Kyllä enkelitkin kuolevat (kouluaine)

[Karakia]

No joo. Ajattelin laittaa tänne aineen, jonka kirjoitin äikän tunnilla. Sain siitä 10- joten kehtaan kirjoittaa sen tänne. XD Opettajan kommentti oli "Olipa kauniisti kirjoitettu!" mutta itse en oikein pidä tästä... Olisi saanut paremmankin.

Kyllä enkelitkin kuolevat

Siitä on nyt melkein kaksi vuotta, mutta vieläkin asian ajatteleminen saa minut surulliseksi. Lokakuun 21. päivänä vuonna 2003 minun enkelini kuoli. Ystäväni, joka oli seurannut minua jo melkein kolme vuotta, olikin yhtäkkiä poissa. Nuppus-Tiina, ensimmäinen oma marsuni, oli jouduttu lopettamaan, koska sen alaleuka oli mennyt sijoiltaan.

Tulin kotiin, näin Nuppuksen tyhjän häkin. Äitini oli aamulla sanonut vievänsä marsun eläinlääkäriin. Juoksin leikkimökkiin, tiesin Nuppuksen olevan siellä. Pöydällä oli pieni pahvilaatikko. Tärisevin käsin avasin sen, kurkkuani kiristi. Ja siinä se oli, vaaleanpunaisen pyyhkeen päällä kyljellään. Minun rakas Nuppus-Tiinani, niin levollisen näköisenä. Se ei ollut koskaan maannut minun nähteni kyljellään. Muistoja tuli mieleeni. Kuinka olin yrittänyt kuvata Nuppusta pienen puisen reen kyydissä, kun marsu oli halunnut juosta. Kuinka Nuppus oli pelästynyt, kun häkin rautakehikko oli rämähtänyt vahingossa liian kovaa kiinni.

En voinut uskoa todeksi sitä, että muuten niin terve ja iloinen marsu oli jouduttu lopettamaan vain alaleuan takia. Nuppuksesta oli tullut minulle hyvä ystävä, se luotti minuun, seurasi minua, eikä pelännyt seurassani.

Vähän ajan kuluttua tajusin, että olin masentunut. Kaikki muu oli normaalia, mutta koulu kärsi. Pääsin surusta kuitenkin yli ajan kanssa. Vaikka nykyäänkin on päiviä, jolloin ikävöin Nuppusta. Silloin pitää vain ajatella kaikkea sitä, mitä sain kokea Nuppuksen kanssa ja mitä se opetti minulle vastuuntunnosta ja välittämisestä.
Kun näin Nuppuksen siinä pienessä pahvilaatikossa, tulin pohjattoman surulliseksi, mutta myös helpottuneeksi. Nyt sen ei tarvinnut enää kärsiä, se saisi nukkua ikuista untaan rauhassa.

Eläin voi olla hyvin tärkeä, tärkeämpi kuin ihminen. Eläin opettaa asioita, joita ihmiset eivät pysty opettamaan. Jokainen eläin on enkeli, mutta joskus enkelitkin kuolevat.

***

Kommenttia?

[Tundrah]

Kaunista... todella kaunista. Olet onnistunut hyvin kuvailemaan tunteet ja muistot vaikka kirjoitus muuten olikin aika lyhyt. Itsellenikin tuli surullinen tunne marsun takia... Viimeinen kappale on todella upeasti kirjoitettu, olin aivan kyyneleet silmissä kun luin sitä.<br>
Onneksi minulla ei ole lemmikkiä (muita kuin kaloja), en kestäisi sen menettämistä

[Frickeon]

Yhdyn edelliseen ja opettajaasi. Kauniisti kirjoitettu.
Vaikka en ihan saanutkaan kiinni tunnelmasta (voi johtua myöhäisestä ajankohdasta ja Conanista) voin hyvin kuvitella sen kaiken surun ja masennuksen, koska olen menettänyt koiran ja kaksi gerbiiliä. Ei niitä tosin lopetettu, mutta menetimme ne kumminkin.

Lyhyt oli ja ehkä siinä olisi voinut olla enemmän muistoja ja varsinkin kullattuja muistoja siitä mitä kaikkea teit Nuppus-Tiinan kanssa. Mutta muuten lyhyt ja ytimekäs ja kauniisti kirjotettu.

-Frickeon

[Karakia]

Tämä oli kahden sivun mittainen käsin kirjoitettuna, tietokoneelle kirjoittaessa tekstiä näyttää olevan paljon vähemmän. Ja tosiaan, nyt se näyttää kyllä todella lyhyeltä.<br>
Apua, minä saan ihmiset kyynelehtimään... Kiitos kehuista, Tundra. Kiva että pidit tästä. ^^

Aivan, Frickeon, sinä sen sanoit. Nehän tästä puuttuivat, ne muistot. Nyt minäkin sen älysin, että niitä olisi voinut olla enemmän. ^^ Kiitos sinullekin palautteesta.

[sara]

Ui ui! Aivan ihana ^_^ Tuli mileen oman hamsuni kuolema... Mutta tämä sinun aineesi oli aivan mahtava! Ei ihme, että ope tykkäsi, minäkin tykkään kovasti. Ja tuo vika kappale oli aivan paras! ^^ Tuli melkein kyyneleet silmiin (olisin varmaan itkenytkin, ellei idjootti-veljeni[joka ei ymmärrä mistään tunteellisesta mitään] olisi ollut tuossa kyttäämässä omaa kone vuoroaan... *murhaavaa mulkoilua*)

Ja todella nätti tämä, vaikka ne muistelot puuttuvatkin Minä tykkään tästä näin, ihana <3

[Karakia]

Kiitos sinullekin, sara. ^_^ Ihanaa, että piditte tästä... *halii kaikkia*

[Sype]

Tämä oli todella ihana. Varsinkin tuo viimoinen kappale oli ihana! Muutenkin pidin tästä, mutta juu ehkä vähän enemmän olisi voinut olla muistoja mukana, mutta todella kauniisti tämä on kirjoitettu.

Kaunis ja surullinen. Vallan ihana. Pääsin tunnelmaan mukaan. Minä tykkäsin tästä paljon! ;D

[Gilraen]

Miten mä huomasin tän vasta nyt? No, yleensä en hirveän innolla luo näitä, mutta tämä pisti silmään.
Tosi koskettava pikku "novelli". Nuppus-Tiina oli varmasti tosi veikeä, herranen miten ihana nimi! <3
Kuten jokainen on jo sanonut, tämä oli tosi surullinen. Erittäin surumielinen, ja sellaisia mä rakastan. 10- olisi ollut munkin arvosana, tää oli liian lyhyt.

[Karakia]

Kiitos taas kommenteista. ^^ Olin päättänyt jo ennen marsun ostoa, että siitä tulee Nuppus-Tiina ja sitten se olikin poika... No, tuli siitä sittenkin Nuppus-Tiina, vaikka tytön nimi onkin. ^^

[Nymf]

10- on todellakin ansaittua tällä. Todella hieno aine. Kauniisti kirjoitettu ja sanotaankos, että omaperäinen aihe ainakin.

Henkilö, joka kertoo tätä kuulostaa nuorelta, lapselta. Toivottavasti en loukkaa, mutta minun mielestäni marsut on monelle pienelle tärkeitä.<br>
Kauniisti kuvatut tunteet ja sopivasti valitut sanat.

[Karakia]

Ei, ei se loukkaa että tämä kuulostaa lapsen kertomalta. ^^ Minähän olen olen pikkulapsi sisältäni. ;D
Kiitos kommentoinnista. ^^