Ääni, Pg-13, angst

[Frickeon]

A/N: Törmäsin tähän novelliin/ficciin/kirjoitelmaan selatessani sähköpostia, joka on yllättävän täysi. Kummallista.
Joka tapauksessa siis törmäsin tähän ja ajattelin, että tässäpä mukava kirjoitelma laitettavaksi siivettömään. ^^

Genre: Angst(mutta korjatkaa jos olen väärässä)
Ikäraja: Pg-13-->itsemurha

------------------------------------------------------

On aamu. Kävelin rantakatua. Tuskin kukaan on vielä herännyt, mutta
tuntuu kuin kaikki puut huokailisivat minua kohti.

Olo on kuin
suurennuslasin alla. Minua tutkitaan ja jos vielä hutkitaankin olen
pulassa. Minä en tehnyt mitään. Olen syytön. Huudan heille kovempaa,
mutta he eivät kuule.

Heille olevan vain yksi tavallinen ja arkinen
ihminen, joka ei yksin saa mitään aikaan. Ehkä näin on.

Huudan heille edelleen.
Huudan heille kovempaa.
Haluan ääneni kuuluviin.

Harva heistä edes katsoo minuun. Kurkkuuni sattuu kaikki huutaminen. Huudan kovempaa.
Huudan. Päästäkää minut pois. Huudan uudelleen. Kukaan ei päästä. Kukaan
ei raota häkkini ovea. Päästä kipuani pois. Hukun.

Ääneni ei enää kanna.
Olen huutanut liikaa. Huutanut tälle epäreilulle maailmalle, joka on
kahlinnut minut.

Äiti, miksi annat minun kärsiä. Etkö näe, että minä
koitan kovasti. Auttaisit minua.

Minä pyydän sinua. Isä, enkö minä ole
aina yrittänyt autta sinua.

Isä ja äiti, kuulkaa edes te minua. Mutta kun
tekin olette kaukana. Liian kaukana. Ääneni ei enää jaksa. Se halkeaa ja
kaikkoa maanrakoon.

Olen niin yksin. Ja enkö minä aina yrittänyt olla
hyvä ja auttaa. Miksi kukaan ei kuule minua? Olenko todella niin yksin?

: Pari päivää myöhemmin :

Nyt näen valon. Nyt kuulen sen huokailun. Se kutsuu minua. Se tarvitsee
minua. Olen löytänyt sen. Kukaan muu ei löydä. Piilotan sen heiltä.

Varastan ja vaikka valehtelen, mutta en anna sitä pois. Minä löysin sen.
Se on minun. Kietoudun sen ympärille, suojelen sitä. Se ei saa mennä. Se
on Minun. Minun oma.

:kaksi vuotta kuluu:

Piilotin sen heiltä. Kannan sitä omanani. Se on rinnallani, kun kaipaan
avustusta, rohkaisua. Olen yksin, mutta se auttaa minua.

Äiti, isä,miksette kuunnelleet minua? Nyt kaikki mikä minulla on, on vain kylmäesine, joka korvaa kaiken.
Isä, enkö minä olekaan sinun lapsesi.
Äiti, etkö sinä tunnistakaan minua omaksesi. Kuunteletteko nyt minua. Mitä minulla on sanottavaa.

Mitä minä haluan sanoa. Haluan sanoa... Mitä minä haluan sanoa? En tiedä enää. Liian pitkään odotitte minua, nyt en enää puhu. Nyt en enää sano. olen hiljaa. Yksin. Kuuntelen sitä yksinäisyytä.

En sano enää mitään. Olen jossain missä minua kaivataan. Ei, tulin sinnekin liian pian.

:Viikko kuluu:

Nyt näen tulevaan.

Minulla olisi valoissa tulevaisuus. Jos minua olisi
kuunneltu. En jaksanut. Menetin kaiken. Ja vain siksi, että kukaan ei
kuunnellut.

En syytä ketään. Itse luovutin. Itse jätin elämättä. Itse
tein sen. Halusin tai en. En voi enää puhua teille. En voi sanoa enää ääneen kuinka rakastan sinua äiti. En voi kertoa kuinka tarvitsen sinua isä.

Minä luovutin.

"Kuulen sen äänen edelleen"

--------------------------------
-Frickeon


Edit//virheitä... tai no yksi virhe tuli korjattua. Kiitos Nymfi.

[Nymf]

Mahtavaa, minulle tuli kyyneliä silmiin lukieassani tätä, vaikkei tämä ollut edes sillä tavalla surullinen, kävi vain sääliksi tai jotain. Todella ihanaa, onneksi löysit tämän, rakastin tämän lukemista.

Minun mielestäni tämä on täydellinen tänne, pidän tämän ficin tunnelmasta, ideasta, kaikesta siinä. En jaksaisi kehua loputtomiin, mutta kun tämä ficci on vain täydellinen minulle luettavaksi, kiitos sinulle tästä.

Frickeon said:

Isä, enkö minä ole
aina yittänyt autta sinua.

Ja siinä oli toinenkin samantapainen pieni virhe, mutten nyt lyödä sitä.

[Sype]

En ymmärrä miksen ole lukenut tätä. Tämä oli vallan mahtava! Minä tykkäsin.

Tässä ei ollut sellaista tapahtumien selvitystä, mikä toi mukavaa erilaisuutta tekstiin. Tämä oli hyvin tunteellinen, mutta ei saanut minua kyyneliin. Mutta älä huolestu, en ikinä ole kyynelehtinyt lukiessani novellia, ficciä tms.

Tunnelma oli todella ihana ja vallan mahtavaa angstia.. Olen parantumaton angst-fani. *wirn*

[sara]

Ooooo... Tosi, tosi hieno. Tästä tuli sellainen kummallinen irrallinen olo ja surullinen myös (totta kai, tämä on angsti, sara..)

Tämä on aivan kamala(siis kertomus on surullinen, kamala, ei tämä ficci ole huonon kamala, vaan hyvällä tavalla kamala... äh, en osaa selittää!), tuo tyyppi parka Mua säälittää se. Voi raukkaa...

Mutta minulta ei taida saada noin järkeviä kommenetteja, kuin muilta(en osaa kommentoida rakentavasti *hakkaa päätään seinään*). Mutta minä tykkäsin, tämä kosketti minua ^^ Sun pitää löytää useammin tälläisiä yllätyksiä sähköpostistas

[Gandalia]

En tajua miksen ole kommentoinut tätäkään aiemmin. Aijai, nyt mun pitää kyllä selata koko Kätten työ-osasto läpi, täällä on niin mahtavia tarinoita!

Tämä oli tällainen epätoivoinen tyyppi, ihan tuli myötätuntoinen olo...
Kaikki sinun kirjoittamasi ficit, novellit ja muut ovat tällaisia...Frickeonmaisia. Ihmeellistä. Äh, en osaa selittää mitä tarkoitan. Niissä on tällainen syvällisempi tunnelma ja tästä(kään) en löytänyt mitään korjattavaa.

[Frickeon]

Kiitos kommenteistasi.
Ne lämmittävät kuten kaikki kommentit joita saan.
Kiitos.
Doomo arigatoo gozaimasu

-Frickeon