|
Post by Sype on Aug 28, 2005 19:22:40 GMT 2
Draco on tosiaan ihana tässä. Niin ihanan säädyllinen. Kunnioittaa edelleen Malfoy-nimeään tietyllä tavalla. Tässä on minusta hieno juoni ja asiat etenevät mukavaan tahtiin. Loppu oli kieltämättä kutkuttava. Haluan heti lukea lisää. Minusta tuntuu, että niissä päiväkirjoissa oli jokin loitsu. En sitten tiedä. Saa sitten seuraavassa (?) osassa sen nähdä. Harryn muistelukohtaus oli minusta jotenkin hellyyttävän ihana. Minä pidin siitä kohdasta. Jotenkin se iski minuun. Ehkä siksi, että siinä lyhyesti selitettiin, mitä muille ihmisille on käynyt tässä.. Minä pidin. ;D Laitathan jatkoa pian?
|
|
|
Post by Angelina on Aug 29, 2005 6:30:42 GMT 2
Pidänpidänpidänpidän TÄSTÄ <3 Oikeasti täti,sinä osaat kirjoittaa kadehdittavan hyvin. (Ja olen muuten todella kiitollinen siitä,että sain suorittaa esilukua ) Minäkin olen ihastunut Dracoosi.Ei sillä,että Harryssä olisi jotain vikaa,Draco nyt vain sattuu kolahtamaan minuun paremmin. Jatka pian ^^
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Aug 29, 2005 20:56:55 GMT 2
Oi, se jatkuu!! ^^ Ihanaa! Minä pidin tästä kovasti, taas tuli todistettua, että täti osaa kirjoittaa. Ja pakko huomauttaa, etteivät aamutossut ole kovinkaan arkinen asia. Kuinka moni ihminen oikeasti käytää aamutossuja? Minäkin käytän niitä illalla ja olen omistanut sellaiset vasta vuoden, kun näin kaupassa ihanat ja pakko oli ostaa ;D Liittyy taas asiaan... *wirn* Ja minä pidin myös sinun Dracostasi. Kaikki minun kommenttini on jo sanottu, mutta sanon silti, että Draco on ihanan höppänä ja todella ihanan asiallinen Neh. Ja kukkakimppu-muistelot olivat paras osa koko luvussa *naur* Harry sai kukat päähänsä ;D Voi ei.. tästä saa loistavia aavisteluja aikaan.. *kehrää* Ja odotan jatkoa innolla ^^ Jatka, jatka, jatka! Minä puolestanui olen varma, että joku salaperäinen hiippari murha-aikeineen hyökkäsi Harryn kimppuun Mikä pakko vetään vähän överiksi, mitee...
|
|
|
Post by Dory on Dec 30, 2005 14:50:35 GMT 2
A/N: Kiitos kaikille kommentoijille, tässä tämä nyt on. Kröhöm, lyhyt osa ja OOC-hahmot, mutta tämä oli pakko kirjoittaa. Suurin kiitos lähtee tietenkin Fenkolille. Hani, olet kyllä uskomaton, kun jaksat minua edelleen. Kiitoskiitoskiitos. Angieta on myös kiittäminen lähes päivittäisestä shipperöinnistä. (Onko se edes sana? : D) Kiitos tätisein, autat minua jo olemassaolollasi. McMyssy ja Cherry, molemmille jättikokoiset kiitokset. Ensi viikolla nähdään. Sescu. Voi keltanaamaiset gasellit sentään. Tämä osa ei olisi valmistunut ilman sinua ja patisteluasi. : ) Tack. Ja betalleni tietysti nostan hattua. Palaute oli enemmän kuin tervetullutta.
Kuudes osa
Draco seisoskeli ikkunan edessä katselleen ulos. Sää oli pilvinen, mutta ainakaan vielä ei satanut. Sinänsä sääli, sade olisi sopinut hänen mielialaansa. Kunnon syysmyrsky olisi nyt ollut paikallaan. Perhanan Harry. Mitä siellä aurorikoulutuksessa oikein opetettiin? Kokkausta vai? Draco ei voinut uskoa, että Harry oli tosiaan mennyt koskemaan Luciuksen päiväkirjoihin. Tyhmäkin tajusi, ettei hänen isänsä jättäisi sen kaltaisia niteitä lojumaan kirjastoon suojaamattomana. Draco ei itse asiassa tiennyt, kumman takia oli enemmän vihainen; sen, että Harry oli mennyt koskemaan Luciuksen päiväkirjoihin, vai sen, että Harry tosiaan oli tyhmä.
Hän ärähti turhautuneena itsekseen ja käänsi sitten katseensa sohvaan, jolla Harry makasi nukkuen. Onneksi tämä ei ehtinyt kuin hipaista kirjaa, seuraukset olisivat voineet muussa tapauksessa olla paljon vakavammat. Draco ei ollut aivan varma kaikkien Luciuksen asentamien loitsujen vaikutuksista. Vanhempi Malfoy ei ollut ehtinyt selittää juuri mitään jättäessään kartanon Dracon hallintaan. Ja vaikka olisikin ehtinyt, tuskinpa tämä olisi sitä tehnyt. Draco oli ollut pienoinen pettymys perheelleen, olkoonkin että hän näytti juuri sellaiselta kuin Malfoyn kuului ja käyttäytyikin arvonsa mukaisesti. Puolen vaihto ei vain ollut ihan ensimmäinen asia, jota odotettiin puhdasverisen velhosuvun nuorimmaiselta.
***
Harry käänsi päätään. Jyskyttävä päänsärky tuntui takaraivossa saaden hänet irvistämään. Mitä oli tapahtunut? Missä hän oli? Hetken kuluttua hänen muistinsa alkoi syöttää sumeita kuvia, jotka selkiintyivät vähitellen. Aivan niin, Malfoyn kartanon kirjasto. Jokin loitsu oli iskenyt häneen, kun hän oli koskenut Luciuksen päiväkirjoihin. Voihkaisten hän kohottautui istumaan. Päänsärky oli pahempi kuin mitä hän oli luullut.
”No niin, viimeinkin. En minä olekaan odotellut tässä kuin viimeisen tunnin ajan”, kuului Dracon ääni Harryn takaa. Harry voihkaisi uudestaan. Toisen äänestä kuuli, että tätä ärsytti koko tilanne. ”Hei, älä viitsi. Minulla on ihan hirveä päänsärky ja – ”
”Kenenköhän syy se on? Ei minun ainakaan. Kukaan ei käskenyt koskemaan isäni päiväkirjoihin. Oikeasti Potter, joskus ihmettelen, miten sinä selvisit kaikesta. Miten juuri sinusta tuli velhomaailman juhlituin sankari. Järjellä sinua ei nimittäin ole siunattu. Kuka tahansa muu olisi tajunnut ajatella ensin, mutta ei herra Pelastaja-Potter, ehei. Ja sitten, koko tämä suojelijahömpötys. En uskonut tähän alun perinkään, mutta jos ’suojelijani’ on noin vähä-älyinen, koko jutulta putoaa pohja kokonaan.”
Harry oli tähän saakka kuunnellut Dracon paasausta aivan hiljaa, mutta nyt hänellä napsahti. ”Herra on hyvä ja katsoo itse peiliin ennen kuin tulee minulle valittamaan! Ja sitä paitsi, en ole ikinä väittänyt olevani täydellinen, minulla on yhtä suuri oikeus tehdä virheitä kuin sinulla. Eikä tämä suojelijajuttu ollut minun ajatukseni, joten turha valittaa minulle. Voisin nimetä kymmenen muuta paikkaa, jossa olisin mielummin tällä hetkellä.”
”Malfoyt eivät tee virheitä”, kuului Dracon ylimielinen vastaus, jolla tämä ilmeisesti kuvitteli voivansa kumota kaiken mitä Harry oli sanonut.
”Eivät vai? Kiva kun kerroit, en olekaan ennen huomannut”, Harry sanoi ja nousi seisomaan. ”Minä lähden nyt lepäämään, kun sinä et näköjään osaa keskustella järkevästi.” ”Minä osaan keskustella hyvinkin järkevästi, jos minua huvittaa”, Draco sihahti ristien käsivartensa rinnalleen.
”Juuri tuota minä tarkoitan! Aina vain minä-minä-minä. Minä pystyn mihin vain, minä en koskaan tee mitään väärää, minä olen täydellisin olento maan päällä. Tuo ei ole järkevää keskustelua, Malfoy!” Harryn ääni kohosi loppua kohden ja tämän vihreät silmät kipunoivat kiukusta. Päänsärystä ei sillä hetkellä ollut tietoakaan.
Draco sen sijaan siristi silmiään ja mittaili Harrya katseellaan ennen kuin vastasi. ”Minä nyt vain satun olemaan hyvä puheenaihe.”
Harry tuijotti Dracoa hetken otsa rypyssä. ”Olet aivan uskomaton. Kaikista maailman ihmisistä vain sinä kykenet olemaan tuollainen vaikuttamatta täysin pimahtaneelta.”
”Otan tuon kohteliaisuutena”, Draco sanoi virnistäen.
”Ota se miten haluat, minua ei kiinnosta”, kuului Harryn vastaus. Hän lähti harppomaan ovea kohti, muttei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun huimaus otti vallan. Hetken ajan hän luuli kaatuvansa, mutta sitten hoikat käsivarret kiertyivät hänen ympärilleen.
”Älä säntäile tuolla tavalla”, Draco mutisi jossain hänen korvansa lähettyvillä kuulostaen hiukan vaivaantuneelta. Harryn oli pakko kääntää päätänsä ja vilkaista vaaleaa miestä hämmästyneenä. Toinen oli jotenkin kummasti vaistonnut hänen heikotuksensa ja rientänyt auttamaan, vieläpä äskeisestä riidasta huolimatta. Ei kuulostanut yhtään Malfoylta. Hetken kiusaantuneen hiljaisuuden jälkeen Harry liikahti. ”Tuota noin, Malfoy. Voisitko päästää irti?”
Dracolla meni hetki tajuta, mitä Harry tarkoitti, mutta päästi sitten irti Harrysta ja käänsi päänsä hämillään poispäin. Harry suoristautui varovasti.
”Sinun ei tosiaan pitäisi säntäillä”, Draco huomautti vähän ajan päästä, Malfoyn maski taas päälle vedettynä. Harry katsahti häneen läpitunkevasti, mutta vaaleahiuksinen mies vain räpäytti silmiään laiskasti.
”Pidän tuon mielessä”, Harry mumisi sitten ja kääntyi taas lähteäkseen. Tällä kertaa hän pääsi ovelle asti kaatumatta ja vilkaisi vielä Dracoa, joka oli kääntänyt hänelle selkänsä. Päätään pudistellen hän lähti huoneesta.
***
Draco hakkasi päätään seinään. (Toki vain kuvainnollisesti, sillä kenenkään Malfoyn ei tiedetty koskaan oikeasti hakanneen päätään seinään. Se oli ensinnäkin todella typerän näköistä ja toisekseen siitä tuli pää kipeäksi.) Mitä hän oli mennyt tekemään? Typerä kysymys, tietysti hän tiesi mitä oli tehnyt. Hän oli auttanut Harrya. Maailmanpelastaja-Potteria. Vieläpä vapaaehtoisesti, melkein kuin itsestään. Hän ei itsekään ihan tajunnut, mitä oli tapahtunut. Ensin Potter oli tiuskinut hänelle, lähtenyt astelemaan ovea kohti ja seuraavassa hetkessä Draco oli tajunnut pitelevänsä tummahiuksista miestä pystyssä. Hänellä oli mennyt hetki aikaa ryhdistäytymisessä ja ilmeisesti Harry oli huomannut sen, päätellen vihreiden silmien välähdyksestä tämän vilkaistessa häntä. ”Kuinka hölmö ihminen voi olla?” Draco mutisi itsekseen huokaisten syvään.
***
Harry istui huoneensa toisessa nojatuolissa ja kirjoitti. Jos tarkkaan katsoi, pystyi erottamaan pieniä mustepilkkuja hänen nenänpäässään. Aina välillä hän pudisti päätään itsekseen ja ärähti. Hän oli todennut tänään, että oli melkoisesti jäljessä kaikissa paperitöissään. Ja kun tunsi herra Vancen, tämä ei todellakaan katsoisi suopealla silmällä tekemättömiä töitä. Olkoonkin, että Harry oli suorittamassa ”erikoistehtävää”.
”Hitto, minä inhoan näitä lakitermejä!” Harry ärähti itsekseen ja painoi pisteen lauseen loppuun hiukan liian ponnekkaasti. Kuului vain terävä skrits-ääni ja sulkakynän kärki katkesi. ”Tänään mikään ei näytä sujuvan hyvin.”
Harry kohottautui heittämään sulkakynän roskakoriin ja lysähti sitten takaisin nojatuoliin. Hän sulki silmänsä ja kallisti päätään. Kellon tasainen tikitys sai hänen ajatuksensa vähitellen raukeiksi ja väsymys alkoi painaa jäseniä. Aikaisempi päänsärky oli helpottunut huomattavasti, mutta sai edelleen hänen ohimonsa kihelmöimään ja pään tuntumaan hiukan painavalta. Ei kai siitä olisi mitään haittaa, jos hän ottaisi pienet päiväunet…
***
Draco koputti Harryn huoneen oveen. Koputus oli kevyt mutta vaativa. Hän oli päättänyt pelastaa imagonsa rippeet ja aikoi nyt käyttätyä mahdollisimman malfoymaisesti. Kun sisältä ei kuulunut mitään vähään aikaan, hän koputti uudestaan. Ei vieläkään mitään. Hän rypisti kulmiaan ja laski kätensä ovenkahvalle. Ovi ei ollut lukossa, joten hän kurkisti sisään.
Näky, jonka hän kohtasi, oli varsin odottamaton, vaikkei sen ehkä olisi pitänyt olla. Harry Potter, poika-joka-eli, nukkui. Itse asiassa tummahiuksinen mies jopa kuorsasi kevyesti. Tämän sylissä oli monta putoamaisillaan olevaa liuskaa pergamentteja.
Draco ei voinut itselleen mitään, hänen oli pakko astua peremmälle. Totta kai hän tiesi, että se oli vastoin hyviä käytöstapoja. Joka tapauksessa, hänhän oli Malfoy, ja hänen vanhempansa olivat pitäneet huolta siitä, että hän sai hyvän kasvatuksen. Mutta nyt hänen oli pakko rikkoa etikettiä ja astua sisään vieraansa huoneeseen. Hyvin hiljaa hän hiipi Harryn luo ja nosti pergamentit varovasti tämän sylistä. Ne häiritsivät häntä. Sitten hän istuutui varovaisesti toiselle nojatuolille vetäen jalkansa koukkuun ja painaen leuan polviinsa. Hän tarkasteli nukkuvaa Harrya. Jollakin kummallisella tavalla tämä näytti suloiselta nukkuessaan. Kasvot olivat haavoittuvaisemmat ja rypyt otsalla olivat silenneet. Draco ei ollut edes tajunnut ennen, että Harry rypisti otsaansa todella usein. Johtuikohan se hänen seurastaan, vai tekikö toinen sitä muutenkin?
Oli hyvin epätavallista, että Draco pohdiskeli jotakin asiaa tällä tavalla. Useimmiten hän vain otti asiat sellaisina kuin ne olivat. Tietysti hän yritti kääntää ne omaksi parhaakseen, mutta eivätkö kaikki muka tehneet sitä?
Hän hymähti hiljaa ja jatkoi Harryn katselemista. Toisen mustat hiukset olivat sekaisin ja häntä olisi hirveästi haluttanut pyyhkäistä yksi suortuva pois otsalta. Hän jopa nosti kätensä sen tehdäkseen, mutta veti sen sitten takaisin tajutessaan, että toinen voisi herätä siihen. Hän kun ei tiennyt, kuinka herkkäuninen tämä oli.
Jokin Harryssa kuitenkin vaivasi häntä. Jotakin tuntui puuttuvan. Aivan, silmät olivat kiinni. Niin, eihän Draco tietystikään tuntenut monia ihmisiä jotka osasivat nukkua silmät auki. Se vain, että hän olisi halunnut nähdä Harryn silmät. Hän olisi halunnut nähdä ne edes yhden kerran levollisina ja lämpiminä. Normaalisti ne olivat haastavat ja tuntuivat suorastaan salamoivan. Tai no, ainakin hänen seurassaan. Hänellä taisi olla harvinainen kyky saada Harry kiihdyksiin. Draco virnisti itsekseen ajatukselle.
Ja silloin, juuri silloin Harryn piti mennä heräämään.
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Dec 30, 2005 15:23:56 GMT 2
*taputtaa* Sinä sait tätä jatkettua n__n Ja vieläpä oikein mukavan pätkän, hyvä täti, hyvä ^^ Pulla on onnellinen.
Minä pidän tästä osasta kovin ^^ Lisää slazia<3 Ja minä tykkään sinun Dracostasi oikein kovasti, ei sillä, että Harryssa olisi mitään vikaa, mutta ihmiset kirjoittavat Harryja paremmin, kuin Dracoja ja sen takia haluan erikseen mainita, että minä tosiaan pidän sinun Dracostasi n___n Selitän taas omiani. Enkä osaa sanoa mitään rakentavaa ^-^''
*wirn* Minä rakastan<3 Tunnen outoa hengenheimolaisuutta repliikin kanssa x)
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Dec 30, 2005 15:51:10 GMT 2
Koska en edelleenkään osaa lainata kunnolla en edes yritä tehdä sitä. ^^'
Joka tapauksessa, täti oli ihana kun jatkoi tätä. Ja niin ihanastikin jatkoit tätä. En muistanutkaan, että kirjoitat noin hyvin. Tai sitten kirjoitit tämän todella mahtavasti. Joka tapauksessa, haluaisin lainata paria loistavaa kohtaa, joissa kummassakin esiintyy Draco. *Köh*
En osaa oikein sanoa mitään järkevää, kun menin vähän äimäksi, kun huomasin, että täti kirjoittaa niin mahtavasti. Joko tyylisi on parantunut tai minä olen vain ollut lukematta tekstejäsi liian kauan.
-Frickeon
|
|
|
Post by Dory on Mar 28, 2006 17:53:18 GMT 2
A/N: Merlin. Antakaa anteeksi, tässä todella kesti. Ja tulee kestämään, en vain kykene kirjoittamaan nopeasti. Minulla ei oikeastaan ole paljon sanottavaa tästä osasta. En edelleenkään kirjoita mitenkään hyvin omasta mielestäni, mutta sana on vapaa. Ruusuja ja risuja otetaan vastaan, asun kirjoituspöydän alla. Rakastan kaikkia, jotka ovat kommentoineet/tulevat kommentoimaan tätä. <3 Kiitokset lähtevät: Fenkolille, taas. Koska se vain on olemassa. Cherry Valancelle, koska se luki tämän ja käski kirjoittamaan uuden osan. (: En kirjoittanut, toivottavasti annat anteeksi. Muropaketti. McMyssylle, koska se on uskonut minuun koko ajan ja kehottanut kirjoittamaan omaan tahtiini. Hah, niinhän minä olen tehnytkin. Erutis-tyttöselle, joka betasi tämän ennätysvauhtia ja on paras beta. Kaikki olette pienempi kuin kolme.
Seitsemäs osa
”Mitä sinä teet täällä?” Kysymys ei ollut syyttävä, kuten Draco oli pelännyt, vaan pikemminkin utelias ja hiukan hämmentynyt. Harry oli noussut istumaan ja tarkasteli Dracoa kiinteästi, yrittäen selkeästi lukea jotain vaalean miehen kasvoilta.
”Minä –”, Draco aloitti hennolla äänellä, mutta keskeytti heti alkuunsa ja rykäisi. ”Minä ajattelin tulla kysymään, jaksatko tulla päivälliselle.” Heti kun hän oli päästänyt sanat suustaan, hän kirosi itsensä. Merlin, tuohan kuulosti aivan siltä kuin hän välittäisi.
Harryn toinen suupieli oli kohonnut Dracon sanojen ansiosta hiukan ylöspäin ja hän hymyili hassua vinoa hymyä. Silmissä tuikki omituinen jokin, kun hän sanoi: ”Oloni on nyt paljon parempi, kyllä minä varmaan jaksan tulla syömään.”
Draco käänsi katseensa vastapäiseen seinään. ”Hyvä. Päivällinen tarjoillaan puolen tunnin päästä.” Hän nousi ja suoristi hiukan paitaansa. ”Minä tästä lähdenkin. Nähdään päivällisellä.” Harry siristi silmiään mietteliäästi, kun ovi paukahti kiinni.
***
Jo toisen kerran sinä päivänä Draco kirosi itsensä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Merlin, mikä häneen oikein oli mennyt? Yhden päivän aikana hän oli muuttunut hellämieliseksi hölmöksi, joka kyseli toisten vointia ja pelasti ihmisiä kaatuilemasta. Tosin termit ”toisten” ja ”ihmisiä” tarkoittivat tässä tapauksessa yhtä henkilöä.
Onneksi lähistöllä ei juuri silloin ollut särkyviä esineitä, sillä Draco olisi enemmän kuin mielellään paiskannut muutaman lautasen tai vaasin päin seinää. Hänen äitinsä olisi luultavasti kääntynyt haudassaan jos olisi tiennyt poikansa edes harkitsevan Malfoyn kalliin omaisuuden tärväämistä.
***
”Sinä sitten tulit”, Draco totesi yrittäen pitää äänensä vakaana. Hän katsahti tummempaan mieheen, mutta laski pian katseensa lautaseen.
”Tietysti. Kuten sanoin, oloni on jo parempi.”
Harry istuutui vastapäätä Dracoa. Tuoli kirskui hiukan lattiaa vasten hänen siirtäessaan sitä. Vaaleahiuksinen mies irvisti.
”Katso, ettei lattiaan tule naarmuja.”
”Tietysti, herra Malfoy”, Harry mutisi itsekseen.
Tunnelma oli kiusaantunut, aterimien kilinä lautasi vasten kuulosti tuhatkertaiselta, ja molemmat yrittivät pureksia ruokaansa mahdollisimman hiljaa. Kumpikaan ei näyttänyt saavan sanotuksi mitään.
Äänekäs koputus sai molemmat hätkähtämään. ”Kuka siellä voi olla?” Draco mumisi puoliääneen noustessaan seisomaan ”Sisään!” Enemmän tottumuksesta kuin kohteliaisuudesta Harrykin oli noussut seisomaan. Ovi avautui hiljaa ja sisään astui ruskeatukkainen mieshenkilö.
”Herra Vance! Mitä te täällä teette?” ”Kaikki ajallaan, Harry. Hyvää iltaa, herra Malfoy. Anteeksi että häiritsen ruokarauhaanne, mutta minulla on tärkeää asiaa alaiselleni. Se vie vain muutaman minuutin.” Dracon kasvoilla häivähti hymyntapainen. ”Kaikin mokomin, herra Vance. Istukaa toki pöytään. Saako olla lasi viiniä? Vai maistuisiko ruoka?”
”En juo työaikana ja itse asiassa söin juuri, mutta vettä voisin ottaa, kiitos”, David sanoi istuessaan Harryn viereen. Draco napsautti sormiaan ja pöydälle ilmestyi hopeinen pikari.
David nyökkäsi kiitokseksi ja kääntyi sitten puhumaan Harrylle. ”Olen todellakin pahoillani, että tällä tavalla törmäsin käymään, mutta halusin tulla henkilökohtaisesti ilmoittamaan huomisesta palaverista. Christopher on jäämässä eläkkeelle ja meidän täytyy keskustella hänen seuraajastaan.”
Harry kohautti olkiaan. ”Kyllä te varmaan pärjäätte ilman minuakin. En jaksaisi kuunnella arvon kollegieni tappelua asiasta.”
Hymy vilahti johtavan aurorin kasvoilla, kun hän vastasi: ”Ei, emme me varmaan pärjää ilman sinua. Olet nimittäin erittäin vahva ehdokas Chrisin työn jatkajaksi. Ja ellet tieten tahtoen halua luovuttaa paikkaa esimerkiksi Delaneylle, neuvoisin sinua tulemaan.”
Haarukka kilahti pudotessaan lautaselle. Harryn silmät olivat laajenneet hämmästyksestä. ”Mi-mitä? Minä? Miksi? Miten ihmeessä?”
David iski silmää. ”En sitten kertonut tätä sinulle. Palaveri alkaa seitsemältä, toivon mukaan pääset.”
Harry nyökkäsi, hän ei juuri sillä hetkellä saanut sanaa suustaan. David kulautti loput vedet pikaristaan ja nousi sitten. ”Kiitos ystävällisyydestänne, herra Malfoy. Minä tästä lähden, pitää hoitaa vielä muutama muu asia. Harry, voit tuoda huomisen raporttisi palaveriin, turhaan lähetät sitä pöllöllä. Nähdään huomenna.” Sen sanottuaan hän harppoi ovelle.
”Oletko sinä jo syönyt?” Draco kysyi mahdollisimman arkipäiväisellä äänellä vastapäätään istuvalta mieheltä, joka tuijotti eteensä ilmeettömänä. Tietenkin hän oli seurannut keskustelua kiinnostuneena, mutta sen ei tarvinnut näkyä. Harryhan voisi luulla, että hän välitti tämän asioista. Mikä tietenkin olisi väärä luulo, koska Malfoyt välittivät vain omista asioistaan.
”Mitä? Ai, joo. Olen.” Harryn vastaus oli hajamielinen, ikään kuin tämä ei aivan tiedostaisi kaikkea ympärillään tapahtuvaa.
Draco napsautti taas sormiaan ja ruoka hävisi pöydästä silmänräpäyksessä. Miehet nousivat seisomaan melkein yhtä aikaa ja suuntasivat kulkunsa ovelle. Harry näytti edelleen hiukan hämmästyneeltä.
”Mikä –?” Draco ehti jo aloittaa kysymyksen, kun Harry pomppasi ilmaan. Säikähtäneenä hän katseli, kun tummahiuksinen hyppelehti ympäri huonetta ja pyöräytti pari piruettiakin.
”Tämä on mahtavaa! Hahaa!” Harry nauroi ja kiljahteli. Ennen kuin Draco ehti edes kunnolla tajuta, Harry oli vetänyt hänet halaukseen ja syleili häntä edelleen nauraen. Toisen riemu tuntui kummalliselta, yleensä Harry ei näyttänyt iloisuuttaan näin avoimesti. Itse asiassa, hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään hyppivän ilosta.
Kuin itsestään hän kiersi kätensä toisen ympärille ja halasi varovasti takaisin. Halausta kesti noin kahden sekunnin verran.
”A-anteeksi”, Harry änkytti hiukan punastuneena. Ilmeisesti hän oli vasta nyt tajunnut, mitä oli tehnyt. ”Minä vähän innostuin ja... Ja...”
Draconkin posket punersivat hiukan, kun hän pudisti päätään. ”Ei se mitään, en minä... Tai siis, ei minua haittaa.”
Harry huomasi, että Draco ei ollut vielä irroittanut otettaan hänestä, vaan tämän kädet lepäsivät hänen vyötäröllään. Hän henkäisi syvään ja nosti katseensa siniharmaisiin silmiin.
”Oletko –?” ”Miksi sinä –?” Hetken hiljaisuus. ”Sano sinä.” ”Ei, sano sinä ensin.” ”Sinäpäs.” ”Sinäpäs.” ”Miksi me aina nahistellaan?” ”En tiedä. Siksi kai, kun sinä et osaa pitää suutasi kiinni.” ”Osaanpas. Ainakin paremmin kuin sinä.” ”Lyödäänkö vetoa?” ”Lyödään vaan.”
Nopeasti Draco nojautui eteenpäin ja painoi huulensa varovaisesti tummatukkaisen miehen huulille. Harry hätkähti hiukan.
”Mitä sinä…?” hän mumisi silmiään räpytellen.
Draco irrottautui ja virnisti. ”Hävisit.”
Harry tuijotti häntä hetken ja veti sitten vaalean pään lähemmäs itseään. ”Taidan tarvita sitten uusintakierroksen.”
Toinen mies naurahti hyväksyvästi.
***
Elaine Vance naputti pöytää huolestuneena vilkuillen kelloaan. Ei ollut ollenkaan Davidin tapaista olla näin paljon myöhässä... Yleensä hänen miehensä oli täsmällinen, tai ainakin ilmoitti jos jäi ylitöihin. Tänään oli vieläpä torstai, eikä Davidillä pitänyt olla mitään ylimääräistä. Nykäisy hihasta havahdutti hänet.
”Äiti, tule katsomaan mitä minä maalasin.” Pieni ruskeahiuksinen tyttö tapitti Elainea suurilla sinisillä silmillään. Hän hymyili tytölle lempeästi.
”Tietysti tulen, Jenny. Odota vain ihan hetki, siivoan ensin pöydän...” Jenny väläytti hymyn valkoisella hammasrivistöllään, josta puuttui toinen etuhammas, ja juoksi omaan huoneeseensa.
Elaine huokaisi raskaasti ja loihti sitten sauvanheilautuksella pöydän kiiltävän puhtaaksi.
***
David oli juuri saapunut takaisin työpaikalleen, kun hänen toimistonsa oveen koputettiin. Hän huikkasi tulijaa tulemaan sisään ja hetken kuluttua ovi avautui. David ryhdistäytyi melkein välittömästi nähdessään tulijan.
”Ministeri, tämäpä on yllätys. Tulkaa toki peremmälle ja istukaa, ellei teillä ole kovin kiire.”
Rasittuneen näköinen, keski-ikäinen mieshenkilö astui sisään. ”Iltaa, David. Kai minä voisin hetkeksi istahtaa.” Puhuessaan hän melkein lysähti Davidin tarjoamaan tuoliin.
”Mikä tuo teidät tänne tähän aikaan illasta? Onko jotain sattunut? Näytätte hiukan väsyneeltä.” ”Ei, hiukan on vain kiirettä pitänyt. Se Pohjois-Irlannin maahiskiista, kyllähän sinä siitä kuulit... Mutta tosiaan, tulin pyytämään tilanneselostusta. Mitään uutta kuolonsyöjistä?” ”Eipä oikeastaan. Projekti Suojelija on saatu käynnistettyä, ja edistystä tapahtuu koko ajan, mikäli raportteihin on uskomista.” ”Hyvä. Oikein hyvä, David. Oletettavasti olimme oikeassa syötin suhteen?” ”Kyllä, siltä se ainakin vaikuttaa. Ylihuomenna on lehdistötilaisuus, mikäli asiat sujuvat niin kuin olen kaavaillut.” ”Loistavaa. Edes joku asia sujuu toivotulla tavalla.” ”Älä vielä juhli. Kaikki on kiinni huomisesta.” ”Mutta voivatko tutkijamme erehtyä? He ovat joka tapauksessa alansa parhaita.” ”Uskon heidän olevan oikeassa, mutta aina on otettava huomioon virheen mahdollisuus. Ja onhan meillä suunnitelma B.” ”Toivottavasti emme joudu käyttämään sitä.” ”Veit sanat suustani.”
|
|
|
Post by Lunalotte on Mar 30, 2006 7:50:01 GMT 2
Jehee! Tähän on tullut jatkoa. ^^ Huomasin tämän jo aiemmin, mutta kun on ollut kauhea kiire niiden teidän vaakunoiden kanssa, joten en ehtinyt aijemmin lukea.
Joka tapauksessa: Ihanaa! Söpöä! Mahtavaa! Harryn ja Dracon pikku "riita" oli ihana. ^^ Mutta mikä tuo suunitelma juttu on? o__O Tahtoo tietää.
Kuitenkin, tämä on siis ihana. Sehän on tietysti aika ilmeistä, olethan sentään possudemoni n.n
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Mar 31, 2006 14:30:00 GMT 2
^^ Jatkoit tätä. Hee, hyvä. Olen tänään kyllä surkealla tuulella lukemaan ficcejä, kun en osaa/jaksa kunnon kommenttia väsätä ~~ Hyi minua.
Mutta minä pidän tästä n__n Kuten jo sanoin. Olen kirjoittanut liikaa parittaja-Voldemorttia, mutta minulle tuli heti mieleen, että taikaministeriön suunnitelma on parittaa Harry ja Draco ^^''
Kirjoita toki lisää, murupieni n.n Kivaa lukea.
|
|