Post by Frickeon on Mar 19, 2006 18:24:33 GMT 2
A/N:
[Koneeni heitti minut pihalle ja niinpä se myös tuhosi paljon pidemmän ja paremman A/N merkinnän. Anteeksi siitä.]
sara jaksoi markkinoida tätä ja joutui lukemaankin tämän ensimmäisenä. Kiitoksia. Hän on ollut loistavana tukena tämän kanssa.
Dory tietenkin heittää minut lasikoppiin, mutta koita nyt täti odottaa edes sitä, että saan tämän loppuun. Ja muistahan hankkia minulle nettiyhteys sinne koppiin. u.u
Mutta, juonessa ei ole taaskaan hurraamista, koska en siihen koskaan osaa kunnolla paneutua Potter-ficcejä kirjoittaessa, joten sanon suoraan, että jos tästä saa jotain muuta irti kuin kauhistelua niin se pitää repiä kirjoitusasusta.
Author: Frickeon
Warnings: Eläimiinsekaantumista, myöhemmissä osissa mahdollisesti myös elottomiinkin. Oikeastaan, varautukaa siihen, että tämä on todella pervolla mielenlaadulla kirjoitettu ja kaikki mahdollinen on mahdollista.
Genre: Slash, romance
Raiting: Pg-13, tai R, jos katsotte eläimiinsekaantumisen niin pahana.
Pairing: Ron/Kutka, Harry/Draco ja mahdollisesti muitakin. Lisäilen sitten varmaa listaa.
Disclaimer: Kaikki on tietenkin hahmot ovat Rowlingin aikaansamaa. Mutta tarinasta olen vastuussa minä.
A/N2: Kirjoittajan mielipide eläimiinsekaantumiseen on kielteinen, vaikka tällaisesta asiasta nyt on kirjoitettu.
---------------------------
Minäpä tiedän
Ensimmäinen osa.
-”Ron voisi pikkuhiljaa tajuta, että omistaa sairaan mielen.”
Se oli niitä villejä kokeiluja, villeinä nuoruuspäivinä, kun Ron, ovessa, jonka hän aukaisi kiireesti luki Ronald, mutta hän ei välittänyt, juoksi omaan huoneeseensa puuskuttaen hengästyneenä. Hän oli juossut koko pitkän matkan Fredin ja Georgen laittamalta huispauskentältä omaan huoneeseensa. Kun lentävä ford angela oli noussut pihasta mukanaan kaikki muut paitsi hän, Ron oli tehnyt päätöksensä asian kanssa.
”Kutka”, Ron puuskahti nähdessään laiskan rottansa kerällä pehmeällä ja leimuvan oranssilla päällyspeitolla. ”Kutka”, poika sai äänensä painottumaan. Rotta ei silti reagoinut mitenkään Ronin käskyihin, kuten poika oli olettanutkin, mutta silti asia sai punapään turhautumaan. ”Kenen rotta sinä luulet olevasi”, hän suutahti ja viskaisi oven pieleen unohtuneen pikkutyynyn rottaa päin. Saaden vanhan karvapallon viimein heräämään ja siirtymään ihmeen ketterästi laiskaksi otukseksi toiseen paikkaan, joka oli tyynyvapaata aluetta. Ron huokaisi. Miksi hänen rottansa ei totellut häntä kuten kaikkien muiden rotat? Oliko hän tehnyt jotain pahaa? Ja jos ei olisi tehnyt niin tulisiko hän tekemään?
Ronin turhautunut murjotus vaihtui vekkuliksi virnistykseksi, joka levisi hänen tiedostaessa vielä paremmin mahdollisuuden olla yksin. Ford angela oli todella kadonnut pihasta kuten kaikki muut Weasleyt. Vain hän ja Kutka.
”Kutka?”, Ron kysyi ääni matalana ja kumartui rotan ylle. Kutka sai ihmeen kaupalla tarpeeksi voimaa kurkatakseen poikaa, joka oli kurkottunut sen ylle. Jos tuo poika olisi ollut kuka tahansa muu Kutka olisi vinkaissut kauhuissaan, mutta tuntiessaan pojan jo pienellä kokemuksella se pystyi sanomaan ettei mitään vaaraa ollut. ”Kutka?”, punapää kysyi uudelleen tällä kertaa tökkäisten rottaa kylkeen. Kutka käänsi pienen vikisevän päänsä kohti korkeammalla sitä tuijottavaa poikaa. Enempää kysymättä Ron kurkotti kaappaamaan Kutkan käsiinsä ja sulki rotan huolella ja vaivalla kämmeniensä väliin. Rotan häntä sormien välissä heiluen Ron juoksi keittiöön, jonne hänen äitinsä oli jättänyt veitsen huitomaan ilmaan ja kuorimaan perunoita. Joku ystävällinen jästi oli lahjoittanut herra Weasleylle perunoita kaksi säkkiä, jostain palveluksesta. Tai sitten isä oli ryöstänyt ne, Ronin päässä välähti, vaikka ajatus tuntuikin mahdottomalta. Ehkä isä onkin oikeasti todella sadistinen jästien vihaaja. Ron karkasi mietteidensä kanssa istumaan pöydän ääreen päästäen Kutkan kourastaan.
Rotan viikset vipattivat, kun se nuuski ja tarkkaili uutta paikkaa minne se oli eksynyt.
”Kutka?”, Ron kysyi anoen huomioa rotalta. Perhana, se oli hänen rottansa, saisi myös huomata hänet. ”Kutka!”, punahiuksinen pisamanaama älähti, kun rotta ei tuntunut ottavan hänen ääntään huomioon. Viimein Ron oli vanginnut rotan huomion. Ja Ron oli yllättävän tyytyväinen tilanteesta. ”No niin, Kutka”, poika sanoi haroen hieman hiuksiaan. Hän ei ollut ajatellut mitä tekisi, kun Kutka katselisi häntä. Ehkä Kutka piti häntä epäviehättävänä eikä halunnut katsella häntä. Ron tuhahti ajatukselle. Mutta rottahan oli ollut ennen Percyn. Percy oli yksi täydellinen kusipää, mutta komea sellainen. Ron, vaikka sairaaksi ajatuksensa tiesi, piti jokaista veljeään komeana. Eikä sillä normaalilla tavalla, kuten kaikki pitivät mukavia ihmisiä komeina. Vaan Ron oikeasti piti veljistään. Hän, vaikka vasta kolmetoista oli, nussisi jokaista veljeään jos tilaisuus tulisi. Vaikka yhdessä. Ja hän tiesi ajatustensa sairauden, mutta jollain tasolla hän piti siitä sairaudesta mikä siihen liittyi. Ja osaksi ajatuksen sairaus juuri kiehtoikin.
Ja nyt hän piti ajatuksesta, että hän panisi Kutkan katsomaan miten hän riisutuisi. Näin aluksi. Aikaa tuskin olisi edes mihinkään muuhun. Ja tuumasta toimeen, Ron mietti nostaessaan paitaansa leukansa ohi. Katse samalla tiukasti Kutkassa, joka tuijotti herkeämättä, kyllä herkeämättä, kuinka Ronin paita ja alla oleva teepaita nousivat pois ihoa peittämästä. Pojan sydän hyppäsi, kun hän huomasi Kutkan tapittavan häntä edelleen. ”Tämähän menee-- hyvin?”, Ron sanoi pieneen ääneen, vaikka nielaisikin ilmaa. Seuraavaksi poika nousi seisomaan, ja ilmeisesti tietäen mitä nuorempi poika aikoisi Kutka otti pari laiskaa askelta lähemmäs pöydän reunaa, laiskat rotan silmät edelleen Ronin nuoressa rintakehässä.
Ja vaistoten ahnaat rotan silmät kehollaan Ron lopetti sen hetkisen aikeensa ja katseli rottaa silmiin pelokkaana. Rotta ei taasen olisi halunnut odottaa enää mitään ja loikkasi pojan kimppuun, joka karjaisi sydäntäkylmäävästi ja läiskäytti rotan lattialle. Ron katseli sitä arvellen, mutta rotta vilkuili poikaa himokkaana, mikä sai Ronin vilkaisemaan ikkunaan ja toivomaan näkevänsä taivaansinisen ford angelian siellä tööttäilemässä viattomana. Vaikka Ron oli ihan varma, ettei se tööttäys ollut viaton. Ford angelia kuullosti tavattoman seksikäältä autolta.
Kutka oli ilmeisesti huomannut ohjelman olevan loppu ja se oli lösähtänyt makaamaan lattialle hengitellen hiljaa mistä Ron tiesi sen nukahtaneen.
”Saamarin rotta”, Ron sihahti hampaitensa välistä laittaessaan teepaitaansa päälle.
**
”Harry?”, Ron kysyi viattomana.
”Ron”, Harry sanoi huvittuneena. Äsken mustahiuksinen poika oli käynyt niin huvittavan riidan Malfoyn kanssa ettei saanut irvistystään alas millään. Tosin irvistys, huvittunut irvistys oli Ronin mielestä tavattoman seksikäs Harryn kasvoilla. Sen ilmeen taakse kätkeytyi salaisuuksia, ja Ron oli varma, että ne olivat likaisia. Harry varmaan nauttisi kovasti jos Draco alistaisi hänet. Voi, Ron voisi vaikka vannoa, että hänen parhain ystävänsä pitäisi lempiriitapukaristaan kiristävissä mustissa nahkahousuissa tulossa hakemaan juuri häntä. Punapää ei itse nähnyt asiaa niin seksikkäänä, mutta sen sijaan hän voisi katsoa vierestä. Ja se ajatus kiihotti hänen mieltään.
”Luuletko, että Hermione suuttuu meille jos me kopsataan hänen liemimuistiinpanot?”, hän kysyi vikkelään. Harry nyökkäsi, mutta näytti ristiriitaisesti siltä, että se olisi paras ehdotus minkä hän oli kuullut sitten Dracon 'vedä käteen' huudon jälkeen. Ja Ron oli vaistonnut, että Harry vetäisikin käteen illalla miettien pikkuista blondia, joka sipsutteli linnan käytävillä kuin olisi omistanut ne. Ja, varmaan sellaisen isän holhoomana tulikin ajatelleeksi, että omisti koko maailman. Ja siitä asenteesta ja sen tuomasta itsevarmuudesta Harry piti. Ron tunsi Harryn ja vannoi olevansa varma tästä asiasta. Se piti vain todistaa pojalle itselleenkiin
**
Aamiaisen aikaan suuri sali oli täynnä joka päiväistä kuhinaa, kun oppilaat vaihtoivat kertomuksia keskenään. Tytöt kikattelivat omissa laumoissaan. Ron etsi katseellaan Dracoa luihuisten pöydästä, ja Harryn istuessa hänen viereensä unisena poika ei kohottanut edes katsettaan ettei olisi menettänyt otettaan luihuisten pöydässä istuviin ja kadottanut ajatuksiaan. Draco istui yleensä takan lähellä, luihuiset kun jonkun kumman syyn takia istuivat laidassa. Ja sieltä Ron alkoi etsiä Dracoa.
Harryn aukoessa suutaan haukotellakseen Ron oli jo paikantanut haluamansa blondin ja käänsi turhautuneena päänsä Harryyn. Mustahiuksinen rohkelikko ei menisi ikinä puhumaan Dracolle, ellei siihen olisi todella hyvää syytä. Ja Ronin seuraava tehtävä olisi keksiä sellainen.
"Draco oli ihan paska tyyppi eilen", Ron aloitti turvallisesti haukkumalla Malfoyta, käyttäen silti ensimmäistä nimeä.
"Joo, onhan se aika kusipää. Niin täynnä itseään", Harry vastasi lusikoiden puuroa lautaselleen.
"Draco on", poika nyökkäsi vielä loppuun ripotellessaan sokeria puuron päälle. Ron katseli hetken lumoutuneena, miten Harry hieroi peukaloaan ja etusormeaan yhteen pudotellessaan sokerihiukkasia vaaleanruskealle puurolle.
"Harry, sinä olet niin selvästi kusessa siihen", Ron sanoi hihitellen saatuaan katseensa irti Harryn sormista.
Harry nyökkäsi ja ynähti myöntyvästi, ilmeisesti unenpöpperössä. Ronin kikatus kohtaus herätti pienoista paheksuntaa tyttöjen suunnalta, jotka olivat aina pitäneet kikattelua omana yksinoikeutenaan. Ron vilkaisi tyttöjä huvittuneena ja sai uuden kikatus kohtauksen, jonka aikana Hermione asteli omalle paikalleen poikia vastapäätä, morjesti Harryä ja jäi katselemaan ihmeissään Ronia, kunnes kääntyi Harryä päin. "Mikä Ronaldilla on?", tyttö kysyi ärsyttävän asiallisesti. Ronin kikatus stoppasi kuin seinään ja poika jäi katsomaan eteensä pöllähtänyttä tyttöä hyytävästi.
"Sen mielestä minä olen kusessa Dracoon", Harry sanoi hajamielisenä lusikoiden puuroa suuhunsa. Hermionen asiallinen virne vaihtui nopeasti järkyttyneeksi ja tyttö kääntyi Roniin. "Onko Harry kusessa Dracoon?", Hermione kysyi niin äänekkäästi, että lähipöytienkin oppilaat kuulivat mikä Hermionella oli. Ja Harrykin heräsi unestaan ja nielaisi puurot väärään kurkkuun. Hetken poika sylki valkoista, paksua puuroa suustaan kuin raivotautinen vaahtoa.
"En minä ole kusessa Dra- Malfoyhin!", Harry huudahti kimakasti. Ron kikatti kätensä takana huvittuneena. "Kuka niin on väittänyt?", Harry kysyi uhmaten koko miehisyydellään ilmaa kuvitellen siihen sen kurjan, joka oli väittänyt sellaista. Ennen kun Hermione ehti suutaan avata Ron oli saanut äänensä kuuluviin: "Malfoy itse väittää niin. Se kirjoitti niin vessaankin."
Hermionen järkyttynyt ilme oli taas Ronin palkintona, mutta Ron ei välittänyt. Eikä välittänyt Harrykaan sillä poika oli unohtanut puuronsa ja nousi raivostuneena lähteäkseen luihuisten pöydän luokse.
"Tästä tulee hauskaa", Ron virnuili ja kääntyi nähdäkseen paremmin.
"Malfoy", Harry sanoi topakasti saadessaan tarpeeksi lähelle luihuisten ylpeyden aiheen, Luciuksen lempilapsen. "Potter", Malfoy tokaisi huvittuneena, mutta hänen ilmeensä kertoi ettei pojalla ollut mitään hajuakaan siitä miksi toinen oli tullut. "Mitä hittoa sinä levittelet huhuja siitä, että minä olen muka kusessa sinuun. Saamarin homo luihuinen", Harry sanoi kiivastuneena, Malfoyn katsellessa poikaa lasittuneena kauhusta. "P-Potter?", Malfoy kysyi huterana.
"No, annas minun kertoa sinulle jotain. Minä en ole homo, minä en ole kusessa sinuun, enkä minä ainakaan olisi kusessa sinuun jos olisin homo. Ymmärrätkä?", Harry raivosi tuohtuneena. Malfoy kuunteli kiltisti paikallaan, mutta kokosi itsensä kasaan Harryn viimeisen lauseen aikana.
"Sinun seurasi vain pilaisi minut. Sellainen kuraveristen nuolija. Mene kuraverisen haaremisi luokse. Malfoy rakkautta sinä et saisi vaikka homo olisit", nuori Malfoy kiivahti.
Harry nieli sylkeä raivoissaan nähden vain punaista. Ja silti hän kääntyi kannoilleen ja palasi istumaan takaisin rohkelikkojen pöytään, jossa Hermione nyökkäili järkyttyneenä Ginnyn kanssa, joka näytti maansa myyneeltä luullen hänen unelmiensa prinssin olevan homo. Ron sen sijaan kikatti edelleen typeränä, saaden edelleen outoja katseita muilta rohkelikoilta, mutta poika ei olisi voinut pitää itseään kurissa. Hänestä oli vain innoittavaa nähdä miten punaisena Harry oli palannut ja miten kiivaalta Dracon ja Harryn sanavaihto oli näyttänyt. Ne olivat niin kusessa toisiinsa, Ron naurahti mielessään, saaden sen purkautumaan uutena kikatuskohtauksena.
**
"Kutka, Kutka, Kutka", Ron kuiskaili peiton alle, jossa rotta tuhisi täydessä unessa hieroen välillä repaleisilla rotan sormillaan mahakupuaan, johon oli juuri ahtanut Ronin viimeisen suklaasammakon. Korttiksi Ron oli saanut Dumbledoren taas vaihteen vuoksi ja kortti koreili Ronin taittelemassa vaatepinkassa. Poika ei saanut tarpeekseen katsellessaan rottaa, kun se makoili autuaan tietämättömänä pojan katseesta, vaan Ronin oli pakko kurkottaa kätensä sormeilemaan rotan karhealla turkilla. "Olet sinä aika pikkuinen, vai mitä laiskiainen", Ron lässytti Kutkalle sormien lipuessa rotan turkilla. Kutka oli oikeastaan aika herttainen nukkuessaan, Ron huokaisi mielessään. Olisi ollut typerää värjätä se keltaiseksi, mutta hän olisi niin halunnut päteä Harryn silmissä sillä hetkellä. Typerä pieni ihastus.
"Kutka, Kutka, Kutka", Ron lateli mantraansa hetken, jonka jälkeen nousi vastentahtoisesti sängyn ääreltä, juoksi pari harkitsematonta askelta, kunnes tajusi miten tyhmää se oli, jonka jälkeen käveli paljon rauhallisemmin pois makusaleista.
Ronin kadotessa makuhuoneesta Kutka, joka oli ollut tietoinen pojan läsnäolosta vikisi ja nousi ketterästi käpälilleen ja kipitti lattialle. Ajatuksissaan Kutka, kuten unissaankin rotta nousi miehen hahmossa, omassa hahmossaan pojan vuoteelle, painautui toisen herkkää kroppaa vasten ja pääsisi viimeinkin vuosia kestäneestä yksinäisyydestään. Rotta nukahti lämpöiseen ja tahmeaan tunnelmaan.
**
Ron, Seamus ja Dean naureskelivat yhdessä käytävän seiniin nojaillen. Harry läiski paikalle tuohtuneena. Seamus ja Dean lopetttivat naurun kuin seinään, mutta Ron naureskeli pystymättä pidättelemään itseään. Harry näytti jälleen niin angstilta, että ei mitään rajaa. Ron oli tikahtua nauruunsa. "Lopeta, lopeta!" Harry tiuskahti Ronille, joka totteli hitaasti, mutta totteli silti. "Malfoy?" Ron kysäisi virne naamallaan. Harry ei kiinnittänyt mitään huomiota Ronin naamalle levinneeseen virneeseen, mutta Seamus ja Dean vaihtoivat kaksi erittäin ihmettelevää katsetta keskenään. "Sehän se!" Harry huudahti ja pudotti laukkunsa alas. "Ja mikäs muu?" Ron uteli. Poika tiesi ihan tarkasti, että Harrya peloteltiin sillä Sirius Musta jutullakin, mutta Ron ei kaikessa viisaudessaan jaksanut keskittyä siihen. Hänestä oli niin mukavaa seurata Harryn ja Dracon viha/rakkaussuhdetta. "Ei mikään", Harry vastasi näyttäen edelleen sitruunan syöneeltä, ja vähintään yökkäävältä. Dean ja Seamus pistivat pystyyn pienen kahden hengen supattelu kerhon ja paikalle kipittävä Hermione katsoi poikia, kuten katsoi yleensäkin kaikkia juoruilukerhoja.
Hermione, Ron ja Harry vaihtoivat parit kuulumiset, mutta muuten käytävällä oleskelu meni hiljaiseksi miettimiseksi. Harry mietti Dracoa, Hermione päivän ohjelmaa ja Ron sitä mitä Harry saattoi Dracosta miettiä.
[Koneeni heitti minut pihalle ja niinpä se myös tuhosi paljon pidemmän ja paremman A/N merkinnän. Anteeksi siitä.]
sara jaksoi markkinoida tätä ja joutui lukemaankin tämän ensimmäisenä. Kiitoksia. Hän on ollut loistavana tukena tämän kanssa.
Dory tietenkin heittää minut lasikoppiin, mutta koita nyt täti odottaa edes sitä, että saan tämän loppuun. Ja muistahan hankkia minulle nettiyhteys sinne koppiin. u.u
Mutta, juonessa ei ole taaskaan hurraamista, koska en siihen koskaan osaa kunnolla paneutua Potter-ficcejä kirjoittaessa, joten sanon suoraan, että jos tästä saa jotain muuta irti kuin kauhistelua niin se pitää repiä kirjoitusasusta.
Author: Frickeon
Warnings: Eläimiinsekaantumista, myöhemmissä osissa mahdollisesti myös elottomiinkin. Oikeastaan, varautukaa siihen, että tämä on todella pervolla mielenlaadulla kirjoitettu ja kaikki mahdollinen on mahdollista.
Genre: Slash, romance
Raiting: Pg-13, tai R, jos katsotte eläimiinsekaantumisen niin pahana.
Pairing: Ron/Kutka, Harry/Draco ja mahdollisesti muitakin. Lisäilen sitten varmaa listaa.
Disclaimer: Kaikki on tietenkin hahmot ovat Rowlingin aikaansamaa. Mutta tarinasta olen vastuussa minä.
A/N2: Kirjoittajan mielipide eläimiinsekaantumiseen on kielteinen, vaikka tällaisesta asiasta nyt on kirjoitettu.
---------------------------
Minäpä tiedän
Ensimmäinen osa.
-”Ron voisi pikkuhiljaa tajuta, että omistaa sairaan mielen.”
Se oli niitä villejä kokeiluja, villeinä nuoruuspäivinä, kun Ron, ovessa, jonka hän aukaisi kiireesti luki Ronald, mutta hän ei välittänyt, juoksi omaan huoneeseensa puuskuttaen hengästyneenä. Hän oli juossut koko pitkän matkan Fredin ja Georgen laittamalta huispauskentältä omaan huoneeseensa. Kun lentävä ford angela oli noussut pihasta mukanaan kaikki muut paitsi hän, Ron oli tehnyt päätöksensä asian kanssa.
”Kutka”, Ron puuskahti nähdessään laiskan rottansa kerällä pehmeällä ja leimuvan oranssilla päällyspeitolla. ”Kutka”, poika sai äänensä painottumaan. Rotta ei silti reagoinut mitenkään Ronin käskyihin, kuten poika oli olettanutkin, mutta silti asia sai punapään turhautumaan. ”Kenen rotta sinä luulet olevasi”, hän suutahti ja viskaisi oven pieleen unohtuneen pikkutyynyn rottaa päin. Saaden vanhan karvapallon viimein heräämään ja siirtymään ihmeen ketterästi laiskaksi otukseksi toiseen paikkaan, joka oli tyynyvapaata aluetta. Ron huokaisi. Miksi hänen rottansa ei totellut häntä kuten kaikkien muiden rotat? Oliko hän tehnyt jotain pahaa? Ja jos ei olisi tehnyt niin tulisiko hän tekemään?
Ronin turhautunut murjotus vaihtui vekkuliksi virnistykseksi, joka levisi hänen tiedostaessa vielä paremmin mahdollisuuden olla yksin. Ford angela oli todella kadonnut pihasta kuten kaikki muut Weasleyt. Vain hän ja Kutka.
”Kutka?”, Ron kysyi ääni matalana ja kumartui rotan ylle. Kutka sai ihmeen kaupalla tarpeeksi voimaa kurkatakseen poikaa, joka oli kurkottunut sen ylle. Jos tuo poika olisi ollut kuka tahansa muu Kutka olisi vinkaissut kauhuissaan, mutta tuntiessaan pojan jo pienellä kokemuksella se pystyi sanomaan ettei mitään vaaraa ollut. ”Kutka?”, punapää kysyi uudelleen tällä kertaa tökkäisten rottaa kylkeen. Kutka käänsi pienen vikisevän päänsä kohti korkeammalla sitä tuijottavaa poikaa. Enempää kysymättä Ron kurkotti kaappaamaan Kutkan käsiinsä ja sulki rotan huolella ja vaivalla kämmeniensä väliin. Rotan häntä sormien välissä heiluen Ron juoksi keittiöön, jonne hänen äitinsä oli jättänyt veitsen huitomaan ilmaan ja kuorimaan perunoita. Joku ystävällinen jästi oli lahjoittanut herra Weasleylle perunoita kaksi säkkiä, jostain palveluksesta. Tai sitten isä oli ryöstänyt ne, Ronin päässä välähti, vaikka ajatus tuntuikin mahdottomalta. Ehkä isä onkin oikeasti todella sadistinen jästien vihaaja. Ron karkasi mietteidensä kanssa istumaan pöydän ääreen päästäen Kutkan kourastaan.
Rotan viikset vipattivat, kun se nuuski ja tarkkaili uutta paikkaa minne se oli eksynyt.
”Kutka?”, Ron kysyi anoen huomioa rotalta. Perhana, se oli hänen rottansa, saisi myös huomata hänet. ”Kutka!”, punahiuksinen pisamanaama älähti, kun rotta ei tuntunut ottavan hänen ääntään huomioon. Viimein Ron oli vanginnut rotan huomion. Ja Ron oli yllättävän tyytyväinen tilanteesta. ”No niin, Kutka”, poika sanoi haroen hieman hiuksiaan. Hän ei ollut ajatellut mitä tekisi, kun Kutka katselisi häntä. Ehkä Kutka piti häntä epäviehättävänä eikä halunnut katsella häntä. Ron tuhahti ajatukselle. Mutta rottahan oli ollut ennen Percyn. Percy oli yksi täydellinen kusipää, mutta komea sellainen. Ron, vaikka sairaaksi ajatuksensa tiesi, piti jokaista veljeään komeana. Eikä sillä normaalilla tavalla, kuten kaikki pitivät mukavia ihmisiä komeina. Vaan Ron oikeasti piti veljistään. Hän, vaikka vasta kolmetoista oli, nussisi jokaista veljeään jos tilaisuus tulisi. Vaikka yhdessä. Ja hän tiesi ajatustensa sairauden, mutta jollain tasolla hän piti siitä sairaudesta mikä siihen liittyi. Ja osaksi ajatuksen sairaus juuri kiehtoikin.
Ja nyt hän piti ajatuksesta, että hän panisi Kutkan katsomaan miten hän riisutuisi. Näin aluksi. Aikaa tuskin olisi edes mihinkään muuhun. Ja tuumasta toimeen, Ron mietti nostaessaan paitaansa leukansa ohi. Katse samalla tiukasti Kutkassa, joka tuijotti herkeämättä, kyllä herkeämättä, kuinka Ronin paita ja alla oleva teepaita nousivat pois ihoa peittämästä. Pojan sydän hyppäsi, kun hän huomasi Kutkan tapittavan häntä edelleen. ”Tämähän menee-- hyvin?”, Ron sanoi pieneen ääneen, vaikka nielaisikin ilmaa. Seuraavaksi poika nousi seisomaan, ja ilmeisesti tietäen mitä nuorempi poika aikoisi Kutka otti pari laiskaa askelta lähemmäs pöydän reunaa, laiskat rotan silmät edelleen Ronin nuoressa rintakehässä.
Ja vaistoten ahnaat rotan silmät kehollaan Ron lopetti sen hetkisen aikeensa ja katseli rottaa silmiin pelokkaana. Rotta ei taasen olisi halunnut odottaa enää mitään ja loikkasi pojan kimppuun, joka karjaisi sydäntäkylmäävästi ja läiskäytti rotan lattialle. Ron katseli sitä arvellen, mutta rotta vilkuili poikaa himokkaana, mikä sai Ronin vilkaisemaan ikkunaan ja toivomaan näkevänsä taivaansinisen ford angelian siellä tööttäilemässä viattomana. Vaikka Ron oli ihan varma, ettei se tööttäys ollut viaton. Ford angelia kuullosti tavattoman seksikäältä autolta.
Kutka oli ilmeisesti huomannut ohjelman olevan loppu ja se oli lösähtänyt makaamaan lattialle hengitellen hiljaa mistä Ron tiesi sen nukahtaneen.
”Saamarin rotta”, Ron sihahti hampaitensa välistä laittaessaan teepaitaansa päälle.
**
”Harry?”, Ron kysyi viattomana.
”Ron”, Harry sanoi huvittuneena. Äsken mustahiuksinen poika oli käynyt niin huvittavan riidan Malfoyn kanssa ettei saanut irvistystään alas millään. Tosin irvistys, huvittunut irvistys oli Ronin mielestä tavattoman seksikäs Harryn kasvoilla. Sen ilmeen taakse kätkeytyi salaisuuksia, ja Ron oli varma, että ne olivat likaisia. Harry varmaan nauttisi kovasti jos Draco alistaisi hänet. Voi, Ron voisi vaikka vannoa, että hänen parhain ystävänsä pitäisi lempiriitapukaristaan kiristävissä mustissa nahkahousuissa tulossa hakemaan juuri häntä. Punapää ei itse nähnyt asiaa niin seksikkäänä, mutta sen sijaan hän voisi katsoa vierestä. Ja se ajatus kiihotti hänen mieltään.
”Luuletko, että Hermione suuttuu meille jos me kopsataan hänen liemimuistiinpanot?”, hän kysyi vikkelään. Harry nyökkäsi, mutta näytti ristiriitaisesti siltä, että se olisi paras ehdotus minkä hän oli kuullut sitten Dracon 'vedä käteen' huudon jälkeen. Ja Ron oli vaistonnut, että Harry vetäisikin käteen illalla miettien pikkuista blondia, joka sipsutteli linnan käytävillä kuin olisi omistanut ne. Ja, varmaan sellaisen isän holhoomana tulikin ajatelleeksi, että omisti koko maailman. Ja siitä asenteesta ja sen tuomasta itsevarmuudesta Harry piti. Ron tunsi Harryn ja vannoi olevansa varma tästä asiasta. Se piti vain todistaa pojalle itselleenkiin
**
Aamiaisen aikaan suuri sali oli täynnä joka päiväistä kuhinaa, kun oppilaat vaihtoivat kertomuksia keskenään. Tytöt kikattelivat omissa laumoissaan. Ron etsi katseellaan Dracoa luihuisten pöydästä, ja Harryn istuessa hänen viereensä unisena poika ei kohottanut edes katsettaan ettei olisi menettänyt otettaan luihuisten pöydässä istuviin ja kadottanut ajatuksiaan. Draco istui yleensä takan lähellä, luihuiset kun jonkun kumman syyn takia istuivat laidassa. Ja sieltä Ron alkoi etsiä Dracoa.
Harryn aukoessa suutaan haukotellakseen Ron oli jo paikantanut haluamansa blondin ja käänsi turhautuneena päänsä Harryyn. Mustahiuksinen rohkelikko ei menisi ikinä puhumaan Dracolle, ellei siihen olisi todella hyvää syytä. Ja Ronin seuraava tehtävä olisi keksiä sellainen.
"Draco oli ihan paska tyyppi eilen", Ron aloitti turvallisesti haukkumalla Malfoyta, käyttäen silti ensimmäistä nimeä.
"Joo, onhan se aika kusipää. Niin täynnä itseään", Harry vastasi lusikoiden puuroa lautaselleen.
"Draco on", poika nyökkäsi vielä loppuun ripotellessaan sokeria puuron päälle. Ron katseli hetken lumoutuneena, miten Harry hieroi peukaloaan ja etusormeaan yhteen pudotellessaan sokerihiukkasia vaaleanruskealle puurolle.
"Harry, sinä olet niin selvästi kusessa siihen", Ron sanoi hihitellen saatuaan katseensa irti Harryn sormista.
Harry nyökkäsi ja ynähti myöntyvästi, ilmeisesti unenpöpperössä. Ronin kikatus kohtaus herätti pienoista paheksuntaa tyttöjen suunnalta, jotka olivat aina pitäneet kikattelua omana yksinoikeutenaan. Ron vilkaisi tyttöjä huvittuneena ja sai uuden kikatus kohtauksen, jonka aikana Hermione asteli omalle paikalleen poikia vastapäätä, morjesti Harryä ja jäi katselemaan ihmeissään Ronia, kunnes kääntyi Harryä päin. "Mikä Ronaldilla on?", tyttö kysyi ärsyttävän asiallisesti. Ronin kikatus stoppasi kuin seinään ja poika jäi katsomaan eteensä pöllähtänyttä tyttöä hyytävästi.
"Sen mielestä minä olen kusessa Dracoon", Harry sanoi hajamielisenä lusikoiden puuroa suuhunsa. Hermionen asiallinen virne vaihtui nopeasti järkyttyneeksi ja tyttö kääntyi Roniin. "Onko Harry kusessa Dracoon?", Hermione kysyi niin äänekkäästi, että lähipöytienkin oppilaat kuulivat mikä Hermionella oli. Ja Harrykin heräsi unestaan ja nielaisi puurot väärään kurkkuun. Hetken poika sylki valkoista, paksua puuroa suustaan kuin raivotautinen vaahtoa.
"En minä ole kusessa Dra- Malfoyhin!", Harry huudahti kimakasti. Ron kikatti kätensä takana huvittuneena. "Kuka niin on väittänyt?", Harry kysyi uhmaten koko miehisyydellään ilmaa kuvitellen siihen sen kurjan, joka oli väittänyt sellaista. Ennen kun Hermione ehti suutaan avata Ron oli saanut äänensä kuuluviin: "Malfoy itse väittää niin. Se kirjoitti niin vessaankin."
Hermionen järkyttynyt ilme oli taas Ronin palkintona, mutta Ron ei välittänyt. Eikä välittänyt Harrykaan sillä poika oli unohtanut puuronsa ja nousi raivostuneena lähteäkseen luihuisten pöydän luokse.
"Tästä tulee hauskaa", Ron virnuili ja kääntyi nähdäkseen paremmin.
"Malfoy", Harry sanoi topakasti saadessaan tarpeeksi lähelle luihuisten ylpeyden aiheen, Luciuksen lempilapsen. "Potter", Malfoy tokaisi huvittuneena, mutta hänen ilmeensä kertoi ettei pojalla ollut mitään hajuakaan siitä miksi toinen oli tullut. "Mitä hittoa sinä levittelet huhuja siitä, että minä olen muka kusessa sinuun. Saamarin homo luihuinen", Harry sanoi kiivastuneena, Malfoyn katsellessa poikaa lasittuneena kauhusta. "P-Potter?", Malfoy kysyi huterana.
"No, annas minun kertoa sinulle jotain. Minä en ole homo, minä en ole kusessa sinuun, enkä minä ainakaan olisi kusessa sinuun jos olisin homo. Ymmärrätkä?", Harry raivosi tuohtuneena. Malfoy kuunteli kiltisti paikallaan, mutta kokosi itsensä kasaan Harryn viimeisen lauseen aikana.
"Sinun seurasi vain pilaisi minut. Sellainen kuraveristen nuolija. Mene kuraverisen haaremisi luokse. Malfoy rakkautta sinä et saisi vaikka homo olisit", nuori Malfoy kiivahti.
Harry nieli sylkeä raivoissaan nähden vain punaista. Ja silti hän kääntyi kannoilleen ja palasi istumaan takaisin rohkelikkojen pöytään, jossa Hermione nyökkäili järkyttyneenä Ginnyn kanssa, joka näytti maansa myyneeltä luullen hänen unelmiensa prinssin olevan homo. Ron sen sijaan kikatti edelleen typeränä, saaden edelleen outoja katseita muilta rohkelikoilta, mutta poika ei olisi voinut pitää itseään kurissa. Hänestä oli vain innoittavaa nähdä miten punaisena Harry oli palannut ja miten kiivaalta Dracon ja Harryn sanavaihto oli näyttänyt. Ne olivat niin kusessa toisiinsa, Ron naurahti mielessään, saaden sen purkautumaan uutena kikatuskohtauksena.
**
"Kutka, Kutka, Kutka", Ron kuiskaili peiton alle, jossa rotta tuhisi täydessä unessa hieroen välillä repaleisilla rotan sormillaan mahakupuaan, johon oli juuri ahtanut Ronin viimeisen suklaasammakon. Korttiksi Ron oli saanut Dumbledoren taas vaihteen vuoksi ja kortti koreili Ronin taittelemassa vaatepinkassa. Poika ei saanut tarpeekseen katsellessaan rottaa, kun se makoili autuaan tietämättömänä pojan katseesta, vaan Ronin oli pakko kurkottaa kätensä sormeilemaan rotan karhealla turkilla. "Olet sinä aika pikkuinen, vai mitä laiskiainen", Ron lässytti Kutkalle sormien lipuessa rotan turkilla. Kutka oli oikeastaan aika herttainen nukkuessaan, Ron huokaisi mielessään. Olisi ollut typerää värjätä se keltaiseksi, mutta hän olisi niin halunnut päteä Harryn silmissä sillä hetkellä. Typerä pieni ihastus.
"Kutka, Kutka, Kutka", Ron lateli mantraansa hetken, jonka jälkeen nousi vastentahtoisesti sängyn ääreltä, juoksi pari harkitsematonta askelta, kunnes tajusi miten tyhmää se oli, jonka jälkeen käveli paljon rauhallisemmin pois makusaleista.
Ronin kadotessa makuhuoneesta Kutka, joka oli ollut tietoinen pojan läsnäolosta vikisi ja nousi ketterästi käpälilleen ja kipitti lattialle. Ajatuksissaan Kutka, kuten unissaankin rotta nousi miehen hahmossa, omassa hahmossaan pojan vuoteelle, painautui toisen herkkää kroppaa vasten ja pääsisi viimeinkin vuosia kestäneestä yksinäisyydestään. Rotta nukahti lämpöiseen ja tahmeaan tunnelmaan.
**
Ron, Seamus ja Dean naureskelivat yhdessä käytävän seiniin nojaillen. Harry läiski paikalle tuohtuneena. Seamus ja Dean lopetttivat naurun kuin seinään, mutta Ron naureskeli pystymättä pidättelemään itseään. Harry näytti jälleen niin angstilta, että ei mitään rajaa. Ron oli tikahtua nauruunsa. "Lopeta, lopeta!" Harry tiuskahti Ronille, joka totteli hitaasti, mutta totteli silti. "Malfoy?" Ron kysäisi virne naamallaan. Harry ei kiinnittänyt mitään huomiota Ronin naamalle levinneeseen virneeseen, mutta Seamus ja Dean vaihtoivat kaksi erittäin ihmettelevää katsetta keskenään. "Sehän se!" Harry huudahti ja pudotti laukkunsa alas. "Ja mikäs muu?" Ron uteli. Poika tiesi ihan tarkasti, että Harrya peloteltiin sillä Sirius Musta jutullakin, mutta Ron ei kaikessa viisaudessaan jaksanut keskittyä siihen. Hänestä oli niin mukavaa seurata Harryn ja Dracon viha/rakkaussuhdetta. "Ei mikään", Harry vastasi näyttäen edelleen sitruunan syöneeltä, ja vähintään yökkäävältä. Dean ja Seamus pistivat pystyyn pienen kahden hengen supattelu kerhon ja paikalle kipittävä Hermione katsoi poikia, kuten katsoi yleensäkin kaikkia juoruilukerhoja.
Hermione, Ron ja Harry vaihtoivat parit kuulumiset, mutta muuten käytävällä oleskelu meni hiljaiseksi miettimiseksi. Harry mietti Dracoa, Hermione päivän ohjelmaa ja Ron sitä mitä Harry saattoi Dracosta miettiä.
En tiedä.. Jostain syystä en vain tajunnut mitä siinä lauseessa tapahtui.
Se oli itse asiassa aika hauskaa.