Post by Nymf on Aug 20, 2005 16:22:07 GMT 2
Rating: PG
Genre: Angst
Title: Enkelini maanpäällä
Betaa ei tunnetusti ole
Author, minä, Nymf.
Pairing: Ajattelin tähän H/D:tä. Harry on tämä maailman pelastava enkeli.
A/N: Kommentit ovat kaikille sallittuja, Tämä on Verililjalle, vaikkei tästä piristävä tullutkaan. Toivottavasti tuottaa jotain iloa.
Enkelini maanpäällä
Tähdet ovat rikkinäisiä tuolla mustalla taivaalla. Pisaroina mustaa vasten, niin kaukana toisistaan. Ne loistavat vain sirpaleista valoa, joka ei paranna mitään pahuutta. Kuu ei koskaan muutu sirpistä kokonaiseksi. Tuo sirppi leikkaa sydämemme tuhanteen palaan.
Nostan käteni silmieni tasalle ja katselen ohutta arpea keskellä kämmentäni. Se halkoo vakoista ihoa pienenä punertavana juovana. Minun vereni, sinun veresi….meidän veremme Muistan yhä korvissani kaikuvan hiljaisen kuiskauksesi. Sitten painoit kätesi vasten käteäni ja puristit lujaa. Minuun ei sattunut enään ja tunsin silloin lämmön kulkevan sydämeeni. Oliko tämä haava, josta sieluni valuu hiljalleen ulos? Tästäkö kaikki pahuus tunkeutuu ruumiiseeni? Sivelen arpeani pituussuuntaisesti ja vanha tuska viiltää kättäni. ”Meidän veremme..” kuiskaan hiljaa. Olivatko kyyneleeni kuolemasi jälkeen vai itsesäälistä? Ei, rakastin sinua, vaikka en sitä koskaan ehtinyt sanoakaan.
Näetkö minut nyt? Katseesi tuntuu polttavan selkääni ja silti en näe takanani ketään. Ei, älä. Älä katso minuun. Sulje silmäsi. Kukaan ei minua rakasta ja heitin sydämeni taivaalle. Valottomaksi tähdeksi loputtomaan mereen. Olen ruma. Likainen. Ei minua kannata katsoa. Ei, mene pois!
Sinun nimesi tarkoitti minulle rakkautta kauan. Mutta mitä tarkoitti rakkaus? Kuinka monta elämän mittaista ikuisuutta kuluu, ennen kuin saan taas nähdä kasvosi? Milloin minun prinssini ratsastaa luokseni ja pelastaa minut kaikelta tältä? Jaksan vain toivoen, että jossain tähtien tuolla puolen on koti minullekin. Kotini on sinun luonasi. Eksynyt unelmiin on rankka tuomio, mutta minun kohdallani se on totta.
Sinä et olisi tarvinnut sädekehää ollaksesi enkeli. Et olisi tarvinnut siipiä ollaksesi puhdas ja viaton. Miksi sinun sitten piti muuttaa taivaaseen, pois minun luotani? Mutta ethän sinä välitä. kaikuu heikko, sairas äänesi korvissani. Kyllä minä välitän. Välitän niin kovaa, että tekee kipeää. Silloinkin tuska musersi sydäntäni sanoakseni mitään.
Sinä oli minulle läheisin ihminen koko maailmassa, mutta silti sinäkin olit niin kaukana. Olisiko ollut helpompaa vain päästää irti? Olisiko se sattunut vielä lujempaa? En olisi jaksanut juosta karkuun enää yhtään kovempaa, mutta silti sinä sait minut kiinni ja suljit syliisi. Pelkäsin, koska siinä minun oli hyvä olla.
Tiedän, että tulen vielä tekemään virheitä. Suurin virheeni on kuitenkin jo tehty. En antanut itseni rakastaa. Kuka sellaista tekee? Ylös, alas, annoin sydämeni lentää. Se lensi kovin kauan, mutta putosi. Se olisi vain tarvinnut jonkun ottamaan kiinni. Mutta kuka voi rakastaa, jos ei tiedä, mitä se on? Olit vain ainoa, joka ymmärsi. Mutta onko rakkautta lähteä pois? Jättää minut yksin tänne.
Kuka antaa enkeleiden kuolla? Lensit vain kultaiseen auringon laskuun ja sitten en nähnyt sinua enää. Tajusin tärkeytesi vasta mentyäsi.
Miksen hoivannut sinua ollessasi sairas? Miksen suudellut pois kivun kyyneleitä tai ollut koskaan vierelläsi, kunnes nukahdit? Koska minä pelkään. Huuleni tärisivät liikaa painaakseni poskellesi yhtä ainoaa suudelmaa ja joka kerta sulkiessasi silmäsi pelkäsin ettet enää avaa niitä. Pelkäsin hengittääkin lähelläsi ja koskiessani sinua pelkäsin sinun menevän rikki. Enkä luottanut itseni osaavan korjata meidän särkynyttä unelmaamme.
Kun on kaunis ja puhdas niin kuin sinä, elämä on rajoitettua. Sillä lievensin tuskaani, kun en antanut sinun olla minun omani. Sinun täytyi auttaa muita, jakaa voimaasi muille. Itkitkin varmaan helmiä. Minä niin pelkäsin täydellisyyttäsi.
Halusit vain antaa elämäsi minulle, enkä uskaltanut ottaa sitä vastaan. Nyt ei ole enää mitään annettavaa. Työnsin sinut pois ja pidin sinut etäällä. Muttet lakannut yrittämästä. Miksi et? Koska sitähän rakkaus on, en vain tunnistanut sitä silloin.
Ja kaikelle tuolle tuntemalleni oli yksi nimi. Kipu. Se raastoi sydäntäni, vieraili kutsumatta päässäni. Sulkiessani silmäni näen vain kasvosi. Ne ovat tatuoituna luomieni sisäpuolelle. Mutta kultaseni, unessa olet jälleen minun.
You're the closest to heaven that I'll ever be
And I don't want the world to see me,
'Cause I don't think that they'd understand.
And everything's made to be broken,
Genre: Angst
Title: Enkelini maanpäällä
Betaa ei tunnetusti ole
Author, minä, Nymf.
Pairing: Ajattelin tähän H/D:tä. Harry on tämä maailman pelastava enkeli.
A/N: Kommentit ovat kaikille sallittuja, Tämä on Verililjalle, vaikkei tästä piristävä tullutkaan. Toivottavasti tuottaa jotain iloa.
Enkelini maanpäällä
Tähdet ovat rikkinäisiä tuolla mustalla taivaalla. Pisaroina mustaa vasten, niin kaukana toisistaan. Ne loistavat vain sirpaleista valoa, joka ei paranna mitään pahuutta. Kuu ei koskaan muutu sirpistä kokonaiseksi. Tuo sirppi leikkaa sydämemme tuhanteen palaan.
Nostan käteni silmieni tasalle ja katselen ohutta arpea keskellä kämmentäni. Se halkoo vakoista ihoa pienenä punertavana juovana. Minun vereni, sinun veresi….meidän veremme Muistan yhä korvissani kaikuvan hiljaisen kuiskauksesi. Sitten painoit kätesi vasten käteäni ja puristit lujaa. Minuun ei sattunut enään ja tunsin silloin lämmön kulkevan sydämeeni. Oliko tämä haava, josta sieluni valuu hiljalleen ulos? Tästäkö kaikki pahuus tunkeutuu ruumiiseeni? Sivelen arpeani pituussuuntaisesti ja vanha tuska viiltää kättäni. ”Meidän veremme..” kuiskaan hiljaa. Olivatko kyyneleeni kuolemasi jälkeen vai itsesäälistä? Ei, rakastin sinua, vaikka en sitä koskaan ehtinyt sanoakaan.
Näetkö minut nyt? Katseesi tuntuu polttavan selkääni ja silti en näe takanani ketään. Ei, älä. Älä katso minuun. Sulje silmäsi. Kukaan ei minua rakasta ja heitin sydämeni taivaalle. Valottomaksi tähdeksi loputtomaan mereen. Olen ruma. Likainen. Ei minua kannata katsoa. Ei, mene pois!
Sinun nimesi tarkoitti minulle rakkautta kauan. Mutta mitä tarkoitti rakkaus? Kuinka monta elämän mittaista ikuisuutta kuluu, ennen kuin saan taas nähdä kasvosi? Milloin minun prinssini ratsastaa luokseni ja pelastaa minut kaikelta tältä? Jaksan vain toivoen, että jossain tähtien tuolla puolen on koti minullekin. Kotini on sinun luonasi. Eksynyt unelmiin on rankka tuomio, mutta minun kohdallani se on totta.
Sinä et olisi tarvinnut sädekehää ollaksesi enkeli. Et olisi tarvinnut siipiä ollaksesi puhdas ja viaton. Miksi sinun sitten piti muuttaa taivaaseen, pois minun luotani? Mutta ethän sinä välitä. kaikuu heikko, sairas äänesi korvissani. Kyllä minä välitän. Välitän niin kovaa, että tekee kipeää. Silloinkin tuska musersi sydäntäni sanoakseni mitään.
Sinä oli minulle läheisin ihminen koko maailmassa, mutta silti sinäkin olit niin kaukana. Olisiko ollut helpompaa vain päästää irti? Olisiko se sattunut vielä lujempaa? En olisi jaksanut juosta karkuun enää yhtään kovempaa, mutta silti sinä sait minut kiinni ja suljit syliisi. Pelkäsin, koska siinä minun oli hyvä olla.
Tiedän, että tulen vielä tekemään virheitä. Suurin virheeni on kuitenkin jo tehty. En antanut itseni rakastaa. Kuka sellaista tekee? Ylös, alas, annoin sydämeni lentää. Se lensi kovin kauan, mutta putosi. Se olisi vain tarvinnut jonkun ottamaan kiinni. Mutta kuka voi rakastaa, jos ei tiedä, mitä se on? Olit vain ainoa, joka ymmärsi. Mutta onko rakkautta lähteä pois? Jättää minut yksin tänne.
Kuka antaa enkeleiden kuolla? Lensit vain kultaiseen auringon laskuun ja sitten en nähnyt sinua enää. Tajusin tärkeytesi vasta mentyäsi.
Miksen hoivannut sinua ollessasi sairas? Miksen suudellut pois kivun kyyneleitä tai ollut koskaan vierelläsi, kunnes nukahdit? Koska minä pelkään. Huuleni tärisivät liikaa painaakseni poskellesi yhtä ainoaa suudelmaa ja joka kerta sulkiessasi silmäsi pelkäsin ettet enää avaa niitä. Pelkäsin hengittääkin lähelläsi ja koskiessani sinua pelkäsin sinun menevän rikki. Enkä luottanut itseni osaavan korjata meidän särkynyttä unelmaamme.
Kun on kaunis ja puhdas niin kuin sinä, elämä on rajoitettua. Sillä lievensin tuskaani, kun en antanut sinun olla minun omani. Sinun täytyi auttaa muita, jakaa voimaasi muille. Itkitkin varmaan helmiä. Minä niin pelkäsin täydellisyyttäsi.
Halusit vain antaa elämäsi minulle, enkä uskaltanut ottaa sitä vastaan. Nyt ei ole enää mitään annettavaa. Työnsin sinut pois ja pidin sinut etäällä. Muttet lakannut yrittämästä. Miksi et? Koska sitähän rakkaus on, en vain tunnistanut sitä silloin.
Ja kaikelle tuolle tuntemalleni oli yksi nimi. Kipu. Se raastoi sydäntäni, vieraili kutsumatta päässäni. Sulkiessani silmäni näen vain kasvosi. Ne ovat tatuoituna luomieni sisäpuolelle. Mutta kultaseni, unessa olet jälleen minun.
You're the closest to heaven that I'll ever be
And I don't want the world to see me,
'Cause I don't think that they'd understand.
And everything's made to be broken,
*pyyhkii silmiään* Sinun enkeli-tarinasi saavat minut itkemään! Tämä oli ihana ja kaunis.. Kuvailu oli taas jumalaista ja tarina oli todella surullinen.. Ja otsikko oli ihana ^^'' Siipiä ja sädekehiä ei koskaan voi änkeä tarinoihin liikaa ;D
Hihii. Ja kaikki kaunis pitää jakaa, ei se ole niin ihanaa, jos sitä pitää itsellään. Siksihän minä tuon biisin sinulle kauan aikaa sitten lähetin. Muokkailin vähän sanoja ja se spi tuohon täydellisesti. Meidän näppiksemme on outo ja en jaksa aina tarkistaa kaikkea, niin siksi se pieni surullinen kirjain on tästä ficistä lähtenyt. Betaa en ole vielä mistään saanut. 
