Post by Nymf on May 12, 2006 12:32:03 GMT 2
Author: Nymf
Rating: PG
Genre: Angst, hiukan Romance
Pairing: James/Sirius, viittauksia Lily/James
Summary: Sormus sormessa tekee kielletyksi vanhan rakkauden
A/N: Toivottavasti tästä ei tullut kliseistä voivottelua. Halusin tämän olevan haikea.
Timanttitähti
Sillä hetkellä kauneuskin tuntui vain jotenkin niin satuttavan surulliselta.
Keväällä kaikki alkoi paljastua lumen alta. Valkean lumen kylmyys peitti talvella alleen kuolleet lehdet ja edellisen vuoden marjat. Sen petollisuus suojeli valheita ja rakasti minuakin. Ajoittain tunsin itsekin lumen väistyvän kasvoiltani, tunteiden paistavan läpi. Rakastin talvea ja toivoin niin kovin, että lumi olisi jäänyt. Niin kasvoilleni, kuin maahankin. Linnunlaulu tuntui tekevän pilkkaa minulle säestäessään kiireisiä askeliani. Auringon joelle heittämät tulipallot polttivat silmiäni ja rintaani vihlaisi sillä hetkellä hyvin kipeästi.
Minun elämässäni on ollut ja tulee olemaan epätoivoin hetkiä. Saatoin katsella niitä olkani yli tai suoraan eteenpäin. Joskus olisin vain tahtonut lopettaa kävelyn, antaa niiden juosta edeltäni. Niiden en toivonut katsovan olkansa yli taaksepäin ja kysyvän haluaisinko minäkin tulla mukaan. Sinun asuntosi sininen ovi oli rakkain aamutähteni. Meren aalto, johon hukkua. Ehkä minä sukelsin siihen vain liian monta kertaa. Sukelsin ja sukelsin, enkä koskaan saavuttanut pohjaa. Näin pohjalla kauniin simpukan, johon en ylettynyt. En unissani, en elämässäni.
Valkoista kultaa, jonka ympäri kiemurteli hopeavana. Keskellä oli pieni yksinäinen timanttitähti. Joskus kun minulla oli vaikeaa, puhuin timanttitähdelleni kuin oikealle henkilölle. Joskus taas toivoin sormuksen lentävän tähtineen taivaan tuuliin. Silloin ja etenkin sinä päivänä sormukseni kehä tuntui polttavan minua. Se kahlitsi sormeni kautta koko kehoni. Sydämeni ja sieluni vaelsivat vapaina taivaalla, pilkkaamassa ja kaipaamassa jälkeen jäänyttä kehoani. Sormukseni oli kuin käsiraudat. Ironista kylläkin, ne kahlitsivat minut rakkauden nimeen. En koskaan koskettanut sinua muutoin kuin ystävänä. Mutta omistin sinulle sydämeni ja ajatukseni niin kovin hartaasti. Liian hartaasti, koska eksyin itse elämääni. Olin hukassa itseni ja unelmieni kanssa.
Ovesi sininen väri on minulle vuosien takaa niin tuttu. En muista tai edes tahdo muistaa aikaa, kun se oli tylsänruskea. Maalasit sen varmoin vedoin kertoen, kuinka tahdoit tehdä asunnosta sinun omasi. Ei sinun olisi tarvinnut vetää mustaa valkoiselle. Kätesi jäljet näkyivät jokaisessa yksityiskohdassa. Siitä kuinka maton oikea kulma oli nurinpäin. Likaiset lenkkarit lojuivat nurkassa. Sinistä saippuaa kylpyhuoneessa vaaleansinisen hammasharjasi vieressä. Jopa ilma talosi ulkopuolella hehkui sinun läsnäolostasi. Mutta ovesi oli kuten sinäkin; uhmakas, erilainen ja niin kovin rakas minulle.
Vaniljateen suloinen maku ympäröi hampaitani. Tahdoin vain maistaa nuo kielletyt huulet. Huulet, jotka tarjosivat minulle teetä, muodostivat sanoja ja kätesi ojensivat kuppia. Huulesi liikkuivat ihanasti, kun äänsit sanan ’vanilja.’
”Silmäsi rukoilivat vaniljaa. Saatoin lukea sen heti, kun astuit kynnyksen yli.”, sanoit hymyä äänessäsi. Tahdoit kai antaa kepeän vaikutelman. Silti katsoit piinattua sydäntäni sillä hetkellä hyvin tarkasti. Hymyilin kuppiini ja puristin sitä käsieni välissä. Ikävä sinuun oli melkein tappava. Seisoit lähellä. Niin lähellä. Kuin joku olisi vetänyt linjan väliimme. Toiselle puolelle jäi kaikki kielletty ja ikävöity. Toisella puolella seisoin minä yksin vaniljateekuppini kanssa. Kaikki sai tarkoituksen, kun katsoin silmiisi. En uskaltanut nostaa katsettani tylsän ruskeasta teestä. Pelkäsin silmiesi näkevän liikaa, niin kuin olin jollain tavalla aina pelännyt.
”Sinä keität teen paremmin, kuin vaimoni. Löydät sen täydellisen maun mielentilalleni..”, kuiskasin lähinnä itselleni. Jos olisin ajatellut, en olisi sanonut mitään. Sanani olivat ehkä merkityksettömiä. Mutta me molemmat tiesimme, että olisin voinut puhua yhtä hyvin jostain aivan muusta kuin teestä.
Olisin tahtonut niin kovin jäädä. Antaa katseeni levätä tummasta puusta tehdyssä lipastossasi. Kävelin luoksesi ja ohitin oman mielikuvitukseni rajan. Tahdoin jotain konkreettista. Todisteen, että todellakin olit siinä. Sipaisin huulillani kevyesti poskiasi. Suljit silmäsi hetkeksi ja pidättelit kai huokausta. Ikäväni puristi sydäntäni todella kipeästi. Käännyin pois luotasi, vaikka tuntui kuin kokonainen valtameri olisi pidätellyt minua paikallaan. Sipaisit kämmentäni vielä sormillasi ja lähetit sata satakieltä laulamaan sydämeni palasille. Nieleskelin kyyneleitä ja taistelin sinisen ovesi valtameren aaltoja vastaan.
Napitin takkini napit kiinni piinallisen hitaasti yksi kerrallaan, vaikka oikeasti tahdoin vain riisua sen päältäni. Suljin silmäni ja avasin ne jälleen. Olin vihainen itselleni ja ilmeeni päättäväisyys oli teeskentelyä myös itselleni. Asuntosi tuoksu oli huumaava ja ensimmäinen tuulahdus ulkoilmaa pyyhki sen raa’asti pois. Kompuroin ulos päästäkseni kivusta, mutta sisäistä tuskaa ei voi paeta.
Hänen vierellään kaipasin sinua. Kaipasin sinua ja sydäntäni palelsi niin hirveästi. En osannut nukkua ilman sinua vierelläni. En saanut henkeä, ellen jakanut ilmaani kanssasi. Kukaan ei koonnut ajatuksiani, järjestänyt mieleni myrskyjä. Usein nostan vasemman käteni silmieni tasalle ja katselen timanttitähteäni. Se vilkkuu minulle, ehkä hieman himmeämmin kuin ennen. Joskus vertaan sinua timanttitähteen. Elämäni keskus, mutta kuitenkin saamaton.
_________________________________________________
Sormus
Nahkatakin riisun päältäin
Jätän kengät eteiseen
Olen ensi kertaa asunnollas
Katselen tavaroitas
Alat meille teetä keittämään
Istuudumme pöydän ääreen
Kuppia haudon käsissäin
Välttelen katsettasi
Pelkään kai silmiäsi
Ne voivat minut tuleen sytyttää
Miksen voi saada sua?
Miksen saa rakastua?
Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain
Varastetaan vähän aikaa
Ollaan hetki lähekkäin
En vaadi paljoakaan
Tahtoisin ainoastaan
Hetken sua pitää sylissäin
Otsallesi painan suukon
Sinut päästän ja menen eteiseen
Nauhat sidon kengistäni
Ja tunnen lähteväni
Sydäntäni hautaamaan
Miksen voi saada sua?
Miksen saa rakastua?
Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain _____
Rating: PG
Genre: Angst, hiukan Romance
Pairing: James/Sirius, viittauksia Lily/James
Summary: Sormus sormessa tekee kielletyksi vanhan rakkauden
A/N: Toivottavasti tästä ei tullut kliseistä voivottelua. Halusin tämän olevan haikea.
Timanttitähti
Sillä hetkellä kauneuskin tuntui vain jotenkin niin satuttavan surulliselta.
Keväällä kaikki alkoi paljastua lumen alta. Valkean lumen kylmyys peitti talvella alleen kuolleet lehdet ja edellisen vuoden marjat. Sen petollisuus suojeli valheita ja rakasti minuakin. Ajoittain tunsin itsekin lumen väistyvän kasvoiltani, tunteiden paistavan läpi. Rakastin talvea ja toivoin niin kovin, että lumi olisi jäänyt. Niin kasvoilleni, kuin maahankin. Linnunlaulu tuntui tekevän pilkkaa minulle säestäessään kiireisiä askeliani. Auringon joelle heittämät tulipallot polttivat silmiäni ja rintaani vihlaisi sillä hetkellä hyvin kipeästi.
Minun elämässäni on ollut ja tulee olemaan epätoivoin hetkiä. Saatoin katsella niitä olkani yli tai suoraan eteenpäin. Joskus olisin vain tahtonut lopettaa kävelyn, antaa niiden juosta edeltäni. Niiden en toivonut katsovan olkansa yli taaksepäin ja kysyvän haluaisinko minäkin tulla mukaan. Sinun asuntosi sininen ovi oli rakkain aamutähteni. Meren aalto, johon hukkua. Ehkä minä sukelsin siihen vain liian monta kertaa. Sukelsin ja sukelsin, enkä koskaan saavuttanut pohjaa. Näin pohjalla kauniin simpukan, johon en ylettynyt. En unissani, en elämässäni.
Valkoista kultaa, jonka ympäri kiemurteli hopeavana. Keskellä oli pieni yksinäinen timanttitähti. Joskus kun minulla oli vaikeaa, puhuin timanttitähdelleni kuin oikealle henkilölle. Joskus taas toivoin sormuksen lentävän tähtineen taivaan tuuliin. Silloin ja etenkin sinä päivänä sormukseni kehä tuntui polttavan minua. Se kahlitsi sormeni kautta koko kehoni. Sydämeni ja sieluni vaelsivat vapaina taivaalla, pilkkaamassa ja kaipaamassa jälkeen jäänyttä kehoani. Sormukseni oli kuin käsiraudat. Ironista kylläkin, ne kahlitsivat minut rakkauden nimeen. En koskaan koskettanut sinua muutoin kuin ystävänä. Mutta omistin sinulle sydämeni ja ajatukseni niin kovin hartaasti. Liian hartaasti, koska eksyin itse elämääni. Olin hukassa itseni ja unelmieni kanssa.
Ovesi sininen väri on minulle vuosien takaa niin tuttu. En muista tai edes tahdo muistaa aikaa, kun se oli tylsänruskea. Maalasit sen varmoin vedoin kertoen, kuinka tahdoit tehdä asunnosta sinun omasi. Ei sinun olisi tarvinnut vetää mustaa valkoiselle. Kätesi jäljet näkyivät jokaisessa yksityiskohdassa. Siitä kuinka maton oikea kulma oli nurinpäin. Likaiset lenkkarit lojuivat nurkassa. Sinistä saippuaa kylpyhuoneessa vaaleansinisen hammasharjasi vieressä. Jopa ilma talosi ulkopuolella hehkui sinun läsnäolostasi. Mutta ovesi oli kuten sinäkin; uhmakas, erilainen ja niin kovin rakas minulle.
Vaniljateen suloinen maku ympäröi hampaitani. Tahdoin vain maistaa nuo kielletyt huulet. Huulet, jotka tarjosivat minulle teetä, muodostivat sanoja ja kätesi ojensivat kuppia. Huulesi liikkuivat ihanasti, kun äänsit sanan ’vanilja.’
”Silmäsi rukoilivat vaniljaa. Saatoin lukea sen heti, kun astuit kynnyksen yli.”, sanoit hymyä äänessäsi. Tahdoit kai antaa kepeän vaikutelman. Silti katsoit piinattua sydäntäni sillä hetkellä hyvin tarkasti. Hymyilin kuppiini ja puristin sitä käsieni välissä. Ikävä sinuun oli melkein tappava. Seisoit lähellä. Niin lähellä. Kuin joku olisi vetänyt linjan väliimme. Toiselle puolelle jäi kaikki kielletty ja ikävöity. Toisella puolella seisoin minä yksin vaniljateekuppini kanssa. Kaikki sai tarkoituksen, kun katsoin silmiisi. En uskaltanut nostaa katsettani tylsän ruskeasta teestä. Pelkäsin silmiesi näkevän liikaa, niin kuin olin jollain tavalla aina pelännyt.
”Sinä keität teen paremmin, kuin vaimoni. Löydät sen täydellisen maun mielentilalleni..”, kuiskasin lähinnä itselleni. Jos olisin ajatellut, en olisi sanonut mitään. Sanani olivat ehkä merkityksettömiä. Mutta me molemmat tiesimme, että olisin voinut puhua yhtä hyvin jostain aivan muusta kuin teestä.
Olisin tahtonut niin kovin jäädä. Antaa katseeni levätä tummasta puusta tehdyssä lipastossasi. Kävelin luoksesi ja ohitin oman mielikuvitukseni rajan. Tahdoin jotain konkreettista. Todisteen, että todellakin olit siinä. Sipaisin huulillani kevyesti poskiasi. Suljit silmäsi hetkeksi ja pidättelit kai huokausta. Ikäväni puristi sydäntäni todella kipeästi. Käännyin pois luotasi, vaikka tuntui kuin kokonainen valtameri olisi pidätellyt minua paikallaan. Sipaisit kämmentäni vielä sormillasi ja lähetit sata satakieltä laulamaan sydämeni palasille. Nieleskelin kyyneleitä ja taistelin sinisen ovesi valtameren aaltoja vastaan.
Napitin takkini napit kiinni piinallisen hitaasti yksi kerrallaan, vaikka oikeasti tahdoin vain riisua sen päältäni. Suljin silmäni ja avasin ne jälleen. Olin vihainen itselleni ja ilmeeni päättäväisyys oli teeskentelyä myös itselleni. Asuntosi tuoksu oli huumaava ja ensimmäinen tuulahdus ulkoilmaa pyyhki sen raa’asti pois. Kompuroin ulos päästäkseni kivusta, mutta sisäistä tuskaa ei voi paeta.
Hänen vierellään kaipasin sinua. Kaipasin sinua ja sydäntäni palelsi niin hirveästi. En osannut nukkua ilman sinua vierelläni. En saanut henkeä, ellen jakanut ilmaani kanssasi. Kukaan ei koonnut ajatuksiani, järjestänyt mieleni myrskyjä. Usein nostan vasemman käteni silmieni tasalle ja katselen timanttitähteäni. Se vilkkuu minulle, ehkä hieman himmeämmin kuin ennen. Joskus vertaan sinua timanttitähteen. Elämäni keskus, mutta kuitenkin saamaton.
_________________________________________________
Sormus
Nahkatakin riisun päältäin
Jätän kengät eteiseen
Olen ensi kertaa asunnollas
Katselen tavaroitas
Alat meille teetä keittämään
Istuudumme pöydän ääreen
Kuppia haudon käsissäin
Välttelen katsettasi
Pelkään kai silmiäsi
Ne voivat minut tuleen sytyttää
Miksen voi saada sua?
Miksen saa rakastua?
Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain
Varastetaan vähän aikaa
Ollaan hetki lähekkäin
En vaadi paljoakaan
Tahtoisin ainoastaan
Hetken sua pitää sylissäin
Otsallesi painan suukon
Sinut päästän ja menen eteiseen
Nauhat sidon kengistäni
Ja tunnen lähteväni
Sydäntäni hautaamaan
Miksen voi saada sua?
Miksen saa rakastua?
Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain _____
