Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Apr 27, 2005 20:59:55 GMT 2
A/N: Tämä on siis alku sille haasteelle, jonka otin Gilraenilta. Tarvitsen jotain muuta ajattelemista kuin omat työni. En osaa sanoa miten pitkä tästä tulee, mutta kärsivällisyyttä.<br>Pahoittelen myös joitain aukkoja joita ficistä saattaa löytyä, koska en ole todellakaan muuta kuin katsonut elokuvat ja lukenut ensimmäinen kirjan ja toisenkin vain puoliksi. Enkä ole perehtynyt fandomiin niin tarkasti.
Haaste kaikessa lyhykäisyydessään meni näin:
Päähenkilöt: Frodo*, Merri*, Pippin*, Sam* ja Gandalf* Muut henkilöt: Klonkku*, Aragorn*, Joitain hobitteja Konnusta, Noitakuningas* tai Sauron* (pahoittelen, että ficissä mainitaan kummatkin) Pakkolliset lauseet: "Minun on pakko saada se rubiini!"* "Hänellä on paljon vaarallisia apureita." "En pysty tähän yksin."* "Tappakaa hänet."
Kielletyt henkilöt: Haltiat, Kääpiöt, Ruusa Tölli, Kaikki muut Potterin henkilöt paitsi ankeuttajat ja Voldemort.
Genre oli tuo Adventure ja ikäraja ylimmillään pg-13. Nimi oli valinnainen. Ja ehkä hiukan crossover.
Ikäraja: pg-13 Genre: Adventure Disclaimer: Suurinosa hahmoista on Tolkienin aikaan saannoksia enkä ole niitä siis itse keksinyt. Voldemort on Row käsialaa eikä kuulu sekään minulle. En saa pennin pyörylääkään tästä. Vain sydäntä lämmitäviä kommenteja. ^^
Joitain kivaa tietää juttua: Frodo ei ottanut Sormusta vietäväkseen. Boromir sai puhuttua sen Gondorille. Tämä kaikki taitaa kyllä käydä selväksi ensimmäisessä osassa.
*-merkityt ovat jo täytettyjä ehtoja. Tässä tosin on ehkä pieni vaikeus joidenkin kohdalla, mutta merkit ovat enimmäkseen minulle.
------------------------------------------------------
Prologi
”Minun on pakko saada se rubiini!” ”Eikö Herra voisi käyttää toista?” ”Ei, Herra ei voi käyttää toista” ”Ymmärrän” ”Haluan sen” Hiljainen käytävä jolla kiivas keskustelun poikanen oli käyty täyttyi askelista. Pitkä mies pitkän viitan kanssa vaelsi selvä päämäärä mielessään. Toinen henkilö mustassa pitkässä viitassa odotti hiljaa paikallaan kätyrinsä lähdettyä.
”Hän on käyttökelvoton”, pitkä mies pitkässä viitassa sanoi. Mustaan viittaan kätkeytynyt henkilö nyökkäsi. ”Hän on arvoton”, mies jatkoi. ”En ymmärrä miksi häntä tarvitaan?”, mies kysyi suoraan toiselta.
Musta viittainen henkilö madalsi äänensä pahaenteisesti: ”Jos minun toimintani ei miellytä, se ei miellytä”
”Kyllä, ymmärrän Teidän korkeutenne”, pitkä mies sanoi hyvin ivallisena. Hän kumarsi vastentahtoisesti, mutta piti katseensa naulittuna mustaan viittaan. Yksikin virhe, mies mietti.
Pitkän miehen pahoittelua kuunteleva henkilö naurahti kolkosti. ”Kuulen ivaa äänessäsi?”
Pitkä mies nosti päänsä ja kohdisti katseensa mustan viitan huppuun. Jotain siellä on, joka on niin älykästä, mutta niin vastenmielistä.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Apr 27, 2005 21:01:20 GMT 2
Ensimmäinen luku – Kadotettu
Olen jo toista kuukautta kotona. Kotona kaikesta kamaluuksista. Onneksi saimme lähteä. En tiedä missä Sormus on, enkä välitä. Tunnen itseni paljon elävämmäksi taas, kun se Sormus on poissa. Sitä paitsi olisin vaarantanut Konnun uudelleen ja uudelleen kantelemalla sitä Sormusta kaikkialla. Onneksi pidin suuni supussa. Vaikka hankalaa se oli. Aivan kuin pääni sisällä olisi ajettu takaa isoa riistaa. Ja kaikki ne riistaeläimet olisivat sanoneet minulle uudelleen ja uudelleen, että ota se Sormus, se on kohtalosi. Sormus, se on loppusi. Saalistajien viimein saadessa riistan kiinni he huusivat samaaa, mutta hakatessaan riistaeläimiä tajuttomiksi niiden tilalla olivatkin ystäväni. Koitin estää ja huutaa, mutta kukaan ei kuullut. Kaikki olivat kaatuneita. Myös neuvonpito oli loppunut. Ihmisten puolesta puhuja halusi Sormuksen. Sisälläni velloi epämiellyttävä tunne siitä, että kaikki päätyisi tuhoon jos antaisimme Sormuksen Gondorille. En tiedä missä se on. Sormus on tietojeni ulkopuolella.
Minua pelotti hetken. Ja toisen hetken tunsin valtavaa halua napata Sormuksen neuvonpidon pöydältä ja viedä se itse sinne tuliseen pätsiin josta ne kaikki puhuivat. Mutta en tiennyt missä se on? En olisi tiennyt minne viedä sen? En tiedä olisinko pärjännyt? Ja kaikkein kamalimpana, rakas ystäväni, jonka olin turhaan sotkenut asiaan olisi joutunut kärsimään. Serkkuni ja ystäväni.
Frodo sulki päiväkirjansa ja katsoi taivaalle. Puun latvat peittivät osan siitä, mutta vaalen sinisena lainehtiva taivas valkoisine laivoineen paistoi läpi. Linnut livertelivät puissa ja pikkuisten hobitti lasten ilakointi kaikui Konnun yllä. Frodo huokaisi. Tässä idyylissä hän eläisi lopun elämänsä ja antaisi isompien ja päättäväisempien hoitaa ikävät velvolisuudet.
Frodo nosti päiväkirjansa ja kynänsä maahan ja nosti kätensä ilmaan. Puhdas ilma ja auringon lämmittävä vaikutus saivat hänet uneliaaksi. Haukotus tuli lupaa kysymättä ja Frodo nosti kirjansa ja kynänsä maasta. Hän nousi ylös ja pyyhki hieman vaatteitaan.
Pienen matkan osuus oli lopuillaan, kun Frodo huomasi tutun harmaan hahmon tiellään. ”Gandalf!”, hobitti huudahti onnelisuuden paistaessa kasvoilta. ”On ilo nähdä sinua täällä”, Frodo sanoi toivottaen Gandalfin tervetulleeksi. Gandalfin vakava ilme sai hänet pysähtymään ja vakavoi hymyileviä kasvojaan.
”Gandalf?”, Frodo kysyi epäuskoisena. ”Mikä on?”, hän kysyi pudistellen päätään kuin poistaakseen sillä Gandalfin ilmeen mielestään.
”Me olemme pulassa”, Gandalf sanoi. Hän katseli ympärilleen varoen ja viittoi Frodon seuraamaan itseään. Gandalf vei Frodon tämän omaan kotiin. ”Kuinka pääsit sisälle?”, Frodo kysyi ja sai vastauksen astuessaan peremmälle.
”Sam”, Frodo totesi hiljaisena nähdessään ystävänsä ja puutarhurinsa istumassa penkillä. Gandalf meni peremmälle kuin talon isäntä. ”Gandalf?”, Frodo kysyi päättäväisemmin kuin aiemmin. Gandalf katsoi häntä syyllisenä.<br> ”Sormus on kadoksissa”, hän sanoi nojautuen keppiinsä vanhan ja raihnaan näköisenä. Sam näytti omaksi itsekseen vakavammalta ja mietteliäältä.<br> ”Mitä se meitä liikuttaa. Itsepähän hukkasivat!”, Frodo huudahti kuohuksissaan. Sam nousi lempeän vakavana. ”Se on meidän vikamme. Tiedän nyt, että teidän olisi pitänyt ottaa se... se juttu. Te pelkäsitte, minä pelkäsin”, Sam lopetti surullisena. Frodo oli hämmästynyt ja yllättynyt Samin mielipiteestä.<br> ”Sam, se Sormus on paremmassa tallessa isommalla väellä”, Frodo intti.
”Oli, ja huonommassa tallessa olikin”, Gandalf sanoi huolestuneena. Hänen vanhoilta kasvoiltaan paistoi suunnaton huoli ja lukematomat valvotut yöt.
”Hän tietää, että me annamme Sormuksen isommalle väelle. Hän ei olisi tiennyt jos olisimme kuljettaneet sen salassa”, Gandalf selitti.
Frodo järkyttyi. ”Onko Hän tullut takaisin?”<br> ”Ei luojan kiitos, Hän ei ole palannut. Hän on vain aavistanut liikkeemme. Hän tietää mitä yritämme, mutta nyt on pahemmasta kyse. ”<br> Frodo ei voinut keksiä mitään muuta pahempaa kuin Hänet, itse Sauronin, jälleen vallassa. Frodon kysyvä ilme vaati vastaamista ja Gandalf huokaisi raskaasti.
”Me olemme vain kadottaneet Sormuksen”<br>
|
|
|
Post by Gilraen on Apr 28, 2005 13:39:27 GMT 2
Hurraa, otit haasteeni vastaan ja sait todella upeaa jälkeä aikaiseksi. Tykkäsin paljon Frodon päiväkirjasta ja Sam oli tosi mukavan oloinen tässä ficissä. Myös alku oli tosi hyvä! Ihanaa, kun tässä on Frodoa niin paljon ja muitakin mukavia tyyppejä. No, mun idea itse asiassa, mutta Fricky saa tän paremmaksi. Odotan jatkoa kärsivällisenä. Ai niin, minä pässi en saanut selville, ketkä tuossa alussa olivat, vaikka mulla on epäilykseni. ^^
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 1, 2005 20:36:11 GMT 2
Toinen luku - Menetetyt
”Olemme kadottaneet Sormuksen”, Gandalf sanoi taas sen saman pöydän äärellä jolla hän oli kertonut Frodolle ensimmäisen kerran Sormuksesta. Tällä kertaa Sam oli mukana. Salakuunteleminen oli vanha asia ja tällä kertaa hän pääsi suoraan mukaan. Gandalf voihkaisi raskaan taakkansa alla. ”Gondor menetti sen”, Frodo sanoi uskomatta itsekään mitä sanoi. ”Mutta Boromir lupasi”, hän sanoi.
”Boromir ei ollut luotettavampi kuin Saruman”, Gandalf tiuskaisi. ”Heti, kun katse vältti hän oli käyttämässä sitä. Omaan tuhoonsahan se lopulta johti. Mustat ratsastajat löysivät hänet helposti. Saivat hänet kiinni. Vanha ystäväni Aragornkaan ei ehtinyt pelastamaan Boromir rukkaa”<br> Aragorninkin kohtalo kalvoi Gandalfin ylirasitettua mieltä. Sam henkäisi surullisen päättäväisenä. ”Frodo-herra, me joudumme hakemaan sen”, hän sanoi Frodolle, joka koitti kieltää älyämänsä jutun.
”Se ei ole meidän ongelmamme”, Frodo sanoi ääni väristen. ”Et voi kieltää kohtaloa toista kertaa”, Sam sanoi vaatien ja uskoen sanoihinsa. Se usko sai Frodonkin uskomaan saamaansa kohtaloon. Mutta edelleen hänen mieltänsä kalvoi epäillys
Kaikki vaikenivat hetkeksi ja toiseksikin. Frodon pienessä päässä kävi suuri kamppailu kahden Frodon kesken. Lähteäkö selvälle itsemurha retkelle taikka istua Konnussa ja odottaa murhaa. Itse vai avustuksella?
"Frodo herra?", Sam kysyi varovaisesti ja laski teekuppinsa pöydälle. Frodo ravisti päätään ja koitti saada otetta tästä hetkestä. "Anteeksi, vaivuin vain ajatuksiini", hän sanoi pahoillaan siitä, että oli huolestuttanut Samia.
Gandalf mietti hiljaisena heidän tilannetaan. Boromir on langennut, Aragorn on kaukana, hän ei pääse tänne asti niin nopeasti. Mutta meidän on siirryttävä pois Konnusta jo tänään. Ties missä ne ratsastajat ovat jo. Ei kestä aikaakaan, kun niiden vaistot ohjaavat ne tänne.
Gandalf nousi penkiltä seisomaan ja näytti hobiteista tavallista ryhdikkäämmältä ja päättäväisemmältä. "Me teemme sen taas", hän sanoi ja Frodo pelkäsi jo tietävänsä mitä Gandalf tarkoitti. "Tällä kertaa teemme sen kolmestaan", Gandalf jatkoi ja käänsi selkänsä läheäkseen ulos huoneesta.
"Mutta, siellä on yö", Frodo koitti puolustautua. Samkin olisi mieluimmin lähtenyt pakomatkalle päivällä. Yöllä varjot kuiskivat pahaenteisesti ja houkuttelivat suojiinsa. Salakavalasti ne kuiskivat turvallisuudesta ja samalla ne tukahduttivat avun huudot.
Havahduttuaan siihen tietoon, että Gandalf todella oli lähdössä ja oletti, että he tulisivat mukaan, Frodo tempaisi nurkassa lepäävän matkasauvansa ja asteli Gandalfin perään. Sam koitti ehdotella, että he kumminkin pakkaisivat paremmin, mutta matkatavaraksi riitti vähän ruokaa ja vaatteita.
"Muistaka, että mitä vähemmän herätämme huomiota sen parempi" "Metsässä sydän yöllä rämpiminen onkin mitä tavallisinta puuhaa Konnussa", Sam tuhahti Gandalfin varoitukselle.
|
|
|
Post by Gilraen on May 1, 2005 20:42:05 GMT 2
Hyvä osa. ^^ Mainiota, tämä käy aina vain jännittävämmäksi. Gandalf saattaa olla lempihahmoni, tai Sam. Frodo on jotenkin erilainen kuin kirjassa tai elokuvassa, mutta se ei ole tietenkään huono asia. Ja odotan jatkoa taas, tämä on todella ihana.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 1, 2005 20:50:03 GMT 2
Erilaisuus voi johtua siitä, että en osaa kirjoittaa IC hahmoja paljon ollenkaan. Mutta kovaa aina koitan. Ja itse ainakin oletan, että Frodosta on tullut hiukan poissaoleva, koska hän ei lähtenyt merkitylle reitille vaan jättikin Sormuksen kuljettamatta. Ja tämä asia saa Frodon poistolaltaan.
Ja lopuksi suuri kiitos kommenteista. Ihana kirjoittaa sarjaa, kun tietää, että sillä on vakituisia/vakituinen lukijoita/lukija
-Frickeon
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 2, 2005 14:09:40 GMT 2
Kolmas luku – Maalaisrakit
Kylmä käytävä kalahti, kun pitkä nopeasti eteenpäin harppova mies henkilö töni eteensä sattuvia huppupäisiä palvelijoita. Se kurja rakki. Se kurja, se ei tiedä kenen kanssa pelleilee. Pitkä mies asteli katsomattaan eteensä ollenkaan ja oli ajaa pienen ruman näköisen örkin kumoon.
"Hyvä Voldemort, hyvä Voldemort", örkki kimitti. Pitkä mies, Voldemort nimeltään, katsoi hyytävästi örkkiä. "Minä en ole hyvä. Enkä ymmärrä miksi nimeni ei tuota sinulle sitä pelkoa minkä se tuottaa muille", Voldemort sanoi jäätällä äänellä. Örkki, joka ei tiennyt miten puheisiin pitäisi vastata nosteli vain olkiaan. "Rubiini on syvällä Morian kalliossa", örkki kimitti edelleen. Voldemort hieroi ohimoaan mietteliäänä.<br> "Syvällä Morian kätköissä siis", Voldemort toisti. Örkki nyökkäili. "Voit poistua", Voldemort sanoi totuttuun sävyyn, mutta örkki oli jo kadonnut hänen edestään.
Kurjat rakit eivät tiedä kuka on mahtavin. Palvovat tätä suurta Sauronia tietämättä mitä hän on. Minä tiedän. Minun pitäisi olla johtamassa tätä paikkaa. Näitä tiedottomia ja lahjattomia rakkeja.
Voldemort katosi käytävän päässä olevaan kammioon, jota täkäläiset kutsuivat huoneeksi. Voldemort katsoi happaman näköisenä kivistä lattiaa ja puista penkkiä. Eikö riittänyt, että hän oli turhaan tullut tänne auttamaan kuninkaallista, jolla oli vaivoja saada haltuunsa Sormus, pitikö hänen vielä sietää kaikkea tätä.
Hänelle oltiin luvattu Toku niminen rubiini, joka antaisi hänelle täyden maallisen vallan siinä maailmassa josta hän tuli. Sitä ei voinut käyttää hyväksi Keskimaassa, jossa materiaalista hyvää ei ollut paljoa ja kaikki maallinen oli luonnon antamaa eikä ihmisen keksimää.
Rubiini antaisi hänelle täyden vallan. Vallan hoitaa oman maailmansa kaikki maallisen omaisuuden virrat itseensä päin.
Kukaan täällä ei pelkää suurta Voldemortia. Voiko olla, että minun voimani ovat täällä heikommat. Ei sitä se ei voi olla. Nämä kurjat ja vähä-älyiset maalaiset eivät vain ole tietoisia niistä. Kun he saavat tuuta Voldemortin voimat he alistuvat siihen altiimmin kuin ne itsepäiset, vapauden ja kauniiden ajatusten puolesta taistelijat Dumbledoren johdolla.
Voldemortin katkeruudella suolatut ajatukset katkesivat, kun hän näki ikkunastaan, joka vaikutti enemmän aukolta seinässä, kuinka isot lohikäämeen kaltaiset olennot laskeutuivat tornien huipuille. Niitä oli yhdeksän. Yhdeksän isoa lohikäärmeen näköistä olentoa keskeytti Voldemortin ajatukset.
Vaikka Voldemort välttikin minkäänlaista toisen tilanteeseen samaistumista, se oli luonnollista suurimmin osin, hän tunsi suurta myötähäpeää niitä kohtaan, jotka näyttivät menevän rohkean näköisinä niitä olentoja kohti.
Voldemort seurasi kiinnostuneena kuinka mustiin viittoihin pukeutuneet miehet, mitä ilmeisimmin, nousivat ratsaille. Kaiken lisäksi onnistuen.
Tämän paikan lohikäärmetkin ovat säyseämpiä. Kuinka nämä kurjat maalaiset osaisivat pelätä mitään niin suurta kuin Voldemort
|
|
|
Post by Gilraen on May 2, 2005 14:26:03 GMT 2
Vau, tämä oli upea osa! Voldemort, aah, aina niin ihanana kuin ennekin. ^^ Pidin tästä, koska tässä ei puhuttu paljon. Jotenkin se vaikutti tuossa luvussa. Voldemort on niin ihanan paha, sä oot uskomaton, Fricky!
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 3, 2005 15:55:16 GMT 2
Neljäs osa - Brii
En usko, että pystyn tähän. En pysty tähän yksin. En pysty vaikka kaikki sanovat tämän olevan minulle tarkoitettu. En usko. En pysty siihen.
Frodon huomion sai Gandalf joka tuprutteli piippukessua hermostuneen näköisenä.
"Gandalf", Frodo sanoi hiljaa yrittäen varoa herättämästä Samia, joka oli nukahtanut istualtaan. Frodo kaipasi lohdutuksen sanoja tilanteensa puristaessa rinnasta. Gandalf istui hievahtamattaan imeskellen piipun suuta.
Frodo meni masentuneena istumaan Gandalfin viereen. Hiljaa he kaksi istuivat tovin. Gandalf aukaisi viimein keskustelun. "Niin kauan kuin me jaksamme jatkaa meillä ei ole hätää", hän sanoi vanhan miehen äänellä ja hymyili lempeästi Frodolle.
Frodo katseli vanhan harmaata ystäväänsä. Hän tiesi, että hänenkin pitäisi uskoa siihen, mutta pelko kaiversi mieltä ja sydäntä.
"Kuinka me voimme selvitä, kun jo kerran annoin periksi", Frodo sanoi moittivaan sävyyn. Vaikka hän oli tiennyt mitä se levottomuus oli siellä neuvonpidossa hän oli estänyt sen tarttumista käsiinsä ja jalkoihinsa. Hän ei sanonut mitään.
"Frodo, tämä taakka annettiin sinulle, sitä en kiistä, mutta älä luulekaan, että saisit kulkea polkua yksinäsi", Gandalf sanoi vakavana. "Sormus vaikuttaa niin sinun kuin minunkin elämääni." Gandalf katsoi Samia, joka nukkui sikeästi puuta vasten. "Se vaikuttaa jopa Samin elämään", hän sanoi.
Frodo hymyili hieman ajatellassaan miten yksinkertaista elämää Sam viettikään. Hänellä ei ollut huolia Sormuksista, ei isoista omaisuuksista eikä muustakaan kuuluisan, mutta kylillä kahelina pidetyn sedän aikaansaannoksista. Frodo olisi sillä hetkellä halunnut yhtä yksinkertaisen elämän.
Gandalf kuunteli ympäristö valppaana. Ilta alkoi sarastaa. He olivat pysähtyneet luolan suulle ennen auringon nousua ja pysyneet suurinpiirtein samassa paikassa koko päivän.
Ympäristö tuntui huokuvan rauhallisuutta. Pensaassa heidän vieressään narahteli, mutta Gandalf arvasi sen olevan vain lintu, joka etsi itselleen purtavaa.
"Me jatkamme nyt", Gandalf sanoi yllättäen ja pomppasi miltei pystyyn. Frodo sai herätellä Samin, joka valitti vielä matkan alkuosan siitä miksi heidän piti matkata yöllä, kun oli pimeää.
** "Rämpiä nyt keskellä yötä ja herätellä nukkuvia eläimiä", Sam tuhisi. Frodo kuunteli rauhallisena Samin vikinää kommentoimatta mitään. Gandalf oli niin omissa maailmoissaan, että tuskin kuulikaan Samin valitusta.
Saavuttaessaan Briin kylää, jonka ääriviivat piirtyivät polun toiselle puolelle, Gandalf pysäytti Frodon ja Samin. "Odottakaa tässä, minä käyn puhumassa tuolle portinvartijalle", Gandalf sanoi ja katosi pimeään yöhön.
Sam nojasi viereiseen puuhun ja katsoi Frodoa, joka seurasi silmä kovana, milloin Gandalf ilmestyisi taas pimeydestä. Sam katseli huolestuneen oloista ystäväänsä, joka näytti sulkeutuneen kokonaan omaan kuoreensa.
"Frodo?", Sam kysyi varovaisesti. Frodo ei näyttänyt reagoivan mitenkään. Hän vain katsoi polun toiselle puolella jolta kuului hiljaista puheensorinaa. Osa Briistä ja osa Gandalfin ja portinvartijan keskustelua.
Viimein Samin jättäessä Frodon rauhaan Gandalf tuli kertomaan heille, että portinvartija päästäisi heidät menemään Briihin. Frodo, Sam ja Gandalf ottivat siis kurssiksi Briin ja lepopaikaksi tutun Pomppivan Ponin.
|
|
|
Post by Gilraen on May 3, 2005 16:07:44 GMT 2
"Gandalf", Frodo sanoi hiljaa yrittäen varoa herättämästä Samia, joka oli nukahtanut istualtaan.
Hihii. ^^ *reps*
Tämä oli enemmän sormustenherramainen, muttei silti ollenkaan huono! Olin tosi tyytyväinen, osaat kirjoittaa hahmojen ajatuksia loistavasti. Ja oli kiva kun päästiin vauhtiin. Jatkoa odottaen...
|
|
Gandalia
Peryton
Hermione ja Harry (Big Boy)
Posts: 1,037
|
Post by Gandalia on May 3, 2005 17:48:50 GMT 2
Tämähän on ihana! Tosi hyvä että luin. ^^ Voldemort on tosiaankin loistava hahmo ja hän on paljon enemmän IC kuin OOC, selvästikin. Frodo taas on jotenkin itsekäs. Kun hän ei halunnut lähteä.<br> Hyvin kirjoitettu ficci. En ole ikinä lukenut tällaista. En tiedä miksi tämä oli niin erikoinen, tämä vain oli. ;D
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 8, 2005 15:08:38 GMT 2
A/N: Niin. Kiitos Gandalialle ja Gilraenille, jotka vähän selvensivät joitain asioita, joita joko näkee tässä ficissä tai sitten ei näe. Kiitos kumminkin kun jaksoitte minun tyhmiä kysymyksiä. Doomo arigatoo gozaimasu *Kumartaa*
-------------------------------------------------
Viides osa – Yhteentörmäys
Pomppivassa Ponissa oli menossa tavallinen venttovieraiden ilta, jolloin olutta juotiin, lauluja laulettiin ja piippukessua polteltiin. Ei siis ollut epäilyttävän näköistä, kun Gandalf, Sam ja Frodo istuivat penkeilleen ja tilasivat oluet. Gandalf alkoi heti laittamaan piippuaan kuntoon.
"Kyllä, tunnen sen harmaan velhon" "Eikös hän istu tuolla takanasi" "Hän on Konnussa, Frodon kanssa" "Ei, tuolla takana se on"
Ensiksi viereinen pöytä hiljeni ja Gandalf koitti saada itsensä pienemmäksi. Tutut matkailijathan tästä vielä puuttuivat. Kun hillitön hiljaisuus oli lakannut ja meteli taas alkanut viereisessä pöydässä Gandalf kurkkasi selkänsä taakse.
"Gandalf? Sam? Frodo?", Merri, joka piteli Pippiniä kädestä. Pippi oli kovaa kyytiä menossa hakemaan uutta kolpakollista olutta. "Pippin? Merri?", Frodo kysyi ja katsoi kumpaakin vuorollaan. "Mitä te tällä?", hän jatkoi ja katsoi tyhjää kolpakkoa Pippinin kädessä.
Pippin nyökkäsi. Merri piteli edelleen häntä kädestä. "Mitä te teette täällä?", Merri kysyi puolestaan Frodolta ja muilta. Frodo vaikeni, mutta surkeasta ilmeestä Merri arvasi mitä asiaa hänen serkkunsa hoiti. "Ettette te voi taas sekaantua siihen Sormukseen", Merri sanoi vaativana Gandalfille.
Gandalf vetäisi kunnon henkoset piipustaan ja katsoi Merriä. "Jos herra Meriadoc Rankkibukilla on parempi idea, hän voi lausua sen meille kaikille", Gandalf sanoi ja istuitui paremmin ja odotti mitä Merri sanoisi. Merri näytti tavattoman pieneltä katsoessaan Gandalfia peloissaan.
Viimein hän luovutti tuijotuskisan ja myönsi päätään pudistaen, että ei keksinyt parempaa ideaa. Gandalf nousi taas istumaan suoraan.
"Mutta....", Pippin sanoi varovaisesti. Hän muisti mitä kaikkea Sormuksesta oli viimeksi koitunut eikä halunnut enää olla tekemisissä sen Sormuksen kanssa. Hyökkäys viimapäällä oli herättänyt hänet huomaamaan, että Sormus ei ole turvallinen kapine.
Merri katsoi Frodoa kysyvästi. Frodo ei ollut kertaakaan sanonut, että halusi hoitaa tämän tehtävän. Sam istui hiljaisena nurkka penkillä ja katseli meneillä olevaa kohtusta. Frodokaan ei sanonut mitään.
Viimein Merri päätti avata kokonaan kuoleen keskustelun: "Oletteko te menossa takaisin Rivendellin?"' "Emme", Gandalf vastasi, kun Frodo ja Sam vain kastoivat toisiaan kysyvästi.
"Me menemme tästä suorinta tietä Minas Tirithiin", Gandalf selitti. Vasta nyt Frodo taikka Samkaan sai tietää tämän asian. Gandalf on raahamassa meidät Minas Tirithiin. Ihmisten jättimäiseen linnoitukseen. Miksi?, tämä ja kaikkea muuta liikkui Frodon mielessä sillä hetkellä, kun Gandalf oli suunnitelmansa paljastanut.
"Minä ja serkkuni tullaan mukaan", Merri sanoi ja laittoi kätensä Pippinin olalle. "Te?", Sam kysyi uskomattaan asiaa. "Me", Merri sanoi varmistaaksene oman kantansa. Hän suoristi selkäänsä ja koitti näyttää päättäväiseltä vaikka vapisikin kauttaaltaan.
Pippin koitti päästä Merrin käden alta pois karkuun. Gandalf katsoi hobitteja huolestuneena. "Te olette juoneet liikaa. Ette tiedä mistä puhutte. Menkää kotiinne", hän sanoi. Merri ja Pippin katsoivat toisiaan kysyvästi, mutta kumpikaan ei tiennyt vastausta taikka mitään sanomista Gandalfille.
**
Illalla Gandalf joutui yöpymään pienessä hobiteille mitoitetuissa huoneessa, jossa hän tarvitsi kolme sänkyä lomittain ja kumminkin hänen jalkansa leijuivat ilmassa.
Sam ja Frodo nukkuivat sikeästi koko yön, mutta alku yöstä Frodo ei meinannut saada unta. Hänen päässään pyöri kaikki se mihin hän saattaisin joutua ja miten hän saattaisi vaarantaa Samin, rakkaan ystävänsä hengen.
Kuinka ihmeessä voin sallia sen? Miksi ihmeessä annan Samin tulla mukaan? Frodo oli unen rajamaissa, kun hän kuuli pientä kahinaa ulkoa. Enempää välittämättä hän painui unen suloiseen maahan.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 9, 2005 0:10:57 GMT 2
A/N: Kiitos Karakialle, kun hän jaksoi minun tyhmiä kysymyksiään vuorostaan. Vaikka en käyttänytkään hyväkseni kaikkia tietoja, jotka sain olen niistä kiitollinen, koska... um... voin hyödyntää niitä joskus muulloin. ^^ Tiedän, että otsikko on aika huono tässä osassa. Armoa, kello on 1.12 ^^*
---------------------------------------------------------
Kuudes osa – Sarumanin luona
Noitakuningas ja Voldemort seisoivat ryhdikkäinä odottamassa rautapihalla velhoa nimeltä Saruman, joka oli liitossa Sauronin kanssa.
Voldemort ei pitänyt ajatuksesta, että Sauronin palvelijat oleilivat tällä tavalla erillään Sauronista ilman mitään merkintää. Kysyessään Noitakuninkaalta kuinka Sauron pitää huolta ettei hänen palvelijansa petä häntä, oli Noitakuningas vain sanonut Sauronin olevan varma siitä, että kukaan niistä kurjista ja tahdottomista ei voisi vasustaa häntä.<br> Voldemort antoi katseensa harhailla pihalla. Puut olivat kaadettu ja kaikkialla oli niitä örkeiksi kutsuttuja olentoja työssä. Ne hakkasivat puita, kaivoivat kuoppia ja riitelivät.
Miten sivistymätöntä. Luulisi niin mahtavalla kuin Sauron olevan varaa parempaan. Ihmiset olisivat kätevämpiä kuin nämä likaiset örkit, Voldemort mietti ja tunsi kasvavaa inhoa noita alasvajonneita olentoja.
Saruman kunnioitti heitä viimein tulollaan ja viittoi odottajat sisälle.
"En odottanut tuloanne näin aikaisin", Saruman sanoi ylväästi. Voldemort katsoi häntä vanhempaa velhoa kunnioittavasti, mutta kumminkin katseellaan arvioiden. Saruman vaikutti vahvalta, mutta vanhuuden höperöltä.
Noitakuningas näytti aliarvioivan Sarumania. Noitakunikaan käytös oli siksi liian varmaa. Voldemort katsoi tällainen käytöksen johtavan vielä Noitakuninkaan häviöön. Apureitaankaan ei saa aliarvioida, Voldemort neuvoi Noitakuningasta mielessään. Asian ääneen sanominen ei käynyt mielessäkään.
Saruman vei heidät viisikulmioiseen huoneeseen, jonka keskellä oli pöytä, jonka päällä oli jotain jonka päällä oli liina.
Voldemort ei tehnyt elettäkään ihastellakseen huonetta. Kuten ei Noitakuningaskaan. Huone oli kolkko kuten kaikki Keskimaassa Voldemortin mielestä. Huone koitti kaikella suuruudellaan esittää mahtavaa, mutta se kompastui jossain vaiheessa omaan majesteettisuuteensa.
"Se on palantíri", Saruman selitti Voldemortille. Voldemort katsoi palloa, jonka Saruman oli paljastanut liina kätköistä.
"Mitä ihmettä se tekee?", Voldemort kysyi katsellen hyvin yksinkertaista palloa pöydällä. "Sitä käytetään yhteydenpidon välineenä", Saruman sanoi Voldemortille. Noitakuningas ei ollut kiinnostunut esittelstä vaan odotti milloin Saruman ottaisi yhteyden Sauroniin.
"Kehen te sillä pidätte yhteyttä?", Voldemort kysyi. Noitakuninkaan kylmä katse, jos katsetta erotti miehen viitan alta, oli kylmä ja viesti selvästi sitä, että hän oli odottanut Voldemortin olevan perillä asioista.
"Minä en väitä tietäväni kaikkea", Voldemort sanoi ironisesti Noitakuninkaalle ja katsahti taas palantíriin.
Noitakuningas sivutti suosiolla Voldemortin lauseen ja kiinnitti huomionsa palloon. Hän tiesi, että kunhan Sormus olisi heidän halussaan ei tuo kerskaileva velhonkuvatus enää olisi heidän ongelmansa. Rubiinia ei tarvittaisi jos Sormus saataisiin haltuun tarpeeksi nopeasti.
**
Voldemort oli kuin myrkyn juonut, kun kuuli joutuvansa etsimään olennon nimeltä Klonkku. Kuvauksen mukaan se oli alhainen, lipeä ja täysin Sormuksen vallan alla. Voldemortin raivo alkoi nousta hänen ajatellessaan joutuvansa hanttihommiin täällä.<br> Ne eivät osaa pelätä, hän ajatteli käärmeissään kulkiessaan rautapihan polkua hevosille päin.
|
|
|
Post by Gilraen on May 9, 2005 13:38:14 GMT 2
Loistavia nämä kaksi viimeistä osaa! Ainakin tuo vika oli hyvä, vaikka siinä ei suosikkejani ollutkaan. Osaat oikeesti kuvata hyvin kaikkien noiden tyyppien ajatuksia, oikein rowlingmaisesti. ^^ Ihanaa, ja siksi haluan lisää.
|
|
Gandalia
Peryton
Hermione ja Harry (Big Boy)
Posts: 1,037
|
Post by Gandalia on May 10, 2005 9:51:43 GMT 2
Voldemort on ihana! Hän on ehdottomasti paras hahmo tässä ficissä. Olet tehnyt hänestä vähän malfoymaisen, mutta se on hyvä juttu.
Juoni kulkee hyvin ja pidän erityisesti näistä osista, joissa on pahiksia. ;D
"Minä en väitä tietäväni kaikkea", Voldemort sanoi ironisesti Noitakuninkaalle ja katsahti taas palantíriin.
Tuo kohta on ihana. ^^
Hetkinen, aionko kommentoida mitään muuta kuin Voldemortia...? Enpä taida. Ficci on hyvä, jatkathan pian?
|
|