Tyttö, joka ei tiennyt mitä musiikki on, Pg, angst

[Frickeon]

A/N: Taas näitä ihan omituisen oloisia novelleja. Mutta toivottavasti jaksatte lukea. Ja saralle suuri anteeksipyyntö, koska taas näin törkeästi valtaan tilaa täältä Kätten töitten puolelta. Olen pahoillani.
Tarvitsen luomislukon.

Genre: General/angst
Ikäraja: Pg
----------------------------------------------------------


Prologi:
Tavallinen tylsä aamupäivä koulussa. Tavallinen iltapäivä kotona notkuessa. Kaikki on niin tavallista. Tai siis oli. Se oli ennen, kun minä älysin mitä musiikki on. Musiikki on hengenlahja. Lahja toiselta elävältä eliöltä toiselle. Lahja, jota ei kannata heittää hukkaan. Lahja, jonka avulla kaikki tämän maailman murheet paranisi. Kitaralla voi pelastaa maailmoja. Minun maailman se ainakin pelasti.


I. Osa, Maanantai 2.2.2002

Istuin omalla homeisella paikallani omassa viileässä nurkassani oman kylmän rappukäytävän perukoilla. Ihmisiä lappasi parin minuutin välein tasaisin virroin ylös, alas. Ylös, alas. Istuin tiukasti omalla paikallani ja koitin näyttää iloista naamaa. Omaa iloista naamaani, joka ei tarkoittanut, että olin iloinen. Näytin sitä huvin ja urheilun vuoksi jokaiselle, jotta kukaan ei saisi ajatustakaan jäädä pitemmäksi aikaa nurkkiini. Olin nyt jo päättänyt mitä teen ja päätin tehdä sen nyt. Sieppasin laukkuni ja ryntäsin alas. Käytävää suoraan. Käännös oikeaan. Sisääntulo aulan poikki ja oikealle. Oikealle uudelleen ja vessaan. Vasen puoli perimmäinen koppi. Ei sillä, että se olisi ollut ainoa vaan siksi, että se oli minun koppi. Lösähdin pöntölle istumaan. Minua ei kusettanut pätkääkään. Minua ei oksettanut eikä minulla ollut muutakaan asiaa vessaan. Minä vain istuin. Istuin ja itkin kuulumattomuuttani tähän maailmaan ja tähän kouluun, sekä tähän paikkaan nimeltä maapallo.

II. Osa, Tiistai 3.2.2002

Luokanvalvojan vartti. Pah! Ei niitä täällä pidetty. Murahdin jotain vastaukseksi. Uudet kaverini piirittivät minut ja olin itkeä. Olin särkyä. Olin haavoittua. Olin haavoittunut. En enää odottanut muuta kuin viimeistä tikkiä veriseen ompelukohtaani. Se laukaistiin suoraan pientä sydäntäni kohti. ”Ethän sinä mitään tajua” Sanat ryöpsähtivät naamalleni kuin märkä rätti, joka oli liotettu kuravedessä. Haisevassa sellaisessa. Kaverini ei tarkoittanut pahaa, mutta minulle tuli hätä vessaan. Kusettaa, sanoin leikilläni.
Sama reitti, mutta tällä kertaa aloitin jo sisääntulo aulasta.
Vessaan kiirehdin kuin rasvattu salama. Vessaan syöksyin kuin perseeseen ammuttu karhu. Vessaan piiloon. Vessassa olen turvassa.
Itkin itkuni, surin suruni ja pyyhin kyyneleeni vessapaperiin.

III. Osa, Keksiviikko 4.2.2002

Naurahdin mielessäni mieleni paholaisille. Rakkauteni, jos sitä koskaan oli ollutkaan, paiskautui marmorilattiaan ja särkyi tuhansiksi teräviksi palasiksi, jotka leikkasivat paloja sydämestäni. En ole koskaan rakastunut kenenkään. En koskaan. En osaa, ajattelin aina. Et osaa, kuulin kaveriltani. Joskus tuntuu, että vakavasti sinut otetaan vasta, kun olet elänyt roskalaatikossa ja syönyt viikon jätteitä. Otettaisiinko minut vakavasi silloin. Kyllästyin omaan arvailuuni ja mietin olisinko onnellinen.
Setan ilmoitus ilmoitustaululla, nuorisoillan osoite kourassani. Paha maku aivoissani. Ketä minä rakastan?

IV. Osa, Torstai 5.2.2002

Surkeaa sanoitusta sateessa. Surkeaa sanoitusta vessan lorinassa. Ihan sama.
Istuin omassa vessassani ja katselin peiliin. Olenko se minä? Vai onko ulkoiset voimat minut tällaiseksi luoneet? Taas itkin. Osaanko muuta tehdäkään?

V. Osa, Perjantai 6.2.2002

Omassa huoneessani yksin istun ja kuuntelen suomipoppia. Rallattelen mukana. Rallattelen jäljessä ja joissain hyvissä kappaleissa jopa edellä. Olen rakastunut. Olet rakastunut, kuulen pääni hokevan ruumilleni, joka ei usko jääräpäisyyttään. Viimein joka soluni kehossani huomaa: Olen rakastunut. Se tunne, se puhtaus, se viattomuus. Se kaikki. Se on muusani. Kirjoittamiseni lähde. Kirjainteni järjestys. Sanojeni sovittaja. Musiikki on rakkauteni ja kirjaileminen seksiä. Kirjoitan sanoja hurmeessa, rakkaudessa. Koskettelen näppäimistö hellästi ja varoen. Rakastuneena. Rakkaudelleni, musiikille. Jos voisin kuvailla sanoin, teon rakkauttani en olisi ihminen, koska ihmiselle mahdottomin tehtävä on tunteiden kuvailu. Kirjailijat, esikuvani, sitä kovaa yrittävät ja minä, pienoinen, jäljessä. Mutta en minä tätä itselleni tee, vaan rakkaudelleni; Musiikille.

VI. Osa, Lauantai 7.2.2002

Ei koulua, vailla elämää. Rakkaudelleni runoillessani. Sanoituksia kuunnellessa. Ymmärrän mikä se tunne on, joka tarttuu ihmiseen kuin sairaus ja pitää otteessaan kuin piru. Rakkauteen olen langennut ja sieltä minua ei kukaan nosta. Lahja minulle kaikilta laulajilta, jokaiselta kurkkuaan käyttäneeltä minulle. Lahja, jota suurempaa en toivoa voisi. Musiikin lahja. Jokainen siis nouskoon lavalle ja miten huonosti laulatkaan sen paremmalta se tuntuu. Sulokurkkuja on maailmassa monia vaan rohkeita tavallisia laulajia harvoja. Innoittajia, rakkauden sanansaattajia, muusiksi syntyneitä. Heitä kaikkia kiitän, kun tarinani lopetan.

[sara]

Tämähän kummallisesti loppui. Jäi minusta jotenkin kesken, mutta en minä tiedä... Mitä tuosta nyt enää saisi irti? Vertaukset olivat taas kerran kauniita ja teksti kivaa ^^

Minulle on jotenkin jäänyt päähän sellainen kuva, että Frickeonin ficceissä istutaan vessassa XD Tässä istutaan ja siinä Mia tarinassa istutaan. Ei muissa kylläkään minun mielestäni, mutta se mielikuva vainoaa mua jostain syystä ;D

Ja olen hyvin otettu siitä, että pyysit anteeksi Kätten töitten valtaamisesta. Ei, valtaa pois vaan näitä sun juttuja on kiva lukea, mutta on ärsyttävää, kun en voi "estää" sitä mitenkään inspiraation puutteen takia... Monimutkaista, mutta raivostuttavaa XP

[Frickeon]

Kiitos suuresti sara ja kiitos myös siitä, että et suutu ihan kohtuuttomasti siitä, että näitä tarinoita on täällä ja ikävä kyllä saattaa olla tulossakin.

Vessassa minun tarinoissa istutaan ja useasti. En tiedä miksi, mutta siellä sitä kökötetään.
Miassa, tässä, SekaSotkussakin Danien/Brianin suhde sotkua selvitellään vessassa ja ennen sitä kaveri juoksee piiloon vessaan.
En tiedä miksi vessat ovat minun mielestä niin ihmeellisiä paikkoja.
Voihan se tosin johtua siitä, että itsekin niissä olen istunut aika paljon aina, kun olen lintsannut. (Hyi, Friksu on lintsannut)
Vessat ja suihkut ovat mystisiä paikkoja ja useimmin aina motiiveina minun tarinoissani. Ei kaikissa mutta aika monessa. ^^
Myönnän sen.

Muoks.
-->Laskin muuten ficit ja omien ficcieni määrän tästä Kätten työt topicista, koska saralla on huoli, että paikka tukehtuu kirjaimellisesti minun teoksiin. Lasku tulos oli kieltämättä shokeeraava.
Täällä on 24 tai 25 teosta joista minä olen lähettänyt 14 kappaletta. Shokeeraavaa. ^^'
Tundran 2
Karakian 3-1 (eli siis se ohje juttukin)
sara 2
Gilraen 2
Nymfadora 1

Frickeonilla oli tylsää tänään, kun piti ihan laskea kaikki ficitkin. ^^

-Frickeon

[Sype]

Hmm.. Minä pidin tästä.. Tämä oli taas tällainen pohtiva. Ihana.. Kerrassaan kaunis. Varsinkin pidin tuosta rakkauden tunteen kuvaamisesta. Se oli kaunis..

Minä en ole edes huomannut tuota vessa-juttua, mutten ole tainnut ihan kaikkia täällä julkaistuja tuotoksiasi edes lukea..

Minäkään en voi tehdä tuolle tämän paikan painottumiselle mitään. Inspiraationi on hävinnyt jonnekkin ja nyt on koetulvakin, joten päässä ei tunnu pyörivän mitään kirjoittamisen arvoista.. Mutta minua ei haittaa lukea näitä. Nämä ovat niin kivoja!

Mut, mut.. Hyvä oli.. En osaa nyt oikein mitään järkevää sanoa..

[Frickeon]

Kiitos sinullekin Sype. ^^

Luulin, että vähintään rakkauden kuvauksessa menisin yli hilseen, mutta ilmeisesti saatoin olla väärässä.

No vessa juttu oli saran havaintokyvyn todistus. Minä nimittäin itsekin tiedän, että vessa on monesti juuri surun ja epätoivon paikka tarinoissa. Ja jos ei surun niin jonkun tosi vakavan. ^^

-Frickeon

[Nymf]

Tämä oli hienolla tavalla kirjoitettu, mutta alku meni minun kuumeiselle mielelleni liian nopeaa, mutta vain kuumeiselle, jos oisin ihan terve se ei menisi liian nopeaa.

Tämä oli kiinnostava aihe ja kirjoitit kauniita ja sellaisia ihania lauseita tarinan sekaan. Osasit punoa ne sinne juuri sopiviin kohtiin.

Pidin tästä, vaikken sitä kunnolla ymmärtänytkään. Aina, kun luulee, että tajuaa kirjoittamisesta jotakin tulee seinä vastaan. Mutta kaikilla ihmisillä on vain oma tyyli. Ja sinun tyylisi on hieno, Frick. Sitä jaksaa lukea. ^^

[Frickeon]

Kiitos kovasti Nymfadorallekin. ^^
Kiitos suuresti.

Kaikkien kommenteista vielä kerran suuri kiitos. Kaikki ne lämmittivät mieltäni suuresti. *Halii*

-Frickeon