Tapaus: Mia, pg-13, general

[Frickeon]

A/N: Ensimmäisiä "kunnon" kirjoituksiani, jonka olen jopa saanut valmiiksi. En ole halunnut julkaista sitä oikeastaan missään, koska.. no.. koska en ole ollut vielä valmis, mutta nyt sen siis laitan tänne.

Genre: General
Beta:Isä lienee lukenut kerran-->en kuunnellut kommenteja-->häpesin.
Ikäraja: pg-->kuolema+kieli(ihan varmuuden vuoksi)
---------------------------------------------------------

*Prologi

Hiljaisuuden keskellä soi yksinäinen puhelin.
Priing!

Se vaati vastaajaa. Istuin hajamielisenä vessassa ja hyräilin äskettäin kuulemaani sävelmää.
Priing!

Puhelin valitti edelleen. Annoin pääni roikkua niskojeni takana ja katselin ylöspäin avautuvaa maisemaa. Vanha valkoinen kaappi ja hammasharjoja. Olin pihkassa hammasharjoihin, ostin niitä itselleni vaikka en tarvinnutkaan.
Priing!

Kusi valui lorinana pönttöön. Se lämmitti hetken, kunnes alkoi tuntumaan likaiselta.
Priing!

Tullaan, tullaan. Aloin hajamielisesti pyyhkimään.
Priing!

Soittaja oli itsepäinen. Pyyhin kerran ja päätin käydä illalla suihkussa.
Priing!

Puhelin soi edelleen. Avasin vessan oven pimeään huoneistooni. Puhelinpöydällä lepäsi kasa tekemättömiä töitä.
Priing!

Puhelin soi. Ojensin käteni puhelinta kohden ja odotin vielä yhtä priing ääntä.
Priing!

Okei, nyt vastaan. Tartuin puhelimeen rautaisin ottein. ”Donna”, vastasin väsyneellä äänellä ja toivoin soittajan luulleen herättäneen minut. Piru vieköön soittavat kesken unien, ajattelin vahvistaakseni valheen.

Tuut! Tuut! Tuut!
Puhelin tuuttasi varattua itsepintaisesti. Ilmeisesti olin vastannut juuri liian myöhään.

Katsoin puhelinpöydällä lepääviä töitä. Kasaisin ne illalla ja keskustelisin asiallisesti jokaisen kanssa. Jokaisen yhtä tyhjältä tuntuvan asiakkaani kanssa. Jokaisen, jopa niiden jotka luulivat itseään niin tärkeäksi. Olisi töitä tällä illalla.

Nostin puhelimen korvalleni ja valitsin numeron. Hetken aikaa puhelin oli mykkä. Valmistelin mielessä loistavaa selitystä. On töitä ja pitäisi ehtiä vielä suihkuunkin. Ehkä ensi viikolla. Juuri niin. Vaikka maanantaina. Hienoa. Nähdään silloin.

Puhelimen toisessa päässä vastasi väsynyt mies ääni. ”Donna täällä hei”, sanoin automaattisesti. Kerroin kaiken minkä olin suunnitellut. Sovimme tapaamisen tiistaille. Siis tiistai, ei maanantai. Juu, ja hienoahan se on. Juuri niin.

Katsoin kelloa. Puoli neljä tiistai iltana. kuudes päivä kesäkuuta. Olin repinyt kalenteristani palasia sitä mukaa kun päivät menivät. Astelin kalenterin luokse ja vedin tämän päivän pois. Se oli melkein eletty jo.


*Ensimmäinen luku.

Kolea ilma puhalsi tukkani kasvoille. Taas loistavaa säätä täällä. Minusta tuntui kuin Kuristan täyttyisi pilvistä. Ehkä siitä tulisi uusi Rainstan. Oloni oli kuin uitetulla koiralla.

Katsoin kelloani kärsimättömästi. Löin jalkaani pari kertaa maahan. Missä ihmeessä hän kuppasi. Ihmisvilinässä näin parin turistin etsimässä infopistettä ja kulkukoiria.

Katsoin kadun päässä olevaan kujaan.
Yksinäinen kirppukasa etsi ystävää. Kuinka ihanaa. Ehkä he kummatkin olisivat köyhiä raukkoja, jotka löytäisivät kultaisen ruukun sateenkaaren päästä. Aloin olla liian vanha saduille, mutta ihan säälistä hymyilin. Kultainen ruukku. Kuristanissa. Ajatuskin pisti nauramaan, tai olisi pistänyt jos olisit ollut omassa ihanassa huoneessasi, jossa olisi lämmin.

Olin unohtanut jo miltä tuntui olla lämpimässä. Ikuisuuden kuluttua hän kunnioitti minua läsnäolollaan.

”Minä en seiso sateessa keskellä Kuristania ilman kunnon syytä”, sanoin kun kävelimme lähimpään purilaisbaariin. ”Anna kuulua Tomppa, mikä on asiasi?”, sanoin turhankin kolealla äänellä. ”Älä kutsu minua Tompaksi, se on naurettavaa”, hän aneli minulta.
Mitäs minä voin että hänellä on niin ihana lempinimi.

”No Tomppa, asiaan”, jatkoin välittämättä hänestä. ”Donna, olet ehkä kuullut, mutta.. um… yksi kaverini pitää tupaantuliaiset.” Nyökytin päätäni näyttääkseni kiinnostuneelta.

Katseellani seurasin kuinka ranskalaiset paistuivat rasvakeittimessä. ”Olisi noloa jos lähtisin sinne yksin”, Tom jatkoi ja katsoi minua kuin olisin tiennyt lopun.

”Ja… mitä Tomppa?”, kysyin vaikka ymmärsin kuvion. Hän pyysi minua ulos. Mitäköhän sille oli syötetty ennen tätä.

”Donna, lähtisitkö kanssani?”, Tom kysyi yrittäen kuulostaa rohkealta. ”Tomppa”, huokaisin. ”Luulin, että tiedät…”, hän keskeytti minut: ”Niin, mutta edes kerran. Kokeilisit. Et tiedä siitä mitään.”<br>
Pari asiakasta katseli kun Tom kiihdyksissään puhui. Hymyilin heille kiltisti ja pyöritin sormeani ohimon kohdalla.

”Tiedän tarpeeksi”, sanoin nokkavasti. Tämä keskustelu ei kiinnostanut minua enää yhtään. Nousin tuolistani.

”Donna”, Tom huokaisi. Hän tunsi minut hyvin. Käännyin katsomaan häntä. ”Hampurilaisesi.” Hymähdin. Olisin ottanut sen mukaan, mutta Tom ilmoitti isolla äänellä kassalla, että syömme täällä. En halunnut nolata häntä liikaa.

[Frickeon]

*Toinen luku.

Heräsin kellon pirinään aamulla.
Eipäs, oli ilta. Näin vielä unta. Olin puoliksi hereillä ja puoliksi unessani.

Syötiin raikkaita hedelmiä ja puhuttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sitten paratiisin rikkoi kiivas pirinä. Kovaa ja korkealta.

Pirrr! Minä herään, huusin yksikseni. Tavallista kovempana tänään, niinhän rakas. Haroin kädelläni kelloa kohti. Osuin kellon sijasta pöydän kulmaan ja vedin käteni nopeasti pois. Sattui. Pirinä lakkasi.

Höh, olisin herännyt jos se olisi jatkanut. Käänsin kylkeäni. Luovuttaja.


Priing! Lopettakaa, jooko?
Priing! Käänsin katseeni käytävän toiseen päähän. Sinne oli ilmestynyt puhelin.
Priing! Päätäni särki.
Priing! Pirinä koveni koko ajan. Nytkähdin hereille. Priing! Puhelimen soi. Tällä kertaa en päästäisi sitä niin helpolla.

Nousin sängystäni hiukset pehkona ja paita rutulla. Priing! Että kehtasi.
Priing! Olen pystyssä. Teepaitani oli mutkalla eikä peittänyt mahaani.
Priing! Nousin pystyyn ja lähdin juoksemaan. Pikkuinen kotini ei ole iso.
Priing! Jos se tällä kertaa pääse pois minä luovutan ja annan puhelimen pois ihan suosiolla.
Priing! Tartuin puhelimeen ja kun se vielä oli ilmassa aloin jo puhua ”Donna Highmist”, vastasin niin asiallisesti kuin pystyin tokkurassa.

”Kuristanin poliisi viranomainen täällä.” Ryhtini parani hetkessä. ”Hyvää päivää”, poliisi jatkoi. ”Soittelisin eräästä Mia Rockburkista. Onko tuttu?” Mietin hetken. Olin kuullut sen nimen ennenkin.

Mia Rockbrurk. Mia. Eteeni hahmottui silmänräpäyksessä kuva brunetesta saviröykkiön takana roska silmässä. ”Juu, olen saattanut tunteakin”, vastasin ja yritin saada vastausta takaisin heti sen sanottuani.

”Loistavaa. Jaksaisittekohan raahautua poliisiasemalle tarkempaa kuulustelua varten”, mies poliisi sanoi, ei kysynyt.

”Kunhan tässä pukeudun”, sanoin ajattelematta ollenkaan mitä puhuin. ”Siis, tulen niin pian kuin voin”, korjasin hätäisesti. Onneksi poliisi vain nauroi pienesti. Niitä on ihmisiäkin siellä.

”Hyvää päivän jatkoa ja anteeksi vaiva.” Tuut! Tuut! Tuut! Puhelin löi jälleen varattua.

Onneksi en ole niitä ihmisiä jotka eivät osaa pukeutua nopeasti. Äskeisen jälkeen oli tarpeellista yrittää poliisiasemalle edes kohtuullisen nopsaan.
Taksikuskille sanoin nopeasti vain haluavani poliisiasemalle. Hän katsoi minua oudosti.

Ajaja oli keksi-ikäistä nuorempi. Hän oli hyvin ruskettunut ja poltti. Auto oli hyvin tunkkaisen oloinen.

Onneksi poliisiasema tuli nopeasti vastaan.
Astuin ulos autosta riemumielin. Hyvästi tunkkainen auto ja sen keuhkosyöpään kuoleva ajaja.

Katsoin poliisiaseman ovea. Tervetuloa, toivottavasti otit henkkarit mukaan, sanoi itsepäinen suojeluvaistoni.


Tavallinen toimistohuone. Ei mitään valkeita huoneita eikä mitään lamppua taikka henkivartijoita. Olin huonossa kyttä elokuvassa. Kyselijä oli siloposkinen toimistotyöläinen.

Tunsitko Mian? Kyllä. Olitteko läheisiä? Emme, tapasimme vain viikottain muotoilu kurssilla. Oliko Mialla teidän numeronne? Katsoin poliisia tylsistyneenä.

”En tiedä. Ei, odotas. Oli hänellä. Muistan hän soitti kerran ja kyseli milloin opettaja tulee kesälomalta. Meillä oli silloin sijainen”, kerroin kun poliisi katseli minua oudosti.

”Halusimme vain tietää”, hän puolusteli. Hän kai luuli, että olin vihainen poliisivoimille. Kapinallinen nuori iskee. En ollut kapinallinen. En edes ikinä ollut harkinnut lävistystä saatikka tatuointia.

”Mian kotoa oli yritetty soittaa teille murhan aikana.” Järkytyin. Murhattu. Mia.


*Kolmas luku

Mia oli murhattu. Mia oli poissa. En edes tuntenut Miaa. Miten se nyt tälleen. Hän oli soittanut minulle. Makasin sängyssä.

Minua ei oltu tarvittu enempää. He halusivat vain tietää kuinka tunsin Mian. Hän soitti minulle. Mitäköhän?

Priing! Puhelin soi. Tiedostin sen, mutta en kuullut. Priing! Taas se soi. Pakotin itseni ylös. En voinut mitään Mialle enää. En olisi varmaan voinut vaikka olisin ehtinyt.
Priing! Ajatukseni karkasivat käsistä. Yritin saada niitä jonkinlaiseen järkevään sotkuun.
Priing! Tulin puhelinpöydän viereen ja nostin puhelimeni hitaasti ylös. ”Donna”, vastasin. ”Moi”, Tom toivotti iloisella äänellä.


En tiedä mikä minuun meni, mutta annoin Tompan puhua minut ympäri. Lähdin siis hänen kaverinsa tupaantuliaisiinsa.

Tunnelma oli tullessani jo korkealla. Paljon ihmisiä, jotka joivat ja nauroivat. Paljon naisia ja miehiä, jotka olivat tosissaan kiinni. Paljon musiikkia ja pauhaavaa väkeä.<br>
Haroin hiuksiani ja yritin hymyillä. Tomilla oli hauskaa.

”Tomppa!”, huusi mustahiuksinen mies, joka tunki läpi ihmisvilinän Tomin luo. ”Minä vihaan kun sä kutut mua siksi”, Tom vastasi äreänä. ”No relaa”, mustahiuksinen mies sanoi ja katsahti minuun.

”Sinullahan on naisseuraa”, hän iloitsi ja pyöritti kätensä seurassaan olevan blondin lantioille. Blondi iski minulle silmäänsä ja hankasi itseään miestä vastaan.

”Annetaanko naisten puhua omiaan ja mennään tuonne me miehet”, Tom sanoi mustahiuksiselle miehelle, joka jätti blondin haikein suudelmin ja lähti Tomin mukaan. Matkalla boolimaljalle hän moikkasi monia tuttuja ja vähemmän tuttuja. Osa kännissä ja osa vielä puoliksi selvillä.

Blondi hymyili minulle. ”Oletko ottanut Tompasta jo luulot pois?”, nainen kysyi minulta äkkisältään. Havahduin tähän kysymykseen.

”Kuinka?”, kysyin ihmeissäni. Nainen huokaisi ja nakkeli niskojaan. ”Ottanut luulot pois. Näyttänyt missä kaappi seisoo”, nainen katsoi minua kuin hölmöä kaksivuotista.

”En minä seurustele Tomin kanssa”, vastasin rehellisesti. En viitsinyt nolata Tomia enempää. ”Ou.. minä kun luulin”, nainen sanoi ja kääntyi katsomaan Tomiin päin. ”Hän olisi hyvä… Lukee lääkäriksi”, nainen ilmoitti minulle.

Hän kääntyi katsomaan minua. ”Mitäs sanot?” Katsoin naista ja aloin voimaan pahoin. Täällä minä puhuin poikaystävistä kun Mia makasi kuolinsyytutkijan pöydällä velttona kuin ruodittu kala.

Nainen katsoi minua säälivästi. ”Minkä ikäinen sä olet?”, hän kysyä töksäytti. ”Täytän kaksikymmentäkuusi”, vastasin. Hän huokaisi. ”Etkä ole edes saanut ketään kiinni?”, nainen kysyi naurahtaen.

”Ajattele Tomppa lukee lääkäriksi, hyvä kunto, loistavat veriarvot plus hurmaava ulkonäkö ja… no.. kyllä sinä olet varmaan huomannut”, nainen sanoi vaivautuneena.

Ihmettelin toden teolla ja nolasin itseni kysyessäni hymyillen: ”Mitä olen huomannut?”

Blondi katsoi minua vähän aikaan uskomatta mitä kuuli, hänen leukansa loksahti auki hitaasti ja hän veti sen takaisin sievästi. Hän katseli ihmisten päitten yläpuolelle kuin etsien jotakuta.

Hän kääntyi minuun päin. ”Väitätkö, ettet ole edes maannut Tompan kanssa?” Hän katseli minua mittailen. Pudistin päätäni. Hän huokaisi.

Ilmeisesti luuli, että kielsin sen etten olisi maannut Tomin kanssa. ”En ole”, vastasin nopeasti. ”Mikset?”, hän kysyi kovalla äänellä. ”Miksi olisin”, vastasin takaisin suuttuneena. Ei hänelle kuulunut keitten kaikkien kanssa makaisin.

Nainen jätti minut yksin. Hän lähti takaisin sen mustahiuksisen tyypin luokse, joka puhui rentona Tomille.

Tom. Tom. En minä nyt Tomin kanssa. Ajattelin asiaa suuttuneena. Naamani oli niin vihaisen kurttuinen kuin veteen pudotetulla kissalla.

Tom tuli luokseni yhden kappaleen väli vaiheessa. Melkein sanoin pari harkittua sanaa Tomille, mutta toinen Tomin kavereista kerkesi Tomin puheille ennen sitä. ”Kuis kulkee, kaunis”, mies sanoi. Tämä mies tuli ilman naista.

Pippaloiden järjestäjä nautti ilmeisesti kuuluisuudesta ja vauraudesta. Juomaa oli paljon ja viihd**että. Lavalla alku iltaan vedettävä karaoke oli vaihtunut loistavaan valo ja tanssi esitykseen erään poplaulajan kappaleeseen.

Ihoni oli kananlihalla. Tunsin kappaleen ja se melkein sai minut varomattomaksi juomiin piilotettuja huumausaineita vastaan. En ollut juonut paljon mitään illan aikana. Aioin päästä kotiin selvänä.

Miehet vaihtoivat pari merkityksellistä hymyä ja jatkoivat jutustelua säästä. Pakotettu keskustelu, mutta en sanonut mitään.

”Minulla on aika paha olo”, sanoin kesken maanantain jalkapallon. ”Vienkö sinut kotiin”, Tom kysyi kauniisti. Aloin voimaan vielä pahemmin kun huomasin Tomin kaverin hymyilevän kaiken tietävästi.

”No Tomi poika”, hän sanoi Tomille kun lähdimme. Vaihtoi vielä pari sanaa Tomin kanssa kahden kesken. Voin pahoin jo pelkästään kun kuulin heidän supittelevan, mutta kun näin heidän katseensa. Aivan kuin he povaisivat minun kohtaloani.
Kuin olisi heidän päätettävissään mitä minä tekisin elämälläni. Tällä illalla.

He odottivat, että kutsuisin Tomin sisälle. Arvasin sen.

[Frickeon]

*Neljäs luku.

Seisoimme kahdestaan minun etuoveni edessä. Tom jätti minulle hyvästejä herrasmiehen tavoin. Voi hitto mikä sika.

Katselin häntä ja hyvästelin. Hän näytti suunnitelleen kaiken erilailla. Ehkä hän toivoi minun kutsuvan hänet sisälle. Ehkä jopa antavan. Puistatti pelkkä ajatuskin.

”Um… saisinko lainata tässä samalla vessaa?”, hän kysyi kohteliaasti kun huomasi minun olevan hiljaa kunnes hän sanoisi jotain tai ovi menisi kiinni. ”Toki. Jos saat sen irti”, vastasin kärkkäisesti.

Priing. Puhelinkin soi. Se pelasti minut. Kerrankin.
Priing! Juoksin puhelimelle ja viitoin Tomille vessan suuntaan.
Priing! Annoin sen vastahakoisesti soida vielä kerran ennen kun nostin sen korvalleni. Olin onnellinen. Olisi kuin olisin saanut lottovoiton. Nyt Tom ei jäisi kiusaamaan minua.

”Donna Highmist”, vastasin iloisella äänellä. ”Täällä poliisiviranomaisen, iltaa”, kuulin kalskean äänen vastaavan. ”Iltaa”, sanoin epävarmemmalla äänellä.

”Haluaisimme kuulustella sinua uudelleen Mia Rockburkin murhasta”, ääni sanoi monotomisella äänellä, jossa oli huolestunut sävy.

Katsoin kun Tom tuli vessasta. Hän oli viihtynyt siellä vain hetken ja senkin aikaa valuttanut hanaa. Ei kusta. Vain hana. Mielessäni pyöri vain se että olin uudelleen kuulustelussa.

Puhelun loputtua katsoin Tomia kauhuissani. ”Tomppa, aja minut poliisilaitokselle”, sanoin heikosti.


”Neiti Rockburkin asunnosta löytyi sinun hanskasi peittyneenä neiti Rockburkin verellä. Näillä perusteluilla haluamme pitää sinut täällä poliisiasemalla odottamassa parempia tutkimuksia”, vaaleahiuksinen jäänsiniset silmät omaava poliisi kertoi minulle syylistävällä äänellä.

”Tarkemmin sanottuna epäilette häntä”, Tom kysyi epäuskoisesti poliisilta. Poliisi nyökkäsi. ”Niin kauan kunnes saamme lisää todisteita.”
”Täten pidätämme sinut epäiltynä Mia Rockburkin murhasta, joka tapahtui kuudentena kesäkuuta”, poliisi julisti kuolemantuomioni. ”Anteeksi, milloin se sattuikaan”, kysyin hätäisenä.

”Kuudes kesäkuuta. Teidän numeroonne on todellakin puhelu, mutta kukaan ei ole vastannut. Lisää epäilyjä.” Huokaisin. Poliisi luki ajatukseni. En ollut ajatellutkaan, että en ollut vastannut. Olin tuomittu.


*Viides luku.

”Mortalin oikeustiedeakatemian ja Kuristanin kihlakunnan minulle suomien oikeuksien nojalla tuomitsen teidät, Donna Marleene Highmistin kuuden vuoden vankila tuomioon murhasta, joka tapahtui kuudes kesäkuuta, uhrina Mia Rockburk.”

Tuomari kopautti pöytäänsä kepillään ja tuomio astui voimaan. Istuin penkilläni. Pää kumarassa. Mitään asianajajaa ei hankittu, ei puolustusta. Nopea oikeusistunto, jossa oli vain tuomari ja valamiehet, sekä todisteet. Minä en sanonut mitään. Ei ollut mitään sanottavaa.

-----------------------------------------------------------

[Tundrah]

Argh, nyt on pakko kommentoida. Luin tämän tarinan illalla ja se vaivasi minua koko yön.<br>Frickeon, oliko Donna oikeasti syyllinen murhaan??

*Odottaa levottomana vastausta saavuttaakseen jälleen mielenrauhansa.*

[Frickeon]

No periaatteessa tarinassa on siinä mielessä vapaa loppu, mutta minun mielestä Donna ei ole syyllinen. Hän istui vessassa suurinpiirtein murha hetkellä.

-Frickeon

[sara]

Ai ai ai... Tämähän on paha, paha, paha...

Siis todella hyvin kirjoitettu! Tämä on ehrottomasti yksi lemppari ficceistäni kautta aikain! Aivan loistava ^^ Jossain vaiheessa minua alkoi kyllä ihmetyttää miten Mia liittyy koko ficciin kunnes se sitten kuoli ;D Okei, ei ole hauskaa...

Mutta minusta tämä oli kyllä yksi parhaimmista kirjoitelmistasi! Siis ihan tosi, todella hyvä Minä pidin paljon! Mutta minua jäi vaivaamaan yksi kohta, kun täällä lukee: "En edes tuntenut Mia." Eikös se ole Miaa? O.o Ei pahalla, mutta minua jäi vaan häiritsemään..

[Frickeon]

Kiitos kommenteista.

Kirjoitusvirhe paholainen se kai iskenyt minuun ja tähän tarinaan. Kyllä sen pitäisi olla "Miaa" eikä "Mia"

-Frickeon