Et voi voittaa Valedro, (Pg-13/Angst)

[Tundrah]

Nimi: Et voi voittaa Valedro
Genre: Angst tai joku siihen suuntaan
Ikäraja: PG-13
A/N: Tämän olen julkaissut aiemmin FinFanFunissa. Ei mitään huipputekstiä, koska olen aina ollut huono kirjaamaan loistavia ideoitani paperille (tai koneelle). Laitanpas nyt kuitenkin ihan vain kiusatakseni teitä. Hähhäh... ;D


* * * * *

Severus Kalkaros ilmiintyi hautausmaan laitamille. Viiltävän kylmä tuuli pyyhkäisi hänen kasvojaan, mutta vasta näky joka hänen silmiensä eteen aukeni sai hänet värähtämään. Tuo eloton ruumis maassa... oliko se... voisiko se olla...?
Hitaasti hän kumartui ja kohotti kasvot peittävää viitanlievettä. Kyllä. Mustista hiuksista ja otsan arvesta ei voinut erehtyä, ruumis oli Harry Potter. Severus huokaisi, mutta ei ehtinyt tehdä muuta kun jo kuuli ivallisen äänen takaansa.

"Noin käy niille jotka minua vastustavat. Noin käy heikoille."
Hän käännähti ja näki jonkun jota ei voinut olla tunnistamatta: Mies jonka kasvot olivat kuivat ja kalpeat, pää oudon muotoinen ja silmät kuin paholaisella. Sehän hän olikin. Itse paholainen, Lordi Voldemort. Severuksen ilme ei värähtänytkään kun hän nousi seisomaan ja naulitsi katseensa hautausmaalta ilmestyneeseen mieheen.
"Onnistuit siis viimein tappamaan hänet. Onnittelut siitä." Hän sanoi kylmästi.
Voldemortin taakse oli hiljalleen kerääntynyt suuri joukko mustaan kaapuun pukeutuneita velhoja, jotka kaikki peittivät kasvonsa naamioillaan. Mies vilkaisi heitä ja katsoi sitten ruumiin vieressä seisovaa velhoa yhä ivallisesti hymyillen.
"Tiesit hyvin ettei Potter onnistuisi aikeessaan, silti tulit tänne. Haluatko kenties palata joukkoihini? Tulitko etsimään todellista valtaa?" Hän kysyi lipevällä äänellään.
Severus tuhahti.
"Todellista valtaa? Sinä et tiedä mitään todellisesta vallasta." Hän sanoi.
Voldemortin ivallinen ilme muuttui vihaksi ja hänen silmänsä kapenivat uhkaaviksi viiruiksi. Kuolonsyöjät hänen takanaan alkoivat kohista levottomasti.
"Mitä tarkoitat tuolla? Puhu!"
Severus Kalkaros antoi katseensa viipyä pimeän lordin kannattajissa, entisissä ystävissään, ennen kuin vastasi.
"Sinun valtasi ei ole todellista. Se perustuu pelotteisiin, ei kunnioitukseen. Siksi sinä et voi koskaan voittaa, ja siksi minä en koskaan palaa joukkoihisi."

Voldemort murahti ärtyneenä niin että hänen lähimmät kannattajansakin perääntyivät hieman.
"Ylimielinen äpärä! Tuosta hyvästä pääset hengestäsi." Hän huudahti ja veti esille taikasauvansa.
Severus oli kuitenkin toiminut yhtä nopeasti, ja nyt molemmat osoittivat toisiaan sauvoilla rintakehään.
"Luuletko voittavasi jotain sen vanhan houkan, Albus Dumbledoren puolella? Hänen voimansa ovat ehtyneet, hän ei pysty enää vastaamaan iskuihini." Voldemort kysyi pilkaten.
Severus hymähti.
"Dumbledorella on puolellaan vahvoja velhoja jotka ovat uskollisia hänelle. Hänen valtansa perustuu kunnioitukseen, siksi hän tulee aina olemaan vahvempi kuin sinä. Sinun kuolonsyöjäsi... he tottelevat sinua vain koska pelkäävät! He eivät kunnioita sinua, he vain havittelevat valtaa ja voimaa." Hän sanoi ja jatkoi:
"Jos minä nyt löisin sinut maahan, kukaan heistä ei auttaisi sinua! He näkisivät vain heikkoutesi, ja tajuaisivat että sinä et pysty antamaan heille sitä valtaa jota he kaipaavat. Minä tulin tänne haastamaan sinut Tom Valedro. Sinä hallitset kivun ja kuoleman avulla, mutta mitä teet kun kohtaat jonkun joka ei enää pelkää niitä? Mitä teet kun kohtaat jonkun itsesi kaltaisen?" Hän huudahti.
Voldemort katsoi velhoa halveksivasti.
"Kuvittelet olevasi kaltaiseni? On sinulla suuret luulot itsestäsi. Kuvitteletko tosiaan voittavasi minut ja kuolonsyöjäni yksin?" Hän kysyi.
Severus hymyili edelleen tunteetonta hymyään.
"Kuolonsyöjäsi eivät auta sinua nyt, sillä he haluavat tietää onko puheissani perää. Minä käytän samoja aseita kuin sinäkin, joten olemme samalla lähtöviivalla Valedro." Hän totesi.
”Valmistaudu sitten kuolemaan.” Voldemort sihahti.

Hetken ajan yksikään elävä sielu ei liikahtanut, sitten valo välähti loitsunsanojen kaikuessa ja koko hautausmaa vaikeni. Mustat hahmot tapahtumien laidalla pidättivät henkeään kun taikasauvaa pidellyt käsi jäykistyi. Kaapuun verhottu ruumis vajosi maahan kuin hidastetusti ja elämän liekki sammui noista katkeruutta kuvastavista silmistä. Hän oli kuollut.




* * * * *

A/N2: Kyllä, loppu oli epäselvä siitä nimenomaisesta syystä että en osannut itsekään päättää kumpi lopulta kuolisi. Sen saatte päättää ihan itse. Lyhyt teksti. Blah.

[sara]

Ei ei ei eiii!! Ei ficciä voi jättää ihan näin avoimeksi!! Kumpi se oli, kumpi se oli? *rasittaa aivojaan* Seuraavaksi vaatisin sinua kertomaan kumpi se oli, mutta kun sanot ettet itsekkään tiedä niin... Mutta kumpi se sinusta on? Mitenkä niin vähän epätoivoista? ;D Njehkä....

Mutta teksti oli tosi kivaa ja aika jännä asetelma.. Mmmm... Jep jep... Mielenkiintoinen minä tykkään Erillainen ficci, hyvin erillainen ja tämä on varmaan paras ikinä lukemani angst ficci, arvaatko miksi? Koska tässä en alkanut parkua täyttä kurkkua! ^_^ (Olen yliherkkä) Mutta minusta se oli vaan hyvä asia, pitää sitä nyt olla erillaisia ficcejä! Ja tämä on oikein hyvä angst ficci, joka ei itketä minua ihan puhki Kirjoita vaan lisää, tämä on minusta sika hyvä! ^^

[Sype]

Hmm.. Genrestä en tiedä.. Jotenkin tästä miun mielestä jäi angst jonnekkin hiuman kauemmaksi. Tai en tiedä. Tarina oli loistava ja juoni mukava. Tunnelma ei ehkä ollut sitä parasta luokkaa, mutta minusta loppu oli hyvä, kun se oli tuolla lailla auki. Itse olen varma kumpi kuoli. *wirn*

Jaa.. Voldemort ei ehkä ollut ihan sellainen kuin hänet kuvittelisin. Mutta se tietenkin on vain minun oma mielikuvani hänestä..

Ajattelinkin, että nimi kuulosti tutulta ja olinkin nähnyt sen siis FinFanFunissa. Meni hiukan aikaa tajuta, miksi nimi oli niin tutun oloinen..

[Frickeon]

Minun mielestä tämä oli ihana ficci ja ehdottomasti noiden repliikkien takia. Tunnelma saattoi jäädä hiukan kaukaiseksi, mutta nuo puheet. En osaa alleviivata liikaa. Niisssä oli tämän ficin mahti. Mahti, joka saa minutkin miettimään kaksi kertaa mitä roskaa kirjoitan paperille.

Aukinainen loppu sopi hyvin asetelmaan. Kumman puolelle itse hyppään, sitä ei kukaan tiedä. (En siis edes minä)<br>
Jos nämä olisivat sotapuheita ja yhtä mahtavia niin minä itkisin. Itken aina kunnon sotapuheissa. ^^
Mutta nämä kertoivat aivan eriasioista nimittäin kunnioituksesta ja pelosta. Edelleenkään en osaa tarpeeksi alleviivata repliikkien voimaa tässä ficissä.

-Frickeon

[Gilraen]

"Ylimielinen äpärä! Tuosta hyvästä pääset hengestäsi."

*Naurua*

Todella ihanaa, ihanaa ihanaa! Jee, oon ihan sekaisin... Voldemort ficissä on mulle aika harvinaista, en oo usein nähny sitä missään, mutta nyt - ihanaa ihanaa! Ja lisäksi se oli kuin kirjoissa, ja Kalkaros oli tosi urhea sen edessä.<br>Mä nyt ainakin laitoin Kalkkiksen kuolemaan, se on tuhat kertaa Voldua tyhmempi, ei se voi sitä tappaa. ^^ Tykkäsin tästä, mutta voi hitsi, heti kun tuli ficci, jossa Voldu on, niin se on sitten pahuksen lyhyt ficci.

[ValandraHarneth]

Niin. Olen nyt varmaan kommentoinut jokaiseen täällä olevaan fikkiin, mutta ei se mitään. Itse ainakin rakastan sitä, että ihmiset kommentoivat tekstejäni. Ja tämähän nyt kuuluu asiaan aivan täydellisesti.

Siis. Fikki. Minäkään en tuosta genrestä menisi vannomaan, mutta enpä osaisi sitä muuhunkaan lajitella. Hyvä siis näin. Onnistuit kirjoittamaan tämän tuhat kertaa paremmin kuin itse olisin saanut kirjoitettua. *kumar* Tosin, en tiedä, onko tuo kohteliaisuus, minä kun en osaa kirjoittaa minkäänlaista angstiin viittaavaakaan, joten kaikki sen tyylinen on paremmin kirjoitettua kuin omani.. Mutta otetaan se kohteliaisuutena ja jatketaan fikkisi kommentointiin..

Niin. Ihanaa, onnistuit tämän kirjoittamisessa, kuten taisin jo sanoakin..
Ja kuten joku jo huomautti, nuo repliikit tekivät tästä sen, mitä tämä on. (sekavaa? ei, eihän toki. Itseasiassa tavallista selkeämpää minua..) Elikäs hiieno. Ja vaikuttava, joskin jollain tapaa jäin tunnelmaa kaipaamaan..

Mutta hienoa, onnistuit.
*heittää sille pussillisen Bertie Bottin jokamaunrakeita*

=^.^= (hui, tästä tuli varmaan pisin kommenttini tälle foorumille.)

[Tundrah]

Noh, tämähän ei alunperin ollut mikään ficci, vaan ainoastaan keskustelu pääni sisällä . Tunnelma saattoi jäädä puuttumaan siksi, koska yritin vain nopeasti saada kirjattua repliikit ylös. Olisi pitänyt ajatella sitä enemmän ennen kuin julkaisin tarinan... ensi kerralla sitten.

Kiitos paljon kommenteistanne! Nyt kun en haasteita piirtele ennen kisan loppua, voinkin taas keskittyä kirjoittamiseen...