Post by Nymf on Jul 21, 2005 11:02:37 GMT 2
Rating: PG-13 lienee sopiva
Pairing: Draco/Ron
Betaa ei ole tälläkään ja jälki saattaa olla sen näköistä.
Genre: Hiukan angstahtava
A/N: Ei mitenkään parasta tekstiäni, vanhaa materiaalia, mutta ajattelin laittaa tänne. Ja erittäin lyhyt.
Valo vie hengen multa
Kuljetan sormeani vasten paljasta rintaasi. Näen, kuinka se aiheuttaa väreitä selkääsi. Katsot minuun silmiäsi räpäyttämättä, kuin kysyen syytä yhtäkkiseen läheisyyden kaipuuseeni. Niiden harmaus lähettää kipinöitä, jotka yltävät aina sydämeeni asti. Se polttaa, tekee kipeää. Mutta samalla se on ihanin tunne, jota olen koskaan kokenut. Kosketukseni alkaa etoa sinua ja käännät minulle selkäsi. Kuun valo tunkeutuu sisään avoimesta ikkunasta. Se kurkistelee katonrajasta aivan kuin tietäen heidän tekevän jotain väärää ja rikollista. Sen harmaus on esimakua tulevasta aamusta. Silloin kaikki on taas toisin. Silloin pakenet taas rakkautta. Katsot kaikkialle, paitsi silmiini. Silloin hymysi on taas suunnattu jollekkin toiselle. Jollekkin toiselle, jolle hymyileminen on turvallista.
Aamulla kosketus on kiellettyä. Hymyt ovat teeskenneltyjä ja varastettuja. Lämmin ihosi on muuttunut kylmäksi. Niin kylmäksi, että se saa minut värisemään. Illalla saan taas luvan suudella pois tuskasi. Hyväilen kireyden kehostasi. Punon sormeni sormiesi lomaan yhdistäen sielumme pieneksi hetkeksi.
Silloin katsomme jälleen kuuta sylikkäin. Tähtien varastamaa taivasta, joka on aamulla taas täynnä tyhjyyttään. Sinä pelkäät vihaisia kuiskauksia, joita eittämättä syntyisi, jos muut tietäisivät. Olet aina hakenut hyväksyntää ja sanot vain, että riittää, kun saat sitä minulta. Vakuutat myös, ettei muilla ole väliä. Sinetöit sanasi suudelmalla ja joka kerta minä uskon sinua.
Painan hiukseni vasten poskeasi. Ne näyttävät tultakin punaisemmilta kalpean ihosi rinnalla. En voi vastustaa kiusausta, vaan juoksutan sormiani aina uudestaan läpi sinun silkkisten hiustesi. Toivon niin usein omaavani samanlaiset.
Olet kaunis. Ja vaikka tiedät sen itsekin hymyilet vain ihanaa hymyäsi joka kerta, kun kerron sinulle sen. Kun katselet minua silmäsi aiheuttaa lämpimiä aaltoja kehoni läpi.
Se repii sydäntäni rikki, kun päivällä katseesi on taas muuttunut jäätäväksi. Etsin aina olemuksestasi jotain anteeksipyytävää. Mutta naamiosi on rikkoutumaton.
Joskus mietin, ovatko öiset kohtaamisemme vain ihanaa unta. Epätodellista kuvitelmaa. Yksinäisen mieleni tuotosta. Sadat vaihtoehdot risteilevät päässäni saaden minut hulluksi. Välillä haluaisin huutaa koko maailmalle rakastavani sinua. Salaisuuksien pato on niin suuri. Se tykyttää sisälläni uhaten murtua. Silti rakastan sinua liikaa kuiskatakseni rakkauttani edes sinun korvaasi. Peläten jonkun kuulevan. En lausu mitään ääneen ja se tekee minut surulliseksi kaiken onnellisuuden keskellä.
Luotko sinäkin minuun yhtä kaipaavia katseita, kuin minä luon sinuun luullen, ettei kukaan katso?
Istun vierelläsi ja katselen, kuinka nukut. Kasvojesi rauhallinen ilme saa minut melkein jäämään. Melkein. Nousen ja pakenen tulevaa aamua.
Pairing: Draco/Ron
Betaa ei ole tälläkään ja jälki saattaa olla sen näköistä.
Genre: Hiukan angstahtava
A/N: Ei mitenkään parasta tekstiäni, vanhaa materiaalia, mutta ajattelin laittaa tänne. Ja erittäin lyhyt.
Valo vie hengen multa
Kuljetan sormeani vasten paljasta rintaasi. Näen, kuinka se aiheuttaa väreitä selkääsi. Katsot minuun silmiäsi räpäyttämättä, kuin kysyen syytä yhtäkkiseen läheisyyden kaipuuseeni. Niiden harmaus lähettää kipinöitä, jotka yltävät aina sydämeeni asti. Se polttaa, tekee kipeää. Mutta samalla se on ihanin tunne, jota olen koskaan kokenut. Kosketukseni alkaa etoa sinua ja käännät minulle selkäsi. Kuun valo tunkeutuu sisään avoimesta ikkunasta. Se kurkistelee katonrajasta aivan kuin tietäen heidän tekevän jotain väärää ja rikollista. Sen harmaus on esimakua tulevasta aamusta. Silloin kaikki on taas toisin. Silloin pakenet taas rakkautta. Katsot kaikkialle, paitsi silmiini. Silloin hymysi on taas suunnattu jollekkin toiselle. Jollekkin toiselle, jolle hymyileminen on turvallista.
Aamulla kosketus on kiellettyä. Hymyt ovat teeskenneltyjä ja varastettuja. Lämmin ihosi on muuttunut kylmäksi. Niin kylmäksi, että se saa minut värisemään. Illalla saan taas luvan suudella pois tuskasi. Hyväilen kireyden kehostasi. Punon sormeni sormiesi lomaan yhdistäen sielumme pieneksi hetkeksi.
Silloin katsomme jälleen kuuta sylikkäin. Tähtien varastamaa taivasta, joka on aamulla taas täynnä tyhjyyttään. Sinä pelkäät vihaisia kuiskauksia, joita eittämättä syntyisi, jos muut tietäisivät. Olet aina hakenut hyväksyntää ja sanot vain, että riittää, kun saat sitä minulta. Vakuutat myös, ettei muilla ole väliä. Sinetöit sanasi suudelmalla ja joka kerta minä uskon sinua.
Painan hiukseni vasten poskeasi. Ne näyttävät tultakin punaisemmilta kalpean ihosi rinnalla. En voi vastustaa kiusausta, vaan juoksutan sormiani aina uudestaan läpi sinun silkkisten hiustesi. Toivon niin usein omaavani samanlaiset.
Olet kaunis. Ja vaikka tiedät sen itsekin hymyilet vain ihanaa hymyäsi joka kerta, kun kerron sinulle sen. Kun katselet minua silmäsi aiheuttaa lämpimiä aaltoja kehoni läpi.
Se repii sydäntäni rikki, kun päivällä katseesi on taas muuttunut jäätäväksi. Etsin aina olemuksestasi jotain anteeksipyytävää. Mutta naamiosi on rikkoutumaton.
Joskus mietin, ovatko öiset kohtaamisemme vain ihanaa unta. Epätodellista kuvitelmaa. Yksinäisen mieleni tuotosta. Sadat vaihtoehdot risteilevät päässäni saaden minut hulluksi. Välillä haluaisin huutaa koko maailmalle rakastavani sinua. Salaisuuksien pato on niin suuri. Se tykyttää sisälläni uhaten murtua. Silti rakastan sinua liikaa kuiskatakseni rakkauttani edes sinun korvaasi. Peläten jonkun kuulevan. En lausu mitään ääneen ja se tekee minut surulliseksi kaiken onnellisuuden keskellä.
Luotko sinäkin minuun yhtä kaipaavia katseita, kuin minä luon sinuun luullen, ettei kukaan katso?
Istun vierelläsi ja katselen, kuinka nukut. Kasvojesi rauhallinen ilme saa minut melkein jäämään. Melkein. Nousen ja pakenen tulevaa aamua.