|
Post by Sype on Jul 15, 2005 19:30:38 GMT 2
Kuten Tundra sanoi: Liian hyvää tekstiä.. Ei tässä voi mitään kritiikkiä sanoa. Olet hyvä kirjoittamaan.
Toivottavasti saat jatkoa nopeasti aikaan, sillä nyt tuo jatko jäi kutkuttamaan hirveästi. ;D Hyvä osa.. Muuta en osaa sanoa. ^^
Ylistän sinua. ;D
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Jul 16, 2005 12:08:25 GMT 2
Njiiiih! ^^'' Kiitos ihanasta osasta, murunen! MInä pidän Luin juuri Opalin koston ja tuo Harryn lausahdus siitä, että hän kuuli Dracon kaksimieliset ajatukset toi mieleeni sen miten tonttukaksoset eivät saaneet ajatella liian äänekkäästi Opalin lähistöllä ;D Anteeksi, ei liity aiheeseen, mutta mutta.. Tuota noin.. Anteeksi ^^ En keksi kyllä nyt mitään kritiikkiä.. En, en mitään. Tämä oli omistettu minulle Ihanaa! Anteeksi, en voi olla iloitsematta ^^'' Mutta siis.. Tuo loppu oli jännä.. Mistä Draco oli kuullut, että Harry olisi naimisissa? Njaa.. Ja miksi Harry järkyttyi siitä, että Draco luuli hänen olevan naimisissa? Hmmm.. *pohdintaa* Tundra on tartuttanut kyselyvimmansa minuun! ;D
|
|
|
Post by Tundrah on Jul 16, 2005 16:35:13 GMT 2
Juuri näin, koska mehän haluamme tietää KAIKEN!! *hykertelee* Siivetön hukkuu kysymystulvaan... ;D
|
|
|
Post by Dory on Jul 25, 2005 13:46:55 GMT 2
A/N: Suokaa anteeksi, minua väsyttää enkä jaksa vastata kommentteihininne erikseen. Sen sijaan tyydyn vain halimaan teidät kaikki. *halii jokaisen* (Sitä paitsi, se on teidän vikanne että minua väsyttää. Syytän miittiä.) Tässä tulee jatkoa. Teen ensin yhden asian selväksi: MINÄ EN PIDÄ TÄSTÄ OSASTA. Okei? Okei. Tässä ei tapahdu mitään, tämä on ns. "väliosa". Minulla on pakkomielle Davidiin. Sanokaa, jos haluatte minut vähentävän hänestä kirjoittamista. O.o Kiitokset Erutikselle, Fenkolille ja Angelinalle. <3
Neljäs osa
Harry tuijotti Dracoa suu auki välittämättä lainkaan toisen nyrpeästä ilmeestä tämän tarkastellessa pöytäliinaan tullutta viinitahraa.
”Siis mitä sinä sanoit?” Harry sai lopulta kysyttyä.
”Totesin, että olet kuulemma naimisissa”, Draco vastasi rauhallisella ja selkeällä äänellä, nostamatta katsettaan tahrasta.
Harry hypisteli viinilasiaan ja yritti selvitellä ajatuksiaan. ”Mistä sinä olet sellaista kuullut?”
”Luin lehdestä, Päivän Profeetassahan oli siitä aukeaman kokoinen juttu pari viikkoa sitten. Etkö muka lukenut sitä?” Draco kysyi kulmiaan kohottaen ja irrotti viimeinkin silmänsä pöytäliinasta.
Harry katseli Dracoa huvittuneen ja epäuskoisen sekaisella ilmeellä. ”Draco Malfoy, väitätkö tosiaan, että uskot noihin humpuukijuttuihin? Kaiken sen jälkeen mitä ne ovat sinustakin kirjoittaneet? Olettaen tietysti, että se ’Malfoy – huumediileri?’ -juttu ei ollut totta.” Viimeisen lauseen kohdalla hän väläytti pienen virnistyksen ja siemaisi uuden hörpyn viinilasistaan.
Draco tuhahti. ”Ei todellakaan ollut. Sain isot korvausrahat maineeni tahraamisesta, kuten varmaan hyvin tiedät jos seuraat vähänkään velhomaailman uutisia. Muttet siis ole naimisissa?”
”Ei, en ole”, Harry vastasi hitaasti, melkein miettivällä äänensävyllä. ”Kenestäkään ei ole tullut rouva Potteria, ainakaan silloin kun viimeksi tarkistin asian.”
”Sinänsä ihme”, Draco mutisi luullen ilmeisesti, ettei toinen kuullut hänen sanojaan.
”Kuinka niin?” Harry kysyi näyttäen äkkiä kiinnostuneelta.
Draco hätkähti hiukan syyllisen näköisenä. ”No siis, olethan sinä kuitenkin pelastaja-Potter, velhomaailman suuri sankari. Luulisi, ettei ottajista ole pulaa. Eikä sinun ulkonäössäsikään ole vikaa.”
Harryn ilme oli yllättynyt ja ehkä hiukan iloinenkin, mutta se jäi Dracolta huomaamatta, kun toinen sanoi: ”Kyllä kai ottajia löytyisi, jokaista sorttia, mutta Se Oikea ei ole vielä osunut kohdalle.”
”Sinä siis uskot siihen Yksi ja Ainoa-teoriaan? Ja mitä tarkoitat ’jokaisella sortilla’?”
”Mikään ei ole antanut aihetta olla uskomatta. Tarkoitin sitä, että sekä miehet että naiset ovat yrittäneet flirttailla minulle.”
Hiljaisuus lankesi hetkeksi huoneeseen.
”Ahaa”, Draco sanoi lopulta hiljaa näyttäen mietteliäältä. ”Vai ’yrittäneet’. Älä vain väitä, ettet ole kertaakaan langennut yhteenkään noitaan tai velhoon, sillä sitä minä en suostu uskomaan edes puhtoisesta sankaripoika-Potterista.”
Harry virnisti ilkikurisesti. ”Jaa, etkö? Nyt kun kerran otit asian puheeksi, niin on minulla ollut pari lyhyttä suhdetta, viimeisin loppui kuukausi sitten.”
”Saanko kysyä miksi?”
”Kyllä, saat kysyä. Mutten lupaa vastata mitään.”
”Että sinä osaat yhä olla ärsyttävä… No, miksi se loppui?”
”Minun takiani. Hänen takiaan. En tiedä. Ei meitä kai oltu tarkoitettu toisillemme.”
Nyt oli Dracon vuoro virnistää. ”Klisee, Potter, klisee. Etkö todellakaan keksi mitään parempaa?”
”Olisit onnellinen, että edes ylipäätänsä vastasin kysymykseesi”, Harry sanoi ja venytteli sitten nautinnollisesti.
Draco tarkkaili Harrya lasinsa takaa sanomatta mitään. Jo toisen kerran hiljaisuus valtasi huoneen, tällä kertaa tosin pidemmäksi aikaa. Kuitenkaan, se ei ollut sellaista pingottunutta hiljaisuutta kuin tavallisesti näiden kahden välillä. Ei, se oli raukeaa ja miellyttävää, kun molemmat olivat vaipuneet ajatuksiinsa, siemaillen välillä viiniä. Mutta kuten kaiken, senkin oli loputtava aikanaan.
”Minä taidan mennä nukkumaan.”
Draco vilkaisi hämmästyneenä tummatukkaista miestä, joka haukotteli väsyneen näköisenä. ”Nyt jo? Eihän kello ole vielä mitään.”
”Kyllä on, jos on herännyt viideltä aamulla”, Harry vastasi ja haukotteli uudestaan. ”Aurorin elämä on kiireistä.”
”Viideltä? Miksi niin aikaisin? Tiedänhän minä, että aurorit tekevät pitkiä päiviä, mutta eikö tuo ole jo liioittelua?”
”Ei oikeastaan. Minulla oli paljon paperitöitä tekemättä, on itse asiassa vieläkin. Otin osan mukaan tänne, eihän sitä tiedä kuinka kauan joudun täällä olemaan. Herra Vance ei sanonut mitään aikaa. Mutta jos sallit, minä tästä lähden. Hyvää yötä.”
Vastausta odottamatta Harry nousi pöydästä ja lähti salista, jättäen Dracon pohtimaan hänen äskeisiä sanojaan ja ylipäätänsä kaikkea sinä päivänä tapahtunutta. ***
David Vance ilmiintyi vaimeasti poksahtaen kotinsa eteiseen. Pitkissä työpäivissä oli se hyvä puoli, että kotiin pääsy tuntui aina sata kertaa paremmalta. Pelkkä kodin ominaistuoksu sai hänet hymyilemään iloisena, niin paljon kuin häntä väsyttikin.
”Kulta, olen kotona!” hän huikkasi riisuessaan viittaansa.
Kauan ei hänen tarvinnut odottaa, kun hän jo kuuli tutun kilkatuksen. Edelleen hymyillen hän kääntyi ja kaappasi vaimonsa karhumaiseen syleilyyn. ”Oliko ikävä?”
”Tyhmä kysymys, kultaseni”, hänen vaimonsa vastasi nauraen ja kurottautui antamaan suukon miehensä poskelle. ”Vaikka kyllähän minä tiesin, että sinulla on tänään pitkä päivä. Taisit olla taas aamulla ensimmäinen töissä?”
”Itse asiassa Potter oli jo paikalla, tekemässä paperitöitä liittyen siihen Tylyahon tapaukseen. Kerroinhan minä sinulle siitä?”
”Kerroit, minä osaan koko jutun ulkoa etu- ja takaperin. Tule nyt, minä laitan sinulle jotain syötävää. Olet kuitenkin ollut niin uppoutunut niihin ”juttuihisi” ettet ole muistanut syödä mitään kunnollista tänään. Äläkä näytä tuollaista naamaa. Tiedät, etten laske donitseja kunnon ruuaksi.”
David huokasi näennäisen alistuneesti seuratessaan vaimoaan keittiöön, mutta tarkka katsoja olisi pystynyt huomaamaan hänen huvittuneina tuikkivat silmänsä, jotka selvästi kertoivat, ettei vaimon hössötys haitannut häntä pätkääkään.
”Missä Jenny on?” hän kysyi istuessaan pyöreän keittiön pöydän ääreen.
”Oi, hän lähti yökylään sen Jordanin tytön luo. Mukavia ne Jordanit, jäivät teellekin.”
David nyökkäsi ja seurasi vaimonsa touhuja hymyillen. Elaine Vance oli pieni nainen, hyvin lyhyt ja sirorakenteinen. Hänen kätensä olivat täynnä rannerenkaita, jotka kilisivät hilpeästi hänen kulkiessaan. Davidista se oli aina ollut hauska pieni omituisuus, ja hän naureskeli sille usein, mutta ei koskaan vaimonsa kuullen. Elaine suhtautui rannerenkaisiinsa hyvin vakavasti, jokaiselle oli oma tarinansa. Oikeastaan Davidin mielestä oli ihme, ettei tämä ollut jo nimennyt niitä.
”Mitä sinä hymyilet siinä?” Elaine kysyi havahduttaen hänet ajatuksistaan.
”En paljon mitään. Mietin vain, miten hyvä on olla kotona. Ja kun Jenny on yökylässä, niin mehän voimme keksiä jotain kivaa tänään”, hän vastasi ja kohotti kulmiaan vihjailevasti. ”Sinähän voisit vaikka hieroa minun hartioitani, minullahan on ollut pitkä päivä.”
Itsekseen hykerrellen David seurasi, kuinka hänen vaimonsa posket punertuivat hitaasti mutta varmasti. Hän sai palkakseen teeskennellyn moittivan katseen mutta oli siitä huolimatta hyvin tyytyväinen itseensä. Kyllä, pitkissä työpäivissä oli omat hyvät puolensa.
A/N: Kritiikki sallittu, mutta älkää kiltit syökö minua.
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Jul 25, 2005 14:01:44 GMT 2
Juu, ei mitään ^^ David vaikuttaa oikein mukavalta heppulilta. Saat minun puoletsni kirjoittaa hänestä, vaikka koko loppu ficcin *tajuaa mitä juuri sanoi* Öh, tai ei nyt sentään, mutta tajusit mitä ajan takaa? Kai. tai sitten et Kärsikää, en osaa selittää aivoituksiani.. *hihittelee* "Malfoy - Huumediileri" ;D Jestas.. Minä haluan lukea sen jutun! ^^'' Mutta tämä oli kiva luku, joo. Eihän tässä mitään tapahtunut, mutta kiva tämä silti oli(salaperäistä, minä en osaa kirjoittaa tälläisiä lukuja ). Mutta yleisilmeestä pidän n_n Voisin kommentoida lisääkin, mutta arvaa vaan, onko maailman inhottavin veljeni ilmaantunut tuohon viereen polkemaan jalkaansa? Saat kaksi arvausta
|
|
|
Post by Tundrah on Jul 25, 2005 16:54:43 GMT 2
Huh, Harry ei ollutkaan naimisissa. Minä olen kai liian herkkäuskoinen kun uskon kaikki nuo Päivän Profeetan jutut . Minusta on mukavaa lukea Harryn ja Dracon jutustelua, joten ei haitannut yhtään että tässä osassa ei tapahtunut paljoakaan. Rannerenkaat olivat hauska juttu *muistelee Dory-tädin rannerenkaita* Kirjoita pian lisää, juuhan?
|
|
|
Post by Sype on Jul 25, 2005 18:08:13 GMT 2
^^ Minunkin puolestani saat kirjoittaa Davidistä. Mukava heppu hän tuntui olevan.. ;D Tämä osa oli minusta kiva, vaikkei tässä mitään tapahtunut. Edelleen kirjoitettu niin hyvin, ettääh. Ja betasi saa taas pisteitä, kun en virheitä huomannut.. Päivän Profeetta on mennyt pitkälle. Draco-huumediileri? *naur* Aivan varmasti. ;D Hyvä osa.. Jatka pian. Minä pidän. ^^
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Jul 25, 2005 19:04:06 GMT 2
Mahtava osa. Olen pahoillani, kun pääsin kommentoimaan vasta nyten.
Draco huumediilerinä... Miksi minä en edes epäilisi sitä. Se voisi olla totta. Ja minä muuten tiesin tuon naimisiin jutun jo aiemmin. Dory-täti paljasti sen minulle, kun järkytyin niin. ^^
Alku oli loistava, mutta minun pikku aivoihini ei mahdu miksi Daivis on tässäkin osassa. Miten hän liittyy näihin? Jordanit taitavat olla tuttuja, mutta Daivis. Ja kirjoitan sen tietennin väärin joten anteeksi. ^^
-Frickeon
|
|
|
Post by Dory on Aug 23, 2005 15:40:44 GMT 2
Voiherramunjee. Uskolliselle(?) lukijakunnalleni tiedoksi: Viides osa on täten valmis ja betalla, joten eiköhän se tänne ilmesty ihan pian. Joten, voisin kerrankin vastata ihaniin kommentteihinne kunnolla.
sara: Davidia ei vitosessa nähdä, ihme kyllä, mutta kyllä te hänestä vielä kuulette. ^^ Ihan varmasti, koska kukaan ei lynkannut tai syönyt minua. Voisin kirjoittaa spinoffin Malfoyn huumejutuista. *käkätys* Tai sitten en. Mutta ideana se on ihan mielenkiintoinen. Kiitos, kultaseni. <3
Tundrah: Herkkäuskoisia taitavat olla kaikki, jotka tätä lukevat. ^^ Hahaa. Olit muuten ensimmäinen (ja viimeinen) joka osasi yhdistää rannerenkaat minuun. Hyvä täti. Kiitos sinullekin.
Sype: Ihanaa, että tekin pidätte Davidista. En ole yksin ajatusteni kanssa. ;D Huumediileri!Draco kirvoittaa nauruja. Ähäkutti, minullakin oli hauskaa sen kanssa. Tack, tack.
Frickeon: Hahaa. Niin, David. Davidillakin on tarkoituksensa, vaikka se välillä hämärtyy jopa omassa mielessäni. *naurua* Kiitokset myös sinullekin, tätönen. <33
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Aug 23, 2005 18:27:06 GMT 2
Tunnen itseni mahdottoman tyhmäksi, mutta kertokee minulle, rakkaat ihmiset, mikä spinoff on? En ole mokomasta ennen kuullut..
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Aug 23, 2005 18:29:33 GMT 2
Taitaa tuo minun kuulopuheiden kuulemani mukaan olla tarinaan liittyvä, mutta silti irrallinen tarina.
Esim. Angel on Buffy sarjan spinoff. Koitan käyttää sara kieltä. ^^''
Spin=Syöksyä ja off=pois Eli noiden yhdistelmä.
Toivottavasti selitykseni meni edes hieman oikeaan suuntaan. ^^
-Frickeon
|
|
|
Post by Dory on Aug 23, 2005 18:32:31 GMT 2
Joo, Frickeon oli täysin oikeassa. ^^
Kuuntelee tätiä, sara-kultaseni.
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Aug 23, 2005 19:00:12 GMT 2
Haa, nyt minä ymmärsin ;D Oikein paljon kiitoksia. Olen muuten lukenut lehtijutun aiheesta, enkä silti tunnistanut sanaa Huolestuttavaa.. Risku puhuu saraa! ;D Hee, kiitos täti n_n
|
|
|
Post by Dory on Aug 28, 2005 18:11:57 GMT 2
A/N: Kiitos teille kaikille kommenteista. *halii kaikki* Tässä tulee jatkoa. Oli muuten työn ja tuskan takana. Omistettu Fenkolille. Putkessa on kaksi päätä.
Viides osa
Auringon säteet hiipivät hiljaa huoneeseen ja aloittivat leikkinsä nuoren miehen kasvoilla. Miehen luomet värähtivät pari kertaa, ennen kuin hän sai silmänsä auki. Nautinnollisesti venytellen hän nousi istumaan ja potki peittonsa mytyksi jalkopäähän. Hän nojautui hiukan vasemmalle ja tapaili yöpöytää toisella kädellään. Hetken kuluttua hän hymähti tyytyväisenä ja suoristautui, laittaen samalla silmälasit päähänsä. Hän sulki hetkeksi silmänsä, ja avattuaan ne maailma oli taas selkiytynyt. Kello oli viisi yli kahdeksan.
***
Draco heräsi säpsähtäen. Se oli se sama uni taas. Painajaiseksi sitä ei voinut laskea, sillä hetkittäin hän oli siinä oikeasti onnellinen. Ikinä hän ei muistanut unta tai sen tapahtumia aivan tarkasti, mutta tunteet hän muisti. Tunteet ja värit. Se oli sininen, hiukan utuinen uni. Uni, jossa hänen teki mieli nauraa, huutaa, itkeä ja kiljua samaan aikaan.
Hän pudisti päätään karkottaakseen viimeiset unen rippeet ajatuksistaan. Unien aika oli yöllä, ja nyt oli aamu. Ei auttanut pohtia jotain näkemäänsä unta, varsinkaan jos ei muistanut sitä kunnolla. Sitä paitsi unet eivät koskaan merkinneet mitään. Eivät hänelle.
Haukotellen hän nousi sängystä ja työnsi jalkansa vihreisiin, hopealangalla kirjailtuihin aamutossuihinsa. Kun oli Malfoy, kaiken oli oltava luksusta, olipa kyse sitten niinkin arkisesta asiasta kuin aamutossuista.
Hän hymyili peilikuvalleen, ja se väläytti takaisin samanlaisen miljoonan dollarin hymyn. Tai miljoonan kaljuunan, kun kerran oli kyse velhosta.
***
”Herra, aamiainen on katettu.”
Harry hätkähti kuullessaan pienen äänen takaansa. Hän käännähti ja huomasi Dustyn, joka keikkui taas kantapäillään. Hän rypisti hiukan otsaansa ja mietti, miksei kotitonttu ollut koputtanut. Yleensä ne olivat hiukan liiankin kohteliaita. Sitten hän tajusi tulleensa juuri hetki sitten suihkusta, joten ehkä hän ei vain ollut kuullut koputusta. Väliäkö tuolla loppujen lopuksi oli.
”Selvä, minä tulen aivan pian. Osaan kyllä itsekin ruokasaliin”, Harry vastasi.
”Mutta Draco-herra sanoi, ettei teitä...”
”Draco ei saa tietää tästä mitään. En minä oikeasti tarvitse saattajaa.”
Dusty näytti hermostuneelta, mutta hymyili Harrylle kuitenkin pienesti. ”Jos herra käskee. Draco-herra sanoi, että Dustyn on toteltava herra Potteria ja tehtävä tämän olo mahdollisimman mukavaksi.”
Harry kohotti yllättyneenä kulmiaan. Omituista käytöstä keneltä tahansa Malfoyn nimeä kantavalta, puhumattakaan Dracosta. Olkiaan kohauttaen hän kuitenkin sanoi Dustylle, että tämä voisi lähteä.
***
Draco saapui ruokasaliin minuuttia ennen Harrya ja oli juuri ehtinyt kasata lautaselleen tavanomaisen brittiaamiaisen, kun tummahiuksinen poika käveli sisään.
”Taas myöhässä.”
”Ai, onko aamiaisellekin tarkat kellonajat täällä?”
”Ei oikeastaan. Halusin vain nähdä, miten reagoisit.”
”Anteeksi, jos tuotin pettymyksen.”
Draco ei vastannut mitään, tuhahti vain ja kääntyi aamiaisensa puoleen. Harry istahti vastapäätä häntä ja alkoi lappaa ruokaa omalle lautaselleen. Jonkin aikaa he söivät sanomatta sanaakaan. Harry kuitenkin rikkoi lopulta hiljaisuuden:
”Onko täällä kahvia?”
Draco kohotti katseensa ja siristi silmiään hiukan yllättyneenä. ”Juotko sinäkin kahvia?”
Harry hymähti. ”Juon, aamu ei lähde käyntiin ilman kofeiinia. Ei ole muuten reilua vastata kysymykseen kysymyksellä.”
”Minä vain hiukan yllätyin. Luulin että olisit enemmän teeihminen”, Draco sanoi ja ojensi samalla kahvipannun Harrylle.
”Kyllä minä teetäkin juon silloin tällöin”, Harry vastasi kaataen itselleen kupillisen, ”mutta kahvi on minulle elinehto.”
”Kerrankin olemme jostain asiasta samaa mieltä.”
”Niinpä. En olisi uskonut, että tämä päivä koittaa vielä joskus.”
Molemmat virnistivät, mutta laskivat sitten katseensa hiukan hämillään. Keskustelun sävy oli ollut ystävällinen, ei lainkaan sellainen kuin normaalisti. Totta oli, etteivät he enää riidelleet niin kuin kouluaikoina, mutta pientä piikittelyä esiintyi kuitenkin. Oli hämmentävää huomata, että tällainen täysin sivistynyt keskustelu oli mahdollista. Edellisenä iltana he olivat keskustelleet melko asiallisesti (Harryn) suhdeasioista, mutta sellaisen voi helposti ohittaa poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.
Hetken päästä Harry rykäisi ja Draco vilkaisi häntä kysyvästi.
”Tuota noin... Miten olisi, voisitko sinä näyttää hiukan paikkoja aamiaisen jälkeen? Tämä paikka on aikamoinen sokkelo, ja minun olisi varmaan parempi osata kulkea täällä edes jotenkuten.” Saatuaan asiansa sanottua Harry kirosi itsekseen. Tuota noin? Eikö hän todellakaan ollut keksinyt parempaa aloitusta?
Draco nosti katseensa nyt jo tyhjästä aamiaislautasestaan ja silmäili Harrya hiukan arvioivan näköisenä. ”Kuulostaa ihan järkevältä. Tule puoli kymmeneksi eteisaulaan.”
***
Viittä vaille puoli kymmenen Harry asteli eteisaulaan, ikään kuin varmistaakseen ettei olisi kolmatta kertaa myöhässä.
Kiinnostuneena hän vilkuili ympärilleen, sillä viimeksi hän oli ehtinyt panna merkille vain tyylikkään kattokruunun, joka pudotessaan saisi varmaan melkoista tuhoa aikaan. Harry pudisti päätään. Mistä tuokin oli tullut hänen mieleensä? Kartanon ilmassa oli varmaan jotain, joka sai hänen ajatuksensa poukkoilemaan.
Päätään edelleen pudistellen hän keskittyi jälleen huoneen katselemiseen. Eteisaula oli suuri huone, luonnollisestikin, ja sen puinen lattia kiilteli sen näköisenä kuin se olisi vahattu viimeksi eilen. Harryn kävi sääliksi kotitonttuja ja hän tuli samalla ajatelleeksi Hermionea ja tämän S.Y.L.K.Y.-yhdistystä. Hermionesta hänen ajatuksensa pomppasivat Roniin ja Ronista takaisin Hermioneen. Pari oli ollut kihloissa pitkään, itse asiassa koulun loppumisesta saakka, ja vasta viime vuonna hääkellot olivat soineet. Harry oli tietysti ollut bestmanina ja Hermione oli pyytänyt kaasokseen Ginnya, joka oli hoitanut tehtävänsä paremmin kuin kiitettävästi.
”Mikäs Potteria hymyilyttää?” Tuttu ääni katkaisi hänen mietteensä ja tällä kertaa siinä oli tavanomainen ivallinen sointi, ei kuitenkaan niin vahvana kuin ennen.
”Et sinä ymmärtäisi”, Harry vastasi kääntyen samalla Dracon puoleen.
Dracon reaktiota oli huvittava seurata; hänen normaalisti kalpeat poskensa punehtuivat hiukan ja hän rypisti otsaansa ärtyneenä. ”Miten niin en ymmärtäisi? Et sinä voi tietää mitä minä ymmärrän ja mitä en.”
”Se nyt on sellaisia asioita, joita en jaa kaikkien kanssa. Muistoja.” Harry hymyili puhuessaan, palaten vielä kerran muistoissaan tuohon aurinkoiseen päivään, jolloin kaikki olivat olleet onnellisia ja hymyileviä. Harry muisti elävästi kuinka Hermione oli heittänyt morsiuskimppunsa, ja kuinka se oli osunut häntä päähän. Hän oli jutellut juuri Seamusin kanssa ja asiaa ajattelematta siepannut kimpun ennen sen putoamista. Punurmio (jonka Hermione oli suostunut kutsumaan, pitkin hampain kylläkin) oli sepittänyt jotain siitä, kuinka Harry olisi seuraava naimisiinmenijä juhlavieraista. Harry ei ollut koskaan uskonut moiseen, eikä uskonut vieläkään. Totta ehkä oli, että Hermionen ja Ronin häiden jälkeen kukaan muu ei ollut mennyt naimisiin, mutta eihän Harrylla ollut edes tyttöystävää. Joten miten ihmeessä hän muka voisi olla seuraava naimisiinmenijä? Ja sitä paitsi, eikös tuo kimppujuttu koskenut vain naisia?
Draco alkoi naputtaa jalallaan lattiaa, ja se katkaisi Harryn ajatukset toistamiseen. Draco taisi olla niitä henkilöitä, jotka vaativat huomiota osakseen koko ajan, olkoonkin sitten että huomion antaja oli pahin vihamies. Sillä Dracohan vihasi Harrya. Tai no, jos ei vihannut niin ainakin inhosi.
”Eikö sinun pitänyt näyttää minulle paikkoja?”
”Hei, ei ole minun vikani että sinä unohduit haaveilemaan”, Draco huomautti, mutta tämän ilme oli selvästi tyytyväinen, koska Harry oli suunnannut huomionsa taas häneen. ”Tule, näytän ensiksi toisen kerroksen. Täällä alhaalla ei ole oikeastaan mitään nähtävää. Ellet halua nähdä keittiötä.”
Harry kohautti olkiaan merkiksi siitä, että hänelle asia oli aivan sama. Draco suuntasi siis kulkunsa toiseen kerrokseen vieviin portaisiin ja Harry seurasi häntä.
***
”Ja sitten on vielä kirjasto. Se on tämän käytävän päässä.” Draco sanoi ja viittasi Harrya tulemaan perässä. Harry nyökkäsi Dracon selälle, sillä toinen oli jo ehtinyt kääntymään.
Kartano oli mielenkiintoinen paikka. Sisustus huoneissa oli hyvin erilaista, värit vaihtelivat, mutta silti jotenkin kummasti niitä yhdisti jokin niin, ettei yksikään huone tuntunut irralliselta. Harry mietiskeli asiaa kävellessään pari askelta Dracon jäljessä. Hassua, että hän kiinnitti tuollaisiin seikkoihin huomiota. Ehkä se liittyi jotenkin siihen, että hän halusi oppia tuntemaan Dracoa paremmin. Vaikka tämä olikin Malfoy. Harry selitti asian itselleen niin, että se kuului hänen työkuvaansa. Ja hänen oli pakko myöntää, että Draco oli halutessaan ihan mukava. Ja fiksu.
Draco pysähtyi käytävän päässä kahden suuren oven eteen ja veti toisen auki. Ovi näytti raskaalta ja Harry mietti hetken, pitäisikö hänen tarjota apuaan, mutta jokin Dracon olemuksessa esti häntä tekemästä sitä. Toinen näytti suoriutuvan tehtävästä mainiosti yksinkin.
Kartanon kirjasto oli yksi isoimpia Harryn näkemiä yksityisiä kirjastoja. Hyllyt olivat niin täynnä kirjoja, että niiden lukemiseen kuluisi varmaan useampi vuosi. Harry asteli lähimmän kirjahyllyn luo ja luki kirjojen nimiä. Paljon pimeyden voimista kertovia kirjoja, mutta sehän oli tietenkin itsestään selvää, kun otti huomioon Malfoyn suvun historian. Hän kumartui hiukan nähdäkseen alimmat kirjat. Sivusilmällä hän vilkaisi Dracoa, joka oli astellut ikkunan eteen ja katseli ilmeisesti sadetta, joka piiskasi ikkunaa saaden aikaan rytmikkään ropinan.
Harry käänsi taas katseensa kirjoihin. ’Mitä jästit pelkäävät?’ Hän tukahdutti naurahduksen. Varmaan mielenkiintoinen opus. ’Puhdasveriset velhosuvut’ ja ’Opas sukututkimukseen’. Taas hänen täytyi purra kieltään. Niin tyypillistä Malfoyta.
’Lucius Malfoyn päiväkirjat vuosilta 1975–1980’. Harry rypisti otsaansa. Luciuksen päiväkirjat? Mitä ne täällä tekivät? Hän ojensi kätensä ottaakseen kirjan hyllystä. Kun ensimmäinen sormi kosketti kirjan selkämystä, Harryn näkökenttä pimeni. Ennen pyörtymistään hän ehti kuulla Dracon huutavan.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Aug 28, 2005 18:23:58 GMT 2
Minä todellakin pidän suuresti sinun Dracosta. Se käyttäytyy niin arvokkaasti, mutta silti pentumaisesti, kun se haluaa huomiota koko ajan. Tosin ymmärrän häntä. Draco on hellyttävän huomionkipeä. ^^
Loppu oli mielenkiintoisen yllätys. Aloin heti miettimään kuka Harryn kolkkasi vai oliko päiväkirjoitta loitsu, joka piti uteliaat kätöset irti niistä.
Odotukseni on palkittu. Tämä jatkaa samaa loistavaa rataa ja vangitsi jälleen mielenkiintoni. Vaikka minulla olikin muuta tekemistä. *Köhäisee*
-Frickeon
|
|