Post by Frickeon on Sept 29, 2005 13:45:09 GMT 2
A/N: Unohdus-vihkostani poimittu tarina, jonka jaan teidän kanssa. u_u
Lyhyt siis, kuten voitte arvata.
Samasta vihkosta kuin Paholainen, joka on täällä.
Ikäraja: pg
Beta: -
Genre: visuaali
--------------------------------------------------------
Tylsällä käytävällä muistelen tylsää elämääni, vaikka tiedän, että en tiedä miksi muistelen, kun kaikki muistoni ovat huteria askelmia takaisin sinne, josta kerran nousin.
Menneisyys ei varsinaisesti häiritse minua, mutta se että menneisyyteni kietoituisi tiukasti nykyisyyteeni pelottaa minua. Tuskani, jos sitä siksi voi kutsua on naurettavuudessaan täydellinen. Täydellinen siksi, että en saa sitä pois mielestäni. Ja vaikka ottaisin aineita, jotka turruttavat mieleni yhdeksi virraksi, aamulla heräisin täyteen tietoisuuteen täydellisen tuskani kanssa.
Kuulen vain kaukaista ääntä tietoisuuteni toiselta puolelta, jostain kaukaa, jonnekin kauas oli jäänyt se maailma ja sen maailman velvollisuudet, joita minun piti totella. Totteleminen ei ollut minulle ongelma, mutta silloin kun se tarrautui minuuteen kiinni ja tekee hallaa salaa, se on minun vihollinen. Vaikka ihmiset luulevat, että niillä on ote minusta, ne erehtyvät. Minun epäaineellisesta ja täysin sekavasta minuudesta on minunkin hankala saada otetta. Jos en itse tiedä itseäni, miten muut luulevat tietävänsä minut.
Näen turhia kasvoja joka päivä ja tervehdin tuntemattomia. En tunne ketään ja kaikki tuntevat minut. Olen yleisesti määritelty, vaan en ollenkaan sisältä. En saa otetta itsestäni, en ollenkaan. Olen kadoksissa itsestänikin, odotan vain että osa minusta palaa takaisin. Tehdäkseen minusta ehjän kokonaisuuden, joka voisi kulkea tasavertaisena muiden ehjien tietoisuuksien kanssa. Niin rikkinäisenä makaan omalla sohvallani ja tunnen epätietoisuuteni tunkeutuvan sisääni sieraimista ja suusta joka hengenvedollani.
Olen vain niin puolikas, epätietoinen ja eksyksissä.
Lyhyt siis, kuten voitte arvata.
Samasta vihkosta kuin Paholainen, joka on täällä.
Ikäraja: pg
Beta: -
Genre: visuaali
--------------------------------------------------------
Tylsällä käytävällä muistelen tylsää elämääni, vaikka tiedän, että en tiedä miksi muistelen, kun kaikki muistoni ovat huteria askelmia takaisin sinne, josta kerran nousin.
Menneisyys ei varsinaisesti häiritse minua, mutta se että menneisyyteni kietoituisi tiukasti nykyisyyteeni pelottaa minua. Tuskani, jos sitä siksi voi kutsua on naurettavuudessaan täydellinen. Täydellinen siksi, että en saa sitä pois mielestäni. Ja vaikka ottaisin aineita, jotka turruttavat mieleni yhdeksi virraksi, aamulla heräisin täyteen tietoisuuteen täydellisen tuskani kanssa.
Kuulen vain kaukaista ääntä tietoisuuteni toiselta puolelta, jostain kaukaa, jonnekin kauas oli jäänyt se maailma ja sen maailman velvollisuudet, joita minun piti totella. Totteleminen ei ollut minulle ongelma, mutta silloin kun se tarrautui minuuteen kiinni ja tekee hallaa salaa, se on minun vihollinen. Vaikka ihmiset luulevat, että niillä on ote minusta, ne erehtyvät. Minun epäaineellisesta ja täysin sekavasta minuudesta on minunkin hankala saada otetta. Jos en itse tiedä itseäni, miten muut luulevat tietävänsä minut.
Näen turhia kasvoja joka päivä ja tervehdin tuntemattomia. En tunne ketään ja kaikki tuntevat minut. Olen yleisesti määritelty, vaan en ollenkaan sisältä. En saa otetta itsestäni, en ollenkaan. Olen kadoksissa itsestänikin, odotan vain että osa minusta palaa takaisin. Tehdäkseen minusta ehjän kokonaisuuden, joka voisi kulkea tasavertaisena muiden ehjien tietoisuuksien kanssa. Niin rikkinäisenä makaan omalla sohvallani ja tunnen epätietoisuuteni tunkeutuvan sisääni sieraimista ja suusta joka hengenvedollani.
Olen vain niin puolikas, epätietoinen ja eksyksissä.
). Kuvailua olemuksesta. Kuvailua tuskasta ja sen sietämisestä... Taitavaa kertakaikkiaan!
Epäreilu on elämä. 
Ajatukset on hyvin tuotu esille ja minua taasen eivät haitanneet lauserakenteet.