Pohjalla, kyyneleet, veri [pg]

[Tundrah]

A/N: Tämä on... äh, en tiedä. Jotain hämäriä mielenliikkeitä vain. Älkää ottako liian tosissaan

Pohjalla

Kuulen kun huudat alhaalla, pohjalla, mutta en jaksa välittää siitä. Aivan piittaamaton en ole, mutta olen vain niin väsynyt. Pärjääthän siellä, rakkaani? Pärjääthän hetken yksinäsi?

Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, sillä minun pitäisi ylittää itseni yltääkseni muiden tasolle. Olenko minä ainut joka voi auttaa sinua, rakkaani? Miksi sinun täytyy turvata juuri minuun?

Ehkä kuvittelet että minä olen sinua lähinnä, mutta se ei ole totta. En ole koskaan päästänyt sinua lähelleni. En sinua, enkä muita. Sinun on siis parasta huutaa jotain muuta avuksi hädässäsi, sillä minä olen liian heikko ja liian kaukana. Liian kaukana auttaakseni sinua, rakkaani.

Kyyneleet

Älä suotta itke, rakkaani. Kyyneleesi eivät tehoa minuun. Hänet ne saivat aina antamaan periksi, mutta minä en ole kuin hän. En tule koskaan olemaan kuin hän, sillä se on täysi mahdottomuus.

Kuivaa siis kyyneleesi, rakkaani, ja niele pettymyksesi ääneti. Enhän minäkään koskaan itke, joten miksi sinun pitäisi?

Veri

Katso, rakkaani. Katso kuinka vereni vuotaa! Ruhjottu ihonikin alkaa saada jo kauniita sinisen sävyjä. Oletko ylpeä itsestäsi, rakkaani? Sinähän tämän sait aikaan. Mutta minun syyni se oli, kuten aina. En vieläkään ole oppinut läksyäni.

Voitko antaa anteeksi, rakkaani? Anna anteeksi että vereni tahraa maton, joka ennen loisti vain puhtaan valkeaa. Lupaan että ensi kerralla en ole enää täällä.

[sara]

Woo...

Todella hienoa tekstiä! n.n Ängstiä.[Odotas, kunhan Sype saapuu, hän ilahtuu *naur*]
Pidän tästä kovasti. Ihanaa ristiriitaa ^^' Niin kamalan ystävällisesti puhutaan "rakkaalleni" ja sitten tarina on mitä on. Tai pikemminkin antaa ymmärtää mitä antaa ymmärtää. Minä pidän. Rakkastani varsinkin, se on jotenkin ihastuttava ^^

En osaa sanoa mitään järkevää. Pidän tästä. Pidänpidän ^^
Kiitos.

[Sype]

^^ Iihiih!

Miten niin ilahdun, kun näen tämän? *viheltelee* Eenhän minä ikinä mistään angstista.. Siis hyi, yäk sanon sellaiselle.

Angstia. ^^ Se on ihanaa. Pidin näistä oikein paljon. Ihastuin minäkin tuohon: rakkaani, kohtaan. Vain yksi pieni sana, mutta se silti tuo sitä jotain tähän. Loistavaa!

Ensimmäisessä osiossa oli sellainen jaksamaton tunnelma. Kun tyyppi ei jaksanut liikkua, ei tuntenut tarvetta tehdä mitään. Seuraava oli kylmempi. Tyyppi rakentaa jonkinlaisen muurin ympärilleen. Ja kolmas. Se oli sitten jotenkin itsensä paljastava. Häntä oli lyöty, ruhjottu. Ehkä henkisesti, ehkä fyysisesti tiedä häntä. Mutta varsinkin viimeinen lause siinä oli kaunis. ^^ Kiteytti koko jutun.

Ehem.. Olen tehnyt liikaa analysointitehtäviä eilen. Luen kaikkia analysoivalla kannalla. ~~" Ei voi mitään..

Pidän, kiitän ja niiaan. ^^

[Tundrah]

Kiitos paljon kommenteistanne! On hienoa nähdä, että joku on vaivautunut lukemaan ja ajattelemaan raapustuksiani ^^

[Akvamariini]

...

(hetken hiljaisuus)

Näin yöllä on hyvä lukea tällaisia lyhyitä raapaleita. Varsinkin tällaisia kauniita. Oikeastaan pitäisi kai sanoa, että nämä ovat julmia tai surullisia, katkeria ja/tai vihaisia mutta mikseivät nekin voi olla kauniita. Ainakin minusta ovat. ^_^

Enivei (*köh* harhauduin aiheesta vaihteen vuoksi), pidin kyllä kovasti. Nämä saivat pohtimaan, paljonkin. Nyt on vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, kun ajatukset karkailevat sivupoluille, kun mietin kirjoituksestasi mieleen tulleita asioita... Anteeksi siis, että järkevä ja asiallinen kommentointi on jo nukkumassa. Rakastuin näihin kuitenkin todella enkä todellakaan osaa kuvailla niitä muulla sanalla kuin kaunis. Ja koska Sype teki jo analyysinkin, taidan vain kiittää näistä *hoviniiaus* ja lähteä nukkumaan. Tunteita herättävää tekstiä, aij että minä pidän. ^_^