Post by Frickeon on Mar 3, 2005 19:51:27 GMT 2
A/N: Arvatkaa kenen oli pakko tulla kiusaamaan teitä tällä ficillä. Koittakaa nauttia tästä lyhyestä ficistä. Ja sellainen tieto kaikille, jota en missään vaiheessa sitten muistanut entisessä siivettömässä on, että tähän on tulossa Harryn versio. Tavallaan se ei kyllä ole Harryn versio, mutta koittakaa ymmärtää.
Genre: general ja uskokaa tai älkää, mutta kirjoittajalla oli pieni slash meininki päällä.<br>Fandom: HP
Disclaimer: Kaikki hahmot ovat J.K.Rowlingin kirjoittamia ja luomia. En saa tästä rahaa.
Ikäraja: S
-------------------------------------------------
Rohkelikkojen oleskeluhuone tulvi naurua ja lämpöä. Ron istui nokka kiinni kirjassa tapaansa vastaisesti.
Harry oli lähtenyt jo aamulla huispausharjoituksiin ja Ron jäi yksin täksikin viikonlopuksi. Huomenna olisi kumminkin taas harjoituksia.
Olihan se tärkeää voittaa, mutta eikö Harry, tai siis Wood voisi pitää kerrankin väliviikon. Ihan vaikka tulevan joulun vuoksi.
Hermione oli kirjastossa kuten aina. Kaikilla tuntui olevan jotain muuta tekemistä kuin olla Ronin kanssa. Ron ei pelannut huispausta, Ron ei lukenut kirjoja, Ron ei tehnyt sitä, Ron ei tehnyt tätä.
Shakkilautakin makasi pöydällä ilman parempaa tekemistä. Fred ja George olisivat mielellään opettaneet Ronille, äidin pikku mussukalle, miten vessan pönttöjä räjäytetään ilmaan taikka miten huijata Voroa Käytävän kadottamis- loitsulla, mutta hekin olivat harjoituksissa.
Kaikki olivat jossain. Ja kumminkin Ronin ympärillä oli koko ajan elämää. Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa suorastaan kuhisi elämää.
Pikku ykkösluokkalaiset kokeilivat loitsujaan sammakoihin ja lintuihin. Isot seiskat lukivat sivistävää noita ja velho kirjallisuutta. Ronkin oli saanut lainaksi Hermionelta kirjan ”Kuinka tunnistaa eri loitsut, kun et kuule” kyllästymistä vastaan.
Ron otti silmänsä irti kirjasta ja katseli ympärilleen. Kerrassaan hienoa, hän oli totaalisesti unohtanut mainita Harrylle kirjeestä, jonka oli saanut.
Ei sillä, että Harryä kiinnostaisi, mutta voisihan hänen naamansa pikkuisen venähtää. Ronin vanha kaveri, joka oli muuttanut pois englannista oli kirjoittanut ja sanonut tulevansa joululomalla lähelle.
Jos Harry ei voinut ystäviään arvostaa enempää Ron painelisi mielellään vanhan kaverinsa luokse. Ja sitä paitsi, he olisivat tasoissa. Ei mitään sankari tekoja taikka sankari tarinoita kummankaan puolelta. Tavallisia velhon alkuja kummatkin.
Hän huokaisi tylsyyttään ja nousi pystyyn venyttelemään. Sade paiskoi ruutuun. Ei huispaajillakaan ollut helppoa, Ron nauroi mielessään.
Siinä samassa Harry ja Fred tulivat viivana lihavan leidin paheksuessa nuorison tapojen pahentumista. ”Ron tule, sinun on pakko nähdä tämä. Se on aivan uskomatonta”, Fred selitti vetäessään Ronia mukanaan. ”Mikä? Mikä on ihmeellistä?”, Ron pyristeli vastaan, mutta Harryn vielä työntäessä häntä hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta kuin seurata.
”Voihan pihkura! Mikä se on?”, Ron kysyi ällistyneenä. Sateessa Ron sekä kaikki huispaajat katselivat varmasti elämänsä ihmeellisintä luonnonilmiötä. Valkoisia viivoja täynnä oleva taivas.
”Ovatkohan ne hattivatteja?”, Harry kysyi. Kaikki muut menivät hiljaiseksi. ”Hattivatteja.. tiedättehän. Muumit? Valkosia sähkö palvovia otuksia”, Harry selitti turhaan.
”Antakaa vaan olla”, hän sanoi luovuttaen. Oli turha yrittää kertoa näille ihmisille mikä hattivatti on.
Ei Harrykään paljoa ollut hattivatteja nähnyt, mutta kyllähän niistä jotain tiesi. Dudley ei koskaan katsonut muumeja, mutta kaupassa mukana ollessaan hän lueskeli kirjoja ja lehtiä ja oli törmännyt näihin pieniin otuksiin. Muumeista Harrylläkään ei ollut hajua.
Fred ja George esittivät teorian liian lähellä pilveä olevista Oosomeista. ”Mikä on Oosomi?”, Harry kysyi. Hän ei olisi uskonut, että maailmaan mahtui näin paljon eläimiä, joita hän ei tiennyt.
”Se on verta juova valkoinen mato, joka on loinen ja tykkää erityisesti purra ihmisiä nenästä”, Fred sanoi. Ron hymyili Harrylle ja näytti tiedottomalta itsekin. Valkoisien viivojen mysteeriä ei koskaan saatu selville ei ainakaan sinä iltana.
Genre: general ja uskokaa tai älkää, mutta kirjoittajalla oli pieni slash meininki päällä.<br>Fandom: HP
Disclaimer: Kaikki hahmot ovat J.K.Rowlingin kirjoittamia ja luomia. En saa tästä rahaa.
Ikäraja: S
-------------------------------------------------
Rohkelikkojen oleskeluhuone tulvi naurua ja lämpöä. Ron istui nokka kiinni kirjassa tapaansa vastaisesti.
Harry oli lähtenyt jo aamulla huispausharjoituksiin ja Ron jäi yksin täksikin viikonlopuksi. Huomenna olisi kumminkin taas harjoituksia.
Olihan se tärkeää voittaa, mutta eikö Harry, tai siis Wood voisi pitää kerrankin väliviikon. Ihan vaikka tulevan joulun vuoksi.
Hermione oli kirjastossa kuten aina. Kaikilla tuntui olevan jotain muuta tekemistä kuin olla Ronin kanssa. Ron ei pelannut huispausta, Ron ei lukenut kirjoja, Ron ei tehnyt sitä, Ron ei tehnyt tätä.
Shakkilautakin makasi pöydällä ilman parempaa tekemistä. Fred ja George olisivat mielellään opettaneet Ronille, äidin pikku mussukalle, miten vessan pönttöjä räjäytetään ilmaan taikka miten huijata Voroa Käytävän kadottamis- loitsulla, mutta hekin olivat harjoituksissa.
Kaikki olivat jossain. Ja kumminkin Ronin ympärillä oli koko ajan elämää. Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa suorastaan kuhisi elämää.
Pikku ykkösluokkalaiset kokeilivat loitsujaan sammakoihin ja lintuihin. Isot seiskat lukivat sivistävää noita ja velho kirjallisuutta. Ronkin oli saanut lainaksi Hermionelta kirjan ”Kuinka tunnistaa eri loitsut, kun et kuule” kyllästymistä vastaan.
Ron otti silmänsä irti kirjasta ja katseli ympärilleen. Kerrassaan hienoa, hän oli totaalisesti unohtanut mainita Harrylle kirjeestä, jonka oli saanut.
Ei sillä, että Harryä kiinnostaisi, mutta voisihan hänen naamansa pikkuisen venähtää. Ronin vanha kaveri, joka oli muuttanut pois englannista oli kirjoittanut ja sanonut tulevansa joululomalla lähelle.
Jos Harry ei voinut ystäviään arvostaa enempää Ron painelisi mielellään vanhan kaverinsa luokse. Ja sitä paitsi, he olisivat tasoissa. Ei mitään sankari tekoja taikka sankari tarinoita kummankaan puolelta. Tavallisia velhon alkuja kummatkin.
Hän huokaisi tylsyyttään ja nousi pystyyn venyttelemään. Sade paiskoi ruutuun. Ei huispaajillakaan ollut helppoa, Ron nauroi mielessään.
Siinä samassa Harry ja Fred tulivat viivana lihavan leidin paheksuessa nuorison tapojen pahentumista. ”Ron tule, sinun on pakko nähdä tämä. Se on aivan uskomatonta”, Fred selitti vetäessään Ronia mukanaan. ”Mikä? Mikä on ihmeellistä?”, Ron pyristeli vastaan, mutta Harryn vielä työntäessä häntä hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta kuin seurata.
”Voihan pihkura! Mikä se on?”, Ron kysyi ällistyneenä. Sateessa Ron sekä kaikki huispaajat katselivat varmasti elämänsä ihmeellisintä luonnonilmiötä. Valkoisia viivoja täynnä oleva taivas.
”Ovatkohan ne hattivatteja?”, Harry kysyi. Kaikki muut menivät hiljaiseksi. ”Hattivatteja.. tiedättehän. Muumit? Valkosia sähkö palvovia otuksia”, Harry selitti turhaan.
”Antakaa vaan olla”, hän sanoi luovuttaen. Oli turha yrittää kertoa näille ihmisille mikä hattivatti on.
Ei Harrykään paljoa ollut hattivatteja nähnyt, mutta kyllähän niistä jotain tiesi. Dudley ei koskaan katsonut muumeja, mutta kaupassa mukana ollessaan hän lueskeli kirjoja ja lehtiä ja oli törmännyt näihin pieniin otuksiin. Muumeista Harrylläkään ei ollut hajua.
Fred ja George esittivät teorian liian lähellä pilveä olevista Oosomeista. ”Mikä on Oosomi?”, Harry kysyi. Hän ei olisi uskonut, että maailmaan mahtui näin paljon eläimiä, joita hän ei tiennyt.
”Se on verta juova valkoinen mato, joka on loinen ja tykkää erityisesti purra ihmisiä nenästä”, Fred sanoi. Ron hymyili Harrylle ja näytti tiedottomalta itsekin. Valkoisien viivojen mysteeriä ei koskaan saatu selville ei ainakaan sinä iltana.
