirjoittajan, ei Hengellisen johtajan.