Post by Frickeon on Apr 23, 2005 10:17:58 GMT 2
A/N: Joskus vihkoon kirjoittama tarinani, jossa kaikki paino menee siihen, että yritän saada kuvauksesta ja tapahtumista mahdollisimman söpöä.
IKäraja: S
Genre: Fluff/General
---------------------------------------------------
Ensimmäinen joulukuun viikonloppu ja Carl juoksi kilpaa siskojensa kanssa pihalla. Lumi satoi tanssien taivaalta. Pieni lumipyörre kimalteli vaalean sinistä taivasta vasten. Kiperä pakkanen läimäytteli naamalle lumipesuja. Kuun ääriviivat näkyivät, mutta kuu ei loistanut. Ei ilman aurinkoa. Aurinko väistyi päivä päivän jälkeen pois ja pimeys syleili taloja ja laaksoja. Kaamos aika oli tulossa. Carl pysähtyi kuullessaan tutun auton moottorin jylinän. Se laskeutui hiljaiseksi murinaksi. Carl juoksi takapihalta etuoven luo. Hän kuunteli hiljaa kunnes tutut kasvot ilmestyivät auton ikkunasta. ”Itä”, osasi Carl jos sanoa. Isä hymyili astuessaan ulos autosta. Hän suoristi kaulustaan. Carl teki perässä. Isä tuli ja otti vaivatta Carlin syliinsä. Siskot olivat vaaleat höyhentakit päällä juosseet katsomaan. Äiti tuli ovensuuhun. Kaunis nainen, joka sylissään kantoi pientä korurasiaa. Carl tiesi mitä siinä koururasiassa oli. Hän oli nähnyt kun äiti ja isä asettivat sen siihen viime jouluna. ”Trako”, Carl lausui huolellisesti ja ojenteli pieniä kouriaan korurasiaa päin. ”Ja nyt iso mies ja minä lähdemme etsimään paikkaa Trakolle”, isä sanoi juhlallisesti ja Carl röyhisteli rintaansa. Hän oli jo iso poika ja auttaisi isiä etsimään paikan Trakolle. Äiti hymyili ovensuusta ja väistyi sivuun, kun isä kantaen Carlia tuli sisälle. Isä otti korurasian ja antoi sen Carlille. Tytöt juoksivat letit liehuen eteiseen. ”Mekin halutaan auttaa”, vaaleahiuksisempi Sofia vaati, Lena, jonka letit yltivät mahaan asti nyökkäsi tomerasti. ”Isä anna meidän auttaa”, Lena vaati tarttuessaan isää kädestä. Isä hymyili ja nyökkäsi. Carl mutristi huuliaan ja toivoi jonkun häätävän tytöt pois. Ei niitä tarvittu.
Trakolle etsittiin paikkaa kuusen alta, penkin takaa, ullakolta ja mummun vanilijapiirakan uumenista. Äiti ei oikein näyttänyt pitävän, kun piirakka oli pitkin lattiaa Carlin, Sofian ja Lenan etsinnän jälkeen. Seuraava paikka mistä etsiä oli olohuoneen muistohylly. ”Jii… minä löysin sen!”, Carl huudahti sovitellessaan Trakoa, joka oli vieläkin joistain kohdin vaniliassa, Iso-ukin muistoruusun viereen. ”Ukki sai Trakon viereensä”, Sofia sanoi kunnioittavasti. ”Ukki olisi ylpeä”, isä sanoi.
Sinä jouluna Trako seisoi ukin muistoruusun vieressä. Niiden kummankin loisto näytti puhjenneen täyteen loistoon. Trakon ja tulipunaisen muistoruusun seistessä paikallaan iloiset kasvot ja onnelliset ihmiset riemuitsivat uutta joulua.
IKäraja: S
Genre: Fluff/General
---------------------------------------------------
Ensimmäinen joulukuun viikonloppu ja Carl juoksi kilpaa siskojensa kanssa pihalla. Lumi satoi tanssien taivaalta. Pieni lumipyörre kimalteli vaalean sinistä taivasta vasten. Kiperä pakkanen läimäytteli naamalle lumipesuja. Kuun ääriviivat näkyivät, mutta kuu ei loistanut. Ei ilman aurinkoa. Aurinko väistyi päivä päivän jälkeen pois ja pimeys syleili taloja ja laaksoja. Kaamos aika oli tulossa. Carl pysähtyi kuullessaan tutun auton moottorin jylinän. Se laskeutui hiljaiseksi murinaksi. Carl juoksi takapihalta etuoven luo. Hän kuunteli hiljaa kunnes tutut kasvot ilmestyivät auton ikkunasta. ”Itä”, osasi Carl jos sanoa. Isä hymyili astuessaan ulos autosta. Hän suoristi kaulustaan. Carl teki perässä. Isä tuli ja otti vaivatta Carlin syliinsä. Siskot olivat vaaleat höyhentakit päällä juosseet katsomaan. Äiti tuli ovensuuhun. Kaunis nainen, joka sylissään kantoi pientä korurasiaa. Carl tiesi mitä siinä koururasiassa oli. Hän oli nähnyt kun äiti ja isä asettivat sen siihen viime jouluna. ”Trako”, Carl lausui huolellisesti ja ojenteli pieniä kouriaan korurasiaa päin. ”Ja nyt iso mies ja minä lähdemme etsimään paikkaa Trakolle”, isä sanoi juhlallisesti ja Carl röyhisteli rintaansa. Hän oli jo iso poika ja auttaisi isiä etsimään paikan Trakolle. Äiti hymyili ovensuusta ja väistyi sivuun, kun isä kantaen Carlia tuli sisälle. Isä otti korurasian ja antoi sen Carlille. Tytöt juoksivat letit liehuen eteiseen. ”Mekin halutaan auttaa”, vaaleahiuksisempi Sofia vaati, Lena, jonka letit yltivät mahaan asti nyökkäsi tomerasti. ”Isä anna meidän auttaa”, Lena vaati tarttuessaan isää kädestä. Isä hymyili ja nyökkäsi. Carl mutristi huuliaan ja toivoi jonkun häätävän tytöt pois. Ei niitä tarvittu.
Trakolle etsittiin paikkaa kuusen alta, penkin takaa, ullakolta ja mummun vanilijapiirakan uumenista. Äiti ei oikein näyttänyt pitävän, kun piirakka oli pitkin lattiaa Carlin, Sofian ja Lenan etsinnän jälkeen. Seuraava paikka mistä etsiä oli olohuoneen muistohylly. ”Jii… minä löysin sen!”, Carl huudahti sovitellessaan Trakoa, joka oli vieläkin joistain kohdin vaniliassa, Iso-ukin muistoruusun viereen. ”Ukki sai Trakon viereensä”, Sofia sanoi kunnioittavasti. ”Ukki olisi ylpeä”, isä sanoi.
Sinä jouluna Trako seisoi ukin muistoruusun vieressä. Niiden kummankin loisto näytti puhjenneen täyteen loistoon. Trakon ja tulipunaisen muistoruusun seistessä paikallaan iloiset kasvot ja onnelliset ihmiset riemuitsivat uutta joulua.
). Tarina on myös aikas lyhyt, mutta ei sen pidempi tarvitse ollakaan. Mielikuva joka tästä syntyi, oli todella idyllisestä perheestä jolla kaikki on hyvin. Se on hyvä 
