Post by Nymf on Jul 30, 2005 20:43:12 GMT 2
Rating: PG. Riittänee?
Author, minä tietenkin
Warnings: HBP - spoiler!
Pairing: Harry/Mary Sue. [Eleanor]
Biisi: Megan McCauley: Wonder
Beta:a ei ole tälläkään. Toivottavasti ei ole virheitä.
A/N: Kirjoitin hetken inspiksestä tällaisen. Palautetta toivoisin? Kursivoidut on muistoja tai unia. Tai sanoja.
The stars are all broken
Harryn silmät vierastivat sitä uutta ja kirkasta onnen valoa, jonka hän salaa päästi hiljalleen elämäänsä. En minä voi, sen täytyy loppua. Lähden huomenna. hän sanoo itselleen viidettä kertaa, mutta tällä kertaa hän tietää tarkoittavansa sitä todella. Yksi viilto lisää sydämeen ei satu enää. Kipuun tottuu, kun sitä kestää tarpeeksi ei tunne enää.
Harry kävelee kukkivalla niityllä. Perhoset lentelevät hänen ympärillään. Hän näkee tummanpunaisen pään hypähtelemässä leinikkien joukossa. Tytöllä on päällään vaaleansininen hellemekko ja leirihattu. Varpaat hän on jättänyt paljaaksi, mutta kulkee silti sulavasti kukkien vieritse. Harryn sydän jättää kaksi lyöntiä väliin. ”Äiti..” hän kuiskaa.
Tyttö ei kuitenkaan ollut hänen äitinsä. Lily oli mennyt pois jo aikaa sitten. Hänen sielunsa säilyisi enää Harryn sydämessä ja poika tiesi sen. Nainen oli kuitenkin yhtä kaunis, kuin Lily. Kauniimpi. Katsellessaan Eleanoria Harry tajusi katselevansa kauneinta koskaan näkemäänsä tyttöä. Eleanor oli käynyt Beauxbatonsin, muttei ollut leuhka, kuten muut sen koulun käyneet, jotka Harry tunsi. Hän oli muuttanut Godricin notkoon auttaakseen vanhaa isoäitiä. Harryn teki pahaa, koska tiesi tytön sydämen olevan puhdas ja vilpitön. Tytön punaiset hiukset ulottuivat vyötäisille. Ja tällä hetkellä ne ovat minun vyötäisteni päällä ja tytön pää nojaa rintaani. Harry muistutti itseään. Tyttö nauroi Harryn ihmeelliselle ilmeelle ja Harry tunsi omantunnon piston jälleen sisällään. Tytön ääni oli kuin feeniksin laulua hänen korvilleen. Mutta joka kerta tytön tehdessä jotain suloista, Harry pystyi tuntemaan vain tuskaa ja syyllisyyttä. Hän tunsi itsensä murhaajaksi, vaikkei Eleanor ollut satuttanut itseään ollenkaan. Häntä tulisi vahingoittamaan vain Harry
Viime viikot tuntuivat ihanalta unelta oikean elämän kamaluuden keskellä. Harrylla ei ollut voimaa tarpeeksi avatakseen silmiänsä siitä unesta. Hän pelkäsi särkyneen sydämensä teräviä sirpaleita. Sen ajatuksen hiipiessä mieleen hän tunsi voimakkaan inhon pistoksen itseään kohtaan. Hän ei vain halunnut satuttaa enkeliään. Särkyneet siivet eivät lennä. Mutta ne voi korjata. Pois otetut siivet eivät koskaan tule nostamaan ketään ilmaan. hän mietti jälleen. Hän viiltäisi tytön sydäntä lähtisi taikka jäisi. Suru ja ikävä on parempaa, kuin kuolema. Harry antoi totuuden luikerrella mieleensä. Hän otti kahdella sormella kiinni Eleanorin kalpeasta leuasta ja suuteli tätä lohtua saadakseen. Tämä oli hyvästien alkua. Hänen pitäisi muistaa se.
I'm with you there's nothing I'd rather do
Than be right there
Eleanor makaa selällään niityllä ja pyörittelee päivänkakkaraa sormissaan. Harry makaa hänen vieressään ja tulkitsee taivaalla hiljaa liikkuvien pilvien muotoa. ”Tuo tuolla on samanmuotoinen, kuin sinun huulesi.” Hän sanoo ja virnistää. ”Ja näyttää yhtä pehmeältä.” Harry kuiskaa käheästi tytön korvaansa ja suutelee sitten tytön huulia kauemmin, kuin koskaan.
Kaunis kesä kylmenee syksyksi ja Harry tietää aikansa tulleen. Eleanor tulkitsee ilmeen oikein, pukee viittansa ja avaa oven paljastaen ulkona puhaltavan tuulen ja lentelevät lehdet.
He kävelevät alas mäkeä omalle tammelleen sormet luotuna toisen sormien lomaan. Kaksi onnetonta haamua käsi kädessä pimenevässä myöhäiskesän illassa. Tuuli pyörittelee tytön hiuksia ympäriinsä saaden ne näyttämään liekehtivältä tulimereltä kaikessa punaisuudessaan. Heidän katseensa ovat maahan luodut ja kummankaan huulilta ei karkaa sanaakaan. On aivan hiljaista. Tuulikin pysyy hiljaa. Se luultavasti olettaa sen olevan kohteliasta. Hiljaisuus ei ole painostava. Molemmat ovat syvällä ajatustensa meressä. Tyttö sulkee silmänsä monta kertaa pitkäksi aikaa, kuin toivoen olevansa vain painajaisessa. Hän näyttää hiukan pettyneeltä joka kerta avatessaan uudelleen silmänsä ja huomatessaan tuon kaiken olevan totta.
”Hänen sauvansa tuhon jälki näkyy kipeänä arpena jokaisen sydämessä. Hänen silmänsä ovat nähneet liian kauan ja liian monta kuolemaan. Minä varmistan, että hän sulkee ne ikuisesti. ” Harry sanoo hiljaa katsoen maahan. Tyttö puristaa pojan rintaansa vasten ja painaa päänsä tämän olkapäälle hakien lämpöä kenties viimeistä kertaa. Tyttö sulkee silmänsä ja pidättää henkeään, yrittää riistää palan pojan sielua matkalleen turvaksi. Ironista kyllä, poika uhraa itsensä juuri sielunsirpaleiden vuoksi. Kyyneleitä valuu pojan kaulukseen, niskaan ja hiusten sekaan. Eleanorin kädet eksyvät Harryn hiuksiin ja sulkeutuvat nyrkkiin puristaen lujaa. Heidän viimeiseen suudelmaansa sekoittuu kyyneliä ja paljon epätoivoa. Huulet haparoivat itkun seurauksena. Silmät katsovat syvälle toisen silmiin. Ruskeat ja vihreät. Molemmat täynnä kyyneliä. Kumpikaan ei sano sanaakaan. Tästä on puhuttu jo liian monta kertaa ja suru tukahduttaa keuhkot saaden äänen mahdottomaksi. Harry kääntyy ja kävelee hitaasti tammen ympärillä häilyvään sumuun. Hän katoaa kesken askeleen.
Somehow you just seem to shine
When loving means breaking and saying goodbye
And I can't help but wonder what it is you do
You help heal the pain, and the thoughts of the truth
You're a question to the universe, a wonder to the world
Eleanor lysähtää maahan ja hänen selkänsä kohoilee nopeaa itkun mukana. Kyyneleet valuvat nurmelle, eikä tyttö jaksa enää uskoa parempaan huomiseen. Kaikki on kylmää.
Harry kävelee tammen takaa ja virnistää auringon osuessa hänen kasvoilleen. Eleanorin pitkät, punaiset hiukset auki ja lainehtivat lämpimässä kesätuulessa. Hänkin hymyilee ja hänen silmänsä tuikkivat, kuin taivaan kirkkain tähti. Hän juoksee läpi niityn, heinät kutittavat hänen paljaita varpaitaan. Kaikki on tuttua ja rakasta. Harry sulkee hänet syliinsä, nostaa ilmaan ja pyörittää ympäri. Hän painaa suudelmia Eleanorin hiuksiin, kaulalle ja huulille.
Pimeässä huoneessa Eleanor herää yksin ja surullisena. Hän painaa tyynyn rintaansa vasten ja kyyneleet valuvat jälleen pitkin hänen poskiaan. Tukahdutetut henkäykset ovat ainoita ääniä.
Come and wipe all my tears
Come and wipe all my tears
Hän sytyttää kynttilän ja sen liekki lepattaa, kuin vaistoten jonkun läsnäolon. Tyttö hymyilee ja kuiskaa sanansa pimeälle taivaalle.
Author, minä tietenkin
Warnings: HBP - spoiler!
Pairing: Harry/Mary Sue. [Eleanor]
Biisi: Megan McCauley: Wonder
Beta:a ei ole tälläkään. Toivottavasti ei ole virheitä.
A/N: Kirjoitin hetken inspiksestä tällaisen. Palautetta toivoisin? Kursivoidut on muistoja tai unia. Tai sanoja.
The stars are all broken
Harryn silmät vierastivat sitä uutta ja kirkasta onnen valoa, jonka hän salaa päästi hiljalleen elämäänsä. En minä voi, sen täytyy loppua. Lähden huomenna. hän sanoo itselleen viidettä kertaa, mutta tällä kertaa hän tietää tarkoittavansa sitä todella. Yksi viilto lisää sydämeen ei satu enää. Kipuun tottuu, kun sitä kestää tarpeeksi ei tunne enää.
Harry kävelee kukkivalla niityllä. Perhoset lentelevät hänen ympärillään. Hän näkee tummanpunaisen pään hypähtelemässä leinikkien joukossa. Tytöllä on päällään vaaleansininen hellemekko ja leirihattu. Varpaat hän on jättänyt paljaaksi, mutta kulkee silti sulavasti kukkien vieritse. Harryn sydän jättää kaksi lyöntiä väliin. ”Äiti..” hän kuiskaa.
Tyttö ei kuitenkaan ollut hänen äitinsä. Lily oli mennyt pois jo aikaa sitten. Hänen sielunsa säilyisi enää Harryn sydämessä ja poika tiesi sen. Nainen oli kuitenkin yhtä kaunis, kuin Lily. Kauniimpi. Katsellessaan Eleanoria Harry tajusi katselevansa kauneinta koskaan näkemäänsä tyttöä. Eleanor oli käynyt Beauxbatonsin, muttei ollut leuhka, kuten muut sen koulun käyneet, jotka Harry tunsi. Hän oli muuttanut Godricin notkoon auttaakseen vanhaa isoäitiä. Harryn teki pahaa, koska tiesi tytön sydämen olevan puhdas ja vilpitön. Tytön punaiset hiukset ulottuivat vyötäisille. Ja tällä hetkellä ne ovat minun vyötäisteni päällä ja tytön pää nojaa rintaani. Harry muistutti itseään. Tyttö nauroi Harryn ihmeelliselle ilmeelle ja Harry tunsi omantunnon piston jälleen sisällään. Tytön ääni oli kuin feeniksin laulua hänen korvilleen. Mutta joka kerta tytön tehdessä jotain suloista, Harry pystyi tuntemaan vain tuskaa ja syyllisyyttä. Hän tunsi itsensä murhaajaksi, vaikkei Eleanor ollut satuttanut itseään ollenkaan. Häntä tulisi vahingoittamaan vain Harry
Viime viikot tuntuivat ihanalta unelta oikean elämän kamaluuden keskellä. Harrylla ei ollut voimaa tarpeeksi avatakseen silmiänsä siitä unesta. Hän pelkäsi särkyneen sydämensä teräviä sirpaleita. Sen ajatuksen hiipiessä mieleen hän tunsi voimakkaan inhon pistoksen itseään kohtaan. Hän ei vain halunnut satuttaa enkeliään. Särkyneet siivet eivät lennä. Mutta ne voi korjata. Pois otetut siivet eivät koskaan tule nostamaan ketään ilmaan. hän mietti jälleen. Hän viiltäisi tytön sydäntä lähtisi taikka jäisi. Suru ja ikävä on parempaa, kuin kuolema. Harry antoi totuuden luikerrella mieleensä. Hän otti kahdella sormella kiinni Eleanorin kalpeasta leuasta ja suuteli tätä lohtua saadakseen. Tämä oli hyvästien alkua. Hänen pitäisi muistaa se.
I'm with you there's nothing I'd rather do
Than be right there
Eleanor makaa selällään niityllä ja pyörittelee päivänkakkaraa sormissaan. Harry makaa hänen vieressään ja tulkitsee taivaalla hiljaa liikkuvien pilvien muotoa. ”Tuo tuolla on samanmuotoinen, kuin sinun huulesi.” Hän sanoo ja virnistää. ”Ja näyttää yhtä pehmeältä.” Harry kuiskaa käheästi tytön korvaansa ja suutelee sitten tytön huulia kauemmin, kuin koskaan.
Kaunis kesä kylmenee syksyksi ja Harry tietää aikansa tulleen. Eleanor tulkitsee ilmeen oikein, pukee viittansa ja avaa oven paljastaen ulkona puhaltavan tuulen ja lentelevät lehdet.
He kävelevät alas mäkeä omalle tammelleen sormet luotuna toisen sormien lomaan. Kaksi onnetonta haamua käsi kädessä pimenevässä myöhäiskesän illassa. Tuuli pyörittelee tytön hiuksia ympäriinsä saaden ne näyttämään liekehtivältä tulimereltä kaikessa punaisuudessaan. Heidän katseensa ovat maahan luodut ja kummankaan huulilta ei karkaa sanaakaan. On aivan hiljaista. Tuulikin pysyy hiljaa. Se luultavasti olettaa sen olevan kohteliasta. Hiljaisuus ei ole painostava. Molemmat ovat syvällä ajatustensa meressä. Tyttö sulkee silmänsä monta kertaa pitkäksi aikaa, kuin toivoen olevansa vain painajaisessa. Hän näyttää hiukan pettyneeltä joka kerta avatessaan uudelleen silmänsä ja huomatessaan tuon kaiken olevan totta.
”Hänen sauvansa tuhon jälki näkyy kipeänä arpena jokaisen sydämessä. Hänen silmänsä ovat nähneet liian kauan ja liian monta kuolemaan. Minä varmistan, että hän sulkee ne ikuisesti. ” Harry sanoo hiljaa katsoen maahan. Tyttö puristaa pojan rintaansa vasten ja painaa päänsä tämän olkapäälle hakien lämpöä kenties viimeistä kertaa. Tyttö sulkee silmänsä ja pidättää henkeään, yrittää riistää palan pojan sielua matkalleen turvaksi. Ironista kyllä, poika uhraa itsensä juuri sielunsirpaleiden vuoksi. Kyyneleitä valuu pojan kaulukseen, niskaan ja hiusten sekaan. Eleanorin kädet eksyvät Harryn hiuksiin ja sulkeutuvat nyrkkiin puristaen lujaa. Heidän viimeiseen suudelmaansa sekoittuu kyyneliä ja paljon epätoivoa. Huulet haparoivat itkun seurauksena. Silmät katsovat syvälle toisen silmiin. Ruskeat ja vihreät. Molemmat täynnä kyyneliä. Kumpikaan ei sano sanaakaan. Tästä on puhuttu jo liian monta kertaa ja suru tukahduttaa keuhkot saaden äänen mahdottomaksi. Harry kääntyy ja kävelee hitaasti tammen ympärillä häilyvään sumuun. Hän katoaa kesken askeleen.
Somehow you just seem to shine
When loving means breaking and saying goodbye
And I can't help but wonder what it is you do
You help heal the pain, and the thoughts of the truth
You're a question to the universe, a wonder to the world
Eleanor lysähtää maahan ja hänen selkänsä kohoilee nopeaa itkun mukana. Kyyneleet valuvat nurmelle, eikä tyttö jaksa enää uskoa parempaan huomiseen. Kaikki on kylmää.
Harry kävelee tammen takaa ja virnistää auringon osuessa hänen kasvoilleen. Eleanorin pitkät, punaiset hiukset auki ja lainehtivat lämpimässä kesätuulessa. Hänkin hymyilee ja hänen silmänsä tuikkivat, kuin taivaan kirkkain tähti. Hän juoksee läpi niityn, heinät kutittavat hänen paljaita varpaitaan. Kaikki on tuttua ja rakasta. Harry sulkee hänet syliinsä, nostaa ilmaan ja pyörittää ympäri. Hän painaa suudelmia Eleanorin hiuksiin, kaulalle ja huulille.
Pimeässä huoneessa Eleanor herää yksin ja surullisena. Hän painaa tyynyn rintaansa vasten ja kyyneleet valuvat jälleen pitkin hänen poskiaan. Tukahdutetut henkäykset ovat ainoita ääniä.
Come and wipe all my tears
Come and wipe all my tears
Hän sytyttää kynttilän ja sen liekki lepattaa, kuin vaistoten jonkun läsnäolon. Tyttö hymyilee ja kuiskaa sanansa pimeälle taivaalle.
En kyllä sitten tiedä miksi. Puolesta välistä alespäin minä pääsin tunnelmaan mukaan. Ja loppu oli aivan ihana. Kaunista tekstiä. En minä ainakaan virheitä huomannut. Ei sillä, että edes olisin mitenkään etsinyt..
