Post by sara on Jan 31, 2006 21:12:43 GMT 2
Titel: Kieroutuneessa porukassa
Author: sara
Raiting: PG-13
Paring: Lucius/Severus
Genre: Fluffy
Summary: Severus Kalkaros ja Lucius ovat pari. Työpari. Vain työpari, eikä yhtään enempää.
A/N: Kuten Risku sanoi, jos vuori ei tule saran luo sara menee vuoren luo. Eli kirjoitan nyt itse tätä Lucius/Severus fluffya, kun sitä ei muualta tunnu tulevan. Raiting on ala Risku ja kiitokset esiluvusta hänelle.
Ficcistä sen verran, että kampaus-kohtauksesta olen piirtänyt kuvan, jossa Luciuksella on letiti ja Severuksella saparot, siitä idea siihen.
Yeap, ja ficci on kirjoitettu yhdessä päivässä, olettaisin sen myös näkyvän. Pilkkua en edelleenkään osaa sijoittaa... u.u Tämä on one-shot.
Kommentteja rakastan.
------------------------
Kieroutuneessa porukassa
Severus Kalkaros ja Lucius Malfoy olivat pari Pimeyden Lordin listoilla. Eivät pari sanan varsinaisessa merkityksessä vaan työpari, joka tarkoitti sitä, että he tekivät tehtäviä yhdessä. He olivat siinä mielessä hyvä pari, että Lucius tiesi kaiken käyttäytymisestä ja etiketeistä sun muista, mutta Severus oli se, joka osasi keksiä miten asiat oli parasta toteuttaa. Pimeyden Lordin mielestä oli hyvä, että jokainen pari osasi edes vähän kaikkea ja näin ollen hänestä Severus ja Lucius sopivat toisilleen oikein hyvin.
*
Severus Kalkaros katseli vai' vihkaa vaalea hiuksista miestä, joka istui hänen kanssaan tyhjässä huoneessa. Pimeyden Lordin korkealle arvostamat kuolonsyöjät olivat sanoneet testaavansa jotain ja seuraavassa hetkessä Severus oli istunut huoneessa tuon muukalaisen kanssa. He istuivat pöydän vastakkaisissa päissä tuoleilla ja siinä oli kaikki mitä huoneessa oli.
"Oletko sinä joku tarkkailija?" Severus kysyi lopulta.
"En. .. Etkö sinä muka ole?" toinen kysyi hämmentyneenä. Pojat tuijottivat toisiaan hetken. "Kuka sinä sitten olet?" vaalea poika kysyi.
"Severus Kalkaros. Sinä olet..?"
"Lucius Malfoy."
Severus katseli vaivautuneena kattoon. Toinen poika tuijotti häntä kiusallisen häpeämättömästi. Lopulta tämä nuolaisi huuliaan ja huomautti, kuin ohi mennen: "Etkös sinä käynyt Tylypahkaa?" Severus pyöritteli silmiään: "Ehkäpä vai eikö se olekkin vain ainoa velhokoulu Englannissa?" Lucius hymyili niin, että Severus pystyi näkemään epäluonnollisen terävät kulmahampaat. "Minä tunnen sinut. Olit muutaman vuoden minua alemmalla vuosikurssilla." Severus katseli toista poikaa. Tämä näytti kieltämättä epäilyttävän tutulta. Sitten hän naurahti. "Sinä olit se 'neiti Komea poika', niinkö?"
Luciuksen silmät kaventuivat viiruiksi: "Neiti-mitä?" Severus vilkuili hädissään ovea, josta hänet oli työnnetty sisään. Toinen poika alkoi näyttää siltä, että saattaisi taikoa häneen kidutus-kirouksen minä hetkenä tahansa. Itse kirous ei Severusta huolestuttanut, hän osasi kyllä tarvittaessa taikoa samanlaisen, mutta hän epäili, ettei se välttämättä tekisi hyvää vaikutusta kuolonsyöjiin.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
Lordi Voldemort katseli kiinnostuneena yksisuuntaisesti läpinäkyvän seinän läpi, kuinka Lucius jahtasi Severusta ympäri huonetta kiljuen jotain 'neideistä' ja suudellen tätä aina, kun kiinni sai ja jatkaen sitten kiljumista siitä, että näinkö neidit suutelivat Severuksen kaataessa mennessään tuoleja esteeksi taukoamatta kiljuvalle Luciukselle ja juostessaan henkensä edestä.
"Minä pidän näistä", Voldemort sanoi huvittuneena Matohännälle, "Laita ne pariksi ja kerro missä seuraava kokous pidetään."
*
Lucius Malfoy katseli innoissaan jästitaloa autotallin takaa. Hän oli ensimmäisellä keikallaan Severus Kalkaroksen ja valvojana toimivan Matohännän kanssa.
"Se on hyvin helppoa" Matohäntä sanoi, "Menette sisään ja tapatte kumpikin yhden jästin. Niitä on talossa kaksi, yksi kummallekin. Sen jälkeen poistutte paikalta ilman suurempaa meteliä ja otatte mukaan jonkun asia, joka todistaa jästien kuolleen. Selvä? No, alkakaa sitten laputtaa!"
Lucius ja Severus kipittivät nopeasti talon luo. Se oli kaksikerroksinen puutalo, jonka punertava maali hilseili. Talo nökötti yksinään kukkulalla kauempana muusta kylästä, joten naapuritkaan eivät heti ryntäisi hätiin, vaikka Severus ja Lucius aiheuttaisivatkin jonkun asteen katastrofin.
"Alohomora", Lucius kuiskasi ja taikoi takaoven auki. Varpaillaan he hiipivät sisään pimeään taloon ja Severus sulki oven huolellisesti heidän jälkeensä. Oven sulkeuduttua sisällä oli niin pimeää, että he eivät nähneet eteensä. He odottivat. Ja odottivat.
"Eikö silmien jo pitäisi tottua pimeään?" Severus sihisi.
"Kyllä minusta...", Lucius kuiskasi huolissaan. Hän ei pitänyt siitä ettei nähnyt eteensä.
Seistyään kymmenisen hyvin vaivaantunutta minuuttia paikoillaan Severus ehdotti, että he yrittäisivät nyt kumminkin tappaa ne jästiti. Lucius suostui ja lähti kävelemään suoraa eteenpäin. Ja törmäsi pöytään: "GAARRHH!! Ai, saatana!"
Severus yritti tunnustella tiensä Luciuksen luokse kädet ojossa, mutta sekään ei välttämättä ollut paras mahdollinen lähestymistapa, sillä hänen onnistui tökätä Luciusta silmään, jolloin toinen kiljui kahta kauheammin ja kaatoi jotain, joka piti kovaa ääntä. "Lucius, turpa kiinni! Lucius, turpa kiinni! Lucius, turpa kiinni!!" Severus hoki ja sai, kuin saikin kiinni Luciuksen kaavun helmasta ja raahasi tämän siitä kauemmas kaatamastaan meteliä pitävästä asiasta. Lucius, jonka silmää kirveli ja jalkaa jomotti ikävästi tarrasi lujasti kiinni siihen ainoaan asiaan, joka oli hänelle jollain tasolla tuttua. Severukseen.
Yläkerrasta ei kuulunut mitään. Lucius työnsi Severusta edellään portaita ylös sillä, hän oli päättänyt, ettei törmäisi enää tänä yönä mihinkään. He pääsivät portaat ylös ja käytävälle, jonka perällä oli ovi raollaan. Käytävällä oli nyt sellainen valaistus, että he näkivät eteensä.
"Ei sinun enää tarvitse työntää, päästä irti...", Severus mutisi vaivautuneena ja yritti karata Luciuksen edestä, mutta Lucius oli nopeampi ja kaappasi Severuksen kiinni. Hetken taisteltuaan Lucius sai Severuksen litistettyä seinää vasten ja näin estettyä tätä karkaamasta taka-alalle. "Älä yritäkään karata", Lucius sihisi voitonriemuisna ja nojasi koko painollaan Severuksen selkään vasten. Koko reissua alkoi hänestä vaikuttaa naurettavalta, hänen silmänsä oli kipeä, jalka turvoksissa ja nyt hän oli vielä hitusen hengästynyt repiessään Severusta takaisin ruotuun.
Samassa käytävän päässä sijaitseva ovi avautui.
Matohäntä kohotti katseensa muistilehtiöstään ja katseli, kuinka Severus ja Lucius kävelivät takaisin: "No, miten meni?"
Severus ja Lucius vilkaisivat toisiaan. Molemmat ajattelivat samaa: Olisiko järkevää kertoa, että jästit olivat itse hypänneet ulos yläkerran ikkunasta luultuaan heitä homoiksi, jotka olivat saapuneet iskemään heitä? Se ei ehkä olisi kovin järkevää.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
*
Lucius ja Severus odottivat Pimeyden Lordia. Lucius oli ottanut odotellessaan esille harjan ja alkanut harjata pitkiä hiuksiaan. Severus katseli hänen puuhiaan, kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt.
"Et haluaisi sitoa niitä kiinni?" Lucius kysyi kerättyään hiuksensa yhteen kasaan. Severus ojensi kätensä ja otti vastaan Luciuksen ojentamat vihreät silkkinauhat ja harjan. Lucius käänsi selkänsä Severukselle ja vilkaisi tätä vielä olan yli kysyvästi. Severus, joka oli oppinut parin vuoden aikana jo aika taitavaksi hiusten laittajaksi siirtyi sohvalla lähemmäs Luciusta ja alkoi laittaa tämän hiuksia.
"Tiedätkö, minä en tyhään ihmettele, miksi sinua sanottaisiin neidiksi", Severus mutisi samalla, kun alkoi letittää hiuksia kahdeksi palmikoksi. Lucius tuhati, muttei sanonut mitään, sillä kampaus olisi mennyt pilalle, jos hän olisi menettänyt malttinsa. Severuksella oli aina hiuksia laittaessa etulyöntiasema. Kun Severus oli saanut Luciuksen hiukset sidotuksi kahdelle letille he istuivat vähän aikaa ihan hiljaa.
"Minä laitan sinun hiuksesi", Lucius päätti. Severus naurahti vaivautuneena ja oli jo sanomassa jotain, mutta Lucius oli jo kääntynyt ja alkanut harjata Severuksen hiuksia.
"Minä teen sinulle saparot", Lucius puheli itsekseen. "Sepä kiva", mutisi Severus, joka oli yllätyshyökkäyksen kohteena istunut kasvot Luciukseen päin ja näin olen, hänen päänsä oli epämukavasti jossain Luciuksen mahan tienoilla nyt, kun Lucius harjasi hänen hiuksiaan. Kun Lucius oli saanut Severukselle saparot päähän hän virnisti omahyväisesti: "Kuka nyt on neiti, armaani?" Severus tuhahti: "Minä en sentään heti ensi tapaamisella ryntään suutelemaan ihmsiä..."
"Minä olen hyvä siinä", Lucius ilmoitti.
"Mikä puollustus tuo nyt on?" Severus naurahti.
"Minä olen parempi suutelija, kuin sinä! Ja ja.. Se on kivaa", Lucius lopetti latteasti.
"Tunnetko jonkun kenestä se ei olisi kivaa?"
"Ei sillä ole väliä!"
"Jasso."
"Mutta minä olen hyvä! Minä olen! Katsotaanko vaikka?"
"Ai, oletko sinä parempi, kuin minä?"
"Ei, kun olenko minä hyvä."
"Meitä on vain kaksi, sinä voit olla puolueellinen..."
"Minä en ole. Lupaan."
"Höm. Pimeyden Lordi?" Matohäntä sanoi ja kurkisti sisään Voldemortin omaan huoneeseen.
"Eikö sinun pitänyt hakea ne kaksi sisään?" Voldemort kysyi ärtyneenä. Matohäntä ei yksikertaisesti osannut tehdä mitään ilman käyttöohjetta.
"No, siitä minulla asiaa onkin... Kas, kun he, höm, suutelevat siellä."
Voldemort hymyili uneksivasti: "Ovat he somia.. Siis tuo sisään vain." Matohäntä lähti hakemaan Severusta ja Luciusta. Joskus hän tosiaan epäili elelevänsä varsin kieroutuneessa porukassa.
*
Lucius ja Severus nojailivat seinään Pimeyden Voimien Salaisen Arkiston edessä. Arkisto sijaitsi jossain syvällä maan alla Voldemortin päämajan alapuolella.
"Tämä on aika typerää", Lucius huomautti, "Miksi salaisia asioita yleensäkään arkistoidaan, jos ne kerran ovat salaisia?"
"Ehkä niitä on liikaa muistettavaksi?" Severus ehdotti ja valui seinää pitkin istumaan. Heidän vuoronsa loppuisi vasta huomenna aamulla kello kuusi. Lucius huokaisi ja valui hänkin istumaan Severuksen viereen: "Onko sinulla mitään syötävää? Minulla on nälkä." Severus kaiveli hetken taskujaan: "Ei."
"Ei minullakaan", sanoi Lucius. He istuivat hiljaisuuden vallitessa muutamia minuutteja, kunnes Lucius alkoi hihittää.
"Mitä?" kysyi Severus väsyneenä. Hän oli nälkäinen ja väsynyt ja ilma oli maan alla tunkkaista. Hän ei olisi millään jaksanut kuunnella Luciuksen hihitystä.
"Minä voitin, olen sinua parempi suutelija", Lucius virnisteli. Severus huokaisi ja pyöritteli silmiään: "Mukavaa, jos saatoin auttaa yli-suuren egosi kasvattamisessa vielä suuremmaksi..." Lucius päätti olla niin hyvällä tuulella, ettei ollut kuulevinaan.
"Oletko sinä homo, Severus?" Lucius kysyi. Severus hieroi ohimoitaan ja yritti olla kuulematta: "Lucius, sinä olet kysynyt tuota taukoamatta kohta puoli tuntia, minulla keittää ihan sekunnin päästä yli." Lucius mutristi suutaan nyrpeänä: "Sinä et ole vastannut."
"Nukutaan nyt vaan", Severus huokaisi ja käänsi kyllästyneenä selkänsä Luciukselle. Lucius ryömi varovasti lähemmäs Severusta. "Minä kuulen sinut", Severus huomautti. Lucius pysähtyi parin sentin päähän Severuksen selästä ja huokaisi varovasti tämän niskaan. Severus värähti. Lucius tunsi itsensä hyvin suojattomasksi.
"Minä olen bi", hän kuiskasi. Severus käänsi päättään sen verran, että näki Luciuksen kasvot. "Miten se liittyy minuun?" hän kysyi hiljaa. Lucius hymyili pienesti ja kumartui kuiskaamaan jotain Severuksen korvaan.
"Vai niin.. ", Severus virnisti ja päätti sillä hetkellä, ettei hänen tarvinnut enää valehdella Luciukselle. Voldemort saisi hänen puolestaan järkyttyä miten paljon lystäsi.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
End.
Author: sara
Raiting: PG-13
Paring: Lucius/Severus
Genre: Fluffy
Summary: Severus Kalkaros ja Lucius ovat pari. Työpari. Vain työpari, eikä yhtään enempää.
A/N: Kuten Risku sanoi, jos vuori ei tule saran luo sara menee vuoren luo. Eli kirjoitan nyt itse tätä Lucius/Severus fluffya, kun sitä ei muualta tunnu tulevan. Raiting on ala Risku ja kiitokset esiluvusta hänelle.
Ficcistä sen verran, että kampaus-kohtauksesta olen piirtänyt kuvan, jossa Luciuksella on letiti ja Severuksella saparot, siitä idea siihen.
Yeap, ja ficci on kirjoitettu yhdessä päivässä, olettaisin sen myös näkyvän. Pilkkua en edelleenkään osaa sijoittaa... u.u Tämä on one-shot.
Kommentteja rakastan.
------------------------
Kieroutuneessa porukassa
Severus Kalkaros ja Lucius Malfoy olivat pari Pimeyden Lordin listoilla. Eivät pari sanan varsinaisessa merkityksessä vaan työpari, joka tarkoitti sitä, että he tekivät tehtäviä yhdessä. He olivat siinä mielessä hyvä pari, että Lucius tiesi kaiken käyttäytymisestä ja etiketeistä sun muista, mutta Severus oli se, joka osasi keksiä miten asiat oli parasta toteuttaa. Pimeyden Lordin mielestä oli hyvä, että jokainen pari osasi edes vähän kaikkea ja näin ollen hänestä Severus ja Lucius sopivat toisilleen oikein hyvin.
*
Severus Kalkaros katseli vai' vihkaa vaalea hiuksista miestä, joka istui hänen kanssaan tyhjässä huoneessa. Pimeyden Lordin korkealle arvostamat kuolonsyöjät olivat sanoneet testaavansa jotain ja seuraavassa hetkessä Severus oli istunut huoneessa tuon muukalaisen kanssa. He istuivat pöydän vastakkaisissa päissä tuoleilla ja siinä oli kaikki mitä huoneessa oli.
"Oletko sinä joku tarkkailija?" Severus kysyi lopulta.
"En. .. Etkö sinä muka ole?" toinen kysyi hämmentyneenä. Pojat tuijottivat toisiaan hetken. "Kuka sinä sitten olet?" vaalea poika kysyi.
"Severus Kalkaros. Sinä olet..?"
"Lucius Malfoy."
Severus katseli vaivautuneena kattoon. Toinen poika tuijotti häntä kiusallisen häpeämättömästi. Lopulta tämä nuolaisi huuliaan ja huomautti, kuin ohi mennen: "Etkös sinä käynyt Tylypahkaa?" Severus pyöritteli silmiään: "Ehkäpä vai eikö se olekkin vain ainoa velhokoulu Englannissa?" Lucius hymyili niin, että Severus pystyi näkemään epäluonnollisen terävät kulmahampaat. "Minä tunnen sinut. Olit muutaman vuoden minua alemmalla vuosikurssilla." Severus katseli toista poikaa. Tämä näytti kieltämättä epäilyttävän tutulta. Sitten hän naurahti. "Sinä olit se 'neiti Komea poika', niinkö?"
Luciuksen silmät kaventuivat viiruiksi: "Neiti-mitä?" Severus vilkuili hädissään ovea, josta hänet oli työnnetty sisään. Toinen poika alkoi näyttää siltä, että saattaisi taikoa häneen kidutus-kirouksen minä hetkenä tahansa. Itse kirous ei Severusta huolestuttanut, hän osasi kyllä tarvittaessa taikoa samanlaisen, mutta hän epäili, ettei se välttämättä tekisi hyvää vaikutusta kuolonsyöjiin.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
Lordi Voldemort katseli kiinnostuneena yksisuuntaisesti läpinäkyvän seinän läpi, kuinka Lucius jahtasi Severusta ympäri huonetta kiljuen jotain 'neideistä' ja suudellen tätä aina, kun kiinni sai ja jatkaen sitten kiljumista siitä, että näinkö neidit suutelivat Severuksen kaataessa mennessään tuoleja esteeksi taukoamatta kiljuvalle Luciukselle ja juostessaan henkensä edestä.
"Minä pidän näistä", Voldemort sanoi huvittuneena Matohännälle, "Laita ne pariksi ja kerro missä seuraava kokous pidetään."
*
Lucius Malfoy katseli innoissaan jästitaloa autotallin takaa. Hän oli ensimmäisellä keikallaan Severus Kalkaroksen ja valvojana toimivan Matohännän kanssa.
"Se on hyvin helppoa" Matohäntä sanoi, "Menette sisään ja tapatte kumpikin yhden jästin. Niitä on talossa kaksi, yksi kummallekin. Sen jälkeen poistutte paikalta ilman suurempaa meteliä ja otatte mukaan jonkun asia, joka todistaa jästien kuolleen. Selvä? No, alkakaa sitten laputtaa!"
Lucius ja Severus kipittivät nopeasti talon luo. Se oli kaksikerroksinen puutalo, jonka punertava maali hilseili. Talo nökötti yksinään kukkulalla kauempana muusta kylästä, joten naapuritkaan eivät heti ryntäisi hätiin, vaikka Severus ja Lucius aiheuttaisivatkin jonkun asteen katastrofin.
"Alohomora", Lucius kuiskasi ja taikoi takaoven auki. Varpaillaan he hiipivät sisään pimeään taloon ja Severus sulki oven huolellisesti heidän jälkeensä. Oven sulkeuduttua sisällä oli niin pimeää, että he eivät nähneet eteensä. He odottivat. Ja odottivat.
"Eikö silmien jo pitäisi tottua pimeään?" Severus sihisi.
"Kyllä minusta...", Lucius kuiskasi huolissaan. Hän ei pitänyt siitä ettei nähnyt eteensä.
Seistyään kymmenisen hyvin vaivaantunutta minuuttia paikoillaan Severus ehdotti, että he yrittäisivät nyt kumminkin tappaa ne jästiti. Lucius suostui ja lähti kävelemään suoraa eteenpäin. Ja törmäsi pöytään: "GAARRHH!! Ai, saatana!"
Severus yritti tunnustella tiensä Luciuksen luokse kädet ojossa, mutta sekään ei välttämättä ollut paras mahdollinen lähestymistapa, sillä hänen onnistui tökätä Luciusta silmään, jolloin toinen kiljui kahta kauheammin ja kaatoi jotain, joka piti kovaa ääntä. "Lucius, turpa kiinni! Lucius, turpa kiinni! Lucius, turpa kiinni!!" Severus hoki ja sai, kuin saikin kiinni Luciuksen kaavun helmasta ja raahasi tämän siitä kauemmas kaatamastaan meteliä pitävästä asiasta. Lucius, jonka silmää kirveli ja jalkaa jomotti ikävästi tarrasi lujasti kiinni siihen ainoaan asiaan, joka oli hänelle jollain tasolla tuttua. Severukseen.
Yläkerrasta ei kuulunut mitään. Lucius työnsi Severusta edellään portaita ylös sillä, hän oli päättänyt, ettei törmäisi enää tänä yönä mihinkään. He pääsivät portaat ylös ja käytävälle, jonka perällä oli ovi raollaan. Käytävällä oli nyt sellainen valaistus, että he näkivät eteensä.
"Ei sinun enää tarvitse työntää, päästä irti...", Severus mutisi vaivautuneena ja yritti karata Luciuksen edestä, mutta Lucius oli nopeampi ja kaappasi Severuksen kiinni. Hetken taisteltuaan Lucius sai Severuksen litistettyä seinää vasten ja näin estettyä tätä karkaamasta taka-alalle. "Älä yritäkään karata", Lucius sihisi voitonriemuisna ja nojasi koko painollaan Severuksen selkään vasten. Koko reissua alkoi hänestä vaikuttaa naurettavalta, hänen silmänsä oli kipeä, jalka turvoksissa ja nyt hän oli vielä hitusen hengästynyt repiessään Severusta takaisin ruotuun.
Samassa käytävän päässä sijaitseva ovi avautui.
Matohäntä kohotti katseensa muistilehtiöstään ja katseli, kuinka Severus ja Lucius kävelivät takaisin: "No, miten meni?"
Severus ja Lucius vilkaisivat toisiaan. Molemmat ajattelivat samaa: Olisiko järkevää kertoa, että jästit olivat itse hypänneet ulos yläkerran ikkunasta luultuaan heitä homoiksi, jotka olivat saapuneet iskemään heitä? Se ei ehkä olisi kovin järkevää.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
*
Lucius ja Severus odottivat Pimeyden Lordia. Lucius oli ottanut odotellessaan esille harjan ja alkanut harjata pitkiä hiuksiaan. Severus katseli hänen puuhiaan, kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt.
"Et haluaisi sitoa niitä kiinni?" Lucius kysyi kerättyään hiuksensa yhteen kasaan. Severus ojensi kätensä ja otti vastaan Luciuksen ojentamat vihreät silkkinauhat ja harjan. Lucius käänsi selkänsä Severukselle ja vilkaisi tätä vielä olan yli kysyvästi. Severus, joka oli oppinut parin vuoden aikana jo aika taitavaksi hiusten laittajaksi siirtyi sohvalla lähemmäs Luciusta ja alkoi laittaa tämän hiuksia.
"Tiedätkö, minä en tyhään ihmettele, miksi sinua sanottaisiin neidiksi", Severus mutisi samalla, kun alkoi letittää hiuksia kahdeksi palmikoksi. Lucius tuhati, muttei sanonut mitään, sillä kampaus olisi mennyt pilalle, jos hän olisi menettänyt malttinsa. Severuksella oli aina hiuksia laittaessa etulyöntiasema. Kun Severus oli saanut Luciuksen hiukset sidotuksi kahdelle letille he istuivat vähän aikaa ihan hiljaa.
"Minä laitan sinun hiuksesi", Lucius päätti. Severus naurahti vaivautuneena ja oli jo sanomassa jotain, mutta Lucius oli jo kääntynyt ja alkanut harjata Severuksen hiuksia.
"Minä teen sinulle saparot", Lucius puheli itsekseen. "Sepä kiva", mutisi Severus, joka oli yllätyshyökkäyksen kohteena istunut kasvot Luciukseen päin ja näin olen, hänen päänsä oli epämukavasti jossain Luciuksen mahan tienoilla nyt, kun Lucius harjasi hänen hiuksiaan. Kun Lucius oli saanut Severukselle saparot päähän hän virnisti omahyväisesti: "Kuka nyt on neiti, armaani?" Severus tuhahti: "Minä en sentään heti ensi tapaamisella ryntään suutelemaan ihmsiä..."
"Minä olen hyvä siinä", Lucius ilmoitti.
"Mikä puollustus tuo nyt on?" Severus naurahti.
"Minä olen parempi suutelija, kuin sinä! Ja ja.. Se on kivaa", Lucius lopetti latteasti.
"Tunnetko jonkun kenestä se ei olisi kivaa?"
"Ei sillä ole väliä!"
"Jasso."
"Mutta minä olen hyvä! Minä olen! Katsotaanko vaikka?"
"Ai, oletko sinä parempi, kuin minä?"
"Ei, kun olenko minä hyvä."
"Meitä on vain kaksi, sinä voit olla puolueellinen..."
"Minä en ole. Lupaan."
"Höm. Pimeyden Lordi?" Matohäntä sanoi ja kurkisti sisään Voldemortin omaan huoneeseen.
"Eikö sinun pitänyt hakea ne kaksi sisään?" Voldemort kysyi ärtyneenä. Matohäntä ei yksikertaisesti osannut tehdä mitään ilman käyttöohjetta.
"No, siitä minulla asiaa onkin... Kas, kun he, höm, suutelevat siellä."
Voldemort hymyili uneksivasti: "Ovat he somia.. Siis tuo sisään vain." Matohäntä lähti hakemaan Severusta ja Luciusta. Joskus hän tosiaan epäili elelevänsä varsin kieroutuneessa porukassa.
*
Lucius ja Severus nojailivat seinään Pimeyden Voimien Salaisen Arkiston edessä. Arkisto sijaitsi jossain syvällä maan alla Voldemortin päämajan alapuolella.
"Tämä on aika typerää", Lucius huomautti, "Miksi salaisia asioita yleensäkään arkistoidaan, jos ne kerran ovat salaisia?"
"Ehkä niitä on liikaa muistettavaksi?" Severus ehdotti ja valui seinää pitkin istumaan. Heidän vuoronsa loppuisi vasta huomenna aamulla kello kuusi. Lucius huokaisi ja valui hänkin istumaan Severuksen viereen: "Onko sinulla mitään syötävää? Minulla on nälkä." Severus kaiveli hetken taskujaan: "Ei."
"Ei minullakaan", sanoi Lucius. He istuivat hiljaisuuden vallitessa muutamia minuutteja, kunnes Lucius alkoi hihittää.
"Mitä?" kysyi Severus väsyneenä. Hän oli nälkäinen ja väsynyt ja ilma oli maan alla tunkkaista. Hän ei olisi millään jaksanut kuunnella Luciuksen hihitystä.
"Minä voitin, olen sinua parempi suutelija", Lucius virnisteli. Severus huokaisi ja pyöritteli silmiään: "Mukavaa, jos saatoin auttaa yli-suuren egosi kasvattamisessa vielä suuremmaksi..." Lucius päätti olla niin hyvällä tuulella, ettei ollut kuulevinaan.
"Oletko sinä homo, Severus?" Lucius kysyi. Severus hieroi ohimoitaan ja yritti olla kuulematta: "Lucius, sinä olet kysynyt tuota taukoamatta kohta puoli tuntia, minulla keittää ihan sekunnin päästä yli." Lucius mutristi suutaan nyrpeänä: "Sinä et ole vastannut."
"Nukutaan nyt vaan", Severus huokaisi ja käänsi kyllästyneenä selkänsä Luciukselle. Lucius ryömi varovasti lähemmäs Severusta. "Minä kuulen sinut", Severus huomautti. Lucius pysähtyi parin sentin päähän Severuksen selästä ja huokaisi varovasti tämän niskaan. Severus värähti. Lucius tunsi itsensä hyvin suojattomasksi.
"Minä olen bi", hän kuiskasi. Severus käänsi päättään sen verran, että näki Luciuksen kasvot. "Miten se liittyy minuun?" hän kysyi hiljaa. Lucius hymyili pienesti ja kumartui kuiskaamaan jotain Severuksen korvaan.
"Vai niin.. ", Severus virnisti ja päätti sillä hetkellä, ettei hänen tarvinnut enää valehdella Luciukselle. Voldemort saisi hänen puolestaan järkyttyä miten paljon lystäsi.
Tai mistä sitä tiesi. Porukka saattoi hyvinkin olla kieroutunutta.
End.
Jos tiedät mitä tarkoitan. Hahmot ehkä tuntuivat liian OOC:ltä tai jotain. ~~
Ja mieluiten vielä humor. ^^ Ja fluffy. x) heh.
