ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on May 8, 2005 17:39:15 GMT 2
Ooi. Kaunista. Pidin oikein kovasti tästä fikistä, mutta ei kai se vielä loppunut? Mutta niin. Ihanaa vaihtelua lukea näitä hieman rauhallisempia fikkejä. (viime aikoina tullut luettua lähinnä jotain kamalia taistelufikkejä,joissa kaikki lopulta kuolee.. ^^')
Aikas kamalaa, tuo että James viitsii loukata sillä perusteella, että toinen on ihmissusi..
O.O Järkyttävää. Kuinka se nyt tuollalailla? Ja vielä James.. *mumin* Olen kyllä aina pitänyt Jamesia kaikesta huolimatta ihan mukavana tyyppinä, mutta mistäs minä tiedän.. ^^'
Kaikin puolin hieno fikki, pidin ihan oikeasti.
=^.^=
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 8, 2005 17:47:44 GMT 2
Kiitos kommenteista. Rauhoitellakseni voin sanoa, että ficci ei ole loppumassa. Olen vain ihmeen kiireinen erään Tsh ficin kanssa, mutta valmistan tätä aina, kun aikaa jää. Loppua se ei voi, koska olen viimein saanut kunnon otteen juonesta.. jne..
James vähän ylireakoi. *Hermostunutta naurua* Minua itseänikin otti vähän päästä kirjoittaa sitä kohtaa.
Mutta kiitos kaunis kommenteistasi. *Kiittää ja kumartaa*
-Frickeon
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 9, 2005 1:53:54 GMT 2
A/N: Jos joku haluaa haastaa minut oikeuteen tämän takia ottakaa huomioon, että aloitin tämän osan kirjoittamisen kello 0:30 ja se tuli valmiiksi kello 02:40. Jotain tuonne päin ainakin. Kunhan aamulla tulen sen uudelleen katsomaan huomaan varmaan itsekin miksi olen iin huolissani siitä nyt. *Nielaisu ja tyrskähdys* Otsikko kuvaa aika selvästi minun fiiliksiä. Olen pahoillani siitä, jos se ei jonkun mielestä kuvaa osaa ollenkaan. ^^
---------------------------------------------------------
*Kahdeksas osa – Kamala Sirius, kamala
Kun James suuttui ja luovutti melkein Lilyn kanssa Sirius koitti saada hänet uskomaan, että Lily ei ehkä sittenkään ollut hänelle se oikea. Lily oli liian Lily ollakseen Jamesille se oikea. James tuntui väittävän kovaa vastaan. Hänen mielestään Lilyn täytyi olla se oikea.
Sirius ja Remus alkoivat liikkua paljon kahdestaan huomattuaan, että James jäi mielellään yksin omalle sängylleen lukemaan. Mitä ilmeisimmin huoliinsa.
Sirius ja Remus kävelivät usein Tylypahkan kupeessa olevan järven rannalla ja heittelivät kiviä veteen. Se ei ollut yhtä hauskaa nyt, kun kumpaakin varjosti tieto Jamesin huonosta olosta, mutta ainakin se voitti Jamesin masentavassa seurassa olemisen.
Daniekin eksyi aina joskus rannalle heidän kanssaan ja uteli Jamesin olotilaa. Sirius oli edelleen sitä mieltä, että Danie ja James eivät sietäneet toisiaan, mutta Danien alkaessa ilmaista huolensa todella huolestuneen oloisena Siriuksenkin oli pakko myöntää, että Danie joko oli todella hyvä näyttelijä tai sitten aidosti kiinnostunut Jamesin olosta.
”James on päivät pitkät omissa oloissaan eikä käy ulkona muuta kuin tunneilla ja syömässä”, Sirius marmatti ystävänsä olosta. ”Miksette te ole sisällä piristämässä häntä?”, Danie kysyi Siriukselta. Remus kohautti olkiaan ja vastasi: ”James on oikeasti tylsää seuraa tällä hetkellä.”
Danie ei voinut sulattaa sitä, että James oli yksinään rohkelikkotornissa näinkin kauniina päivänä. ”Entä jos mi- käydään hakemassa se ulos”, Danie ehdotti hätisesti.
Remus ja Sirius vilkaisivat toisiaan. ”Ei tule, kokeillaan joka päivä”, Remus sanoi. ”Oikein heinien kera”, Sirius sanoi ja koitti nauraa omalle vitsilleen. Kukaan muukaan ei nähnyt vitsi hauskaksi.
”Minä haen hänet”, Danie sanoi päättäväisesti ja lähti mitään odottamatta linnaa päin. Remus ja Sirius jäivät seisomaan kahdestaan rannalle.
**
”Tule nyt ulos”, Danie sanoi suuttuneena. James tuskin elehtikään, kuin ei olisi kuullut Danieta. Danie tunsi raivostuvan nytten Jamesille enemmän kuin pukukopeilla. Vaikka James ei sanonutkaan mitään.
”Me odotetaan”, Danie sanoi vaativasti ja nojautui käsiensä varaan Jamesin vuoteelle. James katsoi Danieta, joka oli lähentynyt huomattavasti häntä. James kääntyi makaamaan selälleen ja nojasi kyynerpäihinsä.
”Te?”, James kysyi epäuskoinena. ”Niin, Remus ja Sirius, ystäväsi, jos et ole unohtanut”, Danie sano ja puhui kuin pienelle lapselle.
”Niin, mutta sinä?”, James kysyi. ”Niin, minäkin”, Danie sanoi vaikka sillä hetkellä hänen olisi tehnyt mieli huutaa Jamesille.
”Haluatko sinä?”, James kysyi. Danie pysähtyi äkillisesti katsomaan Jamesia. Hänhän ei voinut kuulla oikein. Danie takertui sanoihinsa ja lopulta muisti, että hänellä ei ollut mitään sanottavaa.
”Haluatko, että tulen ulos?”, James kysyi hermostuneena. Danie oli todella hidasälyinen hänen mielestään. ”Miksi se sinua liikuttaa?”, James kysyi kovan pojan imagoa tavoitellen. Suloistahan tuollainen huolehtiminen oli, James ajatteli hymyillen.
”Kunhan liikuttaa”, Danie vastasi mutisten.
**
”Koirana olo ei ole hankalaa. Oikeastaan se on todella helppoa”, Sirius selitti seurassaan olevalle Remukselle. Remus kuunteli kiinnostuneena. Hän itse ei ollut animaagi joten hän ei tiennyt miltä tuntui olla eläin omasta tahdostaan.
Sirius katsoi Remusta yllättäen huolestuneena. Remus korjasi asentoaan valmistautuakseen seuraavaan lauseeseen, jonka arvasi jo etukäteen. ”Osaatko pitää salaisuuden?”, Sirius kysyi madaltaen ääntään kuiskaukseksi.
Remus nyökkäsi. Ensiksikin häntä kiinnosti kuulla Siriuksen salaisuus, joka ei kestänyt Jamesin tietoisuutta ja toiseksi hän osasi pitää salaisuuden.
”Minä.... ”, Sirius haki sanoja kurkustaan samalla, kun Remus seurasi hänen jokaista liikettään valppaana. ”Minä, kun olen koira olen....”, Sirius kakisteli ja Remus nojautui lähemmäs, koska Siriuksen ääni tuskin täytti kuiskauksenkaan kriteerejä.<br> ”Tämmöinen outo tuoksu... Seurasin sitä kerran ja....”, Sirius kertoi vaivautuneena. Remus ei sanonut väliin mitään, koska tiesi ystävänsä puhuvan paremmin jos tätä ei hoputtanut.
”Oletko sinä haistanut sitä? Sutena”, Sirius kysyi Remukselta, joka pudisti päätään, kun ei tiennyt edes mistä Sirius puhui.
”Se on sellainen pehmeän kirpeä tuoksu. Todella houkutteleva”, Sirius selitti. Remuksen suu loksahti auki, kun tämän päässä kävi todella inhottava ajatus. ”Se on naaras koira?”, Remus sanoi ajatuksensa ääneen.
Sirius nyökkäsi häpeissään. ”Ja ihana onkin”, hän lisäsi häpeilemättömästi hymyillen. Remus koitti pitää ajatuksensa kasassa ja ystävällisen hymyn kasvoillaan.
”En minä sitä ole sen enempää pongannut, mutta se kävelee aina Tylyahon laidalla, joka kerta kun olen käynyt siellä. En osaa ajatella enää muuta kuin sitä”, Sirius selitti ystävälleen.
”Ymmärräthän sinä, että se on koira”, Remus sanoi toivoen, että Sirius palaisi järkiinsä ja sanoisi asian olevan vitsi. Sirius nyökkäsi. ”Niinpä”, hän lausui huolellisesti.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 18, 2005 16:41:17 GMT 2
A/N: Tähän mennessä lyhyin osa. *Yhdekäs osa – Ärsyttävää käytöstä tuo tuollainen. Danie odotteli Jamesia tulevaksi harjoituksista. Hän itse ei enää edes halunnut alkaa huispaamaan vaikka se saattaisi onnistuakin nyt, kun Jamesilla ei ollut enää mitään syytä haukkua häntä. Danie nojasi puuvajan seinään huokaisten. James näytti kävellessään muistelevan kaikkea harjoituksissa kuulluttaan. ”James”, Danie vinkaisi Jamesin painellessa hänen ohitseen. James kääntyi Danieta päin. Nähdessään ja tunnustaessaan Danien Jamesin naamalle nousi alistuva hymy. Aivan kuin James ei haluaisi tavata minua, Danie ajatteli. No, se oli hyvin ymmärrettävää, hän tokaisi hiljaa mielessään. James katsoi hiljaa Danieta. Tämä kehtasikin vielä tulla sillälailla tapaamaan häntä vaikka oli mitä ilmeisimmin aivopessyt Remuksen, joka aivopesi Siriuksen, joka pakotti Jamesin sietämään Danieta. Täysin käsittämätöntä. ”Mitä asiaa?”, James töksäytti niin kohteliaasti kuin pystyi. Danien korvissa James kuulosti teennäiseltä ja kärsimättömältä. Hän itsekään tuskin luuli kuulostavansa luonnolliselta. Danie katsoi nyt paljon epävarmemmin kuin äsken Jamesia. Tämä oli niin vihainen ja kärttyinen, että Danie mietti jo tarkkaan sanoisiko ettei hänellä ollut mitään asiaa. James katsoi Danieta tylsyneenä. ”Sinulla ei siis ole mitään asiaa”, hän sanoi melkein iloisena sille asialle. Hienoa, eipä tarvitse hukata kallisarvoista aikaa tällä tavoin, James ajatteli ja mietti jo kaikkea mitä voisi thdä paitsi seistä tässä tyhjänpanttina odottamassa. Danie hiljeni tyystin. Enää hänellä ei ollut minkäänlaista tahtoa kertoa Jamesill, mitä oli tullut kertomaan. On nyt sitten saamatta tietoonsa, Danie ajatteli suuttuneena. Hän nosti ryhtiään. ”Ei taida ollakaan asiaa sinulle”, hän sanoi painottaen sanaa sinulle. James tuhahti jotain ”hyvä” ja antoi Danien lähteä sanomatta edes hyvästi. Jamesi alkoi ärsyttämään tavattomasti Danien käyttäytyminen. Ensiksi muka on asiaa ja sitten ei. Päättäisi jo, James ajatteli ärsyyntyneenä.<br> ** James tuli ärtyneenä paiskoen kaulahuivinsa rohkelikkojen oleskeluhuoneen lattialle. ”Mitäs mies?”, Sirius kysyi. Hän istui eräässä niistä tuoleista, jonkalaisella Jameskin toivoi kovien treenien jälkeen istuvan. ”Se hemmetin jätkä tulee noin vaan ja sanoo ettei sitten olekaan asiaa”, James selitti. Siriusksen naamalle nousi hymyn poikanen. ”Kuka jätkä?”, hän kysyi odotellen vastausta. Vaikka James vaikuttikin ärtyneeltä se ei estänyt Siriusta nauramasta hänen murheelle niin kauan kuin se ei liittyisi mihinkään vakavaan. ”No se Danien penikka”, James sihahti. Hän rösähti istumaan Siriusta vastapäätä. Siriuksen hymy liukui pois tämän naamalta. ”Ai hän”, Sirius tokaisi kuin ei olisikaan kiinnostunut asiasta. James koitti keskittyä johonkin muuhun, mutta sillä hetkellä ärsytti aivan suunnattomasti se Danie. Hän ei voinut tehdä mitään, koska oli niin ärtynyt, että pelkäsi repivänsä kirjat, joita luki palasiksi ja muokata Siriuksen kuonoa heti kunhan tämä sanoisi jotain ärsyttävää.<br> Remus ei noussut torniin vasta kun illalla jolloin kaikki painuivat nukkumaan. Sirius meinasi kysyä Remukselta mikä kesti, mutta päätti jättää asian hoitamisen aamuun, koska ilta alkoi painaa päälle ja iltaisin Siriuksella oli tapana käydä kävelemässä koirana pitkin Tylyahoa. Yö siis meni sillä tavalla kuten aina.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 24, 2005 17:52:36 GMT 2
A/N: Ja nyt kärsivälliset hyvät Lukijat on viimeisen osan aika. Kyllä tämäkin ficci loppuu aikanaan ja on viimein päässyt päätökseen. ^^ Minun oli ilo kirjoittaa tätä ensimmäiseksi, kunnollisen juonen omistavaksi Hp-ficiksi tulleen ficin. Loppu osa ei omasta mielestäni oli niin laadukas kuin muut osat, mutta kelpaa päätös"jaksoksi" vallan hyvin.
--------------------------------------------
*Kymmenes osa – Hyvästit ja suklaasammakkokortti
James kulki Remuksen ja Siriuksen keskellä. Oli tuskin aamupäiväkään ja he olivat jo kävelleet tylypahkan jo kerran ympäri. Ensimmäiset tunnit oli peruttu, opettajan hetkellisen, mutta hyvin vakavan kuuloisen yskänkohtauksen takia. James epäili opettajan vain keksineen jotain ettei tarvitsisi opettaa näin kauniina päivänä. Hän oli myös melko varma, että opettajaa ei näkynyt koulussa, mikä kieli siitä, että opettaja oli lähtenyt luudalla kotiinsa hakemaan lääkkeitä. Mikä tietenkin oli ihan tyhmää, koska tylypahkassa oli loistava ensiapu.
James ei enempää aikaa uhrannut menetetyille tunneille. Ne eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa. Ainoa asia, jota hän niissä kaipasi oli se, että Lilykin oli tunneilla. Tosin Lily oli menettänyt Jamesin mielessä hieman hohtoa, vaikka hän ei ymmärtänyt miksi.
Danie sen sijaan alkoi tuntua niin ärsyttävältä, että joka päivä James toivoi, että poika lähtisi pois tylypahkasta.
Remus koitti iskeä Siriuksen kalloon järkeä. Sirius vaan ei tuntunut ymmärtävän häntä ja tapaili edelleen koiraa. Valittaessaan viimeisen kerran asiasta Sirius oli luvannut olla menemättä tarkoituksella sen naaraskoiran luokse. Tosin hän käveli sinne aina tarkoituksetta. Viimein Remus oli suuttunut Siriukselle ja vannonut, että kertoisi edes jollekin, että Sirius oli päästään sekaisin. Ja tästä Sirius ei tykännyt. Pitkän riitelyn jälkeen Sirius oli viimein ymmärtänyt, että asiasta ei tule mitään.
Remus tunsi olonsa kurjaksi, koska Sirius tunsi olonsa kurjaksi ja Jameskin tuntui tuntevansa itsensä kurjaksi.
**
Aikaakaan ei kerennyt kulumaan kauaa, kunnes Jamesin toive jo toteutui. Danie ilmoitti, että joutuisi jättämään tämänkin koulun, koska hänen vanhempansa olivat päättäneet sittenkin vaihtaa jälleen maisemaa. Tällä kertaa Venäjään.
”Venäjälle?”, Remus oli kysynyt huolestuneena. ”Siellähän on kamalan kylmä ja ihmiset puhuvat ihan outoa kieltä”, hän oli jatkanut.
James tuhahti onnellisena. Kesäloma tulisi ja sitten vielä Daniekin lähtisi. Sen parempaa hän ei Lilyn jälkeen keksinytkään.
**
Kaikkien töniessä toisiaan asemalla James koitti löytää katseellaan Lilyä. Sen sijaan hänen silmiinsä osui Danie, joka puhui Emmalle, jonka seurassa Remuskin oli. James lähti tönimään tietään heidän seuraansa. Matkalla hänen mukaansa tarttui niin Sirius kuin Peterkin.
Kalkaroskin näkyi laiturilla, mutta kuten aina tyypillä oli kamala kiire nousta junaan ennen muita. Halusi mitä ilmeisimmin varata itselleen tyhjäksi jäävän lokeron ja päästä pois hyvästelevien ihmisten keskeltä. Ketäpä Kalkaros olisi hyvästellyt?
Jamesin, Siriuksen ja Peterin tavoittaessa muut Danie näytti tavallista järkyttyneemmältä kuin tavallisesti Jamesin nähdessään. Emma ja Remus puhuivat jostain, tosin Remus näytti enemmän tai vähemmän aiheesta ulallaan olevalta. Jamesin mielestä kerta se oli ensimmäinenkin.
”James?”, Danie kysyi hälinän yli. James nyökkäsi. Danie huomasi Jamesin kuunnelleen ja tarttui tätä kädestä, pyyteli muilta anteeksi ja veti Jamesin perässään vähän hiljaisemmalle nurkalle. James seurasi Danieta ihmetellen itsekin miksi.
”Mitä sinä -”, James aloitti, mutta ei kerennyt loppuun ennen kuin Danie oli häpeissään suudellut häntä suulle ja juossut tiehensä. ”Mitä helvettiä!”, James parkaisi. Hän koitti pyyhkiä suun ympärystään kuin pahimmankin bakteerin saaneena. ”Helvetin hintti”, hän vielä parjasi hiljaa lopettaen hankaamisen.
Nähdessään Siriuksen, Peterin ja alakuloisen Remuksen nousevan junaan, James ryhdisti itsensä ja meni varmoin askelin junaan. Matkalla hän ohitti Lilyn, minkä olisi pitänyt olla yksi hänen alkukesänsä parhaita muistoja, mutta sillä kertaa Lily jäi vain utuisena kuvana verkkokalvon reunalle.
**
”Nyt on sitten vuosi pulkassa jälleen”, Sirius avasi keskustelun. Remus mulkaisi häntä tavallista ilkeämmin. Jameskään ei sanonut sanaakaan.
”Ei voi olla totta!”, Peter huudahti yllättäen. ”Sain Dumbledoren!”, Peter kiljui ja heilutteli yläilmoissa suklaasammakkokorttia.
Sirius, Remus ja James katsoivat hetken Peteriä kuin näkisivät tämän vasta nyt samassa vaunussa. Lopulta yksitellen kaikki hymyilivät Peterille, joka vinkui edelleen onnesta.
|
|
ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on Jun 2, 2005 16:23:08 GMT 2
Huu. Yllättävä loppu. ^^ Tottapuhuen, rakentava palaute lähti lomalle ja vei aivoni mukanaan, joten tyydyn vain toteamaan, että hienoa. Oli ilo lukea tämäkin loppuun. ^^
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Jun 2, 2005 16:57:34 GMT 2
Yllättävää, että loppu oli yllättävä mielestänne. ^^ Minun mielestä tuo on liiankin selvää koko ajan. Niin. No pitää tosin ottaa huomioon, että mie kirjoitin tämän ns. ficin. ^^
Kiitos kommenteista vaikka ne eivät olleetkaan rakentavia. Eihän niiden aina (kai) tarvitse ollakaan. *Kurkkaa olkansa yli* Toivottavasti ei tarvitse... *Nielaisee*
-Frickeon
|
|