Post by malfoy on Apr 22, 2006 15:48:40 GMT 2
Title: Luistelemaan
Author: malfoy
Raiting: k-11
Pairing: Sirius ja Remus
Genre: romance, slash, ehkä vähän fluffy
Beta: betaa ei ole
Summary: Siriuksella on suunnitelma Remuksen varalle
A/N: Päätin nyt julkaista tämänkin täällä...olin hieman masentunut, kun kirjoitin tätä, joten halusin kirjoittaa jotain piristävää...toivottavasti tämä piristää teitäkin!
---------------
Luistelemaan
- Et voi olla tosissasi! Remus nauroi kyyneleet silmissä.
- Totta kai minä olen tosissani, Sirius tokaisi
loukkaantuneena toisen reaktiosta.
Remus katsoi Siriusta epäuskoisena puistellen päätään:
- Mutta, että minä opettamassa sinua luistelemaan?
- No, niinhän minä sanoin, Remus kultaseni, Sirius alkoi
puhkua intoa ajatellessaan hienoa suunnitelmaansa.
- Mutta sinähän inhoat kaikenlaista jästiurheilua, Remus
yritti vielä taivutella Siriusta.
- En kaikenlaista. Itse asiassa, jotkin jästien urheilulajit
ovat minun sekä varmaan lähes kaikkien velhojen ja
noitien keskuudessa hyvinkin suosittuja. Itse asiassa
mehän voisimme sittenkin jäädä harrastamaan yhtä
sellaista tänne sisälle, jos luistelu ei sinulle maita ja
tässä lajissa minun herkkä peppuni tulee kipeäksi
paljon miellyttävämmällä tavalla kuin kaatumalla
luistimet jalassa…Sirius virnisti koiramaisesti.
- Sirius! Nuori ihmissusi vastusti punaisena.
- Niin? Sirius käytti hyväkseen sitä Remukselle niin
tutuksi käynyttä viatonta koiranpennun katsetta.
- No, jos nyt mennään vaan sinne luistelemaan, Remus
huokaisi.
- Hienoa! Tiesin, että lämpenisit ajatukselle, Sirius
hymyili iloisena.
***
- Tämähän on hauskaa! Sirius hymyili iloisesti
Remukselle, joka katsoi häntä epäuskoisen näköisenä.
- Niin on, mutta tuo ei kylläkään ole oikeastaan ihan
luistelemista, Remus totesi puistellen päätään.
- Miten niin? Sirius ei ihan tajunnut rakkaan
susihukkansa väitettä, sillä Sirius ei ollut edes
vilkaissut muita luistelijoita vaan rynnännyt jäälle
saatuaan luistimet jalkaansa.
- Sinä konttaat, Sirius, Remus hymyili hiukan
vaivaantuneena.
- …
- Kai sinä näet, että kaikki muut ovat seisaallaan ja
liukuvat pitkin jäätä, Remus jatkoi.
- Mutta, kun en minä pysy pystyssä! Sirius ei halunnut
edes yrittää nousta pystyyn. Hän oli täysin varma, että
kaatuisi heti.
- Sinun täytyy harjoitella eikä luovuttaa heti, kun satut
kaatumaan. Minunhan oli tarkoitus opettaa sinua,
joten anna minun nyt sitten opettaa, Remus tuntui
vaistonneen Siriuksen ajatukset.
- Hmph! Sirius tuhahti, mutta antoi Remuksen vetää
hänet pystyyn.
***
Ulos asti kuului, kun Sirius valitti kovaan ääneen:
- Ai ai! Varoisit vähän, tuo sattuu!
- No, herra on sitten hyvä ja laittaa itse hoitavat hauteet
pakaroilleen! Remus alkoi suivaantua Siriuksen ininään.
- Älä suutu, Remus. Ehkä se luistelu ei ollutkaan ihan niin
hyvä idea, Sirius yritti lepytellä rakastaan.
- Sitähän minä yritin sinulle toitottaa ennen, kun me
lähdettiin. Ja jos nyt yrittäisit pysyä hetken aikaa
paikoillasi etkä koko ajan kiemurtelisi tuolla lailla,
Remus tokaisi nyt jo hiukan leppyneenä.
- Mutta, kun sattuu! Sirius vielä marisi, mutta rauhoittui
kuitenkin.
Remus oli valmis antamaan Siriukselle anteeksi
marinan ja valittamisen tietäessään, että tämä oli
kuitenkin yrittänyt parhaansa luistimien kanssa:
- Tiedän, Sirius, tiedän.
- Ainahan sinä voisit yrittää suudella pipit pois, vai mitä?
Sirius hymyili suloisesti Remukselle, joka hymähti.
- Turha toivo. Jos halusit luistelemaan vain sen takia,
että minä hoivaisin sinua koko illan, niin se ei tule
onnistumaan! Remus hymyili pienesti.
- Hitto, että Remus on tarkkasilmäinen, Sirius ajatteli
osaksi ihaillen, osaksi masentuneena.
Remus katsahti Siriukseen sanoen:
- Kun sinun kanssasi elää viisi vuotta, niin kyllä siinä
ajassa oppii tietämään, että sinä et tee
vapaaehtoisesti mitään ilman taka-ajatuksia.
- Tai sitten sinä osaat lukea ajatuksia, Sirius katsoi
Remusta epäillen.
- En osaa, voin vaikka vannoa, etten osaa, Remus
naurahti.
- Niin varmaan, Sirius tuhahti sarkastisesti.
Samassa Remus suoristautui:
- Noin! Valmista. Olet entistä ehompi, kunhan nuo yrtit
ovat imeytyneet elimistöösi.
- Hienoa! Sirius oli innoissaan, vaikka hänen
suunnitelmansa ei ollutkaan onnistunut; hänellä oli
uusi suunnitelma, joka tarvitsi vain toteuttamista;
hänhän saisi Remuksen tänään sängyn puolelle
muutakin kuin nukkumaan!
- Enää ei sitten mennä harjoittelemaan luistelua, kun se
kerran näytti olevan niin vaikeaa, Remus totesi
vakavissaan.
- Ei, ei. Remus? Sirius päätti, että oikein anovalta
kuulostaminen ei olisi pahitteeksi tässä vaiheessa.
- Niin? Remus aavisti, että Siriuksella olisi taas jokin taka-
ajatus, mitä tahansa tämä ehdottaisikaan.
- Olisiko nyt sen sovintoseksin aika? Sirius kysyi
viattomasti.
- Mitäh? Missä vaiheessa me edes olemme riidelleet?
Remus kysyi hämmentyneenä.
- No silloin aamullahan me riitelimme siitä luistelemaan
lähdöstä, Sirius puri huultaan. Toivottavasti Remus ei
takertuisi siihen, että hän kutsui sitä aamuista riidaksi
vaan rupeaisi suosiolla sänkypuuhiin.
- Kutsutko sinä sitä riidaksi? Remus kysyi huvittuneena.
- Turha toivo, Sirius masentui.
- Sano suoraan, että sinä olet suunnitellut koko tämän
päivän ajatellen, että minä jossain vaiheessa hyppäisin
kanssasi sänkyyn innosta kiljuen, Remus tivasi
kuulostamatta kuitenkaan erityisen ankaralta.
- No, ehkä olen, Sirius totesi.
- …
- No, niin olen! Ei siinä ole mitään pahaa! Sirius myönsi
pitkin hampain.
- Tuosta hyvästä minä rakastelen kanssasi vaikka koko
yön, Remus myhäili.
- Niin mistä hyvästä? Sirius kysyi ihmetellen, mutta
mielissään.
- Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tunnustit juonitelleesi
minua vastaan, Remus siirtyi Siriuksen vierelle
kutittelemaan tämän kylkeä.
- Juonitelleeni sinun hyväksesi, Sirius korjasi ja
Remuksen purskahtaessa nauruun, hän veti tämän
makuuhuoneen puolelle ja vaihteeksi naapurit saivat
muutakin kuunneltavaa kuin nuorenparin riidat ja
Siriuksen valituksen.
Author: malfoy
Raiting: k-11
Pairing: Sirius ja Remus
Genre: romance, slash, ehkä vähän fluffy
Beta: betaa ei ole
Summary: Siriuksella on suunnitelma Remuksen varalle
A/N: Päätin nyt julkaista tämänkin täällä...olin hieman masentunut, kun kirjoitin tätä, joten halusin kirjoittaa jotain piristävää...toivottavasti tämä piristää teitäkin!
---------------
Luistelemaan
- Et voi olla tosissasi! Remus nauroi kyyneleet silmissä.
- Totta kai minä olen tosissani, Sirius tokaisi
loukkaantuneena toisen reaktiosta.
Remus katsoi Siriusta epäuskoisena puistellen päätään:
- Mutta, että minä opettamassa sinua luistelemaan?
- No, niinhän minä sanoin, Remus kultaseni, Sirius alkoi
puhkua intoa ajatellessaan hienoa suunnitelmaansa.
- Mutta sinähän inhoat kaikenlaista jästiurheilua, Remus
yritti vielä taivutella Siriusta.
- En kaikenlaista. Itse asiassa, jotkin jästien urheilulajit
ovat minun sekä varmaan lähes kaikkien velhojen ja
noitien keskuudessa hyvinkin suosittuja. Itse asiassa
mehän voisimme sittenkin jäädä harrastamaan yhtä
sellaista tänne sisälle, jos luistelu ei sinulle maita ja
tässä lajissa minun herkkä peppuni tulee kipeäksi
paljon miellyttävämmällä tavalla kuin kaatumalla
luistimet jalassa…Sirius virnisti koiramaisesti.
- Sirius! Nuori ihmissusi vastusti punaisena.
- Niin? Sirius käytti hyväkseen sitä Remukselle niin
tutuksi käynyttä viatonta koiranpennun katsetta.
- No, jos nyt mennään vaan sinne luistelemaan, Remus
huokaisi.
- Hienoa! Tiesin, että lämpenisit ajatukselle, Sirius
hymyili iloisena.
***
- Tämähän on hauskaa! Sirius hymyili iloisesti
Remukselle, joka katsoi häntä epäuskoisen näköisenä.
- Niin on, mutta tuo ei kylläkään ole oikeastaan ihan
luistelemista, Remus totesi puistellen päätään.
- Miten niin? Sirius ei ihan tajunnut rakkaan
susihukkansa väitettä, sillä Sirius ei ollut edes
vilkaissut muita luistelijoita vaan rynnännyt jäälle
saatuaan luistimet jalkaansa.
- Sinä konttaat, Sirius, Remus hymyili hiukan
vaivaantuneena.
- …
- Kai sinä näet, että kaikki muut ovat seisaallaan ja
liukuvat pitkin jäätä, Remus jatkoi.
- Mutta, kun en minä pysy pystyssä! Sirius ei halunnut
edes yrittää nousta pystyyn. Hän oli täysin varma, että
kaatuisi heti.
- Sinun täytyy harjoitella eikä luovuttaa heti, kun satut
kaatumaan. Minunhan oli tarkoitus opettaa sinua,
joten anna minun nyt sitten opettaa, Remus tuntui
vaistonneen Siriuksen ajatukset.
- Hmph! Sirius tuhahti, mutta antoi Remuksen vetää
hänet pystyyn.
***
Ulos asti kuului, kun Sirius valitti kovaan ääneen:
- Ai ai! Varoisit vähän, tuo sattuu!
- No, herra on sitten hyvä ja laittaa itse hoitavat hauteet
pakaroilleen! Remus alkoi suivaantua Siriuksen ininään.
- Älä suutu, Remus. Ehkä se luistelu ei ollutkaan ihan niin
hyvä idea, Sirius yritti lepytellä rakastaan.
- Sitähän minä yritin sinulle toitottaa ennen, kun me
lähdettiin. Ja jos nyt yrittäisit pysyä hetken aikaa
paikoillasi etkä koko ajan kiemurtelisi tuolla lailla,
Remus tokaisi nyt jo hiukan leppyneenä.
- Mutta, kun sattuu! Sirius vielä marisi, mutta rauhoittui
kuitenkin.
Remus oli valmis antamaan Siriukselle anteeksi
marinan ja valittamisen tietäessään, että tämä oli
kuitenkin yrittänyt parhaansa luistimien kanssa:
- Tiedän, Sirius, tiedän.
- Ainahan sinä voisit yrittää suudella pipit pois, vai mitä?
Sirius hymyili suloisesti Remukselle, joka hymähti.
- Turha toivo. Jos halusit luistelemaan vain sen takia,
että minä hoivaisin sinua koko illan, niin se ei tule
onnistumaan! Remus hymyili pienesti.
- Hitto, että Remus on tarkkasilmäinen, Sirius ajatteli
osaksi ihaillen, osaksi masentuneena.
Remus katsahti Siriukseen sanoen:
- Kun sinun kanssasi elää viisi vuotta, niin kyllä siinä
ajassa oppii tietämään, että sinä et tee
vapaaehtoisesti mitään ilman taka-ajatuksia.
- Tai sitten sinä osaat lukea ajatuksia, Sirius katsoi
Remusta epäillen.
- En osaa, voin vaikka vannoa, etten osaa, Remus
naurahti.
- Niin varmaan, Sirius tuhahti sarkastisesti.
Samassa Remus suoristautui:
- Noin! Valmista. Olet entistä ehompi, kunhan nuo yrtit
ovat imeytyneet elimistöösi.
- Hienoa! Sirius oli innoissaan, vaikka hänen
suunnitelmansa ei ollutkaan onnistunut; hänellä oli
uusi suunnitelma, joka tarvitsi vain toteuttamista;
hänhän saisi Remuksen tänään sängyn puolelle
muutakin kuin nukkumaan!
- Enää ei sitten mennä harjoittelemaan luistelua, kun se
kerran näytti olevan niin vaikeaa, Remus totesi
vakavissaan.
- Ei, ei. Remus? Sirius päätti, että oikein anovalta
kuulostaminen ei olisi pahitteeksi tässä vaiheessa.
- Niin? Remus aavisti, että Siriuksella olisi taas jokin taka-
ajatus, mitä tahansa tämä ehdottaisikaan.
- Olisiko nyt sen sovintoseksin aika? Sirius kysyi
viattomasti.
- Mitäh? Missä vaiheessa me edes olemme riidelleet?
Remus kysyi hämmentyneenä.
- No silloin aamullahan me riitelimme siitä luistelemaan
lähdöstä, Sirius puri huultaan. Toivottavasti Remus ei
takertuisi siihen, että hän kutsui sitä aamuista riidaksi
vaan rupeaisi suosiolla sänkypuuhiin.
- Kutsutko sinä sitä riidaksi? Remus kysyi huvittuneena.
- Turha toivo, Sirius masentui.
- Sano suoraan, että sinä olet suunnitellut koko tämän
päivän ajatellen, että minä jossain vaiheessa hyppäisin
kanssasi sänkyyn innosta kiljuen, Remus tivasi
kuulostamatta kuitenkaan erityisen ankaralta.
- No, ehkä olen, Sirius totesi.
- …
- No, niin olen! Ei siinä ole mitään pahaa! Sirius myönsi
pitkin hampain.
- Tuosta hyvästä minä rakastelen kanssasi vaikka koko
yön, Remus myhäili.
- Niin mistä hyvästä? Sirius kysyi ihmetellen, mutta
mielissään.
- Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tunnustit juonitelleesi
minua vastaan, Remus siirtyi Siriuksen vierelle
kutittelemaan tämän kylkeä.
- Juonitelleeni sinun hyväksesi, Sirius korjasi ja
Remuksen purskahtaessa nauruun, hän veti tämän
makuuhuoneen puolelle ja vaihteeksi naapurit saivat
muutakin kuunneltavaa kuin nuorenparin riidat ja
Siriuksen valituksen.
