Post by malfoy on Apr 22, 2006 15:29:13 GMT 2
Title: Pelottavia tunteita
Author: malfoy
Rating: PG-13 (luulisin..)
Pairing: Fred ja George (jos ette halua lukea twincestia, niin kannattaa lähteä viimeistään nyt
Genre: slash, romance ja twincest (ehkä vähän fluffy)
Beta: betaa ei ole, joten virheistä syytökset ihan vaan minulle
Summary: Fred kokee pelottavia tunteita...
A/N: Tämä on eka ficci, jonka julkaisen täällä, mutta Finfanfunissa julkaisin tämän eilen...toivottavasti pidätte!
A/N: Niin, ja siltä varalta, että joku ei älyä, niin nuo kursivoidut ovat ajatuksia...
-------------
Pelottavia tunteita
Mitä minä nyt teen? Fred ajatteli ensimmäiseksi herättyään hänen ja Georgen asunnossa Weasleyn Welhowitsit-pilapuodin yläkerrassa.
Mitä ihmettä minä teen? Hän katsoi kaksoisveljeään, joka tuhisi tyytyväisenä sängyssään.
Niin kaunis, Fred ajatteli katsellessaan kasvoja, jotka olivat täysin identtiset hänen omiensa kanssa. Hän lähestyi Georgea, kunnes oli niin lähellä, että pystyi laskemaan jokaisen suloisen pisaman tämän rauhallisilta kasvoilta.
Sitten Fred kauhistui: Lopeta! Hän on identtinen kaksoisveljesi! Yhä kauhistellen omaa käytöstään ja tunteitaan hän päätti mennä suihkuun selvittelemään päätään.
Hienoa. Ensimmäinen kunnon märkä uni pitkiin aikoihin ja sen pääkohteena oli ollut hänen veljensä! Fred mietti kuumeisesti.
Rakastan Georgea, mutta ei hän aikaisemmin oli uniini hypännyt.
Tämä kauhea tunteiden salailu on päivä päivältä vaikeampaa!
Fredin miettiessä suihkussa tunteitaan Georgea kohtaan, George oli noussut sängystä ja päättänyt mennä suihkuun ja pestä loputkin unet pois silmistään. Fredkin on varmaan jo suihkussa, George ajatteli, Hän on käyttäytynyt kauhean oudosti viime aikoina. Pohdiskellen veljensä outoa käytöstä George kompuroi unenpöpperössä kylpyhuoneeseen.
”Terve porkkanapää” George kajautti iloisesti nähdessään kaksosensa suihkussa. Fred hätkähti ja punastui. Hän ei todellakaan halunnut nähdä veljeään alastomana suihkussa.
Tai halusi hän, Fred virnisti ollessaan edelleen selkä Georgeen päin, Mutta silloin hän ei pystyisi peittelemään liiankin lämpimiä tunteitaan veljeään kohtaan. George tunsi hänet kuin omat taskunsa ja huomaisi jonkin olevan vinossa. Sitten Fred tajusi, että aamutervehdykseen kannattaisi vastata jotain.
”Huomenta” hän sanoi vaisusti.
Tällä aikaa George oli saanut riisuttua ja tuli nyt Fredin luo: ”Onko jokin vikana? Olet käyttäytynyt oudosti jo pitkään.”
Fred kirosi mielessään: Pitihän se arvata, että hänen ihana ja huolehtivainen veljensä oli jo huomannut muutoksen hänen käytöksessään!
”Olen ihan kunnossa!” Fred väitti.
Hänen äänensä kuitenkin särähti hiukan , kun hän tunsi Georgen käden olkapäällään: ”Oletko varma?”
Fred huomasi, että George oli oikeasti huolissaan ja hänen sydämensä tienoilla ailahti lämmin tunne: ”Olen ihan varma.” Georgen käsi oli edelleen hänen paljaalla olkapäällään ja epäilemättä myös George oli alasti.
Ei voi olla totta! Seisokkia minä tässä vähiten kaipaan! Toivottavasti George ei huomaa, Fred voihkaisi mielessään vilkaistessaan alaspäin. Georgen käsi liukui pois Fredin olkapäältä tämän mennessä itsekin suihkuun ja jättäessä Fredin rauhaan.
***
”Mitä sinä mietit? Et kai vaan minua?” George naurahti tullessaan suihkusta ja nähdessään Fredin seisovan ikkunan ääressä tuijottaen kaukaisuuteen.
”M-mitäh?” Fred änkytti tajutessaan, mitä toinen oli kysynyt. Huomatessaan typerän ja läpinäkyvän käytöksensä hän punastui voimakkaasti.
”Kai sinä tajuat, että on hieman outoa, kun oma kaksoisveljeni saa pelkästä kosketuksestani seisokin ja sitten tuijottelee ikkunasta ulos ajatellen minua?” George kysyi virnistellen. Fred karahti vieläkin punaisemmaksi (jos mahdollista).
Hän yskäisi pienesti todeten: ”Sinä siis huomasit.” George astahti lähemmäs.
”Tietysti minä huomasin. On vaikea olla huomaamatta, kun sinä vapisit kuin horkassa ja kiemurtelit kuin käärme”, Georgella oli vaikeuksia pidättää nauruaan. Fred ei enää kestänyt vaan yritti paeta juoksemalla Georgen ohi ovelle. George kuitenkin tarrasi hänen käteensä hellästi, mutta tiukasti.
”Minne sinä nyt menet? Meidän pitää jutella?” George vaati saada tietää. Fred tuijotti jalkoihinsa.
George tarttui Fredin leukaan hellästi ja nosti tämän päätä niin, että pystyi katsomaan tätä silmiin: ”Luulitko sinä, että suuttuisin sinulle? Tai hylkäisin sinut? Vaikka olet veljeni?” Fred nyökkäsi pienesti.
”Höpsö! Minähän rakastan sinua”, George painoi huulensa vaativina Fredin huulille. Hänen kaksoisveljensä maistui hyvälle: sokerille ja hunajalle, George huomasi. Jokin ei kuitenkaan tuntunut oikealta; Fred ei vastannut suudelmaan.
”Mitä nyt?” George kysyi. Fred vältteli hänen katsettaan.
”Sinä et oikeasti halua tätä. Sinä teet näin vain koska minä haluan niin”, Fred melkein purskahti itkuun. George painoi tämän syliinsä.
Fredin korviin kuului hiljainen kuiskaus, jota vaimensivat hänen hiuksensa: ”Minä teen näin, koska minä haluan. Me olemme yhtä.” Fred hymyili onnellisena veljensä sylissä. Hän oli saanut kaiken, mitä oli elämältä ikinä halunnut.
Author: malfoy
Rating: PG-13 (luulisin..)
Pairing: Fred ja George (jos ette halua lukea twincestia, niin kannattaa lähteä viimeistään nyt
Genre: slash, romance ja twincest (ehkä vähän fluffy)
Beta: betaa ei ole, joten virheistä syytökset ihan vaan minulle
Summary: Fred kokee pelottavia tunteita...
A/N: Tämä on eka ficci, jonka julkaisen täällä, mutta Finfanfunissa julkaisin tämän eilen...toivottavasti pidätte!
A/N: Niin, ja siltä varalta, että joku ei älyä, niin nuo kursivoidut ovat ajatuksia...
-------------
Pelottavia tunteita
Mitä minä nyt teen? Fred ajatteli ensimmäiseksi herättyään hänen ja Georgen asunnossa Weasleyn Welhowitsit-pilapuodin yläkerrassa.
Mitä ihmettä minä teen? Hän katsoi kaksoisveljeään, joka tuhisi tyytyväisenä sängyssään.
Niin kaunis, Fred ajatteli katsellessaan kasvoja, jotka olivat täysin identtiset hänen omiensa kanssa. Hän lähestyi Georgea, kunnes oli niin lähellä, että pystyi laskemaan jokaisen suloisen pisaman tämän rauhallisilta kasvoilta.
Sitten Fred kauhistui: Lopeta! Hän on identtinen kaksoisveljesi! Yhä kauhistellen omaa käytöstään ja tunteitaan hän päätti mennä suihkuun selvittelemään päätään.
Hienoa. Ensimmäinen kunnon märkä uni pitkiin aikoihin ja sen pääkohteena oli ollut hänen veljensä! Fred mietti kuumeisesti.
Rakastan Georgea, mutta ei hän aikaisemmin oli uniini hypännyt.
Tämä kauhea tunteiden salailu on päivä päivältä vaikeampaa!
Fredin miettiessä suihkussa tunteitaan Georgea kohtaan, George oli noussut sängystä ja päättänyt mennä suihkuun ja pestä loputkin unet pois silmistään. Fredkin on varmaan jo suihkussa, George ajatteli, Hän on käyttäytynyt kauhean oudosti viime aikoina. Pohdiskellen veljensä outoa käytöstä George kompuroi unenpöpperössä kylpyhuoneeseen.
”Terve porkkanapää” George kajautti iloisesti nähdessään kaksosensa suihkussa. Fred hätkähti ja punastui. Hän ei todellakaan halunnut nähdä veljeään alastomana suihkussa.
Tai halusi hän, Fred virnisti ollessaan edelleen selkä Georgeen päin, Mutta silloin hän ei pystyisi peittelemään liiankin lämpimiä tunteitaan veljeään kohtaan. George tunsi hänet kuin omat taskunsa ja huomaisi jonkin olevan vinossa. Sitten Fred tajusi, että aamutervehdykseen kannattaisi vastata jotain.
”Huomenta” hän sanoi vaisusti.
Tällä aikaa George oli saanut riisuttua ja tuli nyt Fredin luo: ”Onko jokin vikana? Olet käyttäytynyt oudosti jo pitkään.”
Fred kirosi mielessään: Pitihän se arvata, että hänen ihana ja huolehtivainen veljensä oli jo huomannut muutoksen hänen käytöksessään!
”Olen ihan kunnossa!” Fred väitti.
Hänen äänensä kuitenkin särähti hiukan , kun hän tunsi Georgen käden olkapäällään: ”Oletko varma?”
Fred huomasi, että George oli oikeasti huolissaan ja hänen sydämensä tienoilla ailahti lämmin tunne: ”Olen ihan varma.” Georgen käsi oli edelleen hänen paljaalla olkapäällään ja epäilemättä myös George oli alasti.
Ei voi olla totta! Seisokkia minä tässä vähiten kaipaan! Toivottavasti George ei huomaa, Fred voihkaisi mielessään vilkaistessaan alaspäin. Georgen käsi liukui pois Fredin olkapäältä tämän mennessä itsekin suihkuun ja jättäessä Fredin rauhaan.
***
”Mitä sinä mietit? Et kai vaan minua?” George naurahti tullessaan suihkusta ja nähdessään Fredin seisovan ikkunan ääressä tuijottaen kaukaisuuteen.
”M-mitäh?” Fred änkytti tajutessaan, mitä toinen oli kysynyt. Huomatessaan typerän ja läpinäkyvän käytöksensä hän punastui voimakkaasti.
”Kai sinä tajuat, että on hieman outoa, kun oma kaksoisveljeni saa pelkästä kosketuksestani seisokin ja sitten tuijottelee ikkunasta ulos ajatellen minua?” George kysyi virnistellen. Fred karahti vieläkin punaisemmaksi (jos mahdollista).
Hän yskäisi pienesti todeten: ”Sinä siis huomasit.” George astahti lähemmäs.
”Tietysti minä huomasin. On vaikea olla huomaamatta, kun sinä vapisit kuin horkassa ja kiemurtelit kuin käärme”, Georgella oli vaikeuksia pidättää nauruaan. Fred ei enää kestänyt vaan yritti paeta juoksemalla Georgen ohi ovelle. George kuitenkin tarrasi hänen käteensä hellästi, mutta tiukasti.
”Minne sinä nyt menet? Meidän pitää jutella?” George vaati saada tietää. Fred tuijotti jalkoihinsa.
George tarttui Fredin leukaan hellästi ja nosti tämän päätä niin, että pystyi katsomaan tätä silmiin: ”Luulitko sinä, että suuttuisin sinulle? Tai hylkäisin sinut? Vaikka olet veljeni?” Fred nyökkäsi pienesti.
”Höpsö! Minähän rakastan sinua”, George painoi huulensa vaativina Fredin huulille. Hänen kaksoisveljensä maistui hyvälle: sokerille ja hunajalle, George huomasi. Jokin ei kuitenkaan tuntunut oikealta; Fred ei vastannut suudelmaan.
”Mitä nyt?” George kysyi. Fred vältteli hänen katsettaan.
”Sinä et oikeasti halua tätä. Sinä teet näin vain koska minä haluan niin”, Fred melkein purskahti itkuun. George painoi tämän syliinsä.
Fredin korviin kuului hiljainen kuiskaus, jota vaimensivat hänen hiuksensa: ”Minä teen näin, koska minä haluan. Me olemme yhtä.” Fred hymyili onnellisena veljensä sylissä. Hän oli saanut kaiken, mitä oli elämältä ikinä halunnut.
