Unnecessary fight, pg-13, Adventure

[Frickeon]

A/N: Minulla ei missään vaiheessa ollut tarkoitusta julkaista tätä ja nytkin julkaisen vain prologin. Katotaan sitten saak tämä kannatusta. Tätä julkaisen sitten laiskasti.

Genre: Adventure/Crossover (löydättekö kaikki?)
Ikäraja: Suosittelen Pg-13'sta, koska kieli saattaa tipahtaa alas.
------------------------------------------------------

*Prologi – Lähtö ja tulo.

Pilvet peittivät taivaan ja Nickin hiukset kastuivat läpimäriksi sinä iltapäivänä. Hän oli saanut ikävän kirjeen ystävältään, joka lomaili kotimaassaan.

”Nick et viitsisi katsoa netistä tietoa mikä on Uf? Sen pitäisi löytyä tuolla nimellä. Kerron heti kun uskallan miksi kysyn.”

Ei mitään muuta vaikka Brian kirjoitti aina enemmän. Aina, piittaamatta siitä ettei Nick edes aina lukenut kaikkea. Brian ei ollut edes kirjoittanut, että kaikki meni hyvin.

Nick huokaisi raskaasti ja toivoi ettei mikään ollut väärin. Juuri kun hän oli luullut, että Brian sai kaiken valmiiksi elämässään. Ei sillä, että Nickin elämä olisi ollut ruusuilla tanssimista, mutta Brian vaikutti aina niin hermostuneelta. Ei kai jätkä mitään meinannut.


Nick selaisi sivuja yhden Uf koskien, mutta siinä puhuttiin Ulos Feikkaamisesta, mikä oli Nickille täysin yhdentekevä termi.

Nickin silmät alkoivat painautua kiinni ja pari sivua jäi häneltä huomaamatta. Unnecessary Fight, Uniikki Futis, Uniikki Frisbee, Unnecessary Fight uudelleen.

Nick nukahti tietokoneen käydessä läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Illalla Mia kävi poikansa luona siivoamassa ja jätti Nickin tietokone huoneen siivoamatta, koska Nick veteli sikeitä näppäimistön päällä.


Priing! Puhelin soi käytävässä. Nick nousi vastentahtoisesti ylös vastaamaan.
Priing! Puhelin ilmoitti odottelustaan kovaäänisesti. Nick vastasi hyvin ärtyisenä. ”Häh?”, hän sanoi murahtaen.

”Brian Ketchum”, vastasi Brian ärtyneelle Nickille. ”Brian. Voi vittu sä olet siellä? Miten menee? Koska tulet takaisin?”, Nick alkoi innoissaan pommittamaan Briania, joka kuunteli Nickin tulvan naurahdellen. Hermostuneena hän vastasi: ”Minä en tule takaisin. En vielä ainakaan vähään aikaan.”

Nick jäi hölmistyneenä kuuntelemaan hiljaisuutta. ”Miksi?”, hän kysyi hetken kuunneltuaan turhaan.

”No, katsos kun on sattunut pikkuinen erehdys ja minä todella haluan korjata sen”, Brian vastasi hiljaa. ”Mistä on kyse?”, Nick kysyi. ”Et sattunut löytämään mitään siitä Uf’stä?”, Brian kysyi nopeasti melkein Nickin päälle.

”Odota…”, Nick sanoi ja otti puhelimen käteensä ja lähti tietokoneen luokse. ”On täällä aika monta täysosumaa… Odotas taas… Ehkä tämä Uniikki Futis?”, Nick kysyi hörähdellen. Sivulla oli koominen tilanne jossa pelaaja potkaisi rangaistuspotkua muuria kohti. Yksi pelaaja muurista sai pallon suoraan muniinsa.

”Ei se..”, Brian sanoi kärsimättömänä. ”Unnecessary Fight sitten”, Nick kysyi vaikka ei halunnut katso sivua, jossa oli ikävä varoitus siitä, että sivua selailevan henkilön piti olla 20-vuotias.

”Kuulostaa tutulle. Katsopa onko siellä sääntöjä?”, Brian komenteli Nickiä. Hän hankasi korvansa lähemmäksi luuria. ”On täällä… ikää pitää olla ainakin 20-vuotta. Sopimus on pitävä, eikä sitä voi murtaa muuta kuin kuolema. Aika pahat, mutta siinähän nuo taitaa olla”, Nick sanoi.

Brian naurahti hermostuneena. ”Kuule Nick puhutaan joskus myöhemmin”, hän sanoi ja hiljeni odottamaan Nickin vastausta, koska toivoi todella, että Nickillä olisi muuta asiaa.

”Okei, soitellaan”, Nick sanoi ja sulki puhelimensa odottavan Brianin korvaan. Puhelun jälkeen hän jäi katsomaan sivua kiinnostuneena. Sääntöjä ei todella ollut paljon, mutta mistä oli kyse? Nick selasi pari turhaa kertaa sivuja läpi kunnes löysi Faq-osion, josta löytyi kysymys, Mistä Uf’ssa on kysymys?

Nick tulosti koko jutun, koska huomasi olevansa myöhässä vanhempiensa luota. Mia oli tunnollisena jättänyt kuukaudeksi vähäsen rahaa hänelle. Summa oli 1000 markkaa. Sillähän hän pärjäisi.


Nick jätti tulostuksen auton etupenkille. Hän jäi lueskelemaan sitä paremmin vasta risteyksessä jouduttuaan punaisin.

”Uf on todellinen selviytymislarppi, jossa pelaajat joutuvat pelin tekijöiden tekemälle ulottuvuudelle joukkueina. Päästäkseen pois on pelaajien ratkaistava monia mieltä kutkuttavia ongelmia. Esim. viime pelissä päätarkoitus oli voittaa entinen pelaaja, joka ei suostunut enää poistumaan ulottuvuudesta. Kukaan ei ikävä kyllä selvinnyt kertomaan miten peli eteni, mutta kaikki on luettavissa täällä Uf’n sivuilla -”

Nick ei kerinnyt pidemmälle kuin jo poliisi sattui viheltelemään Nickille, koska hän oli jäänyt seisomaan vihreisiin. Nick ei ehtinyt huoleltaan miettimään mitään Brockin ja Mian päivällisellä.

Mia ja Brock, hänen vanhempansa, kertoivat vanhoja juttuja siitä miten he olivat keksineet kahdennensadankuudennen kahvilajin. Nick mietti vain larppia.

[Frickeon]

”Mikä vaivaa Nick?”, Mia kysyi kesken suklaamokkakakun. Mia nosti lusikan huulilleen ja maistoi kakkua kielen kärjellään.
Nick nosti päätään hieman. ”Uf… ei mikään”, hän sanoi nopeasti.

Hän tiesi vanhempiensa mielipiteen Brianista eikä halunnut kuulla miten turhaa Brianin auttaminen olisi. Brock ja Mia katsoivat tosiaan hädissään.


Nick joutui lähtemään Blainen ja Jessican luokse illalla katsomaan vesisuksia, jotka Jessica oli ostanut aloittaakseen asteen vaarallisempia harrastuksia.

Ilta meni hyvin ja kolmikko joi hieman vahvempia. Nickin lähtiessä kotiin Blainen ja Jessican punaiselta mökiltä hän katseli vielä pitkään rinteen päältä auringon upotessa veteen.


Aamulla Nick istui omassa tietokone huoneessa ja mietti klikkailen itseään välillä ii’stä takaisin Uf’n sivuille. Vitsisikö hän? Eihän hän ollut vielä kahtakymmentä?

Kukapa sitä huomaisi, Nick ajatteli huolettomasti ja klikkasi itsensä peliin rekisteröitymissivulle. Hän täytti kaikki pakolliset. Ikä ei ollut pakollinen joten Nick jätti sen kohdan tyhjäksi. Kukaan ei huomaisi asiaa ja se oli totta, koska kukaan ei välittänyt.

Nick sai mailia Uf sivuilta, joissa kehotettiin harjoittelemaan tappelemaan, koska sitä luultavasti tarvittaisiin. Mukaan laitettiin myös ohjeita vastaisuuden varalle. Pelaajat kävisi noukkimasta Kissiltä laiva, joka lähtisi kuukauden kuluttua Kalpalan lahden tähteiltä.<br>
Nick koitti olla ottamatta stressiä asiasta, mutta asia painoi mieltä. Vieläpä, koska kukaan ei tuntunut olevan enää kotonaan.

Ei edes Iso-Edge ollut kiusattavana. Tai kummin päin tahansa. Kumpikin kelpaisi. Muuta kun kaikki tuntuivat olevan ihan omissa maailmoissaan. Nick istuskeli loppuajat omalla kuistillaan miettien joutuisiko hän etsimään kenties Briania kauemmin? Toivottavasti ei.


Jos Nick olisi halunnut seuraavien päivien kuluvan nopeasti hän olisi pyytänyt sitä, mutta kun ne humpsahtelivat ohi kuin kiven murikat, jotka tipahtelivat suurelta kukkulalta. Hän huomasi vasta liian myöhään istuvansa viimeistä päivää omalla kuistillaan omassa rauhassaan valitellen hyttysiä joita lenteli kesäisin aina. Enempää hän ei olisi halunnut kuin elää saman kuukauden vielä kerran.

Ennen kuin hän arvasikaan hän seisoi laukun kanssa Vanhalla Kalpalan lahdella. Laivaa ei tuntunut näkyvän. Tuntui kuin olisi taas vanhassa kunnon kuvauksissa.

Paitsi, että niissä hän melkein aina meinasi unohtaa mennä laivaan, joka oli karmivan näköinen.
Nick ei olisi mielellään astunut purkkiin, mutta kun ankkurin heittivät ihan normaalin näköiset ihmiset mieli rohkeni.

Näin aikaisessa tainnut olla kukaan muu kuin hän, Nick ajatteli astellessaan yksin laivaan. Laivassa hänet opastettiin omaan hyttiin, josta hän löysi kaiken minkä kunnon hytissä piti ollakin.

Hän hyppäsi suoraan sängylle, joka oli joustava. Siinä hän hyppi kunnes laiva lähti.


Nickin jälkeen laiva odotti luonnonsatamassa ainakin puolituntia seuraaviin vieraisiin.

Hyvin säikyn näköiset Blaine ja Jessica kävelivät kahdestaan laivaan. He katselivat kaikkialle ja sävähtivät pienimmästäkin äänestä. Blainen olkapäähän tarttui ruskettunut käsi.

Tarttuja oli lyhyempi kuin Blaine. ”Sinäkin?”, kysyi Brock, joka joutui kurkottamaan saadakseen kunnollisen otteen Blainen olkapäästä. Blaine oli säikähtänyt suunniltaan Brockin tarttuessa häneen ja otti henkeä.

Henkeä saatuaan hän otti naamalleen tutun vakavan katseen. ”Brock?”, hän kysyi. ”Minähän se. Ole hiljaa… Tulin Nickin perässä. Pelastamaan pojan. Ei tiedä minne on mennyt”, Brock selitti.

Blaine ja Jessica niiskuivat hiljaa. He ottivat kaiken aina ylidramaattisesti. ”Kuka tuo on?”, Brock kysyi osoittaen outoa huppuhemmoa, joka seurasi heitä, mutta lähti vikkelään pois kun Brock huomasi hänet. ”En tiedä”, Blaine sanoi huolettomasti. Jessica oli hiljaa ja piteli miehensä ranteesta kiinni kahdella kädellä.

Brock tunnisti myös muitakin mukaan tulijoita. Esim. Ison-Edgen, sekä Leon. Jessien ja Jamesin tytär Tata yllätti hänet. Ihme kun itse pahispariskunta ei tullut, Brock ihmetteli ja raapi päätään. Hän olisi niin mielellään huutanut ja sättinyt Jamesia kaikesta. Ihan vain omaa hermostuneisuuttaan.

Kaksi Nickin ikäistä poikaa nousi laivaan kahdestaan ihmetellen jokaista asiaa. He puhuivat kovaan ääneen niin kun nuoret useimmin puhuivat peloissaan.

Laivaan nousi myös vanhalta näyttävä mies, joka käveli nojaten keppiinsä, jonka päällä lepäili minikokoinen susi.


Matka kului hitaasti ja Nickiä nukutti vaikka hän olikin nukkunut melkein koko päivän ennen tätä. Ennen pitkään hänen silmänsä lupsahtivat kiinni itsestään ja hän nukahti autuaan tietämättömään tyhjyyteen.

[april]

Hmm... hyvää tekstiä, ja etenee nopeasti, mutta yksi juttu on vähän auki. Onko tämä siis ficci vai novelli?

Olen varmaan vähän normaalia tyhmempi, kun olin koko ficin/novellin ajan ihan "Häh? Missä se nyt on? Siis kuka? Ja kuka toi on? Ja missä se nyt on?" siis olin oikeastaan ihan pihalla, enkä älynnyt joitain juttuja ollenkaan. Onko tämä nyt siis ficci, joka pohjautuu johonkin kirjaan, jota en todellakaan ole lukenut, kun en mistään mitään älyä vai mitä?

Mutta vaikka olinkin vähän pihalla, niin sen kumminkin huomasin, että olet hyvä kirjoittaja, ja kirjoitustyylisi on hyvä. No mutta onhan sekin jotain. ;D