Post by Nymf on Sept 17, 2005 19:56:48 GMT 2
Kyyneleet on tehty mustista helmistä.
Genre: Angst
Pairing: Ron/Draco ( Ei ilmene, mutta sitä ajattelin)
Rating: PG-13
Author: Nymf
Beta: Kiitokset ihanalle word-ohjelmalleni. * wirn*
Muuta: Tehty lyrics wheeliin biisistä Kaija Koo – Aika jättää
A/N: Tulkitsin tämän nyt omalla tavallani ja jälki on sen näköistä. Olkaa hyvät tai huonot. Palaute olisi enemmän, kuin tervetullutta.
Lyöt minua. Lujaa. Poskeni värjäytyy punaiseksi. Sokea rakkaus sekoittuu kipuun sen juostessa pääni lävitse. ”Rakkaudesta…” hoet. ”Opi rakastamaan kultaseni..” kuiskaat sen suoraan korvaani ja kuuma hengityksesi polttaa sisintäni kuin tuli. Ja nostin joka kerta kasvoni vastaanottamaan jälleen uuden iskun. Todellista kipua ei olekaan ennen kuin olet tuntenut rakkauden. Niin sinä opetit minulle. Sanoit sen olevan oikein. Tunnen hengityksesi niskassani. Hiuksissani. Kaulalla. Tunnen suudelmat, jotka veri tekee rakkaudeksi. Punaiseksi. Punaiseksi, kuin rakkauskin. Sen lämpö vasten ihoani rauhoittaa. Paleltaa. Oloni on kuin pienellä merenneidolla. Veitset lävistämässä jalkojani jokaisella kivun askelella. Nuo veitset vain yltävät aina sydämeeni asti. Mutta kuten hänkin, valitsin tämän itse. Taas käteni liikkuvat hellästi pitkin kehoani. Painat hellin sormin kipeitä kohtia ja lämpö virtaa ruumiiseeni. Vedät hikiset hiukset pois kasvoiltani ja hymyilet rakastavasti. Tulitko kenties pelastamaan minua itseltäsi?
Missä olet sinä? Missä on kipu, rakkaus? Yksinkö tänne jäin. Opettelemaan, kuinka oikein rakastetaan. Verivalastamme jäänyt arpikin on liian syvä ollakseen rakkaudella tehty. Mutta se onkin sinun rakkauttasi. Sitä, josta yritit tehdä myös minun omaani. Mutta mikään ei ollut koskaan minun. Oli vain sinun. Laiha selkäni täplitetty mustelmilla, poskeni punattu niillä. Ja silti niitä hennoin, rakastavin sormin sivelen. Sanoit, ettei oikein ole, jos luotasi lähden. Mutta onko sekään, että sinä olit se, joka minun luotani pois meni? Mutta vielä ovat siipeni sidotut. Liian luja on solmu, jonka sinun sormesi ovat kahlitsemaan sitoneet. Ei ole kaunista rusettia, liioin kiiltävää lankaa silkkistä. Onnen huuma on paksua sumua ja en nähnytkään rajaa oikean ja väärän välillä. Vedit minut rajan väärälle puolen. Tai oikealle. Sitä en minä tiedä. Sumu sinua seurasi ja ovat kirkkaat silmäni nyt. Sanat melkein unohdettu, vaikka unissani ne minut kiinni saavatkin.
Rakkauden enkeli. Sinä. Lensit pois ja rakkauden veit. En tiennyt, että muillakin voisi olla minulle jotain annettavaa. Parempaa. Nyt toivon jonkun minut pelastavan. Solmun aukaisevan. Ja mustan taas valkeaksi tekevän. Jonkun.
Nimesi ikuisesti rintaani tatuoitu. Näkymättömästi, mutta silti niin polttavasti. Sen haluaisin minä piilottaa. Mutten voi. Jonkun muun se on tehtävä. Minua autettava. Sinä olet täydellinen. Minä täynnä vikoja. Niin sinä sanoit ja sanoit se on oikein.
Pimeässä ilman minua. Anna rakkaani minä näytän. Näytän sinulle kaiken. Kaiken, kunhan ensin opit, mitä on rakastaa.
Kai en koskaan oppinut. Koska mitään minä en nähnyt. Sinulla on nauhoja paljon. Liikaa, joilla muidenkin siivet voit yhteen liittää. Mutta se ei ole oikein. Ei. Se ei ole sitä, mitä rakkaus tarkoittaa. Mutta minä rakkauden nimen tiedän. Sitä ei voi kertoa. Ja nimi, jonka luulet tietäväsi on pelottavan väärin. Se ei ole sinun nimesi, Draco. Ei. Kuka voisi rakastaa, kun kaikki mitä ajattelee on vain oma itsensä? Opettaa sen, minkä katsoo olevan oikein. Ei opi muiden rakkautta, vaan tottelee omia lakejaan.
Mutta lentää taas minä osaan. Minä, jolle kauan sitä opetit opin yksin hetkessä liitämään. Elämä on vain hetki iäisyydessä. Viettäisinkö pienen hetkeni sinun kanssasi? Kasvoillani on kädestäsi liian monta arpea. ”Meidän veremme.” Etoo minua suonissani. Kosketuksesi muisto saa kylmät väreet selkääni pitkin juoksemaan. Lujaa. Sattuu. Sinun pirstaleiset siipesi eivät enää koskaan lennä.
Oikean ja väärän raja on selkeänä edessäni. Näen sinut kaukana puolella, joka ei ole oikea. Kännyn ja lennän yhä kauemmas puolelle rakkauden.
Genre: Angst
Pairing: Ron/Draco ( Ei ilmene, mutta sitä ajattelin)
Rating: PG-13
Author: Nymf
Beta: Kiitokset ihanalle word-ohjelmalleni. * wirn*
Muuta: Tehty lyrics wheeliin biisistä Kaija Koo – Aika jättää
A/N: Tulkitsin tämän nyt omalla tavallani ja jälki on sen näköistä. Olkaa hyvät tai huonot. Palaute olisi enemmän, kuin tervetullutta.
Lyöt minua. Lujaa. Poskeni värjäytyy punaiseksi. Sokea rakkaus sekoittuu kipuun sen juostessa pääni lävitse. ”Rakkaudesta…” hoet. ”Opi rakastamaan kultaseni..” kuiskaat sen suoraan korvaani ja kuuma hengityksesi polttaa sisintäni kuin tuli. Ja nostin joka kerta kasvoni vastaanottamaan jälleen uuden iskun. Todellista kipua ei olekaan ennen kuin olet tuntenut rakkauden. Niin sinä opetit minulle. Sanoit sen olevan oikein. Tunnen hengityksesi niskassani. Hiuksissani. Kaulalla. Tunnen suudelmat, jotka veri tekee rakkaudeksi. Punaiseksi. Punaiseksi, kuin rakkauskin. Sen lämpö vasten ihoani rauhoittaa. Paleltaa. Oloni on kuin pienellä merenneidolla. Veitset lävistämässä jalkojani jokaisella kivun askelella. Nuo veitset vain yltävät aina sydämeeni asti. Mutta kuten hänkin, valitsin tämän itse. Taas käteni liikkuvat hellästi pitkin kehoani. Painat hellin sormin kipeitä kohtia ja lämpö virtaa ruumiiseeni. Vedät hikiset hiukset pois kasvoiltani ja hymyilet rakastavasti. Tulitko kenties pelastamaan minua itseltäsi?
Missä olet sinä? Missä on kipu, rakkaus? Yksinkö tänne jäin. Opettelemaan, kuinka oikein rakastetaan. Verivalastamme jäänyt arpikin on liian syvä ollakseen rakkaudella tehty. Mutta se onkin sinun rakkauttasi. Sitä, josta yritit tehdä myös minun omaani. Mutta mikään ei ollut koskaan minun. Oli vain sinun. Laiha selkäni täplitetty mustelmilla, poskeni punattu niillä. Ja silti niitä hennoin, rakastavin sormin sivelen. Sanoit, ettei oikein ole, jos luotasi lähden. Mutta onko sekään, että sinä olit se, joka minun luotani pois meni? Mutta vielä ovat siipeni sidotut. Liian luja on solmu, jonka sinun sormesi ovat kahlitsemaan sitoneet. Ei ole kaunista rusettia, liioin kiiltävää lankaa silkkistä. Onnen huuma on paksua sumua ja en nähnytkään rajaa oikean ja väärän välillä. Vedit minut rajan väärälle puolen. Tai oikealle. Sitä en minä tiedä. Sumu sinua seurasi ja ovat kirkkaat silmäni nyt. Sanat melkein unohdettu, vaikka unissani ne minut kiinni saavatkin.
Rakkauden enkeli. Sinä. Lensit pois ja rakkauden veit. En tiennyt, että muillakin voisi olla minulle jotain annettavaa. Parempaa. Nyt toivon jonkun minut pelastavan. Solmun aukaisevan. Ja mustan taas valkeaksi tekevän. Jonkun.
Nimesi ikuisesti rintaani tatuoitu. Näkymättömästi, mutta silti niin polttavasti. Sen haluaisin minä piilottaa. Mutten voi. Jonkun muun se on tehtävä. Minua autettava. Sinä olet täydellinen. Minä täynnä vikoja. Niin sinä sanoit ja sanoit se on oikein.
Pimeässä ilman minua. Anna rakkaani minä näytän. Näytän sinulle kaiken. Kaiken, kunhan ensin opit, mitä on rakastaa.
Kai en koskaan oppinut. Koska mitään minä en nähnyt. Sinulla on nauhoja paljon. Liikaa, joilla muidenkin siivet voit yhteen liittää. Mutta se ei ole oikein. Ei. Se ei ole sitä, mitä rakkaus tarkoittaa. Mutta minä rakkauden nimen tiedän. Sitä ei voi kertoa. Ja nimi, jonka luulet tietäväsi on pelottavan väärin. Se ei ole sinun nimesi, Draco. Ei. Kuka voisi rakastaa, kun kaikki mitä ajattelee on vain oma itsensä? Opettaa sen, minkä katsoo olevan oikein. Ei opi muiden rakkautta, vaan tottelee omia lakejaan.
Mutta lentää taas minä osaan. Minä, jolle kauan sitä opetit opin yksin hetkessä liitämään. Elämä on vain hetki iäisyydessä. Viettäisinkö pienen hetkeni sinun kanssasi? Kasvoillani on kädestäsi liian monta arpea. ”Meidän veremme.” Etoo minua suonissani. Kosketuksesi muisto saa kylmät väreet selkääni pitkin juoksemaan. Lujaa. Sattuu. Sinun pirstaleiset siipesi eivät enää koskaan lennä.
Oikean ja väärän raja on selkeänä edessäni. Näen sinut kaukana puolella, joka ei ole oikea. Kännyn ja lennän yhä kauemmas puolelle rakkauden.
). 
