Post by Dory on Dec 31, 2005 16:35:08 GMT 2
Kirjoittajat: Frickeon ja Dory
Ikäraja: PG-13 (saattaa kohota)
Genre(t): SLASH, HUMOR, FLUFFY
Doryn A/N: Tämä loistava neronleimaus syntyi eilen yöllä ja tänään iltapäivällä, kun minulla oli tylsää (=välttelin asioita, joita pitäisi tehdä) ja tulin ehdottaneeksi Frickeonille lauseficciä, jota voisimme kirjoittaa mesessä. : D Tietysti halusin mukaan fluffya ja H/D:tä ja Frickeon ihanana ihmisenä suostui toiveisiini. Sekaan livahti myös S/R:ää ja L/S:ää, sekä loistavaa(?) huumoriamme.
Tässä olisi ensimmäinen osa. Kappalejaon olen jättänyt entiselleen, eli tämä on juuri niin kuin me sen mesessä kirjoitimme.
Ensimmäinen osa - Luciuksen kartanokiertue
Oli uuden vuoden aatto ja Malfoyn kartanolla kävi aikamoinen vilske ja vilinä.
Laitettavaa oli jäljellä vielä viimeisinäkin tunteina äärettömiä määriä.
Itse asiassa, vain yksi pariskunta ei keskittynyt juhlien valmisteluun.
Ja vaikka Lucius, juhlien kiistaton isäntä ei uskonutkaan, että mikään saisi pariskuntaa irroittamaan näppejään toisistaan, hänen perusteltu selityksensä ei uponnut Severukseen, jolle koko ilta oli niska limassa uurastamissa ilmankin.
"Käske nyt poikaasi jättämään tuo nuoleskelu vähemmälle!" Severus raivosi vaaleatukkaiselle aviomiehelleen.
"Mutta ne ovat niin söpöjä kahdestaan", Lucius aloitti kädet yhteen puristettuina, miltei sokeristen kyyneleiden peittämin silmin.
"Söpöjä? Argh, minä raadan näiden juhlien eteen ja sinä vain ajattelet, että poikasi ja se Potter näyttävät söpöiltä?!" Severus karjui tärähtäneen näköisenä.
Lucius tunsi pientä hermostuneisuutta, kun Severus muistutti siitä, että juhlien eteen piti tehdä töitä ja siksi hän päätti lyödä Severusta sanomalla jotain mikä tukkisi kenen tahansa suun: "Harry on tästä lähin Malfoy ja Draco on Malfoy, ja luonnollisesti Mafloyt ovat söpöjä ja sitä pitää ajatella."
"Ja tietenkin sinun täytyy ottaa huomioon, että olet naimisissa ex-Malfoyn kanssa", Lucius jatkoi huomatessaan Severuksen turhautuneen ilmeen.
Severus oli sanojen saattelemana huokaissut, mutta eleen totaalisesti ohittanut Lucius keinautti päätään sivulle tyttömäisesti hymyillen lempeän moittivasti miehelleen.
"Hyvä on, mutta voisit edes huomauttaa heille, että vielä on paljon tehtävää", Severus mutisi ja soi aviomiehelleen aivan pikkiriikkisen hymyn.
Blondin ex-Malfoyn huulille kiipesi lupaava hymy ja Severuksen oli pakko huokaista uudelleen, ettei hänen sydämensä olisi pakahtunut tai peräti pamahtanut siihen.
Lucius sen sijaan ei huokaillut, vaan sipsutti oikein sulavasti huoneen toiselle puolelle, jossa pariskunta Malfoy loi uusia merkityksiä sanonnalle "jäi suustaan kiinni".
Lucius rökäisi, hyvin pienesti ja sulavasti tietenkin, jotta pariskunta huomaisi hänen saapuneen.
"Ummmh... Draco, isälläsi taitaa olla asiaaaah..." Harry mumisi ja yritti kohottautua istumaan.
Lucius koitti näyttää siltä kuin ei olisikaan nojaillessaan mustaan keppiinsä poikansa ahertaessa tuorean aviomiehensä kimpussa.
"Draco, ihan totta, ei siinä varmaan mene kuin hetki", Harry yritti toppuutella rakastaan, vilkaisten Luciusta hiukan anteeksipyytävästi.
Lucius kohautti olkiaan ja olisi mielellään tuonut ilmoille lisää totuuksia Malfoysta ja heidän tavasta pitää päänsä vaikeinakin aikoina ja muiden painostuksessa.
"Joo joo, Harry. Ymmmh. Hei, isä." Draco sanoi, kun sai viimein irrotettua suunsa Harryn kaulasta.
Harry tunsi jo hetkessä kasvavaa ikävää Dracoa ja Dracon täydellisen pehmeitä huulia kohtaan, mutta hillitsi asiasta puhumisen.
Lucius väläytti pojille säteilevän hymyn. "No niin kyyhkyläiset, rakas mieheni pyysi huomauttamaan teille, että meillä on juhlat tiedossa ja tekemistä riittää vielä."
Draco, jonka hiukset olivat epämalfoymaisen sekaisin, hymyili isälleen hätäisenä. "Kyllä, isä, tietenkin", hän vastasi osaksi vältelläkseen puhumasta Severuksesta, jota hän oli aina pitänyt sopimattomana isäpuolena ja osaksi siksi, että halusi isänsä pois, jotta pääsisi takaisin kultansa kimppuun.
"Me tulemme auttamaan ihan kohtaaaah", Harry vielä lisäsi, mutta Draco katkaisi tämän lauseen puraisemalla tätä hellästi huulesta.
Lucius naurahti rakastavasti kahdelle kyyhkyläiselleen ja lähti hykerrellen katsastamaan miten Voldemortin ja Dumbledoren uuden vuoden piparien paistaminen eteni.
Keittiössä kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
"Ei niitä sin- anna olla, jos minä hoidan se- Tomppa-kultaseni, jätä ne Malfoyn sukupannulaput rauhaan", Dumbledore hysterisoi kädet korvillaan.
"Pannulappujako nämä ovatkin?" Myös Voldemortiksi kutsuttu mieshenkilö kysäisi ihmeissään. "Minä luulin näitä nenäliinoiksi."
Lucius kopautti mustalla, älyttömän sulavalla ja kiiltävällä kepillään keittiön lattiaa huomauttaakseen olevansa paikalla, jonka Dumbledore kädet korvillaan erehtyi luulemaan uunin merkkiääneksi.
"Herranjestas, joko nuo piparit ovat valmiita?" Dumbledore hämmästeli ja aikoi juuri siepata pannulaput aviomieheltään, kun huomasi Luciuksen. "Kas, Lucce-ystäväni!"
Lucius päätti olla kohteliaan hiljaa asiasta ja loi ystävällisyyttä ylitsepursuavan hymyn ex-pimeyden lordille, eli Tomp- siis Voldemortille ja edelleen Tylypahkan rehtorina toimivalle Dumbledorelle.
Tomp- siis Voldemort mulkaisi Luciusta epäluuloisesti. He olivat olleet Dumbbiksen kanssa naimisissa melkein viisi vuotta, mutta Tomp- siis Voldemort oli edelleen hyvin mustasukkainen omasta hanibubustaan.
Lucius, joka ei ollut moksiskaan Tomp- siis Voldemortin epäluuloisista mulkaisuista [kiitos Cosmopolitanin, jossa asiaa viimein käsiteltiin kunnolla] otti kasvoilleen asiallisemman ilmeen. "Mietin vain miten teiltä onnistuu tuo piparien paistaminen. Kaikki muut ovat niin työn touhussa. Dracokin." Viimeinen sai Luciuksen suupielet kohoamaan hymyyn.
"Oi, hyvin sujuu, todella hyvin!" Dumbledore hihkaisi ja löi kätensä yhteen. "Tomppa-rakkaani tässä ei vain oikein meinannut tajuta, mikä idea on piparikuorrutuksella."
"Ma olen Voldemort", Tomp- siis Voldemort sanoi kyllästyneellä äänellä, joka oli taipunut jo siihen, ettei muutosta ollut tulossa.
"Tietysti olet, Tomppa-kulta", Dumbledore totesi iloisesti, saaden Luciuksen hihitämään hiukan. Aivan vähän. Todella minimaalisesti. Hyvä on, Lucius kikatti kuin pikkutyttö.
Luciuksen kikatuksen vapaantuneessa ilmapiirissä Tomp- siis Voldemort sai kyllästyneen ilmeensä sulamaan häveliääseen hymyyn.
Kun Lucius sai itsensä hillittyä, hän väläytti jälleen tavaramerkkihymynsä. "No niin, kun täällä kerran on kaikki hyvin, minäpä jatkan matkaani. Ei kun matkan jatkaani. Kuinka vain, käyn katsomassa mitä Musta ja Lupin puuhaavat ullakolla."
Dumbledore, jonka muisti oli reistaillut viime aikoina matami Pomfreyn hoidosta ja Severuksen muistijuomasta huolimatta, läimäytti kätensä yhteen ihastuneena. "Ovatko Musta ja Lupin täällä myös? Kuinka ihastuttavaa!"
Tomp-siis Voldemort taputti hämmentyneen näköistä Luciusta lohduttavasti olalle. "Dumbbis alkaa olla hiukan vanha, ymmärtäähän sen."
Lucius nielaisi hämmästyksensä ja poistui paikalta jättäen Dumbledoren ja Tomp- siis Voldemortin keskustelemaan kahdestaan henkeviä, jonka vuoksi piparit paloivat iloisesti koppuralle, mutta josta kukaan ei tiennyt mitään ennen ateriaa.
Ullakolla Sirius ja Remus (tai Musta ja Lupin, kuten heitä kutsuttiin, olkoonkin että Sirius oli ajat sitten vaihtanut sukunimensä Lupiniin) väsäsivät Tervetuloa-kylttejä juhlaan. Tai no, yrittivät ainakin.
Lucius oli ennen ullakolle tuloaan hankkinut myssyn suojaksi hiuksilleen, jotka eivät olleet vain hänen intohimonsa vaan niin myös Severuksen intohimo. Olihan Severuksella todettu pienoista perversiota hiuksia kohtaan aina, ainakin silloin kun Severus tunsi peniskateutta Siriuksen hiuksille [ja moottoripyörälle, mitä ei tietenkään kukaan tiennyt, kuten Severus turvallisesti oletti.]
"Aaah, Luciushan se siinä!" Sirius kiljaisi iloisen(?) kuuloisena, kun Lucius sulavasti loikki ullakolle kauniin kukkallisessa myssyssään.
Remus ahersi kyltin kanssa, josta hän parhaimmilla löytämillään puhdistusaineilla koitti irroittaa sanan Matti, mikä lienee oli jotain salaista koodikieltä, jonka Remus pyyhkisi historiansivuilta. Lucius sai aidon joulun lämmentämän hymyn aikaiseksi Siriukselle vastaukseksi, vaikka pistikin merkille, että Siriuksen hiukset olivat kammattu useampaan kertaan sinä aamuna kuin hänen omansa.
"Täällähän ollaan oltu... Krhm, ahkeria", Lucius totesi ja kohotti toista kulmaansa nähdessään Matti-kyltin.
Sirius kohautti olkiaan mitäänsanomattoman letkeästi rennon tyylisen huokauksensa säestäessä häntä.
"Sirius on ollut... Hmmh, hiukan liiankin innokas tämän kyltin kanssa", Remus mutisi ja vilautti Luciukselle kyltin toista puolta, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla S <3 R-teksteillä.
Sirius hipelöi hermostuneena vaaleanpunaista huopakynäänsä, jonka oli varastanut Dracon huoneesta. Luciuksen ilme kertoi suuresta fluffy-yliannostuksesta, joka oli rikkonut hänen fluffy-tutkaimensa jo ajat sitten.
"Siirappia, sokeria ja suukottelua... Mmm", Lucius mumisi itsekseen, tyhjä katse kauniin harmaissa silmissään. [Muistakaa FluffyQueenin kymmenen käskyä.]
"Anteeksi mitä?", Remus kysyi ajauduttuaan katselemaan Siriusta, joka oli katseenvangitsevasti pinoamassa ullakon laatikoita. Esitelläkseen miehekkäitä käsiinä hän oli ottanut nahkatakkinsa yltään, varma keino varastaa Remuksen huomio.
"Eeei mitään", Lucius henkäisi ja peitti silmänsä; Sirius oli riisunut t-paitansakin ja Remuksen suupielestä valui epäilemättä kuolavana. Lucius ei kurkkinut. Ehei.
Ei Lucce-poika koskaan. Remus sen sijaan oli herännyt koko eläimellisyyteensä Siriuksen nostellessa laatikoita. Luciuksen harmiksi kyltti makasi maassa huutaen mattia.
"Ehem... Jospa minä... Tästä vaikka lähtisin", Lucius vinkaisi, kun Remus alkoi hivellä Siriuksen hiuksia hellästi. (Paitsi ettei hän tietenkään kurkkinut.)
Lucius karkasi ullakolta ja kiepautti myssyn päästään matkallaan. Vasta alakerrassa hän taas katseli ympärilleen. Ihmeitä tapahtui Malfoyn kartanossa, kun sokeat laskeutuivat portaita sulavasti.
Vieläköhän oli muita pariskuntia, joita pitäisi käydä katsastamassa?, Lucius mietti itsekseen siloitellessaan kutrejaan.
Muistaakseen Ron oli myös kutsuttujen listalla, mutta Ron oli ollut niin yksinäinen [ja niiiin homo.] Lucius huokaisi raskaasti, isännän ikävät velvollisuudet oli pitää huolta kaikista vieraista.
Luciuksella oli aina ollut pienoinen pakkomielle olla juhlien keskipiste, se sädehtivän kirkas tähti, jota kaikki katsoivat ihaillen.
Ja siksi hän ajatteli, että hitot Ronista [vaikka tämä olikin niiin homo]. Hänen olisi vain oltava paikalla, kun ensimmäiset vieraat saapuisivat.
Pieni kiherrys pääsi Luciuksen huulilta, kun hän tajusi että vieraiden joukossa ei juurikaan ollut naispuolisia henkilöitä.
Luciuksen poikarakkaus ideologia kantoi hedelmää, tai sanoittaisiinko, että siementä Tylypahkan seinien ulkopuolellakin.
"Hmm, poikarakkaudesta puheen ollen... Missäköhän Sevvie-hanini on?" Lucius pohdiskeli ääneen. Hän rakasti omaa ääntään, joten itsekseen puhuminen oli hänelle täysin normaalia.
Ja koska hän oli Lucius, ex-Malfoy, blondein kaikista, hän tunsi vienon partaveden tuoksun. Se ei tietenkään ollut hänen, hänhän käytti H&M'n pinkkiä hajuvettä sopivin määrin ja paremmissa juhlissa, eli tänään hajuvesikellarinsa hajuja. "Onko se oma Sevviehanipanipalleroni, joka siellä matkaa", Lucius sanoi sokerisella sänkykamari äänellään.
"Kyllä, se on hän!" Lucius hihkaisi edelleen samalla sävyllä ja lähti sulokkaasti loikkimaan kohti rakastaan, tämän hurmaava tuoksu nenässään.
Hänen koko platinaisten hiusten päällystämä päänsä täyttyi vaaleanpunaisista sydämistä ja pienistä rumpujapärisyttävistä nalleista, joita hän oli Tylypahkaiässään useasti saanut. Sekä sokerisista marsipaaniruusuista, joita hän rakasti.
Kun hän viimein sai Severuksen kiinni, hän kapsahti tämän kaulaan ja suukotteli tämän posken aivan märäksi.
Severus, jonka kädet olivat täynnä koristepalloja ja jonka päässä oli musta, goottityylin rikottu punainen tonttulakki, mulkautti silmiään säikähtäneenä, mutta hurmaantui pian Luciuksen tiukasta otteesta kaulallaan, eikä se märkä poskikaan häntä haitannut.
"Sev-rakkaani!" Lucius mumisi onnelisen kuuloisella äänellä ja Severus melkein näki vaaleanpunaisia sydämiä tämän silmissä.
Severus oli oppinut Luciuksen kanssa viettäminään vuosina, ettei tätä pysäyttäisi mitään vaaleanpunaisessa hurmoksessa.
Siitä syystä hän tyytyi vain suukottamaan rakastaan otsalle ja mutisemaan jotain "Hupsusta, mutta rakastettavasta ex-Malfoysta".
Lucius käpertyi tiukemmin Severuksen kaulaan mutisten jotain "vaaleanpunaisista pilvistä, illasta Malfoyn kartanon vierashuoneessa ja käsiraudoista."
"Jos nyt kuitenkin hoidettaisiin nämä juhlat ensin pois alta", Severus totesi, tosin hiukan punastuneen.
"Mutta Draco ja Harry- ", Lucius aloitti, mutta huomasi pian, ettei tämä onnistuisi. Ei ainakaan niin kauan kun Draco ja Harry pyöriskelisivat ympäri taloa toisissaan kiinni. Ehkä juhlaa varten kannattaisi sittenkin yrittää panostaa joidenkin parien puolelta enemmän.
"Pitäisikö meidän.. Vaikka hoitaa koristelut?" Lucius ehdotti hetken mietittyään. "Musta ja Lupin kyllä tekevät sitä kylttiä, mutta heillä on... Krhm, muutakin puuhaa. Ei niin, että olisin kurkkinut tai mitään."
Severuksen kulmakarva kohosi epäluuloiseen, mutta ymmärtävään kulmaan hänen kuullessaan mainittavan Siriuksen.
Lucius räpyttelee ripsiään. "Niin, että jos me hoitaisimme ne koristelut, niin meille jäisi ehkä hiukan vapaa-aikaa ennen juhlia."
"Kyllä", Severus sanoi hullaantuneena Luciuksen pitkistä ja kaarevista ripsistä, joita Lucius räpytteli viattomana.
"
Mitä sanoisit, jos käyttäisimme niitä ystävänpäiväkoristeita? Muutetaan vain tekstit hiukan erilaisiksi" Lucius kysäisi selvästi riemuissaan Severuksen reaktiosta.
Severus tiesi kyllä Luciuksen innosta ystävänpäiväkoristeisiin, mutta silti hän ei saanut pidettyä naamaltaan pientä ihmetystä. Lucius mutristi huuliaan vaativana huomatessaan Severuksen ilmeen.
Luciuksen ilmeen nähdessään Severuksen oli pakko huokaista. Taas. Kyllähän hän tiesi, että Lucius sai aina tahtonsa läpi.
Ikäraja: PG-13 (saattaa kohota)
Genre(t): SLASH, HUMOR, FLUFFY
Doryn A/N: Tämä loistava neronleimaus syntyi eilen yöllä ja tänään iltapäivällä, kun minulla oli tylsää (=välttelin asioita, joita pitäisi tehdä) ja tulin ehdottaneeksi Frickeonille lauseficciä, jota voisimme kirjoittaa mesessä. : D Tietysti halusin mukaan fluffya ja H/D:tä ja Frickeon ihanana ihmisenä suostui toiveisiini. Sekaan livahti myös S/R:ää ja L/S:ää, sekä loistavaa(?) huumoriamme.
Tässä olisi ensimmäinen osa. Kappalejaon olen jättänyt entiselleen, eli tämä on juuri niin kuin me sen mesessä kirjoitimme.
Ensimmäinen osa - Luciuksen kartanokiertue
Oli uuden vuoden aatto ja Malfoyn kartanolla kävi aikamoinen vilske ja vilinä.
Laitettavaa oli jäljellä vielä viimeisinäkin tunteina äärettömiä määriä.
Itse asiassa, vain yksi pariskunta ei keskittynyt juhlien valmisteluun.
Ja vaikka Lucius, juhlien kiistaton isäntä ei uskonutkaan, että mikään saisi pariskuntaa irroittamaan näppejään toisistaan, hänen perusteltu selityksensä ei uponnut Severukseen, jolle koko ilta oli niska limassa uurastamissa ilmankin.
"Käske nyt poikaasi jättämään tuo nuoleskelu vähemmälle!" Severus raivosi vaaleatukkaiselle aviomiehelleen.
"Mutta ne ovat niin söpöjä kahdestaan", Lucius aloitti kädet yhteen puristettuina, miltei sokeristen kyyneleiden peittämin silmin.
"Söpöjä? Argh, minä raadan näiden juhlien eteen ja sinä vain ajattelet, että poikasi ja se Potter näyttävät söpöiltä?!" Severus karjui tärähtäneen näköisenä.
Lucius tunsi pientä hermostuneisuutta, kun Severus muistutti siitä, että juhlien eteen piti tehdä töitä ja siksi hän päätti lyödä Severusta sanomalla jotain mikä tukkisi kenen tahansa suun: "Harry on tästä lähin Malfoy ja Draco on Malfoy, ja luonnollisesti Mafloyt ovat söpöjä ja sitä pitää ajatella."
"Ja tietenkin sinun täytyy ottaa huomioon, että olet naimisissa ex-Malfoyn kanssa", Lucius jatkoi huomatessaan Severuksen turhautuneen ilmeen.
Severus oli sanojen saattelemana huokaissut, mutta eleen totaalisesti ohittanut Lucius keinautti päätään sivulle tyttömäisesti hymyillen lempeän moittivasti miehelleen.
"Hyvä on, mutta voisit edes huomauttaa heille, että vielä on paljon tehtävää", Severus mutisi ja soi aviomiehelleen aivan pikkiriikkisen hymyn.
Blondin ex-Malfoyn huulille kiipesi lupaava hymy ja Severuksen oli pakko huokaista uudelleen, ettei hänen sydämensä olisi pakahtunut tai peräti pamahtanut siihen.
Lucius sen sijaan ei huokaillut, vaan sipsutti oikein sulavasti huoneen toiselle puolelle, jossa pariskunta Malfoy loi uusia merkityksiä sanonnalle "jäi suustaan kiinni".
Lucius rökäisi, hyvin pienesti ja sulavasti tietenkin, jotta pariskunta huomaisi hänen saapuneen.
"Ummmh... Draco, isälläsi taitaa olla asiaaaah..." Harry mumisi ja yritti kohottautua istumaan.
Lucius koitti näyttää siltä kuin ei olisikaan nojaillessaan mustaan keppiinsä poikansa ahertaessa tuorean aviomiehensä kimpussa.
"Draco, ihan totta, ei siinä varmaan mene kuin hetki", Harry yritti toppuutella rakastaan, vilkaisten Luciusta hiukan anteeksipyytävästi.
Lucius kohautti olkiaan ja olisi mielellään tuonut ilmoille lisää totuuksia Malfoysta ja heidän tavasta pitää päänsä vaikeinakin aikoina ja muiden painostuksessa.
"Joo joo, Harry. Ymmmh. Hei, isä." Draco sanoi, kun sai viimein irrotettua suunsa Harryn kaulasta.
Harry tunsi jo hetkessä kasvavaa ikävää Dracoa ja Dracon täydellisen pehmeitä huulia kohtaan, mutta hillitsi asiasta puhumisen.
Lucius väläytti pojille säteilevän hymyn. "No niin kyyhkyläiset, rakas mieheni pyysi huomauttamaan teille, että meillä on juhlat tiedossa ja tekemistä riittää vielä."
Draco, jonka hiukset olivat epämalfoymaisen sekaisin, hymyili isälleen hätäisenä. "Kyllä, isä, tietenkin", hän vastasi osaksi vältelläkseen puhumasta Severuksesta, jota hän oli aina pitänyt sopimattomana isäpuolena ja osaksi siksi, että halusi isänsä pois, jotta pääsisi takaisin kultansa kimppuun.
"Me tulemme auttamaan ihan kohtaaaah", Harry vielä lisäsi, mutta Draco katkaisi tämän lauseen puraisemalla tätä hellästi huulesta.
Lucius naurahti rakastavasti kahdelle kyyhkyläiselleen ja lähti hykerrellen katsastamaan miten Voldemortin ja Dumbledoren uuden vuoden piparien paistaminen eteni.
Keittiössä kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
"Ei niitä sin- anna olla, jos minä hoidan se- Tomppa-kultaseni, jätä ne Malfoyn sukupannulaput rauhaan", Dumbledore hysterisoi kädet korvillaan.
"Pannulappujako nämä ovatkin?" Myös Voldemortiksi kutsuttu mieshenkilö kysäisi ihmeissään. "Minä luulin näitä nenäliinoiksi."
Lucius kopautti mustalla, älyttömän sulavalla ja kiiltävällä kepillään keittiön lattiaa huomauttaakseen olevansa paikalla, jonka Dumbledore kädet korvillaan erehtyi luulemaan uunin merkkiääneksi.
"Herranjestas, joko nuo piparit ovat valmiita?" Dumbledore hämmästeli ja aikoi juuri siepata pannulaput aviomieheltään, kun huomasi Luciuksen. "Kas, Lucce-ystäväni!"
Lucius päätti olla kohteliaan hiljaa asiasta ja loi ystävällisyyttä ylitsepursuavan hymyn ex-pimeyden lordille, eli Tomp- siis Voldemortille ja edelleen Tylypahkan rehtorina toimivalle Dumbledorelle.
Tomp- siis Voldemort mulkaisi Luciusta epäluuloisesti. He olivat olleet Dumbbiksen kanssa naimisissa melkein viisi vuotta, mutta Tomp- siis Voldemort oli edelleen hyvin mustasukkainen omasta hanibubustaan.
Lucius, joka ei ollut moksiskaan Tomp- siis Voldemortin epäluuloisista mulkaisuista [kiitos Cosmopolitanin, jossa asiaa viimein käsiteltiin kunnolla] otti kasvoilleen asiallisemman ilmeen. "Mietin vain miten teiltä onnistuu tuo piparien paistaminen. Kaikki muut ovat niin työn touhussa. Dracokin." Viimeinen sai Luciuksen suupielet kohoamaan hymyyn.
"Oi, hyvin sujuu, todella hyvin!" Dumbledore hihkaisi ja löi kätensä yhteen. "Tomppa-rakkaani tässä ei vain oikein meinannut tajuta, mikä idea on piparikuorrutuksella."
"Ma olen Voldemort", Tomp- siis Voldemort sanoi kyllästyneellä äänellä, joka oli taipunut jo siihen, ettei muutosta ollut tulossa.
"Tietysti olet, Tomppa-kulta", Dumbledore totesi iloisesti, saaden Luciuksen hihitämään hiukan. Aivan vähän. Todella minimaalisesti. Hyvä on, Lucius kikatti kuin pikkutyttö.
Luciuksen kikatuksen vapaantuneessa ilmapiirissä Tomp- siis Voldemort sai kyllästyneen ilmeensä sulamaan häveliääseen hymyyn.
Kun Lucius sai itsensä hillittyä, hän väläytti jälleen tavaramerkkihymynsä. "No niin, kun täällä kerran on kaikki hyvin, minäpä jatkan matkaani. Ei kun matkan jatkaani. Kuinka vain, käyn katsomassa mitä Musta ja Lupin puuhaavat ullakolla."
Dumbledore, jonka muisti oli reistaillut viime aikoina matami Pomfreyn hoidosta ja Severuksen muistijuomasta huolimatta, läimäytti kätensä yhteen ihastuneena. "Ovatko Musta ja Lupin täällä myös? Kuinka ihastuttavaa!"
Tomp-siis Voldemort taputti hämmentyneen näköistä Luciusta lohduttavasti olalle. "Dumbbis alkaa olla hiukan vanha, ymmärtäähän sen."
Lucius nielaisi hämmästyksensä ja poistui paikalta jättäen Dumbledoren ja Tomp- siis Voldemortin keskustelemaan kahdestaan henkeviä, jonka vuoksi piparit paloivat iloisesti koppuralle, mutta josta kukaan ei tiennyt mitään ennen ateriaa.
Ullakolla Sirius ja Remus (tai Musta ja Lupin, kuten heitä kutsuttiin, olkoonkin että Sirius oli ajat sitten vaihtanut sukunimensä Lupiniin) väsäsivät Tervetuloa-kylttejä juhlaan. Tai no, yrittivät ainakin.
Lucius oli ennen ullakolle tuloaan hankkinut myssyn suojaksi hiuksilleen, jotka eivät olleet vain hänen intohimonsa vaan niin myös Severuksen intohimo. Olihan Severuksella todettu pienoista perversiota hiuksia kohtaan aina, ainakin silloin kun Severus tunsi peniskateutta Siriuksen hiuksille [ja moottoripyörälle, mitä ei tietenkään kukaan tiennyt, kuten Severus turvallisesti oletti.]
"Aaah, Luciushan se siinä!" Sirius kiljaisi iloisen(?) kuuloisena, kun Lucius sulavasti loikki ullakolle kauniin kukkallisessa myssyssään.
Remus ahersi kyltin kanssa, josta hän parhaimmilla löytämillään puhdistusaineilla koitti irroittaa sanan Matti, mikä lienee oli jotain salaista koodikieltä, jonka Remus pyyhkisi historiansivuilta. Lucius sai aidon joulun lämmentämän hymyn aikaiseksi Siriukselle vastaukseksi, vaikka pistikin merkille, että Siriuksen hiukset olivat kammattu useampaan kertaan sinä aamuna kuin hänen omansa.
"Täällähän ollaan oltu... Krhm, ahkeria", Lucius totesi ja kohotti toista kulmaansa nähdessään Matti-kyltin.
Sirius kohautti olkiaan mitäänsanomattoman letkeästi rennon tyylisen huokauksensa säestäessä häntä.
"Sirius on ollut... Hmmh, hiukan liiankin innokas tämän kyltin kanssa", Remus mutisi ja vilautti Luciukselle kyltin toista puolta, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla S <3 R-teksteillä.
Sirius hipelöi hermostuneena vaaleanpunaista huopakynäänsä, jonka oli varastanut Dracon huoneesta. Luciuksen ilme kertoi suuresta fluffy-yliannostuksesta, joka oli rikkonut hänen fluffy-tutkaimensa jo ajat sitten.
"Siirappia, sokeria ja suukottelua... Mmm", Lucius mumisi itsekseen, tyhjä katse kauniin harmaissa silmissään. [Muistakaa FluffyQueenin kymmenen käskyä.]
"Anteeksi mitä?", Remus kysyi ajauduttuaan katselemaan Siriusta, joka oli katseenvangitsevasti pinoamassa ullakon laatikoita. Esitelläkseen miehekkäitä käsiinä hän oli ottanut nahkatakkinsa yltään, varma keino varastaa Remuksen huomio.
"Eeei mitään", Lucius henkäisi ja peitti silmänsä; Sirius oli riisunut t-paitansakin ja Remuksen suupielestä valui epäilemättä kuolavana. Lucius ei kurkkinut. Ehei.
Ei Lucce-poika koskaan. Remus sen sijaan oli herännyt koko eläimellisyyteensä Siriuksen nostellessa laatikoita. Luciuksen harmiksi kyltti makasi maassa huutaen mattia.
"Ehem... Jospa minä... Tästä vaikka lähtisin", Lucius vinkaisi, kun Remus alkoi hivellä Siriuksen hiuksia hellästi. (Paitsi ettei hän tietenkään kurkkinut.)
Lucius karkasi ullakolta ja kiepautti myssyn päästään matkallaan. Vasta alakerrassa hän taas katseli ympärilleen. Ihmeitä tapahtui Malfoyn kartanossa, kun sokeat laskeutuivat portaita sulavasti.
Vieläköhän oli muita pariskuntia, joita pitäisi käydä katsastamassa?, Lucius mietti itsekseen siloitellessaan kutrejaan.
Muistaakseen Ron oli myös kutsuttujen listalla, mutta Ron oli ollut niin yksinäinen [ja niiiin homo.] Lucius huokaisi raskaasti, isännän ikävät velvollisuudet oli pitää huolta kaikista vieraista.
Luciuksella oli aina ollut pienoinen pakkomielle olla juhlien keskipiste, se sädehtivän kirkas tähti, jota kaikki katsoivat ihaillen.
Ja siksi hän ajatteli, että hitot Ronista [vaikka tämä olikin niiin homo]. Hänen olisi vain oltava paikalla, kun ensimmäiset vieraat saapuisivat.
Pieni kiherrys pääsi Luciuksen huulilta, kun hän tajusi että vieraiden joukossa ei juurikaan ollut naispuolisia henkilöitä.
Luciuksen poikarakkaus ideologia kantoi hedelmää, tai sanoittaisiinko, että siementä Tylypahkan seinien ulkopuolellakin.
"Hmm, poikarakkaudesta puheen ollen... Missäköhän Sevvie-hanini on?" Lucius pohdiskeli ääneen. Hän rakasti omaa ääntään, joten itsekseen puhuminen oli hänelle täysin normaalia.
Ja koska hän oli Lucius, ex-Malfoy, blondein kaikista, hän tunsi vienon partaveden tuoksun. Se ei tietenkään ollut hänen, hänhän käytti H&M'n pinkkiä hajuvettä sopivin määrin ja paremmissa juhlissa, eli tänään hajuvesikellarinsa hajuja. "Onko se oma Sevviehanipanipalleroni, joka siellä matkaa", Lucius sanoi sokerisella sänkykamari äänellään.
"Kyllä, se on hän!" Lucius hihkaisi edelleen samalla sävyllä ja lähti sulokkaasti loikkimaan kohti rakastaan, tämän hurmaava tuoksu nenässään.
Hänen koko platinaisten hiusten päällystämä päänsä täyttyi vaaleanpunaisista sydämistä ja pienistä rumpujapärisyttävistä nalleista, joita hän oli Tylypahkaiässään useasti saanut. Sekä sokerisista marsipaaniruusuista, joita hän rakasti.
Kun hän viimein sai Severuksen kiinni, hän kapsahti tämän kaulaan ja suukotteli tämän posken aivan märäksi.
Severus, jonka kädet olivat täynnä koristepalloja ja jonka päässä oli musta, goottityylin rikottu punainen tonttulakki, mulkautti silmiään säikähtäneenä, mutta hurmaantui pian Luciuksen tiukasta otteesta kaulallaan, eikä se märkä poskikaan häntä haitannut.
"Sev-rakkaani!" Lucius mumisi onnelisen kuuloisella äänellä ja Severus melkein näki vaaleanpunaisia sydämiä tämän silmissä.
Severus oli oppinut Luciuksen kanssa viettäminään vuosina, ettei tätä pysäyttäisi mitään vaaleanpunaisessa hurmoksessa.
Siitä syystä hän tyytyi vain suukottamaan rakastaan otsalle ja mutisemaan jotain "Hupsusta, mutta rakastettavasta ex-Malfoysta".
Lucius käpertyi tiukemmin Severuksen kaulaan mutisten jotain "vaaleanpunaisista pilvistä, illasta Malfoyn kartanon vierashuoneessa ja käsiraudoista."
"Jos nyt kuitenkin hoidettaisiin nämä juhlat ensin pois alta", Severus totesi, tosin hiukan punastuneen.
"Mutta Draco ja Harry- ", Lucius aloitti, mutta huomasi pian, ettei tämä onnistuisi. Ei ainakaan niin kauan kun Draco ja Harry pyöriskelisivat ympäri taloa toisissaan kiinni. Ehkä juhlaa varten kannattaisi sittenkin yrittää panostaa joidenkin parien puolelta enemmän.
"Pitäisikö meidän.. Vaikka hoitaa koristelut?" Lucius ehdotti hetken mietittyään. "Musta ja Lupin kyllä tekevät sitä kylttiä, mutta heillä on... Krhm, muutakin puuhaa. Ei niin, että olisin kurkkinut tai mitään."
Severuksen kulmakarva kohosi epäluuloiseen, mutta ymmärtävään kulmaan hänen kuullessaan mainittavan Siriuksen.
Lucius räpyttelee ripsiään. "Niin, että jos me hoitaisimme ne koristelut, niin meille jäisi ehkä hiukan vapaa-aikaa ennen juhlia."
"Kyllä", Severus sanoi hullaantuneena Luciuksen pitkistä ja kaarevista ripsistä, joita Lucius räpytteli viattomana.
"
Mitä sanoisit, jos käyttäisimme niitä ystävänpäiväkoristeita? Muutetaan vain tekstit hiukan erilaisiksi" Lucius kysäisi selvästi riemuissaan Severuksen reaktiosta.
Severus tiesi kyllä Luciuksen innosta ystävänpäiväkoristeisiin, mutta silti hän ei saanut pidettyä naamaltaan pientä ihmetystä. Lucius mutristi huuliaan vaativana huomatessaan Severuksen ilmeen.
Luciuksen ilmeen nähdessään Severuksen oli pakko huokaista. Taas. Kyllähän hän tiesi, että Lucius sai aina tahtonsa läpi.
