Post by Fenkoli on May 15, 2005 13:02:18 GMT 2
Pairing: Sirius/Remus
Rating: lievähkö R
Genre: Slash, Mary Sue
Summary: Eläkeikäisten naisten naapuriin muuttaa hyvin mielenkiintoinen pariskunta...
A/N: Minä tungen tätä nyt vähän joka foorumille, palautteen toivossa. Muah. ;D Tässä siis lyhyt Sirius/Remus pätkäläinen. Tämä kyseinen ficci on vahinkotuotantoa. Eli siis tämä syntyi ilman minun aivojeni läsnäoloa. Mutta hyvinhän tässä mielestäni kävi. Palautetta vain tulemaan. ^^
Vanhan naisen hurmio
Kaksi vanhaa naista vietti rauhallisia eläkepäiviään Lontoon liepeillä. Alue oli rikasta ja rouvat olivat aikoinaan iskeneet ruhtinaalliset eläkeroponsa hulppeaan taloon. Heidän naapuriinsa oli aivan äskettäin muuttanut kaksi nuorehkoa ja komeaa miestä. Miehet olivat tulleet oikein ovelle tervehtimään ja esittelivät itsensä Siriukseksi ja Remukseksi. Toinen rouvista oli innoissaan.
”Komiat urhoot ovat, vai mitä Birgit? Varsinkin tuo mustahiuksinen, voi hyvänen aika kun sillä on tiukka…-”
”Hyi sinua Rosemary! Tule pois sieltä ikkunalta vakoilemasta naapureitamme. Kahvi on valmista”, Birgit sanoi.
”Pitäisiköhän pyytää ne kahveelle, vai mitä Birgit? Silmänruokaa kahveen kera…”
”Voi jestas sentään, Rosemary Bridgewood! Sinähän käyttäydyt kuin pahainen tytönhupakko! Nyt tulet pois sieltä ikkunalta! Ja muistakin ottaa lääkkeesi”, Birgit alkoi hermostua, minkä hän yleensä tekikin Rosemaryn seurassa. Birgit ajattelikin joskus: ”Mitä oikein olen tehnyt ansaitakseni tuollaisen perverssin ystävättären?!”
Rosemary ei malttanut olla pois ikkunan äärestä kovinkaan kauaa. Hän tarkkaili jatkuvasti Siriuksen ja Remuksen liikkeitä uudessa talossaan. Miehet eivät näyttäneen huomaavan lainkaan ikkunasta katselevaa mummoa. Välillä Rosemary mutisi jotain kuten:
”Kyllä ovat kuin veistokset… Voi tuota tuhmaa hymyä! Hihhihhihii… Oih, mikä perä!”
Rosemary oli haltioissaan, kun hän seurasi, miten Remus ja ilmeisesti heidän musta lemmikkikoiransa temmelsivät pihalla. Rosemary hihitteli typerän kuuloisesti itsekseen aina kun Remuskin nauroi.
Alkoi olla myöhä ja Rosemary meni petiin. Birgit oli mennyt jo ajat sitten. Hän ei missään nimessä valvonut koskaan puoli kymmentä myöhempään. Hänen tunnuslauseensa olikin ikivanha sananlasku: ”Aikainen lintu madon nappaa”. Rosemary ajattelikin: ”Miksi juuri minun kohdalleni on sattunut noin kuiva ystävätär?!” Onneksi Rosemary oli säilyttänyt nuoruuttaan, kuten hän itse aina Birgitille muistuttelikin.
Keskiyön aikoihin Rosemary heräsi ulvontaan, joka kuului ulkoa uusien naapureiden puolelta. Hän köpötteli ikkunalleen katsomaan, mitä oikein tapahtui. Siriuksen ja Remuksen vastapäätä oleva verhoton iso ikkuna paljasti Rosemarylle jotain hyvin valaisevaa. Rosemary suorastaan tunsi vanhojen niveliensä vetreytyvän nuoruuden kiihkosta, kun hän viipotti Birgitin huoneeseen.
”Voi Birgit katsos tätä! TUOHON sinun vanha Bob-vainajasi ei varmasti koskaan pystynytkään!” Rosemary huudahti ja veti ihmettelevän Birgitin ikkunan eteen katsomaan näytelmää. Päärooleissa alastomat Sirius ja Remus (allaan tukeva tammipöytä). Vuorosanoinaan lähinnä ulvontaa ja läähätystä.
Birgit ehti tekemään ristinmerkin ja suoltamaan osan rukousta ennen kuin pyörtyi lattialle. Rosemary tuskin huomasi ystävättärensä katoamista viereltään. Hän piti yksin omaa kannustushuudatustaan kuin cheerleader. Mikä hän oli joskus hamassa nuoruudessaan ollutkin.
”Aivan upeaa, juuri noin poika! Anna palaa! Työnnä, työnnä! Voi Jeesus armias, miten upea ja ISO!” Rosemary haukkoi henkeään. Hän oli hurmiossa. Naapurin homopariskunta oli antanut Rosemarylle näytille pienen palan taivasta.
Rating: lievähkö R
Genre: Slash, Mary Sue
Summary: Eläkeikäisten naisten naapuriin muuttaa hyvin mielenkiintoinen pariskunta...
A/N: Minä tungen tätä nyt vähän joka foorumille, palautteen toivossa. Muah. ;D Tässä siis lyhyt Sirius/Remus pätkäläinen. Tämä kyseinen ficci on vahinkotuotantoa. Eli siis tämä syntyi ilman minun aivojeni läsnäoloa. Mutta hyvinhän tässä mielestäni kävi. Palautetta vain tulemaan. ^^
Vanhan naisen hurmio
Kaksi vanhaa naista vietti rauhallisia eläkepäiviään Lontoon liepeillä. Alue oli rikasta ja rouvat olivat aikoinaan iskeneet ruhtinaalliset eläkeroponsa hulppeaan taloon. Heidän naapuriinsa oli aivan äskettäin muuttanut kaksi nuorehkoa ja komeaa miestä. Miehet olivat tulleet oikein ovelle tervehtimään ja esittelivät itsensä Siriukseksi ja Remukseksi. Toinen rouvista oli innoissaan.
”Komiat urhoot ovat, vai mitä Birgit? Varsinkin tuo mustahiuksinen, voi hyvänen aika kun sillä on tiukka…-”
”Hyi sinua Rosemary! Tule pois sieltä ikkunalta vakoilemasta naapureitamme. Kahvi on valmista”, Birgit sanoi.
”Pitäisiköhän pyytää ne kahveelle, vai mitä Birgit? Silmänruokaa kahveen kera…”
”Voi jestas sentään, Rosemary Bridgewood! Sinähän käyttäydyt kuin pahainen tytönhupakko! Nyt tulet pois sieltä ikkunalta! Ja muistakin ottaa lääkkeesi”, Birgit alkoi hermostua, minkä hän yleensä tekikin Rosemaryn seurassa. Birgit ajattelikin joskus: ”Mitä oikein olen tehnyt ansaitakseni tuollaisen perverssin ystävättären?!”
Rosemary ei malttanut olla pois ikkunan äärestä kovinkaan kauaa. Hän tarkkaili jatkuvasti Siriuksen ja Remuksen liikkeitä uudessa talossaan. Miehet eivät näyttäneen huomaavan lainkaan ikkunasta katselevaa mummoa. Välillä Rosemary mutisi jotain kuten:
”Kyllä ovat kuin veistokset… Voi tuota tuhmaa hymyä! Hihhihhihii… Oih, mikä perä!”
Rosemary oli haltioissaan, kun hän seurasi, miten Remus ja ilmeisesti heidän musta lemmikkikoiransa temmelsivät pihalla. Rosemary hihitteli typerän kuuloisesti itsekseen aina kun Remuskin nauroi.
Alkoi olla myöhä ja Rosemary meni petiin. Birgit oli mennyt jo ajat sitten. Hän ei missään nimessä valvonut koskaan puoli kymmentä myöhempään. Hänen tunnuslauseensa olikin ikivanha sananlasku: ”Aikainen lintu madon nappaa”. Rosemary ajattelikin: ”Miksi juuri minun kohdalleni on sattunut noin kuiva ystävätär?!” Onneksi Rosemary oli säilyttänyt nuoruuttaan, kuten hän itse aina Birgitille muistuttelikin.
Keskiyön aikoihin Rosemary heräsi ulvontaan, joka kuului ulkoa uusien naapureiden puolelta. Hän köpötteli ikkunalleen katsomaan, mitä oikein tapahtui. Siriuksen ja Remuksen vastapäätä oleva verhoton iso ikkuna paljasti Rosemarylle jotain hyvin valaisevaa. Rosemary suorastaan tunsi vanhojen niveliensä vetreytyvän nuoruuden kiihkosta, kun hän viipotti Birgitin huoneeseen.
”Voi Birgit katsos tätä! TUOHON sinun vanha Bob-vainajasi ei varmasti koskaan pystynytkään!” Rosemary huudahti ja veti ihmettelevän Birgitin ikkunan eteen katsomaan näytelmää. Päärooleissa alastomat Sirius ja Remus (allaan tukeva tammipöytä). Vuorosanoinaan lähinnä ulvontaa ja läähätystä.
Birgit ehti tekemään ristinmerkin ja suoltamaan osan rukousta ennen kuin pyörtyi lattialle. Rosemary tuskin huomasi ystävättärensä katoamista viereltään. Hän piti yksin omaa kannustushuudatustaan kuin cheerleader. Mikä hän oli joskus hamassa nuoruudessaan ollutkin.
”Aivan upeaa, juuri noin poika! Anna palaa! Työnnä, työnnä! Voi Jeesus armias, miten upea ja ISO!” Rosemary haukkoi henkeään. Hän oli hurmiossa. Naapurin homopariskunta oli antanut Rosemarylle näytille pienen palan taivasta.
