Post by Frickeon on Mar 26, 2005 16:00:40 GMT 2
A/N: Kaivelin satu kansiotani ja löysin tällaisen kivan pokemon sadun, jonka olen kirjoittanut ja pitemmittä puheitta lukekaa, nauttikaa ja kommentoikaa.
Genre; Fluff
Tila: yksiosa, one shoot
--------------------------------------------
Pienen kuusen juurella on, ja on ehkä vieläkin pieni pesä, jossa pieni Eevee asui nuoruusvuotensa, mutta itse tarina alkaa pienestä kolosta, pienen kuusikon laidalta.
Kaksi onnellista olentoa, Flareon ja Jolteon perustivat perheen ja asuivat pari vuotta onnellisina pienessä kolossaan.
Parin onnellisen vuoden kuluttua Flareon ja Jolteon saivat kolmen pennun pentueen.
Vanhin pennuista oli poika ja hänen turkkinsa kiilsi, joka aamu aamuauringon valossa, keskimmäinen oli pienempi ja laihakin hän oli, nuorin oli ainut tyttö, jolla oli sirot pienet tassut.
Parin viikon kuluttua pennuille alettiin miettiä nimiä, ensimmäisenä keksittiin pienimmälle, hänestä tuli Sipsu. Vanhimman nimeksi isä keksi Flashar. Keskimmäiselle nimeä mietittiin kauiten. Nimeä ei syntynyt, joten sitä sanottiin vain Eeveeksi.
Kaksi onnellista vuotta Flashar, Sipsu ja Eevee viettivät pesäkolossa.
He oppivat mitä kunnon Eeveen oli osattava, äiti opetti pientä Sipsua vapa-aikoina, kun taas heidän isä kertaili oppeja Flasharin kanssa.
Eräänä kauniina päivänä Flashar tuli kotiin isän kanssa.
Isä oli löytänyt matkoillaan ukkoskiven, ja nyt Flashar oli iso Jolteon, niin kuin isänsä.<br>Parin päivän päästä tapahtuneesta Flashar lähti pesästä omille teilleen.
Seuraavien vuosien ajan Eeveen ja Sipsun vanhemmat panostivat vielä enemmän pentujen opetukseen.
Sipsu juoksi kerran ison kannon taakse piiloon Eeveetä, Eevee tuli kantoa päin, mutta hiljensi vauhtia.
Eevee näki siskonsa ja aikoi yllättää tämän, mutta kun hän oli tullut tarpeeksi lähelle hän näki, että hänen siskonsa paikalla oli kaunis violetti Pokemon.
Eevee sai selityksen tähän outoon näkyyn heti kotikololla.
Vähän tämän jälkeen Sipsu jätti pesän, jossa oli enää yksi pieni pentu.
Eevee asui vielä kaksi ihanaa vuotta pentu kodissaan, mutta sekin päivä vielä tulisi, että hän joutuisi jättämään kotinsa.
Vielä kolmannen vuoden Eevee asui pienessä kolossa, mutta neljännen vuoden kesällä isä mutisi, että Eevee oli tarpeeksi vanha lähtemään.
Eevee lähti kotoa sinä samana kesänä, mutta sai matka kumppanikseen äidin vanhan ystävä, joka oli luvannut viedä Eevee turvallisesti iso niityn yli.
Eevee ei ollut saanut lähteä yksin vaan hänelle oli järjestetty lapsenvahti, vaikka hän oli lähtiessään Sipsua ja Flasharia vanhempi.
Niityn laidassa äidin ystävä hyvästeli Eeveen, ja Eevee pääsi viimeinkin yksin matkalleen.
Hän juoksi ison metsä lammen luokse.
Hän katseli omaa kuvaansa ja mietti miksi hän oli vieläkin Eevee, ehkä hänen nimensä takia, mutta
se oli kyllä aika tyhmää.
Eevee näki lammen pinnassa toisen olennon.
Eevee nosti nopeasti päänsä ja katsoi eteensä, mutta ei nähnyt mitään.
Eevee oli matkannut ristiin rastiin metsää ja olikin löytänyt sopivan kolon, jonne voisi mennä nukkumaan.
Yö oli pimeä ja Eevee kaipasi kotikoloonsa, mutta tukahdutti nämä tunteet ajattelemalla, miten onnellinen hän oli omassa pikku kolossaan.
Aamulla Eevee heräsi pieneen hihitykseen, se tuli ulkoa ja oli koko ajan Eeveetä askeleen edellä, vaikka Eevee koitti sitä parhaansa mukaan saada kiinni.
Pienen puron varrella Eevee pysähtyi ja jäi juomaan raikasta purovettä.
Illalla Eevee mietti mikä oli voinut aiheuttaa niin ihanan äänen, suloisen tarkemmin sanottuna, mutta Eevee jätti murheet ja alkoi miettiä, mitä kotiin kuuluisi.
Eevee heräsi aamulla lintujen lauluun.
Eevee nousi ylös kolostaan ja alkoi venytellä, miettien kuulisiko enää koskaan niin pientä ja suloista ääntä.<br>
Vuoden päivät Eevee eli metsässä, josta oli tullut hänen kotinsa, ja pienestä kolosta hänen uusi kotikolonsa.
Eevee lähti eräänä päivänä uudelleen metsän laidalla olevalle lammelle.
Lampi ei ollut muuttunut yhtään, sen pinta oli yhä yhtä kirkas ja puhdas, veden makukaan ei ollut muuttunut sen enempää.
Eevee lähti vasta myöhään illalla takaisin koti kololle, mutta pienen matkan kuljettua hän näki pienen Pokemonin istuvan kivellä.<br>Oli Eevee ennenkin nähnyt toisen Pokemonin, mutta ei niin kaunista kuin tämän, sillä oli ruskeanpunainen turkki ja kuusi häntää, jotka taipuivat päistä kauniiseen kaareen.
Eevee vaihtoi suuntaa huomaamattaan ja käveli pientä ruskeanpunaista Pokemonia, joka istui kivellä.<br>Kivellä istuva Pokemon huomasi Eevee lähestyvän ja se laskeutui pienille siroille tassuilleen.
Pokemon sipsutti Eeveen luokse ja katsoi tätä silmiin.
Eevee aloitti kertomalla kuka oli ja kysyi samaa ruskeanpunaiselta Pokemonilta.
Eevee heräsi seuraavana aamuna Natu parven äänekkääkseen kuorolauluun.
Pokemon johon hän oli tutustunut oli Vulpx, jonka nimi oli Sirvor.
Sirvor oli kertonut nähneensä hänet vuosi sitten, kun Eevee oli tullut metsään.
Päivällä Eevee juoksi purolle ja näkikin Sirvorin siellä.<br>Eevee lähesty puroa pienin askelin ja katseli, kun Sirvor katsahti Eeveeseen päin.
Eevee ja Sirvor juttelivat puron varrella ja katselivat yhdessä neljää Cleffaa, jotka olivat tulleet uimaan ja kinastelivat pienestä kiiltävästä kivestä, jonka yksi heistä oli löytänyt.
Sirvor asui ison tammen juuriin muodostuneessa kolossa.
Sirvor ja Eevee päättivät tavata metsälammen luona huomenna, kun Xatut lähtisivät etelää päin.
Eevee heräsi aamuyöllä eikä saanut enää unta, vaikka kovasti yrittikin, joten hän päätti lähteä lammelle jo nyt.
Hänen matkaansa säesti Natujen konsertti, joka kuului ylhäältä puusta.
Eevee joutui odottamaan Sirvoria aika kauan, mutta lopulta Sirvor saapui paikalle, ja alkoi kuulustella, miksi Eevee oli näin aikaisin lammella.
Eevee ja Sirvor viettivät koko päivän katsoen kuinka Dratini kaksoset ja Totodile leikkivät vedessä.<br>
Vuoden päivät he elivät ja olivat metsässä kahdestaan.
Sirvor näytti Eeveelle miten kaunis lammen pinta oli talvella, mutta Eevee ei nähnyt mitään kauniimpaa kuin Sirvorin.
Eevee heräsi kauniina talvi päivänä, kun Delibird kantoi ruokaa jälkeläisilleen.
Eevee mietti mitä kotiin tällä hetkellä kuului, oli kulunut jo kolme vuotta kun Eevee oli lähtenyt.
Eeveellä kävi mielessä kodin lämpö ja ajatus, että hän joskus vielä palaisi kotiinsa, hän ja Sirvor.
Lumi alkoi omaa tahtiaan sulaa pois ja paljasti ruohomaton, joka oli ollut piilossa talven ajan.
Sirvor loikki iloisena tapamaan Eeveetä, joka yritti vielä saada unen päästä kiinni.
Sirvor ja Eevee olivat ystävystyneet yhä paremmin kuluneiden vuosien varrella ja olivat nyt jo erottamattomia.
Aikaisena kevään aamuna Pidgey tuli laulamaan Eeveen kolon suulle.
Se kertoi Eeveen vanhempien kutsuneen Eeveen käymään tervehtimässä heitä.<br>Eevee tuli kutsusta iloisemmalle päälle kuin jo aamulla oli ollut.
Hän päätti pyytää Sirvoria mukaansa, ja tuli vain iloisemmaksi, kun kuuli, että Sirvor lähti oikein mielellään.
He lähtivät matkaan kauniina kevät aamuna, jo varhain aamulla.
Pienen matkan kuluttua he olivat poissa metsästä ja Sirvor ja Eevee innostuivat juoksemaan kilpaa ja ottamaan toisiaan kiinni.
He olivat jo niityn puolessa välissä, kun kuulivat nälkäisen Skarmoryn päästävän kovan ja pelottavan äänen, Eevee ja Sirvor lähtivät siinä silmän räpäyksessä juoksemaan kohti niityn laitaa.
Niityn toiselle laidalle päästyään kumpikin huokaisivat kovan juoksun takia, mutta pienen lepotauon jälkeen he jatkoivat matkaa nauraen.
Illalla he kävivät pitkäkseen suuren kuusen juurelle.
Aamulla Eevee heräsi ja katsoi, kun Sirvor nukkui vieläkin, mutta Eevee hipaisi kuonollaan Sirvorin poskea ja kehotti tätä heräämän.
He jatkoivat matkaa, mutta enää heillä ei ollut pitkä matka.
Jo keskipäivällä he saapuivat pienen kuusikon laidalle olevalle kololle, jossa Eeveen vanhemmat ja hänen siskonsa ja veljensä odottivat.
Eeveen siskon mukana oli tullut pikimusta Umbreon, veli taasen hipaisi hellästi hänen mukanaan olevaa Vaporeonia, joka punastui pikkuisen.
Koko päivän he kaikki kertoivat mitä viime vuosien varrella oli tapahtunut.
Eevee ja Sirvor päättivät jäädä yöksi Eeveen vanhempien luokse, jotka majoittivat heidät oikein mielellään ja jatkoivat tiedustelua siitä miten oli mennyt.
Aamun valjetessa Eevee ja Sirvor lähtivät kotimetsää päin.
He kulkivat paluu matkalla pienen puron vierellä ja jäivät välillä pulikoimaan viileään puro veteen.
Heitä seurasi Houndoom, joka oli kotoisin Tulilaaksosta, jonne ei kukaan koskaan astunut.
Houndoom seurasi heidän matkaansa niitylle asti, jossa he olivat ilman suojaa ja piilopaikkaa.
Eevee käänsi päätään, koska oli varma, että oli kuullut jotain, mutta mitä ja kuka muu liikkuisi niityllä.<br>
Genre; Fluff
Tila: yksiosa, one shoot
--------------------------------------------
Pienen kuusen juurella on, ja on ehkä vieläkin pieni pesä, jossa pieni Eevee asui nuoruusvuotensa, mutta itse tarina alkaa pienestä kolosta, pienen kuusikon laidalta.
Kaksi onnellista olentoa, Flareon ja Jolteon perustivat perheen ja asuivat pari vuotta onnellisina pienessä kolossaan.
Parin onnellisen vuoden kuluttua Flareon ja Jolteon saivat kolmen pennun pentueen.
Vanhin pennuista oli poika ja hänen turkkinsa kiilsi, joka aamu aamuauringon valossa, keskimmäinen oli pienempi ja laihakin hän oli, nuorin oli ainut tyttö, jolla oli sirot pienet tassut.
Parin viikon kuluttua pennuille alettiin miettiä nimiä, ensimmäisenä keksittiin pienimmälle, hänestä tuli Sipsu. Vanhimman nimeksi isä keksi Flashar. Keskimmäiselle nimeä mietittiin kauiten. Nimeä ei syntynyt, joten sitä sanottiin vain Eeveeksi.
Kaksi onnellista vuotta Flashar, Sipsu ja Eevee viettivät pesäkolossa.
He oppivat mitä kunnon Eeveen oli osattava, äiti opetti pientä Sipsua vapa-aikoina, kun taas heidän isä kertaili oppeja Flasharin kanssa.
Eräänä kauniina päivänä Flashar tuli kotiin isän kanssa.
Isä oli löytänyt matkoillaan ukkoskiven, ja nyt Flashar oli iso Jolteon, niin kuin isänsä.<br>Parin päivän päästä tapahtuneesta Flashar lähti pesästä omille teilleen.
Seuraavien vuosien ajan Eeveen ja Sipsun vanhemmat panostivat vielä enemmän pentujen opetukseen.
Sipsu juoksi kerran ison kannon taakse piiloon Eeveetä, Eevee tuli kantoa päin, mutta hiljensi vauhtia.
Eevee näki siskonsa ja aikoi yllättää tämän, mutta kun hän oli tullut tarpeeksi lähelle hän näki, että hänen siskonsa paikalla oli kaunis violetti Pokemon.
Eevee sai selityksen tähän outoon näkyyn heti kotikololla.
Vähän tämän jälkeen Sipsu jätti pesän, jossa oli enää yksi pieni pentu.
Eevee asui vielä kaksi ihanaa vuotta pentu kodissaan, mutta sekin päivä vielä tulisi, että hän joutuisi jättämään kotinsa.
Vielä kolmannen vuoden Eevee asui pienessä kolossa, mutta neljännen vuoden kesällä isä mutisi, että Eevee oli tarpeeksi vanha lähtemään.
Eevee lähti kotoa sinä samana kesänä, mutta sai matka kumppanikseen äidin vanhan ystävä, joka oli luvannut viedä Eevee turvallisesti iso niityn yli.
Eevee ei ollut saanut lähteä yksin vaan hänelle oli järjestetty lapsenvahti, vaikka hän oli lähtiessään Sipsua ja Flasharia vanhempi.
Niityn laidassa äidin ystävä hyvästeli Eeveen, ja Eevee pääsi viimeinkin yksin matkalleen.
Hän juoksi ison metsä lammen luokse.
Hän katseli omaa kuvaansa ja mietti miksi hän oli vieläkin Eevee, ehkä hänen nimensä takia, mutta
se oli kyllä aika tyhmää.
Eevee näki lammen pinnassa toisen olennon.
Eevee nosti nopeasti päänsä ja katsoi eteensä, mutta ei nähnyt mitään.
Eevee oli matkannut ristiin rastiin metsää ja olikin löytänyt sopivan kolon, jonne voisi mennä nukkumaan.
Yö oli pimeä ja Eevee kaipasi kotikoloonsa, mutta tukahdutti nämä tunteet ajattelemalla, miten onnellinen hän oli omassa pikku kolossaan.
Aamulla Eevee heräsi pieneen hihitykseen, se tuli ulkoa ja oli koko ajan Eeveetä askeleen edellä, vaikka Eevee koitti sitä parhaansa mukaan saada kiinni.
Pienen puron varrella Eevee pysähtyi ja jäi juomaan raikasta purovettä.
Illalla Eevee mietti mikä oli voinut aiheuttaa niin ihanan äänen, suloisen tarkemmin sanottuna, mutta Eevee jätti murheet ja alkoi miettiä, mitä kotiin kuuluisi.
Eevee heräsi aamulla lintujen lauluun.
Eevee nousi ylös kolostaan ja alkoi venytellä, miettien kuulisiko enää koskaan niin pientä ja suloista ääntä.<br>
Vuoden päivät Eevee eli metsässä, josta oli tullut hänen kotinsa, ja pienestä kolosta hänen uusi kotikolonsa.
Eevee lähti eräänä päivänä uudelleen metsän laidalla olevalle lammelle.
Lampi ei ollut muuttunut yhtään, sen pinta oli yhä yhtä kirkas ja puhdas, veden makukaan ei ollut muuttunut sen enempää.
Eevee lähti vasta myöhään illalla takaisin koti kololle, mutta pienen matkan kuljettua hän näki pienen Pokemonin istuvan kivellä.<br>Oli Eevee ennenkin nähnyt toisen Pokemonin, mutta ei niin kaunista kuin tämän, sillä oli ruskeanpunainen turkki ja kuusi häntää, jotka taipuivat päistä kauniiseen kaareen.
Eevee vaihtoi suuntaa huomaamattaan ja käveli pientä ruskeanpunaista Pokemonia, joka istui kivellä.<br>Kivellä istuva Pokemon huomasi Eevee lähestyvän ja se laskeutui pienille siroille tassuilleen.
Pokemon sipsutti Eeveen luokse ja katsoi tätä silmiin.
Eevee aloitti kertomalla kuka oli ja kysyi samaa ruskeanpunaiselta Pokemonilta.
Eevee heräsi seuraavana aamuna Natu parven äänekkääkseen kuorolauluun.
Pokemon johon hän oli tutustunut oli Vulpx, jonka nimi oli Sirvor.
Sirvor oli kertonut nähneensä hänet vuosi sitten, kun Eevee oli tullut metsään.
Päivällä Eevee juoksi purolle ja näkikin Sirvorin siellä.<br>Eevee lähesty puroa pienin askelin ja katseli, kun Sirvor katsahti Eeveeseen päin.
Eevee ja Sirvor juttelivat puron varrella ja katselivat yhdessä neljää Cleffaa, jotka olivat tulleet uimaan ja kinastelivat pienestä kiiltävästä kivestä, jonka yksi heistä oli löytänyt.
Sirvor asui ison tammen juuriin muodostuneessa kolossa.
Sirvor ja Eevee päättivät tavata metsälammen luona huomenna, kun Xatut lähtisivät etelää päin.
Eevee heräsi aamuyöllä eikä saanut enää unta, vaikka kovasti yrittikin, joten hän päätti lähteä lammelle jo nyt.
Hänen matkaansa säesti Natujen konsertti, joka kuului ylhäältä puusta.
Eevee joutui odottamaan Sirvoria aika kauan, mutta lopulta Sirvor saapui paikalle, ja alkoi kuulustella, miksi Eevee oli näin aikaisin lammella.
Eevee ja Sirvor viettivät koko päivän katsoen kuinka Dratini kaksoset ja Totodile leikkivät vedessä.<br>
Vuoden päivät he elivät ja olivat metsässä kahdestaan.
Sirvor näytti Eeveelle miten kaunis lammen pinta oli talvella, mutta Eevee ei nähnyt mitään kauniimpaa kuin Sirvorin.
Eevee heräsi kauniina talvi päivänä, kun Delibird kantoi ruokaa jälkeläisilleen.
Eevee mietti mitä kotiin tällä hetkellä kuului, oli kulunut jo kolme vuotta kun Eevee oli lähtenyt.
Eeveellä kävi mielessä kodin lämpö ja ajatus, että hän joskus vielä palaisi kotiinsa, hän ja Sirvor.
Lumi alkoi omaa tahtiaan sulaa pois ja paljasti ruohomaton, joka oli ollut piilossa talven ajan.
Sirvor loikki iloisena tapamaan Eeveetä, joka yritti vielä saada unen päästä kiinni.
Sirvor ja Eevee olivat ystävystyneet yhä paremmin kuluneiden vuosien varrella ja olivat nyt jo erottamattomia.
Aikaisena kevään aamuna Pidgey tuli laulamaan Eeveen kolon suulle.
Se kertoi Eeveen vanhempien kutsuneen Eeveen käymään tervehtimässä heitä.<br>Eevee tuli kutsusta iloisemmalle päälle kuin jo aamulla oli ollut.
Hän päätti pyytää Sirvoria mukaansa, ja tuli vain iloisemmaksi, kun kuuli, että Sirvor lähti oikein mielellään.
He lähtivät matkaan kauniina kevät aamuna, jo varhain aamulla.
Pienen matkan kuluttua he olivat poissa metsästä ja Sirvor ja Eevee innostuivat juoksemaan kilpaa ja ottamaan toisiaan kiinni.
He olivat jo niityn puolessa välissä, kun kuulivat nälkäisen Skarmoryn päästävän kovan ja pelottavan äänen, Eevee ja Sirvor lähtivät siinä silmän räpäyksessä juoksemaan kohti niityn laitaa.
Niityn toiselle laidalle päästyään kumpikin huokaisivat kovan juoksun takia, mutta pienen lepotauon jälkeen he jatkoivat matkaa nauraen.
Illalla he kävivät pitkäkseen suuren kuusen juurelle.
Aamulla Eevee heräsi ja katsoi, kun Sirvor nukkui vieläkin, mutta Eevee hipaisi kuonollaan Sirvorin poskea ja kehotti tätä heräämän.
He jatkoivat matkaa, mutta enää heillä ei ollut pitkä matka.
Jo keskipäivällä he saapuivat pienen kuusikon laidalle olevalle kololle, jossa Eeveen vanhemmat ja hänen siskonsa ja veljensä odottivat.
Eeveen siskon mukana oli tullut pikimusta Umbreon, veli taasen hipaisi hellästi hänen mukanaan olevaa Vaporeonia, joka punastui pikkuisen.
Koko päivän he kaikki kertoivat mitä viime vuosien varrella oli tapahtunut.
Eevee ja Sirvor päättivät jäädä yöksi Eeveen vanhempien luokse, jotka majoittivat heidät oikein mielellään ja jatkoivat tiedustelua siitä miten oli mennyt.
Aamun valjetessa Eevee ja Sirvor lähtivät kotimetsää päin.
He kulkivat paluu matkalla pienen puron vierellä ja jäivät välillä pulikoimaan viileään puro veteen.
Heitä seurasi Houndoom, joka oli kotoisin Tulilaaksosta, jonne ei kukaan koskaan astunut.
Houndoom seurasi heidän matkaansa niitylle asti, jossa he olivat ilman suojaa ja piilopaikkaa.
Eevee käänsi päätään, koska oli varma, että oli kuullut jotain, mutta mitä ja kuka muu liikkuisi niityllä.<br>
Minua alkaa itkettää tälläisten "lohduttomien" ficcien lukeminen. Ei siinä mitään, tämä on todella hyvä ja ihana, mutta minusta tämä on jotenkin... En tiedä, se Eevee vaan vaikuttaa jotenkin syrjityltä 
En minä osaa selitää...