Runo(ja?)

[Karakia]

En ole kovinkaan runollinen ihminen, mutta äsken tuli tarve kirjoittaa runo. Ei mitään loppusoinnullisia, vaan ihan niin kuin... No, kumminkin. En tiedä, laitanko tänne enemmän kuin tämän yhden, koska suhteellisen harvoin tuo runosuoni sykkii.

Ihminen siipien kanssa

Annoin sinulle siivet,
annoin sinulle aikaa jatkaa.
Käytitkö aikasi hyvin,
vai menikö hukkaan lahja tuo?
Sinä käytit sen,
muttet kertoaksesi rakkaudestasi,
et saattaaksesi kaiken päätökseen.
Annoin sinulle siivet,
mutta ne eivät auta sinua lentämään.
Lentämisen taito on verissä,
siivet ovat vain kiinni selässä.
Jos uskaltaisit hypätä katolta
ja liitää linnun lailla,
olisitko siis lintu?
Et, sillä lintu on lintu,
mutta sinä olet vain ihminen siipien kanssa.

[Frickeon]

Ihana. Tästä mie tykkäsin. Kaunista. Ja samalla niin pirun koskettavaa.

Lentämisen taito on verissä,<br>siivet ovat vain kiinni selässä.

Ihana kohta. Tuota kohtaa minä rakastin. ^^
Odotan innolla jahka harvinainen (mutta tavattoman kosketava) runosuonesi taas sykkii.

-Frickeon

[sara]

;D Awww! *siipiaddiktio* ^_^ Ihana! Ihana runonen.

Huomaa! Kun minä, joka en tajua runoista mitään ja joka ei runoista muutenkaan perusta paljon mitään, sanoo noin se tarkoittaa tavallisten ihmisten asteikolla seinille hyppimistä ja runosi fanittamista hamaan hautaan. Mutta minä sanon vaan "Ihana runonen.", koska olen sivistymätön sika enkä oikein osaa arvostaan runoja(varsinkaan jos niissä ei ole loppusointuja, koska silloin mulla on vaikeuksia tunnistaa sitä runoksi).

Mutta runoksi tämä on minusta tosi hyvä Tykkään kovasti(siipiteema ei mitenlään vaikuta *wirn*). Kirjoita lisää tälläisiä!

[Nymf]

Minäkin olisin tarttunut tuohon samaan kohtaan Frickin kanssa. Välillä runo ehkä hieman "töksähti" minun korvaani. Mutta jokaisellahan on makunsa.

Muuten idea oli todella hieno ja toteutusin tosi kauniisti onnistunut. Minäkin rakastan siipiä, saran tavoin. Ja sen huomaa joistain vanhoista kirjoituksistani.

Loppujen lopuksi ihana pieni kipale!

[Karakia]

Tuo yksi kohta tuossa oli kyllä aika loppusointuinen, tuo mistä te, Frick ja Nymf, piditte. Juuri sen loppusoinnun takia se kai sitten oli niin hyvä kohta, sointuu paremmin kuin muu teksti.

sara, älä huoli, minäkään en ymmärrä runoudesta kovinkaan paljon. x)

Kiitos kaikille palautteesta, sitä oli ilo lukea. ^^

[Gandalia]

Kaunista! Tämä oli hyvin kaunis runo. Herkkä ja hieno. Olen samaa mieltä Nymfin ja Frickyn kanssa tuosta kohdasta. Se on todella kaunis.
Pidin erityisesti myös alusta.

Annoin sinulle siivet,
annoin sinulle aikaa jatkaa.
Käytitkö aikasi hyvin,
vai menikö hukkaan lahja tuo?

Mutta pientä kritiikkiäkin on... Ei nyt mitään erityisen tärkeää, mutta silti. En hirveästi pitänyt runon nimestä. Kyllähän se kertoo runon sisällön (Ihminen siipien kanssa), mutta jotenkin... Äh, en tiedä. Töksähtää korvaan, varsinkin kun itse runo on niin kaunis.

[Karakia]

Hiihii. Innostuin taas kirjoittamaan runoja. o___O Johtunee siitä, että törmäsin kirjakaupassa Tomi Kontion ja Arno Kotron runokirjoihin ja ikään kuin innostuin. Molemmat kirjoittavat jonkinsortin proosarunoutta, ainakin jotain sen tapaista, ja kokeilin samaa, ja huomasin, että se on mukava kirjoitustapa. En tosin tiedä siitä, miten hyviä nämä minun runoni ovat, mutta niitä oli ainakin kiva kirjoittaa ja kirjoittamisessa tärkeintä on se kirjoittamisen mukavuus, ne? n__n''

No niin. Laitan tähän nyt toistaiseksi vain yhden runon, lisää tulee myöhemmin. ^^

Pieni ja punainen

kerran
muistatkohan
kerran

oltiin melkein niin
kuin ei oltaisi oltukaan

syötiin mansikoita
metsämansikoita
pieniä ja punaisia

ja minä sanoin että
niin sinäkin

nauroit kai kaiken sen ulos
söit mansikat ja juoksit
mikään ei ollut liikaa eikä tarpeeksi

siitä on ikuisuus
siltä tuntuu

kaikki on muuttunut ja
mikään ei ole ennallaan

sillä sinä

sinä

olit se voima joka
teki mansikoista
pieniä ja punaisia

nyt ne ovat vain
mansikoita
mustavalkoisia ja harmaita

ilman pientä ja punaista

ja muistan kun
sinä löit minua
ihan vahingossa

silloin se oli vahinko
muttei enää

nyt sinä tarkoitat sitä
mitä teit monta vuotta sitten

asiat muuttuvat
sinäkin muutuit

toivon niin että
olisit pysynyt
pienenä ja punaisena

mutta sinusta tuli
jotain aivan muuta

värien sekoitus,
ruskeaa, joka taiottiin
vielä värittömäksi,
mustaksi ja valkoiseksi ja harmaaksi

sinusta tuli paljon enemmän kuin
olisin halunnut

kuulostaa ilkeältä
mutta sitä minä olen

olen katkera töykeä ja ilman sinua
etenkin ilman sinua

nyt istun heinissä
kultaisissa oljissa
ja katson mansikoita
mustavalkoisia ja harmaita mansikoita

ne ovat kuolleita
mätiä

oletko sinäkin

et kai
ehkä ne mansikat ovat
niin kuin me

ehkä sinä olet
mustavalkoinen ja harmaa
ja minä olen mätä

toivottavasti niin päin sillä
sinä olet liian kaunis
jotta se voisi olla toisin päin

huominen on mennyttä
ilman sinua

kaipaan
ikävöin

sinä olet unohtanut
kaiken
mansikatkin
niiden värin ja maun
ja minut

tai ainakin minut.


A/N: Ahem. Joo. Äikänopettajalla olisi nyt sananen sanottavana pilkun, pisteen, isojen alkukirjaimien ja myös ehkä mahdollisesti kysymysmerkkien käytöstä, mutta minun runouteni ei tunne kielioppia, joten... x)

[Frickeon]

Pakko kysyä aluksi mikä Kontion runokokoelma?
Itse lueskelin vähän aikaa sitten herran Vaaksan päästä taivaassa kokoelmaa. u_u
Mutta siitä nyt ei enempää.

Tavallaan surullinen ja silti se pysyy iloisissa kehyksissä. Ristiriitainen tunnelma. Ja aika itseinhoinenkin lopussa. Olen ehkä liian sanaton tällä hetkellä sanomaan muuta. ^^'

[Karakia]

Kirjakaupassa lueskelin juuri sitä Vaaksan päässä taivaassa -kirjaa, mutten sitä ostanut, vaan käväisin kirjastossa lainaamassa Tanssisalitaivaan alla-kokoelman (koska Vaaksan päässä taivaasta oli lainassa u__u).

[Frickeon]

Offaan inhottavasti, mutta Vaaksan päästä taivaassa -kokoelmassa on ihana runo Ensilumi. Satuitko näkemään?
Rakastan sitä runoa. Harmi, että jouduin palauttamaan kirjan. u_u

[Karakia]

Ensilumi... saatoin minä nähdäkin, luin sitä kirjaa itse asiassa aika paljonkin siellä kirjakaupassa, mutta en nyt ihan tarkalleen muista sitä runoa. ^^'' Täytyy äkkiä saada se kirja jostain käsiini.