Lasia(novelli, ainakin on olevinaan..)

[sara]

Tämä on ensimmäinen novelli, jonka koskaan olen kirjoittanut puhtaaksi. Minä myös pidän tästä itse. Haluan julkaista tämän koska, haluan kuulla mielipiteenne ja toisaalta jotta täällä olisi muidenkin kuin ahkeran Frickeonin tuotoksia. Ja toisaalta haluan julkaista tämän että, Sypekin huomaa etteivät kaikki kirjoitelmani ole yli-hörhelöitä tai latteita. Kiitos ja kumarrus kaikille jotka lukevat ja kommentoivat.

***

Lasia


Järven jää oli vielä heikkoa. Laura seisoi rannalla ja katseli silmänkantamattomiin ulottuvaa haurasta jääkerrosta. Jää ja talvi, jää ja jääkukat, jää ja lasi... ne muistuttivat häntä Ellenistä...

***

Laura oli ensimmäistä päivää kesätöissä päiväkodissa. Päivän aikana hän huomasi, että tummaihoinen tyttö ei touhunnut muiden lasten kanssa kovinkaan paljoa. Laura käveli tytön luo keinuille ja kyykistyi tämän viereen.
"Hei, kukas sinä olet?" Laura kysyi.
"Ellen", tyttö vastasi ja tuijotti Lauraa silmiin vakava ilme kasvoillaan.
"Hei, Ellen. Minä olen Laura. Haluatko tulla kanssani tekemään hiekkakakkuja?" Laura ehdotti ja ojensi kättään. Ellen näytti epäröivän hetken, mutta tarttui sitten Lauran ojennettuun käteen.

**

Illalla Ellen haettiin viimeisenä. Hänet haki roteva mustaan pukuun pukeutunut musta mies, joka ei puhunut lähes mitään Lauran keskusteluyrityksistä huolimatta. Laura oletti miehen olevan Ellenin isä. Ikkunasta hän näki miten Ellen kipitti miehen harppausten perässä. Ulkona oli lähes pilkkopimeää ja Ellen vaikutti pelokkaalta. Lauran olisi tehnyt mieli mennä sanomaan miehelle, että ottaa Elleniä kädestä kiinni. Mutta hän ei mennyt.

**

Ja koko kesä, joka päivä Laura teki hiekkakakkuja Ellenin kanssa ja odotti iltaisin, että mies haki tämän. Ellen ei puhunut paljoa, mutta kuunteli mielellään. Ja Laura jutteli Ellenille mielellään, sekä aina kun sai tilaisuuden otti Elleniä kädestä kiinni ja käveli käsi kädessä tämän kanssa. Ellen hymyili ja kutsui Lauraa enkelikseen.

**

Laura sai työtä päiväkodista talveksikin, kun eräs vakiotyöntekijä muutti pois kaupungista. Kaikki lapset olivat iloisia. Ja Laura sai taas kävellä käsi kädessä pikku-Ellenin kanssa. Ellenin, jonka isä ei kävellyt.
Eräänä iltapäivänä Laura opetti muiden ohjaajien kanssa lapsia tekemään lumienkeleitä. Ellen ei uskaltanut mennä maahan makaamaan ja näytti todella surulliselta.
"Tehdään yhdessä", Laura ehdotti.
Ellen piristyi ja istui Lauran syliin. Yhdessä he tekivät epämääräisen lumienkelin, josta Elleni oli todella innoissaan.
Sinä iltana, kun he odottivat Ellenin isää Ellen kipusi Lauran syliin ja kuiskasi: "Oletko sinä minun lumienkelini?"
"Minä olen", Laura sanoi.
"Lupaatko olla ihan aina?"
"Minä lupaan", Laura sanoi ja halasi Elleniä.
**

Vähän ennen joululomaa Ellen seisoi päiväkodin pihalla aikaisin aamusta, kun muut lapset eivät olleet vielä tulleet.
"Tule sisään!" Laura huusi ovelta.
"Ei, isä tulee kohta", Ellen sanoi surullisesti, "me lähdetään matkalle."
Laura yritti vielä maanitella Elleniä tulemaan sisään, mutta Ellen ei tullut. Pian musta mies tuli ja sanoi jotain Ellenille. Ellen juoksi ikkunaan ja Laura, joka oli tarkkaillut tilannetta tuli myös ikkunaan. Lasissa oli pieniä jääkukkia.
"Hei hei Laura-enkeli!" Ellen huusi ikkunan läpi.
"Hei hei Ellen! Vietä hauska matka!" Laura huusi takaisin.
Ellen painoi punaisen lapasensa lasia vasten ja Laura asetti oman kätensä samaan kohtaan. Vain lasi oli käsien välissä. Ellen hymyili Lauralle vielä kerran ja juoksi isänsä luokse. Laura katseli kuinka he nousivat isän harmaaseen ja kolhiintuneeseen autoon ja ajoivat pois.
Ellen ei koskaan palannut.

***

Laura katseli järven pintaa ja tunsi haikean piston sydämmessään. Miten Ellenille kävi? Sitä hän ei saisi koskaan tietää. Huokaisten Laura lähti kotiin. Kotiin, tekemään naapurin lasken kanssa lumienkeleitä.
Fin

***
Tämä vaikutti pitemmältä paperilla... Ja kuulosti paperilla myös paremmalta... Ja pidemmältä.. Mutta tässä se on. Kommentoikaa kiltit.

[Frickeon]

Ehkä minun pitäisi hiukan hidastaa tahtia.

Kauniisti kirjoitettu ja todella ihastuttavaa, että kohtausten välissä oli tuollainen tauko merkki, se jotenkin kuului tähän tarinaan.

Ja koska tämä kaikki vaikuttaa muistelulta niin tuollainen sumeus on hyväksi.

Minä ainakin pidin tästä tarinasta.

-Frickeon

[sara]

Aii! Kiitos kommenteista Frickeon!! ^_^ Pelkäsin jo, ettei kukaan kommentoisi tätä!

Kiitos tuhannesti!! *halaa* Kiva kun pidit

[Karakia]

Oi, tämä on aivan ihana! ^^ Rupesi ihan itkettämään lopuksi. Etkös sinä vanhassa Siivettömässä sanonut, ettet osaa kirjoittaa? Minusta kun kirjoitat todella ihanasti. Kirjoita toki lisää novelleja, tai ficcejä, tai jotain!

Kauniisti kirjoitettu, ja juoni oli kiva. Ja tässä oli sillä tavalla mukavan selkeästi selitetty nämä asiat, ettei ole kuitenkaan ruvettu niistä romaania vääntämään.

[sara]

Oiiiih! Kiitos kamalasti Karakia!! Saatanpa jotain teidän kauhuksenne tänne rustaillakkin... *hymy*

Ihanaa kun pidit siitä! ^_^ Aivan mielettömän paljon kiitoksia kommenteistasi!! *halii*

[Sype]

Oli pakko lukea, kun olit alkupuheessa miut maininnu ja sait mut vakuutettua. Osaat tosiaan kirjottaa muutakin kuin Libressejä (älkää yrittäkö ymmärtää, tämä on niin sisäpiiriä, että) ja muuta sekoilua.

Tämä oli todella aistillinen ja angstinen (plussaa) novellsson. Isä jäi juuri sopivan mystiseksi ja tästä tuli mieleen TET-jaksoni päiviksessä. Ikkuna kohtaus oli parasta tässä. Jotenkin tuli mieleen sellainen että lopulta niitten välissä olisi aina se lasi, joka pitäisi ne toisistaan erossa.. Ihana tämä miusta oli.

[Nymf]

En ymmärrä, miksi otsikko on tuollainen, tämähän oli kerrassaan ihana! Siis todellakin, tämä juttu, tämän idea, luin tätä kyyneleet silmissä.<br>
Totta puhuen tästä olisi kyllä saanut pitemmänkin, minä kaunolauseiden kirjoittelija kautta lauseiden venyttäjä oisin saanut todella pitkän, mutta tällä lailla tämä oli ihana, yksinkertaisuudessaan, tähän ei tarvita korulauseita sotkemaan tunnelmaa.

Sinähän osaat kirjoittaa, laitahan lisääkin tänne.

[sara]

Kiitos kovasti Sype ^_^ Tiedätkös, sinun vakuuttelusi oli tässä vähän niinkuin takaajatuksenakin ;D

Mmmm... Niin, minä tykkäsin ikkunakohtauksesta kanssa kovasti

Kiitos Nymfadora!! Minä taas luen näitä palautteita kyyneleet silmissä! Kuinka ihanaa, etä te tykkäätte tästä

Niin... No, asia on niin, että minä luulin tätä pidemmäksi, mutta kun laitoin sen tänne niin ei se kovin pitkä ollutkaan. Niin, jätin sen näin kun en mikään korulaiseiden mestari olekkaan(vielä *muahahhaa* >_< )

Taidan julkaista täällä jotan muutakin, kun te näin minua kehuitte Nämä kommentit tosiaan lämmittivät mieltäni, kiitos pohjattomasti!! *halaa kaikkia*