Post by Frickeon on Apr 28, 2005 20:27:37 GMT 2
A/N: Selailin kansioitani julkaisukelpoita materiaalia etsiessäni ja törmäsin tähän ficiin. Samasta vanhasta Brianista. Toteamus "Ei mitään mahdollisuutta" on erään kaverini lausuma viisaus, jonka sitten sai eräs toinen hahmo "larpissamme" sai ja sanoi Brianille.
Genre: General/Angst
Ikäraja: pg-13
--------------------------------------------------------------
Brian astui varovasti ovesta ja tarttui lähimpään esineeseen mikä lepäsi käden ulottuvissa. Hopeinen kynttilänjalka saisi auttaa oudon tunkeutujan häätämisessä.
Aina siihen asti kunnes, joku tulisi apuun tai Brian saisi mahdollisuuden juosta yläkertaan hakemaan Sen. Hän ei tykännyt ajatella Sitä, mutta jos muuta ei ollut Se sai kelvata. Ainakin siksi aikaa kunnes joku auttaisi. Joku auttaisi. Totta kai. Ei hän sentään hölmö ollut. Naapurit kuulisivat, hälyttäisivät apua.
Kuin suuri jääkimpale olisi takertunut kurkkuun ajatellessa. Hän ei voisi astua enää askeltakaan. Hän kaatuisi. Hänet kuultaisiin. Hän ei selviä. Ei ilman Sitä. Se oli oikeastaan vain miekka, mutta mieluimmin Brian katsoisi pahaakin ihmistä elossa kuin kuolleena. Kuolleena hänen edessään. Murhan jälkeen.
Oli se sitten puolustus tai ei, sitä ei voinut kaunistella paljoakaan. Sen siitä saa kun jo pienenä opetetaan tämä inhimillinen järjestelmä. Pelottavimpia ovat he jotka eivät sitä noudata.
Niille on ihan sama oliko kuollut hyvä taikka paha, oliko kyse puolustus vai hyökkäys. Sitä ei saanut käyttää puolustukseen. Oliko Se edes viimeinen vaihtoehto, oliko Se ainut?
Brian nojasi seinään pidellen kynttilänjalkaa tiukasti käsissään. Sen viileys häipyi. Se tuli kosteaksi hiestä. Brian kokeili ottaa sitä toisin päin kiinni. Yhtä liukas.
Tunkeilija kuuli hengityksen, varmasti. Hän kääntyi katsomaan portaita, jotka olivat vain parin metrin päässä. Pääsisikö hän sinne asti huomaamatta. Ehkä ja ehkä ei. Tunkeilija ei ottanut mitään. Katseli ympärilleen. Etsi jotain.
Brian katsoi vielä portaita. Hänen olisi kerittävä sinne ja päästävä ainakin pari askelta ennen tunkeilijaa. Sitten hän olisi lähempänä Sitä. Tunkeilijalla saattaisi olla tuliase. Sekään ei riittäisi tuliasetta vastaan.
Hänelle tuli karvainen olo vatsanpohjaan. Miten poliisit tukkisivat talon, kuolinsyyn tutkijat etsisivät syitä. Kun Se löydettäisiin todettaisiin, että raukkaparka oli saanut aseeksi vain miekan.
Ei mitään mahdollisuutta. Brianin ystävän lause nousi mielestä juuri sillä hetkellä. Se kuvasi sitä. Ei mitään mahdollisuutta. Paitsi jos hän käyttäisi Sitä nopeasti.
Parin pitkältä tuntuvan sekunnin kuluttua päätös oli valmis. Sydän tuntui jäävän paikoilleen kun hän ampaisi matkaan, joka tuntui yllättävän pitkältä. Jos on hypännyt veteen kolmosesta tietää miten matka tuntuu pitkältä vaikka katsoessa se on lyhyt.
Miten se ottaa vatsanpohjasta eikä usko koskaan pääsevänsä loppuun. Kihelmöinti vatsanpohjassa. Tunkeilija riensi portaiden alle ja veti taskustaan jotain minkä Brian jätti mielellään huomaamatta.
Peloissaan hän tiesi mikä se oli. Kuinka tyhmä hän voisi olla jos luuli jonkun murtautuvan taloon ilman asetta. Viimeinen porras tuntui jo ylitsepääsemättömältä, kuin se olisi tullut tyhjästä pysäyttämään matkan. Onnistuneesti hän juoksi sen ohi.
Kaikki aistit olivat virittyneet auttamaan hänet pois. Hän ei kuullut yhtään siitä mitä takana tapahtui, vain oman sydämen hakkaavan. Se hakkasi tietään ulos rinnasta, Brian oli siitä aivan varma.
Ensimmäinen ovi vasemmalle. Hän ryntäsi sisälle ja sulki oven perässään. Piteli sitä kiinni. Jokin vahva voima tarttui oveen toiselta puolelta ja työnsi sitä auki. Brian yritti keskittyä vain oman puolen nuppiinsa.
Ovi vavahteli kun sitä revittiin kahtia. Oven suu aukeni. Brian panoi koko painollaan ovea vastaan. Silmä kurkkasi raosta ja sisäänpyrkijä sai voimaa Brianin pelosta. Tuntui kuin se olisi jonkun voiman tasapainottelua.
Brianin kuppi nousi painon puutteesta ja vastustajan laski kun se sai lisää voimaa. Brian sai kädet vapaiksi painaessaan ovea. Hän yritti tarttua pöydällä olevaan avainnippuun. Se lipesi otteesta juuri kun hän oli saamaisillaan sen käteensä.
Peloissaan ja turhautuneena hän unohti oven ja se räpsähti auki. Hän makasi maassa hetken eikä halunnut kääntyä ja nähdä. Oli kuin olisi tullut käänne kohtaan. Piti olla rohkea ja kohdata pelot, mutta ne näyttivät ylivoimaisilta.
Nopeaan tahtiin hengittäessä tuntui kuin happi olisi loppunut siitä kyseisestä paikasta, se ei riittäisi hänelle. Tunkeilija tarttui häntä hiuksista ja vetäisi pystyyn yhdellä vetäisyllä. Vasta nyt Brian todella tajusi, miten turhaa koko vastarinta oli ollut.
Tuo köriläshän saisi hänet lakoon hetkessä. Ja sen hetken hän vain katsoi hiljaa kun tunkeilija sulki oven perässään, raahasi hänet mukanaan tarkistamaan ikkunat. Seuraava aate Brianin mielessä oli vain, että tiesi lopun tulleen.
Varas tarkisti ettei kukaan keskeyttäisi. Repisi hänet varmaan palasiksi, tai ampuisi. Hänestä ei jäisi kuin hyytynyt verilammikko hänen rakkailleen.
Mies katsoi häntä. Brian vastasi katseeseen, mutta ei pystynyt pitämään katsekontaktia kauaakaan. Jos hän olisi ollut puoliksikaan niin julma kuin tuo, joka pystyi murtautumaan jonkun luokse olisi katseeseen vastaaminen helpompaa, mutta Brian ei edes halunnut olla julma. Vatsaaminen oli mahdotonta. Ei mitään mahdollisuutta.
Genre: General/Angst
Ikäraja: pg-13
--------------------------------------------------------------
Brian astui varovasti ovesta ja tarttui lähimpään esineeseen mikä lepäsi käden ulottuvissa. Hopeinen kynttilänjalka saisi auttaa oudon tunkeutujan häätämisessä.
Aina siihen asti kunnes, joku tulisi apuun tai Brian saisi mahdollisuuden juosta yläkertaan hakemaan Sen. Hän ei tykännyt ajatella Sitä, mutta jos muuta ei ollut Se sai kelvata. Ainakin siksi aikaa kunnes joku auttaisi. Joku auttaisi. Totta kai. Ei hän sentään hölmö ollut. Naapurit kuulisivat, hälyttäisivät apua.
Kuin suuri jääkimpale olisi takertunut kurkkuun ajatellessa. Hän ei voisi astua enää askeltakaan. Hän kaatuisi. Hänet kuultaisiin. Hän ei selviä. Ei ilman Sitä. Se oli oikeastaan vain miekka, mutta mieluimmin Brian katsoisi pahaakin ihmistä elossa kuin kuolleena. Kuolleena hänen edessään. Murhan jälkeen.
Oli se sitten puolustus tai ei, sitä ei voinut kaunistella paljoakaan. Sen siitä saa kun jo pienenä opetetaan tämä inhimillinen järjestelmä. Pelottavimpia ovat he jotka eivät sitä noudata.
Niille on ihan sama oliko kuollut hyvä taikka paha, oliko kyse puolustus vai hyökkäys. Sitä ei saanut käyttää puolustukseen. Oliko Se edes viimeinen vaihtoehto, oliko Se ainut?
Brian nojasi seinään pidellen kynttilänjalkaa tiukasti käsissään. Sen viileys häipyi. Se tuli kosteaksi hiestä. Brian kokeili ottaa sitä toisin päin kiinni. Yhtä liukas.
Tunkeilija kuuli hengityksen, varmasti. Hän kääntyi katsomaan portaita, jotka olivat vain parin metrin päässä. Pääsisikö hän sinne asti huomaamatta. Ehkä ja ehkä ei. Tunkeilija ei ottanut mitään. Katseli ympärilleen. Etsi jotain.
Brian katsoi vielä portaita. Hänen olisi kerittävä sinne ja päästävä ainakin pari askelta ennen tunkeilijaa. Sitten hän olisi lähempänä Sitä. Tunkeilijalla saattaisi olla tuliase. Sekään ei riittäisi tuliasetta vastaan.
Hänelle tuli karvainen olo vatsanpohjaan. Miten poliisit tukkisivat talon, kuolinsyyn tutkijat etsisivät syitä. Kun Se löydettäisiin todettaisiin, että raukkaparka oli saanut aseeksi vain miekan.
Ei mitään mahdollisuutta. Brianin ystävän lause nousi mielestä juuri sillä hetkellä. Se kuvasi sitä. Ei mitään mahdollisuutta. Paitsi jos hän käyttäisi Sitä nopeasti.
Parin pitkältä tuntuvan sekunnin kuluttua päätös oli valmis. Sydän tuntui jäävän paikoilleen kun hän ampaisi matkaan, joka tuntui yllättävän pitkältä. Jos on hypännyt veteen kolmosesta tietää miten matka tuntuu pitkältä vaikka katsoessa se on lyhyt.
Miten se ottaa vatsanpohjasta eikä usko koskaan pääsevänsä loppuun. Kihelmöinti vatsanpohjassa. Tunkeilija riensi portaiden alle ja veti taskustaan jotain minkä Brian jätti mielellään huomaamatta.
Peloissaan hän tiesi mikä se oli. Kuinka tyhmä hän voisi olla jos luuli jonkun murtautuvan taloon ilman asetta. Viimeinen porras tuntui jo ylitsepääsemättömältä, kuin se olisi tullut tyhjästä pysäyttämään matkan. Onnistuneesti hän juoksi sen ohi.
Kaikki aistit olivat virittyneet auttamaan hänet pois. Hän ei kuullut yhtään siitä mitä takana tapahtui, vain oman sydämen hakkaavan. Se hakkasi tietään ulos rinnasta, Brian oli siitä aivan varma.
Ensimmäinen ovi vasemmalle. Hän ryntäsi sisälle ja sulki oven perässään. Piteli sitä kiinni. Jokin vahva voima tarttui oveen toiselta puolelta ja työnsi sitä auki. Brian yritti keskittyä vain oman puolen nuppiinsa.
Ovi vavahteli kun sitä revittiin kahtia. Oven suu aukeni. Brian panoi koko painollaan ovea vastaan. Silmä kurkkasi raosta ja sisäänpyrkijä sai voimaa Brianin pelosta. Tuntui kuin se olisi jonkun voiman tasapainottelua.
Brianin kuppi nousi painon puutteesta ja vastustajan laski kun se sai lisää voimaa. Brian sai kädet vapaiksi painaessaan ovea. Hän yritti tarttua pöydällä olevaan avainnippuun. Se lipesi otteesta juuri kun hän oli saamaisillaan sen käteensä.
Peloissaan ja turhautuneena hän unohti oven ja se räpsähti auki. Hän makasi maassa hetken eikä halunnut kääntyä ja nähdä. Oli kuin olisi tullut käänne kohtaan. Piti olla rohkea ja kohdata pelot, mutta ne näyttivät ylivoimaisilta.
Nopeaan tahtiin hengittäessä tuntui kuin happi olisi loppunut siitä kyseisestä paikasta, se ei riittäisi hänelle. Tunkeilija tarttui häntä hiuksista ja vetäisi pystyyn yhdellä vetäisyllä. Vasta nyt Brian todella tajusi, miten turhaa koko vastarinta oli ollut.
Tuo köriläshän saisi hänet lakoon hetkessä. Ja sen hetken hän vain katsoi hiljaa kun tunkeilija sulki oven perässään, raahasi hänet mukanaan tarkistamaan ikkunat. Seuraava aate Brianin mielessä oli vain, että tiesi lopun tulleen.
Varas tarkisti ettei kukaan keskeyttäisi. Repisi hänet varmaan palasiksi, tai ampuisi. Hänestä ei jäisi kuin hyytynyt verilammikko hänen rakkailleen.
Mies katsoi häntä. Brian vastasi katseeseen, mutta ei pystynyt pitämään katsekontaktia kauaakaan. Jos hän olisi ollut puoliksikaan niin julma kuin tuo, joka pystyi murtautumaan jonkun luokse olisi katseeseen vastaaminen helpompaa, mutta Brian ei edes halunnut olla julma. Vatsaaminen oli mahdotonta. Ei mitään mahdollisuutta.
HYvin tajuan juu...
"Selailin kansiostani julkaisukelpoista.." Ei kerpele! Mun kansiossa ei oo mitään julkaisu kelpoista pitää itse keksiä jokin uusi! *hakkaa päätän seinään* Pahuksen pahus...