Post by Nymf on Apr 7, 2005 16:39:34 GMT 2
Author: Nymfadora
Genre: Angst
Ikäraja: PG-13
Paritus: Ei ole
A/N: Satakieli tulee vangitusta kauniista olennosta. olen itse aika tyytyväinen, kun kerrankin keksin kunnon otsikon. Olkaa armollisia palautteessa(jota toivotaan) tämä on hyvin erilaista, mitä yleensä kirjoitan.
Satakieleni mun
Tunnen vapinasi, tunnen inhon väristyksesi vasten kovia käsiäni. Painan vain sormeni tiukemmin vasten tärisevää selkääsi. Tiedän, että se tekee kipeää, mutta se ei pysäytä minua. Tuska toimii inspiroijana. Vaikerruksesi kuullostaa laululta korvissani ja hymyilen mielipuolista hymyä. Se on tapetoitu kasvoilleni, se valtaa kaiken ja peittää alleen kaiken muun. Haluan omistaa sinut ikuisesti, haluan sielusi omakseni, haluan kuulla heikon äänesi soivan korvissani päivittäin.
mä jään sun käsivarsilles lepään
ku oon saanu ne eka arville vetää<br>en tarvitse ketään, vaan kuunnella tahtosi
ja sitte kauniimmaksi runnella kasvosi
suudella taas voisin, veitsellä hyväillä<br>ja niin mun sydän on sun rinnassasi syvällä<br>ja sit ku sua alan hakkaa uudestaan
muista että teen sen sulle rakkaudesta
Kävelen luoksesi, otan leukasi etusormen ja peukalon väliin kohottaen sitä vaativasti. En pyydä paljoa, vain yhtä suudelmaa, mutta tiedän, että se on liian paljon sinulle. Et voi koskettaa minua ilman inhoa ja se saa minut tärisemään raivosta. Pelkäät liikaa, etkä uskalla tehdä mitään. Katsot minuun alistuvasti, voimattomana vastustamaan. Mikään ei enää voi koskettaa sinua, olet luonut ympärillesi suojakilven ja käpertynyt jossain syvällä sen sisällä kerälle. Kyyneleet loppuun vuodatettuna, ilman valoa.
ule lähelleni, hiljaa makaa, tunne käsi lämmin
kuule ääneni niin hiljaa sana kulkee pääsi läpi
kuulet kuinka vähin äänin kerron kuinka välitän niin
olet vähintäänki jumala mulle, käsitä niin
et rakkaus on ottamista ja antamista
rakkauden nimeen kirveen ottaas viskaan ja annan piiskaa
rakas, kuolet minun vuokseni
se on rakkautta, pian niin tuun luoksesi
Mutta minä tiedän sen vain jossain syvällä, se lepää tavoittamattomissa mieleni perukoilla. Se seilaa ympäriinsä hautautuneena kuvitellun rakkauteni alle. Minulla on myös hämärä aavistus, että teen väärin, mutten tiedä mikä on oikeinkaan. Sydämeni on verhoutunut loputtomaan usvaan, enkä ajattele enää juuri ollenkaan. Haluan vain, että pysyt luonani ikuisesti.
piirrän sun nimes ihooni (rakkautensahan voi näyttää monin eri tavoin)
ei kauniimpaa kuin henkensä yhdessä antaa
viillän sun nimes ihooni (pyhitin sen omin verivaloin)
ja rakkauttaan kuolleena sylissä kantaa
Suutelen sinua, pakotan sinut pitämään kasvosi koholla vahvalla otteellani. Jatkan, kunnes tunnen veren maun makean maun suussani. Vetäydyn taakse ja näen kuinka paksu tummanpunainen veri valuu alaspäin suupielessäsi. Mutta minä näen sinut vain enkelinä. Kauniina, hentona olentona, jota ei kuitenkaan voi satuttaa.
humallun susta, liike sun lantees saa mut huokaamaan
rakkaus välillämme on rantees saanu vuotamaan
vesi on kuin punaviiniä ku maataan kahdestaan
kylmässä ammees, en tarpeeks saa tyhjästä katseestas
katson rakastaen sumuisiin silmiin
hukun siniseen kristalliin, tuntuu kuin uisin pilviin
rakkaudella liikkuu kynnet iholla
nyljen ilolla, makaat kauniina kyljet viilloilla
En vain huomaa, että sädekehäsi on sammunut aikaa sitten. Rakkaudenpiirto on vaihtunut väriksi tuskan, tummanpunaiseksi, vereksi. Sitä on kaikkialla ja se peittää alleen kaiken. Kuvitteelliset, valkeat siipesi ja ilmeettömät, sinisenä hohtavat viattomat silmäsi.
tarvitsen verta, joten harkitse kerran
ennenku päästät mut lähelle, sillä parkitsen kersas
ja sieki kuolet, astut mun kanssa tuonelaan
liekit nuolee vartaloas, valssaat kuoleman kanssa
sut rakkaani haluun omaksi
silitään päätäs, hakkaan sit tajuttomaksi
viillän hellästi useil veitsen teril kurkkua
neuvos on rakastunut mies, veri pulppuaa
Satutan sinua, vain kuullakseni huutosi yhä uudelleen. Se palkitsee minut samoin, kuin veren lämpö huulillani. Ja tätä jatkuu ikuisesti omassa, pienessä maailmassamme.
nyt sä makaat rauhassa, ku tien sydämees avaan kaulastas
ja saadaan kaikki jakaa haudassa
lumi on punasta ja äänet maailmas kaukasta
suljetaan muut ulos ja sisäämme taivas aukastaan
Huulesi ovat halkeilleet, silmäsi ovat mustana lyönneistäni, veri valuu pitkin kalpeita kasvojasi. Ja silti loistat minulle ikuisen kaunista ihanaa enkelinvaloa..
nyt sä makaat rauhassa, ku tien sydämees avaan kaulastas
ja saadaan kaikki jakaa haudassa
lumi on punasta ja äänet maailmas kaukasta
suljetaan muut ulos ja sisäämme taivas aukastaan
Genre: Angst
Ikäraja: PG-13
Paritus: Ei ole
A/N: Satakieli tulee vangitusta kauniista olennosta. olen itse aika tyytyväinen, kun kerrankin keksin kunnon otsikon. Olkaa armollisia palautteessa(jota toivotaan) tämä on hyvin erilaista, mitä yleensä kirjoitan.
Satakieleni mun
Tunnen vapinasi, tunnen inhon väristyksesi vasten kovia käsiäni. Painan vain sormeni tiukemmin vasten tärisevää selkääsi. Tiedän, että se tekee kipeää, mutta se ei pysäytä minua. Tuska toimii inspiroijana. Vaikerruksesi kuullostaa laululta korvissani ja hymyilen mielipuolista hymyä. Se on tapetoitu kasvoilleni, se valtaa kaiken ja peittää alleen kaiken muun. Haluan omistaa sinut ikuisesti, haluan sielusi omakseni, haluan kuulla heikon äänesi soivan korvissani päivittäin.
mä jään sun käsivarsilles lepään
ku oon saanu ne eka arville vetää<br>en tarvitse ketään, vaan kuunnella tahtosi
ja sitte kauniimmaksi runnella kasvosi
suudella taas voisin, veitsellä hyväillä<br>ja niin mun sydän on sun rinnassasi syvällä<br>ja sit ku sua alan hakkaa uudestaan
muista että teen sen sulle rakkaudesta
Kävelen luoksesi, otan leukasi etusormen ja peukalon väliin kohottaen sitä vaativasti. En pyydä paljoa, vain yhtä suudelmaa, mutta tiedän, että se on liian paljon sinulle. Et voi koskettaa minua ilman inhoa ja se saa minut tärisemään raivosta. Pelkäät liikaa, etkä uskalla tehdä mitään. Katsot minuun alistuvasti, voimattomana vastustamaan. Mikään ei enää voi koskettaa sinua, olet luonut ympärillesi suojakilven ja käpertynyt jossain syvällä sen sisällä kerälle. Kyyneleet loppuun vuodatettuna, ilman valoa.
ule lähelleni, hiljaa makaa, tunne käsi lämmin
kuule ääneni niin hiljaa sana kulkee pääsi läpi
kuulet kuinka vähin äänin kerron kuinka välitän niin
olet vähintäänki jumala mulle, käsitä niin
et rakkaus on ottamista ja antamista
rakkauden nimeen kirveen ottaas viskaan ja annan piiskaa
rakas, kuolet minun vuokseni
se on rakkautta, pian niin tuun luoksesi
Mutta minä tiedän sen vain jossain syvällä, se lepää tavoittamattomissa mieleni perukoilla. Se seilaa ympäriinsä hautautuneena kuvitellun rakkauteni alle. Minulla on myös hämärä aavistus, että teen väärin, mutten tiedä mikä on oikeinkaan. Sydämeni on verhoutunut loputtomaan usvaan, enkä ajattele enää juuri ollenkaan. Haluan vain, että pysyt luonani ikuisesti.
piirrän sun nimes ihooni (rakkautensahan voi näyttää monin eri tavoin)
ei kauniimpaa kuin henkensä yhdessä antaa
viillän sun nimes ihooni (pyhitin sen omin verivaloin)
ja rakkauttaan kuolleena sylissä kantaa
Suutelen sinua, pakotan sinut pitämään kasvosi koholla vahvalla otteellani. Jatkan, kunnes tunnen veren maun makean maun suussani. Vetäydyn taakse ja näen kuinka paksu tummanpunainen veri valuu alaspäin suupielessäsi. Mutta minä näen sinut vain enkelinä. Kauniina, hentona olentona, jota ei kuitenkaan voi satuttaa.
humallun susta, liike sun lantees saa mut huokaamaan
rakkaus välillämme on rantees saanu vuotamaan
vesi on kuin punaviiniä ku maataan kahdestaan
kylmässä ammees, en tarpeeks saa tyhjästä katseestas
katson rakastaen sumuisiin silmiin
hukun siniseen kristalliin, tuntuu kuin uisin pilviin
rakkaudella liikkuu kynnet iholla
nyljen ilolla, makaat kauniina kyljet viilloilla
En vain huomaa, että sädekehäsi on sammunut aikaa sitten. Rakkaudenpiirto on vaihtunut väriksi tuskan, tummanpunaiseksi, vereksi. Sitä on kaikkialla ja se peittää alleen kaiken. Kuvitteelliset, valkeat siipesi ja ilmeettömät, sinisenä hohtavat viattomat silmäsi.
tarvitsen verta, joten harkitse kerran
ennenku päästät mut lähelle, sillä parkitsen kersas
ja sieki kuolet, astut mun kanssa tuonelaan
liekit nuolee vartaloas, valssaat kuoleman kanssa
sut rakkaani haluun omaksi
silitään päätäs, hakkaan sit tajuttomaksi
viillän hellästi useil veitsen teril kurkkua
neuvos on rakastunut mies, veri pulppuaa
Satutan sinua, vain kuullakseni huutosi yhä uudelleen. Se palkitsee minut samoin, kuin veren lämpö huulillani. Ja tätä jatkuu ikuisesti omassa, pienessä maailmassamme.
nyt sä makaat rauhassa, ku tien sydämees avaan kaulastas
ja saadaan kaikki jakaa haudassa
lumi on punasta ja äänet maailmas kaukasta
suljetaan muut ulos ja sisäämme taivas aukastaan
Huulesi ovat halkeilleet, silmäsi ovat mustana lyönneistäni, veri valuu pitkin kalpeita kasvojasi. Ja silti loistat minulle ikuisen kaunista ihanaa enkelinvaloa..
nyt sä makaat rauhassa, ku tien sydämees avaan kaulastas
ja saadaan kaikki jakaa haudassa
lumi on punasta ja äänet maailmas kaukasta
suljetaan muut ulos ja sisäämme taivas aukastaan