Post by Dory on Jul 30, 2005 19:14:42 GMT 2
Author: Minä
Ideoija: sara-kultaseni
Ikäraja: PG tai PG-13, katsotaan nyt. ^^
Genre: Eräänlainen Siivetön-ficci. Parodiaa ja huumoria.
A/N: Kiitokset kuuluvat sara-kultaselleni, jonka takia minä tätä kirjoitan. Ideana on siis se, että me lähdemme saran kanssa Venetsiaan seikkailemaan. Ou jee. Ja tästä tarinasta tulee suurmenestys ja siitä tehdään elokuva ja meidät palkataan siihen elokuvaan ja pääsemme OIKEASTI sinne Venetsiaan. Nerokasta.
Pahoitteluni Frickeonille, jota lainasin ilman lupaa. O.o
Enjoy, if you can.
Ai joo, tätä ei ole betattu ja tämä on kirjoitettu tunnissa.
Osa 1 - Heräämisiä ja pakkaushuolia
Oli kaunis kesäinen aamu, kun Dory kömpi ulos dorynkopistaan ja loikki herättämään ystäväänsä saraa. sara nukkui omassa nurkassaan, joka oli täynnä kaikenlaista roinaa. Dorylla oli täysi työ luovia tiensä unissaan tuhisevan saran luo, mutta urheasti ponnistellen hän onnistui tehtävässään ja pian hän jo tökki saraa kylkeen löytämällään tikulla.
”sara, herää... Tänään on se päivä”, Dory kuiskutteli saran korvaan.
sara käänsi kylkeään ja mutisi jotain liian aikaisesta kellonajasta. Dory risti käsivartensa miettien samalla kiivaasti. Mikä saisi saran nousemaan? Kauan ei hänen tarvinnut asiaa pohtia. Leveästi hymyillen hän koikkelehti tavarameren läpi jääkaapille. Sieltä hän kaivoi suklaalevyn. Se sattui olemaan minttusuklaata, saran herkkua. Itsekseen ilkeästi hihitellen Dory aloitti matkansa takaisin vielä sikeästi uinuvan saran luo.
Matkan varrella hän astui kolme kertaa karkkipaperien päälle, melkein liukastui vesimelonin siemeniin ja kompastui kerran television johtoihin. (saralla näes oli nurkassaan kolme telkkaria, sen varalta että ”päätelkkari” sattuisi menemään rikki. Elämä ilman televisiota ja Conania olisi ollut saralle yhtä kidutusta.) Mutta kuten aina, Dory pääsi perille ja aloitti vaativan urakkansa. Hän avasi suklaalevyn kääreet ja työnsi sitten levyn melkein kiinni saran nenään.
”sara, minulla on tässä suklaata... Minttusuklaata. Sinun suosikkiasi. Heräisit nyt.”
Kauan ei hänen tarvinnut maanitella, kun sara jo aukaisi silmänsä ja venytteli. ”Dory, kello ei ole vielä mitään. Miksi sinä herätit minut näin aikaisin?”
Dory väläytti jokseenkin seonneelta näyttävän virnistyksen. ”sara-kultaseni, oletko unohtanut mikä päivä tänään on?”
sara rypisti otsaansa. ”Lauantai?”
”Ei, pöhelö, tänään me lähdemme Venetsiaan!” Dory huusi riemastuneena ja olisi esittänyt pienen voitontanssinkin, ellei olisi sotkeentunut saran päiväpeittoon ja mätkähtänyt maahan.
saran kasvoille levisi myöskin leveä hymy, melkein kopio Doryn virneestä, mutta hetken kuluttua se vaihtui ovelaan ilmeeseen. ”Mutta, tänään on silti lauantai, eikö vain?”
Dory yritti päästä irti päiväpeitosta, samalla kun vastasi: ”No, onhan tänään lauantai.”
”Joten minä olin oikeassa!” sara hihkaisi iloisena.
”Okei, okei. Olit oikeassa. Tyytyväinen?”
”Todellakin.”
Dory mulkaisi saraa, mutta ei jaksanut näytellä vihaista kovin kauan. Hän sai vihdoin jalkansa irti päiväpeitosta ja nousi seisomaan. ”Kai sinä pakkasit eilen illalla?”
sara kurkisti sänkynsä alle ja veti sieltä kaksi matkalaukkua. Ylpeänä hän heilautti ne sängylleen. ”Pakkasin minä.”
Dory kurkisti toiseen laukkuun. ”Mutta tämähän on täynnä ruokaa! sara, kyllä Venetsiassa on ruokaa, ihan niin kuin täälläkin. Et sinä tarvitse tätä kaikkea.”
sara hymyili hiukan nolona. ”No, ajattelin ottaa vähän matkaevästä...”
Dory pudisteli päätään. ”Hassu tyttö sinä olet, siitä se johtuu. Minä menen herättämään Frickeonin, sinä voit tehdä aamupalaa. Et pärjää koko päivää pelkän suklaalevyn voimalla.” Puhuessaan hän nyökkäsi kohti puoliksi syötyä levyä, jota sara silläkin hetkellä nakersi tyytyväisenä.
Huokaisten Dory lähti kohti toista nurkkaa, jossa Frickeon, heidän huoltajansa tyytyväisenä kuorsasi. Kuvaannollisesti tietenkin, koska Frickeonhan ei koskaan oikeasti kuorsaa. Tämä nurkka ei ollut samanlainen kaaos kuin saran nurkka, mutta sielläkin oli melkoisesti tavaraa. Ne vain sattuivat olemaan paremmassa järjestyksessä.
”Täti, nouse ylös! Minä ja sara lähdemme tänään!” Dory hihkaisi aivan Frickeonin korvan juuressa, ja sai palkakseen mäiskäisyn tyynystä. Frickeonilla kun oli monta tyynyä sängyssään.
”Täti! Nyt! Heti!” Dory kohotti ääntään joka sanalla ja viimein Frickeon suostui avaamaan silmänsä.
”Joo joo, Doryseni. Nousen ihan kohta.”
Dory heitti epäilevän katseen Frickeoniin, joka kaivautui syvemmälle peittoihinsa. Kuitenkin, varsin tyytyväisenä itseensä koska oli saanut aikaan edes jonkinmoisen reaktion, hän hyppelehtii siihen osaan Kotia, joka toimitti keittiön virkaa. sara istui pöydän ääressä ja mutusti suklaamuroja samalla kun kelasi Conan-kasettiaan alkuun. Dory vilkaisi suklaamuroja, jotka lilluivat kaakaon värisessä maidossa ja päätti, ettei todellakaan voisi sillä hetkellä syödä mitään kovin täyttävää. Häntä jännitti aivan liikaa. Sen sijaan hän otti jääkaapista pari vesimelonin palaa ja alkoi järsiä niitä. Sivusilmällä hän vilkuili Frickeonin nurkan suuntaa. Siellä näytti tapahtuvan jonkinlaista liikettä. Hyvä, ehkä se täti nousisi kerrankin ajoissa, Dory ajatteli ja kääntyi sitten seuraamaan Conania, jonka sara oli saanut kelattua alkuun.
***
Puolen tunnin kuluttua sekä sara että Dory olivat täysissä pukeissa ja valmiina lähtöön matkalaukkuineen päivineen. sara oli suostunut tyhjentämään toisen matkalaukkunsa (sen, jossa oli ruokaa) ja näin molemmilla oli yhden matkalaukun lisäksi reput, joissa olivat kaikki välttämättömimmät matkatavarat. He olivat kuulleet kauhutarinoita matkalaukkujen katoamistempuista ja olivat sen takia päätyneet tällaiseen järjestelyyn.
Frickeon niisti Doryn tarjoamaan nenäliinaan ja halasi molempia vielä kerran. ”Minun lemmikkini lähtevät maailmalle. Kai te varmasti pärjäätte? Onko teillä hammasharjat mukana? Ja passit?”
”On meillä, minä tarkistin”, sara sanoi ja yritti Doryn huomaamatta tunkea reppuunsa riisimuropakettia. Dory kuitenkin huomasi sen ja esti saran aikeet.
Frickeon pyyhki toisella kädellä kyyneleitä ja tarkisti vielä kerran, että sara oli ottanut Conan-dvd:nsä mukaan. sara vakuutti, että kaikki tarpeellinen oli mukana.
”No, se on kai sitten näkemiin nyt”, Frickeon sopersi.
Dory niiskaisi, mutta yritti heidän kaikkien kolmen tähden näyttää iloiselta. ”Höpsö täti. Kyllä me pärjätään saran kanssa. Me ollaan jo isoja lemmikkejä.”
”Meidän pitää mennä, bussi lentoasemalle lähtee kohta”, sara huomautti ja vilkaisi kelloaan. ”Me soitetaan, kun ollaan perillä.”
”Arrivederci”, Dory huikkasi vielä ennen lähtöä puutteellisilla italian taidoillaan ja vilkutti Frickeonille.
Lemmikit olivat lähteneet matkaan.
Ideoija: sara-kultaseni
Ikäraja: PG tai PG-13, katsotaan nyt. ^^
Genre: Eräänlainen Siivetön-ficci. Parodiaa ja huumoria.
A/N: Kiitokset kuuluvat sara-kultaselleni, jonka takia minä tätä kirjoitan. Ideana on siis se, että me lähdemme saran kanssa Venetsiaan seikkailemaan. Ou jee. Ja tästä tarinasta tulee suurmenestys ja siitä tehdään elokuva ja meidät palkataan siihen elokuvaan ja pääsemme OIKEASTI sinne Venetsiaan. Nerokasta.
Pahoitteluni Frickeonille, jota lainasin ilman lupaa. O.o
Enjoy, if you can.
Ai joo, tätä ei ole betattu ja tämä on kirjoitettu tunnissa.
Osa 1 - Heräämisiä ja pakkaushuolia
Oli kaunis kesäinen aamu, kun Dory kömpi ulos dorynkopistaan ja loikki herättämään ystäväänsä saraa. sara nukkui omassa nurkassaan, joka oli täynnä kaikenlaista roinaa. Dorylla oli täysi työ luovia tiensä unissaan tuhisevan saran luo, mutta urheasti ponnistellen hän onnistui tehtävässään ja pian hän jo tökki saraa kylkeen löytämällään tikulla.
”sara, herää... Tänään on se päivä”, Dory kuiskutteli saran korvaan.
sara käänsi kylkeään ja mutisi jotain liian aikaisesta kellonajasta. Dory risti käsivartensa miettien samalla kiivaasti. Mikä saisi saran nousemaan? Kauan ei hänen tarvinnut asiaa pohtia. Leveästi hymyillen hän koikkelehti tavarameren läpi jääkaapille. Sieltä hän kaivoi suklaalevyn. Se sattui olemaan minttusuklaata, saran herkkua. Itsekseen ilkeästi hihitellen Dory aloitti matkansa takaisin vielä sikeästi uinuvan saran luo.
Matkan varrella hän astui kolme kertaa karkkipaperien päälle, melkein liukastui vesimelonin siemeniin ja kompastui kerran television johtoihin. (saralla näes oli nurkassaan kolme telkkaria, sen varalta että ”päätelkkari” sattuisi menemään rikki. Elämä ilman televisiota ja Conania olisi ollut saralle yhtä kidutusta.) Mutta kuten aina, Dory pääsi perille ja aloitti vaativan urakkansa. Hän avasi suklaalevyn kääreet ja työnsi sitten levyn melkein kiinni saran nenään.
”sara, minulla on tässä suklaata... Minttusuklaata. Sinun suosikkiasi. Heräisit nyt.”
Kauan ei hänen tarvinnut maanitella, kun sara jo aukaisi silmänsä ja venytteli. ”Dory, kello ei ole vielä mitään. Miksi sinä herätit minut näin aikaisin?”
Dory väläytti jokseenkin seonneelta näyttävän virnistyksen. ”sara-kultaseni, oletko unohtanut mikä päivä tänään on?”
sara rypisti otsaansa. ”Lauantai?”
”Ei, pöhelö, tänään me lähdemme Venetsiaan!” Dory huusi riemastuneena ja olisi esittänyt pienen voitontanssinkin, ellei olisi sotkeentunut saran päiväpeittoon ja mätkähtänyt maahan.
saran kasvoille levisi myöskin leveä hymy, melkein kopio Doryn virneestä, mutta hetken kuluttua se vaihtui ovelaan ilmeeseen. ”Mutta, tänään on silti lauantai, eikö vain?”
Dory yritti päästä irti päiväpeitosta, samalla kun vastasi: ”No, onhan tänään lauantai.”
”Joten minä olin oikeassa!” sara hihkaisi iloisena.
”Okei, okei. Olit oikeassa. Tyytyväinen?”
”Todellakin.”
Dory mulkaisi saraa, mutta ei jaksanut näytellä vihaista kovin kauan. Hän sai vihdoin jalkansa irti päiväpeitosta ja nousi seisomaan. ”Kai sinä pakkasit eilen illalla?”
sara kurkisti sänkynsä alle ja veti sieltä kaksi matkalaukkua. Ylpeänä hän heilautti ne sängylleen. ”Pakkasin minä.”
Dory kurkisti toiseen laukkuun. ”Mutta tämähän on täynnä ruokaa! sara, kyllä Venetsiassa on ruokaa, ihan niin kuin täälläkin. Et sinä tarvitse tätä kaikkea.”
sara hymyili hiukan nolona. ”No, ajattelin ottaa vähän matkaevästä...”
Dory pudisteli päätään. ”Hassu tyttö sinä olet, siitä se johtuu. Minä menen herättämään Frickeonin, sinä voit tehdä aamupalaa. Et pärjää koko päivää pelkän suklaalevyn voimalla.” Puhuessaan hän nyökkäsi kohti puoliksi syötyä levyä, jota sara silläkin hetkellä nakersi tyytyväisenä.
Huokaisten Dory lähti kohti toista nurkkaa, jossa Frickeon, heidän huoltajansa tyytyväisenä kuorsasi. Kuvaannollisesti tietenkin, koska Frickeonhan ei koskaan oikeasti kuorsaa. Tämä nurkka ei ollut samanlainen kaaos kuin saran nurkka, mutta sielläkin oli melkoisesti tavaraa. Ne vain sattuivat olemaan paremmassa järjestyksessä.
”Täti, nouse ylös! Minä ja sara lähdemme tänään!” Dory hihkaisi aivan Frickeonin korvan juuressa, ja sai palkakseen mäiskäisyn tyynystä. Frickeonilla kun oli monta tyynyä sängyssään.
”Täti! Nyt! Heti!” Dory kohotti ääntään joka sanalla ja viimein Frickeon suostui avaamaan silmänsä.
”Joo joo, Doryseni. Nousen ihan kohta.”
Dory heitti epäilevän katseen Frickeoniin, joka kaivautui syvemmälle peittoihinsa. Kuitenkin, varsin tyytyväisenä itseensä koska oli saanut aikaan edes jonkinmoisen reaktion, hän hyppelehtii siihen osaan Kotia, joka toimitti keittiön virkaa. sara istui pöydän ääressä ja mutusti suklaamuroja samalla kun kelasi Conan-kasettiaan alkuun. Dory vilkaisi suklaamuroja, jotka lilluivat kaakaon värisessä maidossa ja päätti, ettei todellakaan voisi sillä hetkellä syödä mitään kovin täyttävää. Häntä jännitti aivan liikaa. Sen sijaan hän otti jääkaapista pari vesimelonin palaa ja alkoi järsiä niitä. Sivusilmällä hän vilkuili Frickeonin nurkan suuntaa. Siellä näytti tapahtuvan jonkinlaista liikettä. Hyvä, ehkä se täti nousisi kerrankin ajoissa, Dory ajatteli ja kääntyi sitten seuraamaan Conania, jonka sara oli saanut kelattua alkuun.
***
Puolen tunnin kuluttua sekä sara että Dory olivat täysissä pukeissa ja valmiina lähtöön matkalaukkuineen päivineen. sara oli suostunut tyhjentämään toisen matkalaukkunsa (sen, jossa oli ruokaa) ja näin molemmilla oli yhden matkalaukun lisäksi reput, joissa olivat kaikki välttämättömimmät matkatavarat. He olivat kuulleet kauhutarinoita matkalaukkujen katoamistempuista ja olivat sen takia päätyneet tällaiseen järjestelyyn.
Frickeon niisti Doryn tarjoamaan nenäliinaan ja halasi molempia vielä kerran. ”Minun lemmikkini lähtevät maailmalle. Kai te varmasti pärjäätte? Onko teillä hammasharjat mukana? Ja passit?”
”On meillä, minä tarkistin”, sara sanoi ja yritti Doryn huomaamatta tunkea reppuunsa riisimuropakettia. Dory kuitenkin huomasi sen ja esti saran aikeet.
Frickeon pyyhki toisella kädellä kyyneleitä ja tarkisti vielä kerran, että sara oli ottanut Conan-dvd:nsä mukaan. sara vakuutti, että kaikki tarpeellinen oli mukana.
”No, se on kai sitten näkemiin nyt”, Frickeon sopersi.
Dory niiskaisi, mutta yritti heidän kaikkien kolmen tähden näyttää iloiselta. ”Höpsö täti. Kyllä me pärjätään saran kanssa. Me ollaan jo isoja lemmikkejä.”
”Meidän pitää mennä, bussi lentoasemalle lähtee kohta”, sara huomautti ja vilkaisi kelloaan. ”Me soitetaan, kun ollaan perillä.”
”Arrivederci”, Dory huikkasi vielä ennen lähtöä puutteellisilla italian taidoillaan ja vilkutti Frickeonille.
Lemmikit olivat lähteneet matkaan.