Post by Lunalotte on Mar 14, 2006 18:11:39 GMT 2
Titel: Suunnitelma Draco
Author: Lunalotte
Raiting: PG-13 (kai..)
Paring: Harry/Draco
Genre: Fluffy, Romace, Humor
Beta: Ei betaa. sara oli enemmänkin henkisenä tukena^^.
Summary: Harrylla on ongelma: Miten saada Draco omakseen?
A/N: Tämä on ihka ensimmäinen ficcini jonka julkaisen, joten älkää ihan murhitko minua ^^". Teksti vilisee kliseitä. Kaikenlaista palautetta saa toki antaa. Kiitoksia myös siis saralle, kun rohkaisit minua julkaisemaan tämän.
A/N2: Ja mistäkö sain idean tähän? Hehee. Näin bussin ikkunasta auton, joka mainosti vihannestukkua. Siitä sain suuren inspiraationi. Sitten varmaankin kysytte, että miten tämä liittyy tähän? Ei mitenkään. Hassua miten se mieli toimii o.O
-----------------------------------------------------
Suunnitelma Draco
Harry Potter oli aina tiennyt olevansa homo. Tai oikeastaan siitä saakka, kun oli nähnyt vahingossa Draco Malfoyn ensimmäisellä luokalla alasti suihkussa. Silloin hän oli oivaltanut, että Dracon täytyi olla hänen elämänsä valittu. Tämä blondi prinssi tulisi vielä viemään hänet kohti auringonlaskua, ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Niin Harry oli päättänyt, ja niin tulisi myös tapahtumaan, jos se olisi hänestä kiinni. Ainut ongelma oli vain se, ettei Draco tuntunut välittävän hänestä tippaakaan. Päinvastoin, hänellä tuntui olevan jotain Harrya vastaan, ja hän rupesi aina kauhean omituiseksi hänen lähellään. Harry ei voinut käsittää sitä millään. Ihan Dracon takiaanhan hän oli ne kaikki uroteot tehnyt, näyttääkseen urhealta ja tavoittelemisen arvoiselta hänen edessään. Se oli kuitenkin näyttänyt vain kasvattavan tuon jumalaisen luihuispojan oudoksuntaa. Harry alkoi olla jo hiukan epätoivoinen. Seitsemäs, eli viimeinen vuosi Tylypahkassa oli käynnistynyt, ja hänellä oli viimeinen mahdollisuus saada Draco omakseen. Hänen täytyi siis laatia suunnitelma.
*
Harry päätti kysyä neuvoa Hermionen Grangerilta, Tylypahkan fiksuimmalta rakkausekspertiltä.
”Harry, mene sanomaan se hänelle suoraan! Ettekös te pojat muka pitäneet siitä, että asiat sanotaan kiertelemättä?” Hermione sanoi kuin itsestään selvän asian. Harrystä tämä ei kuulostanut niin mahtavalta ja yksinkertaiselta suunnitelmalta, kuin tyttö väitti sen olevan. Niinpä hän päätti hakea neuvoa toisaalta.
Tylypahkan kieroimmat keppostelijat, Fred ja George Weasley, olivat suunnittelemassa uusinta pinnaupurtavaansa, tuotetta nimeltä Erektiohäiriö minuutiksi, ja testasivat sitä juuri Rohkelikon oppilaisiin. Kaksoset näyttivät hiukan huolestuneilta, sillä he eivät olleet saaneet aineen vaikutusta millään lakkaamaan, ja niinpä kaikkialla Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa kuljeskeli ihmisiä etumus omituisesti pullottaen. Harry sattui juuri sopivasti kiipeämään sisään muotokuva-aukosta todistaakseen tätä jokseenkin hupaisaa näkymää. Siinä vaiheessa hän päätti kuitenkin sittenkin olla kysymättä neuvoa rakkausasioihinsa kaksosilta, jotka huomatessaan hänet yrittivät virnuillen lähestyä häntä epämääräisen liemipikarillisen kanssa.
Seuraavana vuorossa olisi itkupilli nimeltään Cho Chang. Harry oli nimittäin huomannut Tylypahkan ilmoitustaululla kiintoisan vaaleanpunaiselle paperille kirjoitetun viestin:
Chon murhekerho
Kerro meille sydänsurusi, niin itketään yhdessä <3
Lähetä vaikkapa postia osoitteeseen: crying_angel@tylyp.com[/i]
Tämä kerhohan oli kuin tehty juuri häntä varten! Vaikka sitä pitikin hänen hermoheikko ex-tyttöystävänsä. Miksi ikinä pitikin mennä sekaantumaan tyttöihin, hän ajatteli pahoinvoivasti. Harry siis repäisi lapun irti taulusta (sen alta paljastui Fredin ja Georgen vanha koehenkilöidenvärväysilmoitus) ja laittoi sen taskuunsa. Sitten hän lähti suunnistamaan kohti Tylypahkan tietokoneluokkaa.
Edellisenä vuonna Dumbledore oli päättänyt, että Tylypahkankin olisi aika siirtyä nykyaikaan. Niinpä linnaan oli hankittu joitakin jästien hyödyllisiä laitteita. Tietokoneluokan lisäksi oli myös otettu käyttöön muita uudistuksia. Koulun käytäviä valaisivat nyt siis sähkölamput, ja Salatut elämät oli saanut suuren suosion oleskeluhuoneeseen asennettujen televisioiden johdosta.
Kymmenet tietokoneet lepäsivät oransseilla pöydillä ja kaikkialta kuului laitteiden hiljainen hurina. Luokassa oli vain yksi ihminen, kun Harry saapui sinne. Se oli hänen paras ystävänsä Ron Weasleyn, joka sulki häthätää tarkastelemansa epämääräisiä kuvia sisältävän sivun ja mutisi jotain tekosyitä ”kauheista viruksista, jotka avaavat itsekseen outoja sivuja”. Sitten hän nappasi juuri tulostuneen vieläkin epämääräisemmän kuvan sisältävän paperin tulostimesta ja kätki sen selkänsä taakse. Harry katsoi Ronia kummastuneena, mutta ei välittänyt hänestä sen enempää, vaan ryhtyi kirjoittamaan viestiä Cholle.
Harry kirjoitti kaiken pulmastaan sähköpostiviestiin, ja pian saapuikin vastaus, joka sisälsi lähes saman neuvon, kuin Hermionenkin vastaus.
Oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Niinpä Harry sammutti tietokoneensa, sanoi Ronille ”heihei”, ja lähti harppomaan kohti rehtorin kansliaa. Saavuttuaan kivihirviön eteen hän lausui tunnussanan (suklaasammakko) ja astui kierreportaikkoon, joka lähti heti nostamaan häntä kohti kanslian ovea. Hän epäröi vielä hetken, kunnes koputti ja astui sisään.
”Harry, mikä mukava yllätys, käy peremmälle. Onko jotain, mikä mieltäsi painaa, vai tuletko vain rupattelemaan?” Dumbledore sanoi heti nostettuaan katseensa.
”Kyllä, itse asiassa minulla olisi hiukan kysyttävää”, Harry sanoi.
”Anna tulla sitten vain, kakista ulos.” Harry kertoi ongelmastaan ja ihmetteli samalla, sillä Dumbledoren näytti koko ajan iloisemmalta. Silmätkin tuikkivat jo melkein kilpaa tähtien kanssa. Kun Harry oli saanut kertomuksensa päätökseen, rehtori yllättäen huudahti:
”Voi Harry, olen niin iloinen! Olet vihdoinkin löytänyt rakkauden! Jos vain haluat, voin kertoa sinulle pari hyvää panovinkkiä!” Hän sanoi iskien silmää vihjailevasti. Harry oli aivan kauhuissaan ja sopersi hädissään:
”Ei kiitos.”
Hän oli jo pakenemassa paikalta, kun ovi äkkiä avautui. Sisään astui muodonmuutosten opettaja Minerva McGarmiwa.
”Oi Minerva! Ihania uutisia. Harry on rakastunut!”
”Sehän on mahtavaa! Tämän kunniaksi täytyy järjestää juhlat!” Minervakin huudahti innostuneesti.
”Kukahan on se onnekas?”
”Draco Malfoy.”
”Voi kuinka mukavaa. Täytyy lähettää Luciukselle kirje ja onnitella! Hän ilahtuu varmasti.”
Harry oli jo melkein paniikin partaalla,
”Hei, kuulkaas nyt, eihän me olla edes vielä yhdessä!” Mutta kumpikaan ei kuunnellut. McGarmiwa oli istahtanut Dumbledoren syliin ja kuiskutti nyt tämän korvaan.
”Muistatkos kun mekin olimme noin nuoria? Oi kuinka se oli ihanaa. Muistatkos kun…” Tässä vaiheessa Harry päätti, että oli viisainta liueta paikalta.
Harry alkoi jo menettää toivoaan. Draco tuntui vain kaukaiselta unelmalta, joka ei koskaan toteutuisi. Hänellä oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko heittää kaikki toivo menemään, tai tehdä jotakin hyvin uhkarohkeaa. Urhoollisena Rohkelikkona hän päätti valita toisen vaihtoehdon. Ja siihen hän tarvitsi Draco Malfoyta itseään.
*
Tehtävä ei osoittautunut järin helpoksi, sillä Harryn täytyi koluta koko Tylypahkan suuri linna läpi, jotta hän sai Dracon käsiinsä. Lopulta hän kuitenkin tapasi tämän kirjastossa, jossa oli siihen aikaan kova tungos.
Harry keräsi kaiken rohkeutensa, ja käveli Malfoyn eteen.
”Malfoy, olisi vähän asiaa. Tulisitko tuonne vähän sivummalle?” Harry sanoi hiukan värisevällä äänellä.
”No mutta Potter, eihän sinulla voi olla minulle mitään asiaa, mitä nämä ihmiset eivät saisi kuulla”, Draco sanoi kovaan ääneen levitellen samalla käsiään. Kaikki kiinnittivät tietysti heti huomionsa heihin, ja Harry vilkuili hermostuneena ympärilleen.
”No, kai minä sitten sen voin tässäkin sanoa”, hän totesi, veti oikein syvää henkeä ja puhkesi puhumaan.
”Totuus on Draco, että pidän sinusta, olen pitänyt jo pitkään, haluan muuttaa kanssasi maalle ja perustaa siellä mansikkafarmin. Hankimme tusinan lapsia, ja kaikilla on vihreät silmät ja blondi tukka. Me kasvatamme niistä kaikista homoja, ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti yhdessä.” Tämän kaiken Harry sanoi hyvin nopeasti ja oli hengästynyt lopetettuaan. Hän katsahti Dracon ilmettä. Se oli hieman omituinen. Monet erilaiset tunteet näkyivät hänen kasvoiltaan, oli kuin hän olisi käynyt sisäistä taistelua. Harry odotti ilman muuta raivokohtausta.
Niinpä hän yllättyi suuresti, (ja niin yllättyi moni muukin kirjastossa, päätellen ainakin siitä, että kuului pari kiljahdusta ja muutama kummastunut ”mitä ihmettä?”) kun Draco heittäytyi Harryn kaulaan nyyhkyttäen onnellisena.
”Voi Harry, minäkin haluan perustaa kanssasi mansikkafarmin!”
Hermionen ja Chon neuvot olivat siis osoittautuneet täysin päteviksi. Harry ajatteli ja antoi Dacolle märän suukon poskelle.
Niinpä Harry ja Draco elivät suhteellisen onnellisina elämänsä loppuun saakka kahdentoista homopoikansa kanssa.
// Otsikko korjattu. ^^"
Author: Lunalotte
Raiting: PG-13 (kai..)
Paring: Harry/Draco
Genre: Fluffy, Romace, Humor
Beta: Ei betaa. sara oli enemmänkin henkisenä tukena^^.
Summary: Harrylla on ongelma: Miten saada Draco omakseen?
A/N: Tämä on ihka ensimmäinen ficcini jonka julkaisen, joten älkää ihan murhitko minua ^^". Teksti vilisee kliseitä. Kaikenlaista palautetta saa toki antaa. Kiitoksia myös siis saralle, kun rohkaisit minua julkaisemaan tämän.
A/N2: Ja mistäkö sain idean tähän? Hehee. Näin bussin ikkunasta auton, joka mainosti vihannestukkua. Siitä sain suuren inspiraationi. Sitten varmaankin kysytte, että miten tämä liittyy tähän? Ei mitenkään. Hassua miten se mieli toimii o.O
-----------------------------------------------------
Suunnitelma Draco
Harry Potter oli aina tiennyt olevansa homo. Tai oikeastaan siitä saakka, kun oli nähnyt vahingossa Draco Malfoyn ensimmäisellä luokalla alasti suihkussa. Silloin hän oli oivaltanut, että Dracon täytyi olla hänen elämänsä valittu. Tämä blondi prinssi tulisi vielä viemään hänet kohti auringonlaskua, ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Niin Harry oli päättänyt, ja niin tulisi myös tapahtumaan, jos se olisi hänestä kiinni. Ainut ongelma oli vain se, ettei Draco tuntunut välittävän hänestä tippaakaan. Päinvastoin, hänellä tuntui olevan jotain Harrya vastaan, ja hän rupesi aina kauhean omituiseksi hänen lähellään. Harry ei voinut käsittää sitä millään. Ihan Dracon takiaanhan hän oli ne kaikki uroteot tehnyt, näyttääkseen urhealta ja tavoittelemisen arvoiselta hänen edessään. Se oli kuitenkin näyttänyt vain kasvattavan tuon jumalaisen luihuispojan oudoksuntaa. Harry alkoi olla jo hiukan epätoivoinen. Seitsemäs, eli viimeinen vuosi Tylypahkassa oli käynnistynyt, ja hänellä oli viimeinen mahdollisuus saada Draco omakseen. Hänen täytyi siis laatia suunnitelma.
*
Harry päätti kysyä neuvoa Hermionen Grangerilta, Tylypahkan fiksuimmalta rakkausekspertiltä.
”Harry, mene sanomaan se hänelle suoraan! Ettekös te pojat muka pitäneet siitä, että asiat sanotaan kiertelemättä?” Hermione sanoi kuin itsestään selvän asian. Harrystä tämä ei kuulostanut niin mahtavalta ja yksinkertaiselta suunnitelmalta, kuin tyttö väitti sen olevan. Niinpä hän päätti hakea neuvoa toisaalta.
Tylypahkan kieroimmat keppostelijat, Fred ja George Weasley, olivat suunnittelemassa uusinta pinnaupurtavaansa, tuotetta nimeltä Erektiohäiriö minuutiksi, ja testasivat sitä juuri Rohkelikon oppilaisiin. Kaksoset näyttivät hiukan huolestuneilta, sillä he eivät olleet saaneet aineen vaikutusta millään lakkaamaan, ja niinpä kaikkialla Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa kuljeskeli ihmisiä etumus omituisesti pullottaen. Harry sattui juuri sopivasti kiipeämään sisään muotokuva-aukosta todistaakseen tätä jokseenkin hupaisaa näkymää. Siinä vaiheessa hän päätti kuitenkin sittenkin olla kysymättä neuvoa rakkausasioihinsa kaksosilta, jotka huomatessaan hänet yrittivät virnuillen lähestyä häntä epämääräisen liemipikarillisen kanssa.
Seuraavana vuorossa olisi itkupilli nimeltään Cho Chang. Harry oli nimittäin huomannut Tylypahkan ilmoitustaululla kiintoisan vaaleanpunaiselle paperille kirjoitetun viestin:
Chon murhekerho
Kerro meille sydänsurusi, niin itketään yhdessä <3
Lähetä vaikkapa postia osoitteeseen: crying_angel@tylyp.com[/i]
Tämä kerhohan oli kuin tehty juuri häntä varten! Vaikka sitä pitikin hänen hermoheikko ex-tyttöystävänsä. Miksi ikinä pitikin mennä sekaantumaan tyttöihin, hän ajatteli pahoinvoivasti. Harry siis repäisi lapun irti taulusta (sen alta paljastui Fredin ja Georgen vanha koehenkilöidenvärväysilmoitus) ja laittoi sen taskuunsa. Sitten hän lähti suunnistamaan kohti Tylypahkan tietokoneluokkaa.
Edellisenä vuonna Dumbledore oli päättänyt, että Tylypahkankin olisi aika siirtyä nykyaikaan. Niinpä linnaan oli hankittu joitakin jästien hyödyllisiä laitteita. Tietokoneluokan lisäksi oli myös otettu käyttöön muita uudistuksia. Koulun käytäviä valaisivat nyt siis sähkölamput, ja Salatut elämät oli saanut suuren suosion oleskeluhuoneeseen asennettujen televisioiden johdosta.
Kymmenet tietokoneet lepäsivät oransseilla pöydillä ja kaikkialta kuului laitteiden hiljainen hurina. Luokassa oli vain yksi ihminen, kun Harry saapui sinne. Se oli hänen paras ystävänsä Ron Weasleyn, joka sulki häthätää tarkastelemansa epämääräisiä kuvia sisältävän sivun ja mutisi jotain tekosyitä ”kauheista viruksista, jotka avaavat itsekseen outoja sivuja”. Sitten hän nappasi juuri tulostuneen vieläkin epämääräisemmän kuvan sisältävän paperin tulostimesta ja kätki sen selkänsä taakse. Harry katsoi Ronia kummastuneena, mutta ei välittänyt hänestä sen enempää, vaan ryhtyi kirjoittamaan viestiä Cholle.
Harry kirjoitti kaiken pulmastaan sähköpostiviestiin, ja pian saapuikin vastaus, joka sisälsi lähes saman neuvon, kuin Hermionenkin vastaus.
Oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Niinpä Harry sammutti tietokoneensa, sanoi Ronille ”heihei”, ja lähti harppomaan kohti rehtorin kansliaa. Saavuttuaan kivihirviön eteen hän lausui tunnussanan (suklaasammakko) ja astui kierreportaikkoon, joka lähti heti nostamaan häntä kohti kanslian ovea. Hän epäröi vielä hetken, kunnes koputti ja astui sisään.
”Harry, mikä mukava yllätys, käy peremmälle. Onko jotain, mikä mieltäsi painaa, vai tuletko vain rupattelemaan?” Dumbledore sanoi heti nostettuaan katseensa.
”Kyllä, itse asiassa minulla olisi hiukan kysyttävää”, Harry sanoi.
”Anna tulla sitten vain, kakista ulos.” Harry kertoi ongelmastaan ja ihmetteli samalla, sillä Dumbledoren näytti koko ajan iloisemmalta. Silmätkin tuikkivat jo melkein kilpaa tähtien kanssa. Kun Harry oli saanut kertomuksensa päätökseen, rehtori yllättäen huudahti:
”Voi Harry, olen niin iloinen! Olet vihdoinkin löytänyt rakkauden! Jos vain haluat, voin kertoa sinulle pari hyvää panovinkkiä!” Hän sanoi iskien silmää vihjailevasti. Harry oli aivan kauhuissaan ja sopersi hädissään:
”Ei kiitos.”
Hän oli jo pakenemassa paikalta, kun ovi äkkiä avautui. Sisään astui muodonmuutosten opettaja Minerva McGarmiwa.
”Oi Minerva! Ihania uutisia. Harry on rakastunut!”
”Sehän on mahtavaa! Tämän kunniaksi täytyy järjestää juhlat!” Minervakin huudahti innostuneesti.
”Kukahan on se onnekas?”
”Draco Malfoy.”
”Voi kuinka mukavaa. Täytyy lähettää Luciukselle kirje ja onnitella! Hän ilahtuu varmasti.”
Harry oli jo melkein paniikin partaalla,
”Hei, kuulkaas nyt, eihän me olla edes vielä yhdessä!” Mutta kumpikaan ei kuunnellut. McGarmiwa oli istahtanut Dumbledoren syliin ja kuiskutti nyt tämän korvaan.
”Muistatkos kun mekin olimme noin nuoria? Oi kuinka se oli ihanaa. Muistatkos kun…” Tässä vaiheessa Harry päätti, että oli viisainta liueta paikalta.
Harry alkoi jo menettää toivoaan. Draco tuntui vain kaukaiselta unelmalta, joka ei koskaan toteutuisi. Hänellä oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko heittää kaikki toivo menemään, tai tehdä jotakin hyvin uhkarohkeaa. Urhoollisena Rohkelikkona hän päätti valita toisen vaihtoehdon. Ja siihen hän tarvitsi Draco Malfoyta itseään.
*
Tehtävä ei osoittautunut järin helpoksi, sillä Harryn täytyi koluta koko Tylypahkan suuri linna läpi, jotta hän sai Dracon käsiinsä. Lopulta hän kuitenkin tapasi tämän kirjastossa, jossa oli siihen aikaan kova tungos.
Harry keräsi kaiken rohkeutensa, ja käveli Malfoyn eteen.
”Malfoy, olisi vähän asiaa. Tulisitko tuonne vähän sivummalle?” Harry sanoi hiukan värisevällä äänellä.
”No mutta Potter, eihän sinulla voi olla minulle mitään asiaa, mitä nämä ihmiset eivät saisi kuulla”, Draco sanoi kovaan ääneen levitellen samalla käsiään. Kaikki kiinnittivät tietysti heti huomionsa heihin, ja Harry vilkuili hermostuneena ympärilleen.
”No, kai minä sitten sen voin tässäkin sanoa”, hän totesi, veti oikein syvää henkeä ja puhkesi puhumaan.
”Totuus on Draco, että pidän sinusta, olen pitänyt jo pitkään, haluan muuttaa kanssasi maalle ja perustaa siellä mansikkafarmin. Hankimme tusinan lapsia, ja kaikilla on vihreät silmät ja blondi tukka. Me kasvatamme niistä kaikista homoja, ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti yhdessä.” Tämän kaiken Harry sanoi hyvin nopeasti ja oli hengästynyt lopetettuaan. Hän katsahti Dracon ilmettä. Se oli hieman omituinen. Monet erilaiset tunteet näkyivät hänen kasvoiltaan, oli kuin hän olisi käynyt sisäistä taistelua. Harry odotti ilman muuta raivokohtausta.
Niinpä hän yllättyi suuresti, (ja niin yllättyi moni muukin kirjastossa, päätellen ainakin siitä, että kuului pari kiljahdusta ja muutama kummastunut ”mitä ihmettä?”) kun Draco heittäytyi Harryn kaulaan nyyhkyttäen onnellisena.
”Voi Harry, minäkin haluan perustaa kanssasi mansikkafarmin!”
Hermionen ja Chon neuvot olivat siis osoittautuneet täysin päteviksi. Harry ajatteli ja antoi Dacolle märän suukon poskelle.
Niinpä Harry ja Draco elivät suhteellisen onnellisina elämänsä loppuun saakka kahdentoista homopoikansa kanssa.
// Otsikko korjattu. ^^"
.En kyllä itsekkään oikeastaan yleensä kuvittele, että Harrylla ja Dracolla olisi 12 poikaa, mutta se vain oli nyt pakko laittaa tähän. Juu, hiukan nopeastihan tämä eteni, yritän hidastaa u.u Aijon myös varmasti kirjoittaa lisää kun olen kerran päässyt alkuun^^.
...okei, siis hyvä ficci..lisää vaan kirjoittelemaan! Joo, tiedän, rakentava palaute on nyt viikonlopun vietossa 
.
Eikö minulla tosiaan ole ollut aikaa? Tai sitten olen vain jotenkin kummallisesti unohtanut tämän osaston.
: tämä on ihana ficci.