Post by Sype on Sept 23, 2005 16:56:46 GMT 2
Genre: Angst
Pairing: Päätelkää itse, toisen osapuolen voi huomata.
Rating: PG tämä taitaa olla.
Author: Sype
Beta: Kiitokset ihanalle betalleni Eveylle. ;D
A/N: Tämä on kesällä kirjoitettu. Evey suositteli julkaisemaan. Hieman erikoinen teksti, mutta toivon, että pidätte ja vaikette pitäisi kommentoittehan?
Virta
Tiesin jossain syvällä sisimmässäni, ettei meidän juttumme voisi onnistua koskaan, mutta silti päästin sinut lähelleni ja rakastuin. En kadu mitään, eihän sitä voisi edes katua. Kuka koskaan katuisi rakkautta? Rakastin sinua joka ikisellä solullani - rakastan yhä.
Lähes kukaan ei uskonut meihin. Mekin salaa tiesimme, että ennen pitkää meidän olisi jätettävä toisemme ja jatkettava elämäämme.
Sinä olit maailman raadollisuutta nähnyt, kuten minäkin. Jouduit pitkään esittämään jotain mitä et ollut. Johan sellaisesta kasvaa siitä tahtomattaankin kylmäksi ja kovaksi. Minä menetin monta ystävääni, mutta lopulta nuo menetykset tekivät minut vain päättäväiseksi ja rohkeaksi.
Jollain tavalla ymmärsimme toisiamme. Sinä jouduit elämään valheessa, valehtelemaan joka sekunti entisille ystävillesi. Se tuotti sinulle suunnatonta tuskaa, joka poltti sieluasi kuin sinua olisi koko ajan poltettu roviolla. Ymmärsin tunteesi. Menetin yhden parhaista ystävistäni. Hetkeen en jaksanut elää. Halusin lopettaa uimisen ja hukkua, mutta sinä pidit pääni pinnalla ja uit puolestani. Lopulta suruni muuttui päättäväisyydeksi, haluksi tehdä kaikki ystäväni muiston hyväksi. Silloin ymmärsit minua.
Oli vain yksi asia, jota sinä et koskaan ymmärtänyt. Kun ojensin sinulle sydämeni, et tajunnut, että se on kuin piparkakku. Hetken jaksoit pitää sitä hyvin, hoivata ja rakastaa, mutta lopulta puraisit siitä suuren palan ja annoit takaisin haukatun sydämen.
Näen sinua lähes päivittäin. Olethan sinäkin Killassa. Vaaleat hiuksesi ovat yhtä hohtavat kuin aina, hymysi on yhtä ivallisen ihana kuin ennenkin ja sydämesi, se on ennallaan. Sinuunkin sattui kun lähdit luotani, mutta sydämeesi ei jäänyt pysyvää koloa. Lähtösi töytäisi sydäntäsi ja hetken se vavahteli kuin hyytelö, mutta lopulta palasi entiselleen, vahingoittumattomana.
Joka päivä jatkan eteenpäin. Jokainen aamuni alkaa rikotulla sydämellä, silti uskon, että joskus tulee joku, joka huomaa piparkakkusydämeni, tajuaa sen haurauden ja täyttää kolon omalla sydämellään. Minun on uskottava. Jos en uskoisi, ei minulla olisi voimia uida elämän virrassa ja taistella sen vaaroja vastaan.
Pairing: Päätelkää itse, toisen osapuolen voi huomata.
Rating: PG tämä taitaa olla.
Author: Sype
Beta: Kiitokset ihanalle betalleni Eveylle. ;D
A/N: Tämä on kesällä kirjoitettu. Evey suositteli julkaisemaan. Hieman erikoinen teksti, mutta toivon, että pidätte ja vaikette pitäisi kommentoittehan?
Virta
Tiesin jossain syvällä sisimmässäni, ettei meidän juttumme voisi onnistua koskaan, mutta silti päästin sinut lähelleni ja rakastuin. En kadu mitään, eihän sitä voisi edes katua. Kuka koskaan katuisi rakkautta? Rakastin sinua joka ikisellä solullani - rakastan yhä.
Lähes kukaan ei uskonut meihin. Mekin salaa tiesimme, että ennen pitkää meidän olisi jätettävä toisemme ja jatkettava elämäämme.
Sinä olit maailman raadollisuutta nähnyt, kuten minäkin. Jouduit pitkään esittämään jotain mitä et ollut. Johan sellaisesta kasvaa siitä tahtomattaankin kylmäksi ja kovaksi. Minä menetin monta ystävääni, mutta lopulta nuo menetykset tekivät minut vain päättäväiseksi ja rohkeaksi.
Jollain tavalla ymmärsimme toisiamme. Sinä jouduit elämään valheessa, valehtelemaan joka sekunti entisille ystävillesi. Se tuotti sinulle suunnatonta tuskaa, joka poltti sieluasi kuin sinua olisi koko ajan poltettu roviolla. Ymmärsin tunteesi. Menetin yhden parhaista ystävistäni. Hetkeen en jaksanut elää. Halusin lopettaa uimisen ja hukkua, mutta sinä pidit pääni pinnalla ja uit puolestani. Lopulta suruni muuttui päättäväisyydeksi, haluksi tehdä kaikki ystäväni muiston hyväksi. Silloin ymmärsit minua.
Oli vain yksi asia, jota sinä et koskaan ymmärtänyt. Kun ojensin sinulle sydämeni, et tajunnut, että se on kuin piparkakku. Hetken jaksoit pitää sitä hyvin, hoivata ja rakastaa, mutta lopulta puraisit siitä suuren palan ja annoit takaisin haukatun sydämen.
Näen sinua lähes päivittäin. Olethan sinäkin Killassa. Vaaleat hiuksesi ovat yhtä hohtavat kuin aina, hymysi on yhtä ivallisen ihana kuin ennenkin ja sydämesi, se on ennallaan. Sinuunkin sattui kun lähdit luotani, mutta sydämeesi ei jäänyt pysyvää koloa. Lähtösi töytäisi sydäntäsi ja hetken se vavahteli kuin hyytelö, mutta lopulta palasi entiselleen, vahingoittumattomana.
Joka päivä jatkan eteenpäin. Jokainen aamuni alkaa rikotulla sydämellä, silti uskon, että joskus tulee joku, joka huomaa piparkakkusydämeni, tajuaa sen haurauden ja täyttää kolon omalla sydämellään. Minun on uskottava. Jos en uskoisi, ei minulla olisi voimia uida elämän virrassa ja taistella sen vaaroja vastaan.
Ja minä olen juuri uusiolukemassa kyseistä kirjaa, enkä silti muista. Vallan häpeällistä.. 
