Post by Frickeon on Jun 17, 2006 22:54:28 GMT 2
A/N
En omista hahmoja, Pulla antoi haasteen, jota en nyt tähän laita, mutta joka oli mukana tekemisessä. Ja idea Jeff/Conan on minulla ollut jo pidemmän aikaa. ^^' Paritus vaan ei tule hyvin esiin ainakaan ensimmäisessä osassa.
--
1. osa - Kaapista
Moni ei tienny, että Conan sulketui mielellään kotinsa kaappiin ohjelman jälkeen. Vaikka hän vaikuttikin aina niin mukavalta ja vaatimattomalta mieheltä, hän ei olisi kestänyt katsoa itseään. Ehkä siksi, että hän tiesi olevansa kuolettavan seksikäs, loistava eikä kukaan voisi pysyä vaatimattomana, jos saisi tietää sellaista. Varsinkin jos se iskisi salaman lailla vasta pari tuntia sen jälkeen, kun oli esittänyt mielestään parhaimman esityksensä. Kaappi oli paikka juuri tällaisille illoille.
Juuri tällaisina iltoina Conan saattoi torkkua kaapissa. Juuri tällaisina iltoina kukaan, edes hänen vaimonsa ei häirinnyt hänen untaan. Tänään ei ollut tällainen ilta, vaan sellainen ilta. Sellainen ilta, jolloin häntä häirittiin kaapissa. Ilta jolloin joku koputti kaapin oveen.
Knok, knok, knok!
Se oli lähes ääni, johon Conan heräsi ovelasta koiranunestaan.
Pienen venytteli tuokion, todella pienen, koska kaappi oli ahdas, jälkeen Conan raapi hieman päännahkaansa miettiessään, kuka kehtaisi häiritä untaan. Kauneusunet olivat tärkeä juttu, ja Conanin tuttavapiiri arvosti hänen päätöstään mitä kauneusuniin kaapissa tuli heti ohjelman jälkeen. Kaapin sisälle rakennettu hakanen napsahti auki, kun Conan hivutti sormensa sitä pitkin.
Hieman eksyneen, ja utuisen, näköinen Jeff Goldblum seisoi kaapin ovella. Kumarassa, koska kaappi oli kumminkin matala. Ainakin ovelta.
"Anteeksi, mutta eikö tämä olekaan naistenhuone?"
”Hyvä sutjaus! Loistavaa Goldblum”, Conan sanoi ärtyneenä herätetystä unesta.
”Eli tämä ei ole naistenhuone”, Jeff Goldblum sanoi kosketellen kaapin oven reunoja kiinnostuneena, varovaisena, kuten hänellä oli tapana. Jotain mikä sai Conanin aina ihmettelemään. Mutta myös pitämään Goldblumista.
Jeff Goldblum koputteli rystysillään kaapin reunaa ja painautui kuuntelemaan puuta.
”Mitä sinä teet minun kaapille?” Conan kysäisi kiinnostuneena, mutta myös huvittuneena. Koska mitäpä mies olisi ellei huvittunut tuollaisesta käytöksestä.
”Hyss...”, Goldblum sihahti kuunnellessaan kaapin reunaa. Välillä hän nyökkäili. Ihan kuin Conanin kaappi olisi sanonut tälle jotain.
”Siirryhän”, Goldblum sanoi hetken kuunneltuaan hiljaisuuden vallassa kaapin reunaa. Conan joutui ahtautumaan ihan kaapin sisäseinää vasten, kun Goldblum ahtautui kaappiin kuuntelemaan sen peräseinää.
Conan kohtasi pari ikävää toteamusta, kun joutui hankaukseen Goldblumin kyljen kanssa, kun tämä seisoskeli kyyryssä kaapin keskellä.
”Onko tämä ihan sopivaa?” Conan naurahti hermostuneena, ihan aidosti hermostuneena. Ei sitä mikin kaato temppu hermostuneisuutta, vaikka olihan siinä sitäkin. Tämä vain ei ollut näyteltyä.
Goldblum sähisi hänet jälleen hiljaiseksi, koputti peräseinää. Lopulta hän nojasi kaapin peräseinää vasten kaksin käsin ja työnsi seinää. Conan katseli touhua virnistys naamallaan.
”Herran tähden, mitä sinä teet minun kaapille?” Conan parahti.
Goldblum sihisi jälleen rauhoittelevasti, mutta Conan piti päänsä nyt.
”Kerro nyt, mitä hittoa sinä teet minun kaapille?” Conan jatkoi, huulet mutrussa ja suuttuneena, pahastuneena enemmän, mutta silti melkein suuttuneena.
Goldblum kohautti olkiaan melko kärsimättömänä ja jätti vastaamatta keskittyen kokonaan työntämään kaapin peräseinää. Ja pian kirskahtikin ilkeästi, kuin kauan ruosteessa maanneet saranat. Ja Jeff katosi seinän mukana syvemmälle kaappiin.
Conanin silmät mulkahtivat kaksinkertaisiksi, kun tämä kumartui vikkelästi katsomaan Goldblumin perään. Kaapin peräseinän paikalla oli tumman musta neliönmuotoinen aukko, josta hohkasi viileää jopa jäätävän oloista tuulta sisälle päin. Conan ei olisi ihmetellyt, jos huoneeseen pian leviäisi pakkanen.
”Jeff?” Conan kysyi kumarrellessaan katsomaan jäätävää viimaa ulospäin tunkevaa aukkoa kaappinsa perällä.
”Jeff!” Conan huusi aukkoon hädissään pudoten kontalleen katsomaan pimeyttä suoraan.
”Täällä on aika pehmeää”, Jeff Goldblumin ääni sanoi jostain pimeästä. Conan hätääntyi vielä pahemmin. Toinen oli lyönyt päänsä tai jotain muuta vastaavaa. Edes Goldblum ei kaikessa outoudessaan voisi sanoa tuollaista tiputtuaan/juostuaan/kadottuaan Conan O'Brienin kaapista löytyneeseen aukkoon.
”Odota siellä! Jeff! Jeff, älä liiku! Olen tulossa!” Conan karjui paniikinomaisesti nousten heiveröisesti täriseville jaloilleen. Ja osui kaapin kattoon, kirosi itsensä ja kumartui. Hetken Conan katseli nieleskellen aukkoa kaapin peräseinässä ennen kuin otti vakaan askeleen, kumarassa tietenkin, kaapin ulkopuolelle, käytävään, joka hyysi kylmää ja puhalsi jäähileistä ilmaa naamalle.
”Jeff! Pysy paikallasi! Jeff!” Conan huusi ohjeita, mutta kuuli vain hiljaista hykertelyä. Jeff oli selvästi lyönyt päähänsä varmasti yhteen niistä lukemattomista jääpuikoista, joita toisella puolella oli.
Käsikokeilulla Conan pääsi käytävää eteenpäin, vaikka haaroja ei tullutkaan vastaan. Pienen hetken kävelyn jälkeen katosi kylmyys ja lämmin puhallus pyyhkäisi ylitse. Ja käytäväkin leveni ja nousi. Pian Conan pääsi täyteen mittaansa ja pystyi jo kävelemään lähes suoraan ottamatta tukea seinistä. Pian taas kajastava valo loi pienen sillan Conanin luokse. Kylmyys oli kadonnut luista ja selkäytimestä.
”Jeff?” Conan kysyi siristellessään silmiään, kun käytävä loppui kiiltelevään graniitti kiveen, joka oli hiottu kiiltelemään auringonvaloa ympärilleen. Varsinkin käytävään.
Goldblum valvoi graniitti kiven laidalla, missä vihreä ruohomatto imaisi kivetyksen alleen.
”Missä hitossa me ollaan?” Conan kysyi aidosti järkyttyneenä katsellessaan ympärilleen.
”Jossain hiton Narniassako?” Conan älähti perään vielä hämmästyneempänä kuin äsken, kun ei vielä ollut luonut yhtään katsetta sille paikalle.
”No ei ihan”, Jeff myönsi.
”No missä?” Conan intti.
”Sinun kaappisi se oli!” Jeff sävähti, mutta rauhallisena, kuten tyyliinsä kuului. Ehkä jopa huvittuneena.
”Mut- Ei siin- Mite-?” Conan päästeli suustaan haroen hiuksiaan. Hiuksensa olivat hieman painuneet alas märästä, jota ne olivat keränneet käytävän ilmasta.
Jeff otti hänen kätensä irti hiuksista.
”Älä haro niitä, ne on juuri hyvät noin.”
”Minulla on tapana tehdä niin, kun kukaan muu ei ole paikalla”, Conan myönsi. Hiusten harominen oli hauskaa puuhaa ja auttoi kai jotenkin jos ihmetteli asioita.
”Sitä paitsi, jos kukaan ei näe”, hän jatkoi inttämistään, eri aiheesta vain.
Jeff ei näyttänyt pahemmin kuuntelevan. Conan tunsi itsensä jopa laiminlyödyksi, mutta missään ei ollut mikkiä, jonka olisi voinut kaataa hermostuneena.
”Minusta punaiset hiukset ovat seksikkäät.”
Conan kääntyi kasvoillaan niin selvä kysymysmerkki kuin ihmisellä voi olla katsomaan Goldblumia.
”No ne on”, Goldblum puolusteli Conanin epäuskovaa katsetta vastaan.
”Ehkä nekin pitää sinusta”, Conan sanoi vitsillä ja nosti hiuksiian hieman käsillään ja tunki niitä Goldblumin kasvoja päin.
”Ehkä”, Goldblum sanoi nuuskiessaan Conanin hiuksia.
”No nyt tämä menee niin oudoksi, että ei mitään rajaa”, Conan sanoi hermostuneena, mutta ei silti vetäissyt hätäisenä hiuksiaan pois Goldblumin läheltä ettei olisi säikäyttänyt tätä.
**
Parin askelman, minuutin ja maiseman vaihdoksen jälkeen Conan ja Jeff kuljeskelivat omenapuiden varjoissa. Omepuiden, jotka kurkottivat muurin takaa. Ja muuri piiritti isoa ranskalaiskartanoa. Ranskalaiskartanon pihalla päivää päivänvarjon alla nautti säteillen vaaleanpunaisessa pastellimekossa istuva nainen, sylissään nuoren pojan pää.
Jeff ja Conan näkivät rauta-aitaisen portin takaa kuinka nainen hymyili auringolle pojan torkkuessa pää tämän polvilla. Poika ei näyttänyt paljoakaan vanhalta, mutta oli selvästi jo lähes täysi-ikäinen. Eikä kumpikaan olisi Jeffistä eikä Conanista jäänyt seuraamaan sellaista ellei nainen olisi huomannut heitä ja vilkuttanut runsain mitoin. Viitannut heitä istumaan nurmikolle kanssaan.
Jeff totteli ensin ennen Conania, joka käveli Jeffin perässä aina portille asti, jossa Jeff koputti kuin jokapäiväinen vieras porttia ja odotti sen aukeamista.
”Jeff?” Conan kysäisi sihahtaen. Jeff kääntyi laiskasti toisen puoleen.
”Missä hitossa me ollaan?” Conan kysyi saatuaan Jeffin kokonaisvaltaisen huomion itseensä.
”No, tämähän on herra Weinbergin kartano”, Jeff sanoi huvittuneena, kun Conan ei tiennyt asiaa. ”Maxin?” Conan parahti.
Jeff nyökkäsi rauhallisena.
Ja enempää sananvaihtoa käymättä Jeff oikoi lähemmäs kartanon pihaa Conan tiukasti kädessään, kun tämä epäröi pahemman kerran tässä kahjossa paikassa olemista. Ja enempää epätöimättä Conanin oli myönnettävä, että kartanon puutarhassa hääräävä mieshenkilö oli Max Weinberg. Hänen ohjelmansa rumpali, bändin johtaja.
”Max, mitä ihmettä sinä teet?” Jeff kysyi huolestuneena ja tuli äkkiä apuun Maxin putarhasaksien kanssa. ”Ne otetaan toisin päin käteen.”
”Mutta mitä Max edes tekee täällä?” Conan kysyi, koska hän oli jälleen jäänyt ilman huomiota tässä oudossa paikassa.
”Asun”, Max vastasi muitta mutkitta ja viittasi kartanoon.
”Etkä asu”, Conan tiuskaisi takaisin. ”Kyllä minä sen tietäisin”, hän lisäsi pahastuneena, mutta muistaen ettei todellakaan tiennyt missä Max asui ja pahastui lisää.
”Rauha, rauha. Mennään sisäll ratkomaan ongelmat”, Jeff sanoi ja kaappasi niin puutarhahaalareissa olevan Maxin kuin pahastuneen Conanin syliinsä ja lähti kaverukset mukanaan kartanoon päin.
Pihalla istuva nainen oli seurannut koko ajan sanomatta mitään silitellen rauhassa pojan päätä polvillaan.
**
”Meillä on suurempiakin ongelmia kuin, missä Max asuu ja miksi”, Liam Neeson sanoi.
Conan oli yllättäen joutunut pitkään pöytään, jossa näkyi monia tuttuja naamoja. Todella monia. Ja useimmat vielä roolihahmoissaan. Liam Neeson pisti silmään vaalean ruskeassa kaavussaan ja pitkissä hiuksissaan. Qui-Gon Jin kuten kuului sanoa.
”Totta, totta”, Bill Murray nyökkäsi pöydän päästä mitä väsyneimmän näköisenä.
”Juuri näin”, Jack Nicholson tokaisi vierestä nojaillen tuoliin virne naamallaan.
”Käydään kiinni ongelmaan”, Hugh Grant ehdotti ja risti kätensä mietteliäänä.
Conan alkoi käydä kärsimättömäksi ymmärtäessään tilanteesta koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ensiksi Goldblum rikkoi hänen kaappinsa, ekyi jäiseen onkaloon, kävelytti ranskalaiselle kartanolle, joka oli Maxin ja sitten istutti Conanin yksin pöydän reunaan ja aloitti keskustelun asiasta, josta Conan ei tiennyt mitään.
Nurkassa röhisi vanhempi mies henkilö, oikeastaan kaksi, mutta toinen nousi seisomaan.
”Tässä on puhuttu liikaa, on aika käydä toimiin”, vanha mies, Ian McKelleniksi osoittautuva ilmoitti. Vieressään istuvat Christoper Lee ja Gary Oldman nyökkäilivät.
Jeff Goldblum, joka mitä ilmeisimmin piti kokousta kääntyi katsomaan puhujaa.
”Meidän pitää ottaa tämä pissimpi puheeksi ja tuhota se”, Gary Oldman julisti yllättäen ja tuhahti heti perään suuttuneena.
”Totta, totta”, Bill Murray toisti ja tämän vieressä istuva Alan Rickman nyökkäili ja toisella puolella Jack Nicholson virnisti paheksuen asialle.
Pissismi? Tällaiset tähdet puhuivat pissismistä? Conan oli yhtä suurta kysymysmerkkiä taas. Miten tämä selittyisi ja millä.
Millä selittyisi Liam Neeson Qui-Gon Jininä? Millä selittyisi kaikki nämä näyttelijät Maxin kotona? Miten selittyisi Conanin kaapin takainen maailma? Miten selittyisi mikään?
Conan istui silti vaiti ja kuunteli hiljaisuutta, jossa kaikki näyttelijät painoivat päätään alas ja miettivät.
En omista hahmoja, Pulla antoi haasteen, jota en nyt tähän laita, mutta joka oli mukana tekemisessä. Ja idea Jeff/Conan on minulla ollut jo pidemmän aikaa. ^^' Paritus vaan ei tule hyvin esiin ainakaan ensimmäisessä osassa.
--
1. osa - Kaapista
Moni ei tienny, että Conan sulketui mielellään kotinsa kaappiin ohjelman jälkeen. Vaikka hän vaikuttikin aina niin mukavalta ja vaatimattomalta mieheltä, hän ei olisi kestänyt katsoa itseään. Ehkä siksi, että hän tiesi olevansa kuolettavan seksikäs, loistava eikä kukaan voisi pysyä vaatimattomana, jos saisi tietää sellaista. Varsinkin jos se iskisi salaman lailla vasta pari tuntia sen jälkeen, kun oli esittänyt mielestään parhaimman esityksensä. Kaappi oli paikka juuri tällaisille illoille.
Juuri tällaisina iltoina Conan saattoi torkkua kaapissa. Juuri tällaisina iltoina kukaan, edes hänen vaimonsa ei häirinnyt hänen untaan. Tänään ei ollut tällainen ilta, vaan sellainen ilta. Sellainen ilta, jolloin häntä häirittiin kaapissa. Ilta jolloin joku koputti kaapin oveen.
Knok, knok, knok!
Se oli lähes ääni, johon Conan heräsi ovelasta koiranunestaan.
Pienen venytteli tuokion, todella pienen, koska kaappi oli ahdas, jälkeen Conan raapi hieman päännahkaansa miettiessään, kuka kehtaisi häiritä untaan. Kauneusunet olivat tärkeä juttu, ja Conanin tuttavapiiri arvosti hänen päätöstään mitä kauneusuniin kaapissa tuli heti ohjelman jälkeen. Kaapin sisälle rakennettu hakanen napsahti auki, kun Conan hivutti sormensa sitä pitkin.
Hieman eksyneen, ja utuisen, näköinen Jeff Goldblum seisoi kaapin ovella. Kumarassa, koska kaappi oli kumminkin matala. Ainakin ovelta.
"Anteeksi, mutta eikö tämä olekaan naistenhuone?"
”Hyvä sutjaus! Loistavaa Goldblum”, Conan sanoi ärtyneenä herätetystä unesta.
”Eli tämä ei ole naistenhuone”, Jeff Goldblum sanoi kosketellen kaapin oven reunoja kiinnostuneena, varovaisena, kuten hänellä oli tapana. Jotain mikä sai Conanin aina ihmettelemään. Mutta myös pitämään Goldblumista.
Jeff Goldblum koputteli rystysillään kaapin reunaa ja painautui kuuntelemaan puuta.
”Mitä sinä teet minun kaapille?” Conan kysäisi kiinnostuneena, mutta myös huvittuneena. Koska mitäpä mies olisi ellei huvittunut tuollaisesta käytöksestä.
”Hyss...”, Goldblum sihahti kuunnellessaan kaapin reunaa. Välillä hän nyökkäili. Ihan kuin Conanin kaappi olisi sanonut tälle jotain.
”Siirryhän”, Goldblum sanoi hetken kuunneltuaan hiljaisuuden vallassa kaapin reunaa. Conan joutui ahtautumaan ihan kaapin sisäseinää vasten, kun Goldblum ahtautui kaappiin kuuntelemaan sen peräseinää.
Conan kohtasi pari ikävää toteamusta, kun joutui hankaukseen Goldblumin kyljen kanssa, kun tämä seisoskeli kyyryssä kaapin keskellä.
”Onko tämä ihan sopivaa?” Conan naurahti hermostuneena, ihan aidosti hermostuneena. Ei sitä mikin kaato temppu hermostuneisuutta, vaikka olihan siinä sitäkin. Tämä vain ei ollut näyteltyä.
Goldblum sähisi hänet jälleen hiljaiseksi, koputti peräseinää. Lopulta hän nojasi kaapin peräseinää vasten kaksin käsin ja työnsi seinää. Conan katseli touhua virnistys naamallaan.
”Herran tähden, mitä sinä teet minun kaapille?” Conan parahti.
Goldblum sihisi jälleen rauhoittelevasti, mutta Conan piti päänsä nyt.
”Kerro nyt, mitä hittoa sinä teet minun kaapille?” Conan jatkoi, huulet mutrussa ja suuttuneena, pahastuneena enemmän, mutta silti melkein suuttuneena.
Goldblum kohautti olkiaan melko kärsimättömänä ja jätti vastaamatta keskittyen kokonaan työntämään kaapin peräseinää. Ja pian kirskahtikin ilkeästi, kuin kauan ruosteessa maanneet saranat. Ja Jeff katosi seinän mukana syvemmälle kaappiin.
Conanin silmät mulkahtivat kaksinkertaisiksi, kun tämä kumartui vikkelästi katsomaan Goldblumin perään. Kaapin peräseinän paikalla oli tumman musta neliönmuotoinen aukko, josta hohkasi viileää jopa jäätävän oloista tuulta sisälle päin. Conan ei olisi ihmetellyt, jos huoneeseen pian leviäisi pakkanen.
”Jeff?” Conan kysyi kumarrellessaan katsomaan jäätävää viimaa ulospäin tunkevaa aukkoa kaappinsa perällä.
”Jeff!” Conan huusi aukkoon hädissään pudoten kontalleen katsomaan pimeyttä suoraan.
”Täällä on aika pehmeää”, Jeff Goldblumin ääni sanoi jostain pimeästä. Conan hätääntyi vielä pahemmin. Toinen oli lyönyt päänsä tai jotain muuta vastaavaa. Edes Goldblum ei kaikessa outoudessaan voisi sanoa tuollaista tiputtuaan/juostuaan/kadottuaan Conan O'Brienin kaapista löytyneeseen aukkoon.
”Odota siellä! Jeff! Jeff, älä liiku! Olen tulossa!” Conan karjui paniikinomaisesti nousten heiveröisesti täriseville jaloilleen. Ja osui kaapin kattoon, kirosi itsensä ja kumartui. Hetken Conan katseli nieleskellen aukkoa kaapin peräseinässä ennen kuin otti vakaan askeleen, kumarassa tietenkin, kaapin ulkopuolelle, käytävään, joka hyysi kylmää ja puhalsi jäähileistä ilmaa naamalle.
”Jeff! Pysy paikallasi! Jeff!” Conan huusi ohjeita, mutta kuuli vain hiljaista hykertelyä. Jeff oli selvästi lyönyt päähänsä varmasti yhteen niistä lukemattomista jääpuikoista, joita toisella puolella oli.
Käsikokeilulla Conan pääsi käytävää eteenpäin, vaikka haaroja ei tullutkaan vastaan. Pienen hetken kävelyn jälkeen katosi kylmyys ja lämmin puhallus pyyhkäisi ylitse. Ja käytäväkin leveni ja nousi. Pian Conan pääsi täyteen mittaansa ja pystyi jo kävelemään lähes suoraan ottamatta tukea seinistä. Pian taas kajastava valo loi pienen sillan Conanin luokse. Kylmyys oli kadonnut luista ja selkäytimestä.
”Jeff?” Conan kysyi siristellessään silmiään, kun käytävä loppui kiiltelevään graniitti kiveen, joka oli hiottu kiiltelemään auringonvaloa ympärilleen. Varsinkin käytävään.
Goldblum valvoi graniitti kiven laidalla, missä vihreä ruohomatto imaisi kivetyksen alleen.
”Missä hitossa me ollaan?” Conan kysyi aidosti järkyttyneenä katsellessaan ympärilleen.
”Jossain hiton Narniassako?” Conan älähti perään vielä hämmästyneempänä kuin äsken, kun ei vielä ollut luonut yhtään katsetta sille paikalle.
”No ei ihan”, Jeff myönsi.
”No missä?” Conan intti.
”Sinun kaappisi se oli!” Jeff sävähti, mutta rauhallisena, kuten tyyliinsä kuului. Ehkä jopa huvittuneena.
”Mut- Ei siin- Mite-?” Conan päästeli suustaan haroen hiuksiaan. Hiuksensa olivat hieman painuneet alas märästä, jota ne olivat keränneet käytävän ilmasta.
Jeff otti hänen kätensä irti hiuksista.
”Älä haro niitä, ne on juuri hyvät noin.”
”Minulla on tapana tehdä niin, kun kukaan muu ei ole paikalla”, Conan myönsi. Hiusten harominen oli hauskaa puuhaa ja auttoi kai jotenkin jos ihmetteli asioita.
”Sitä paitsi, jos kukaan ei näe”, hän jatkoi inttämistään, eri aiheesta vain.
Jeff ei näyttänyt pahemmin kuuntelevan. Conan tunsi itsensä jopa laiminlyödyksi, mutta missään ei ollut mikkiä, jonka olisi voinut kaataa hermostuneena.
”Minusta punaiset hiukset ovat seksikkäät.”
Conan kääntyi kasvoillaan niin selvä kysymysmerkki kuin ihmisellä voi olla katsomaan Goldblumia.
”No ne on”, Goldblum puolusteli Conanin epäuskovaa katsetta vastaan.
”Ehkä nekin pitää sinusta”, Conan sanoi vitsillä ja nosti hiuksiian hieman käsillään ja tunki niitä Goldblumin kasvoja päin.
”Ehkä”, Goldblum sanoi nuuskiessaan Conanin hiuksia.
”No nyt tämä menee niin oudoksi, että ei mitään rajaa”, Conan sanoi hermostuneena, mutta ei silti vetäissyt hätäisenä hiuksiaan pois Goldblumin läheltä ettei olisi säikäyttänyt tätä.
**
Parin askelman, minuutin ja maiseman vaihdoksen jälkeen Conan ja Jeff kuljeskelivat omenapuiden varjoissa. Omepuiden, jotka kurkottivat muurin takaa. Ja muuri piiritti isoa ranskalaiskartanoa. Ranskalaiskartanon pihalla päivää päivänvarjon alla nautti säteillen vaaleanpunaisessa pastellimekossa istuva nainen, sylissään nuoren pojan pää.
Jeff ja Conan näkivät rauta-aitaisen portin takaa kuinka nainen hymyili auringolle pojan torkkuessa pää tämän polvilla. Poika ei näyttänyt paljoakaan vanhalta, mutta oli selvästi jo lähes täysi-ikäinen. Eikä kumpikaan olisi Jeffistä eikä Conanista jäänyt seuraamaan sellaista ellei nainen olisi huomannut heitä ja vilkuttanut runsain mitoin. Viitannut heitä istumaan nurmikolle kanssaan.
Jeff totteli ensin ennen Conania, joka käveli Jeffin perässä aina portille asti, jossa Jeff koputti kuin jokapäiväinen vieras porttia ja odotti sen aukeamista.
”Jeff?” Conan kysäisi sihahtaen. Jeff kääntyi laiskasti toisen puoleen.
”Missä hitossa me ollaan?” Conan kysyi saatuaan Jeffin kokonaisvaltaisen huomion itseensä.
”No, tämähän on herra Weinbergin kartano”, Jeff sanoi huvittuneena, kun Conan ei tiennyt asiaa. ”Maxin?” Conan parahti.
Jeff nyökkäsi rauhallisena.
Ja enempää sananvaihtoa käymättä Jeff oikoi lähemmäs kartanon pihaa Conan tiukasti kädessään, kun tämä epäröi pahemman kerran tässä kahjossa paikassa olemista. Ja enempää epätöimättä Conanin oli myönnettävä, että kartanon puutarhassa hääräävä mieshenkilö oli Max Weinberg. Hänen ohjelmansa rumpali, bändin johtaja.
”Max, mitä ihmettä sinä teet?” Jeff kysyi huolestuneena ja tuli äkkiä apuun Maxin putarhasaksien kanssa. ”Ne otetaan toisin päin käteen.”
”Mutta mitä Max edes tekee täällä?” Conan kysyi, koska hän oli jälleen jäänyt ilman huomiota tässä oudossa paikassa.
”Asun”, Max vastasi muitta mutkitta ja viittasi kartanoon.
”Etkä asu”, Conan tiuskaisi takaisin. ”Kyllä minä sen tietäisin”, hän lisäsi pahastuneena, mutta muistaen ettei todellakaan tiennyt missä Max asui ja pahastui lisää.
”Rauha, rauha. Mennään sisäll ratkomaan ongelmat”, Jeff sanoi ja kaappasi niin puutarhahaalareissa olevan Maxin kuin pahastuneen Conanin syliinsä ja lähti kaverukset mukanaan kartanoon päin.
Pihalla istuva nainen oli seurannut koko ajan sanomatta mitään silitellen rauhassa pojan päätä polvillaan.
**
”Meillä on suurempiakin ongelmia kuin, missä Max asuu ja miksi”, Liam Neeson sanoi.
Conan oli yllättäen joutunut pitkään pöytään, jossa näkyi monia tuttuja naamoja. Todella monia. Ja useimmat vielä roolihahmoissaan. Liam Neeson pisti silmään vaalean ruskeassa kaavussaan ja pitkissä hiuksissaan. Qui-Gon Jin kuten kuului sanoa.
”Totta, totta”, Bill Murray nyökkäsi pöydän päästä mitä väsyneimmän näköisenä.
”Juuri näin”, Jack Nicholson tokaisi vierestä nojaillen tuoliin virne naamallaan.
”Käydään kiinni ongelmaan”, Hugh Grant ehdotti ja risti kätensä mietteliäänä.
Conan alkoi käydä kärsimättömäksi ymmärtäessään tilanteesta koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ensiksi Goldblum rikkoi hänen kaappinsa, ekyi jäiseen onkaloon, kävelytti ranskalaiselle kartanolle, joka oli Maxin ja sitten istutti Conanin yksin pöydän reunaan ja aloitti keskustelun asiasta, josta Conan ei tiennyt mitään.
Nurkassa röhisi vanhempi mies henkilö, oikeastaan kaksi, mutta toinen nousi seisomaan.
”Tässä on puhuttu liikaa, on aika käydä toimiin”, vanha mies, Ian McKelleniksi osoittautuva ilmoitti. Vieressään istuvat Christoper Lee ja Gary Oldman nyökkäilivät.
Jeff Goldblum, joka mitä ilmeisimmin piti kokousta kääntyi katsomaan puhujaa.
”Meidän pitää ottaa tämä pissimpi puheeksi ja tuhota se”, Gary Oldman julisti yllättäen ja tuhahti heti perään suuttuneena.
”Totta, totta”, Bill Murray toisti ja tämän vieressä istuva Alan Rickman nyökkäili ja toisella puolella Jack Nicholson virnisti paheksuen asialle.
Pissismi? Tällaiset tähdet puhuivat pissismistä? Conan oli yhtä suurta kysymysmerkkiä taas. Miten tämä selittyisi ja millä.
Millä selittyisi Liam Neeson Qui-Gon Jininä? Millä selittyisi kaikki nämä näyttelijät Maxin kotona? Miten selittyisi Conanin kaapin takainen maailma? Miten selittyisi mikään?
Conan istui silti vaiti ja kuunteli hiljaisuutta, jossa kaikki näyttelijät painoivat päätään alas ja miettivät.
En ole edes aikaisemmin huomannut, ettei tässä ole ikärajaa otsikossa.