Post by Frickeon on Nov 14, 2005 19:51:05 GMT 2
A/N:
Äidinkielen 10, eli luovan kirjoittamisen kurssin tuotoksia.
Opettaja on tehnyt arvioinsa, nyt on teidän vuoro. ^^
[Ryhdynkin mainosmieheksi. ]
Tehtävä oli saada Anna lehdessä tullut horoskooppi todeksi. Oma kehys, mutta revittely suositeltavaa ellei pakollistakin. [Suom. Tuo ei todellisuudessa kuvaa päivääni ollenkaan]
---------------------------
Perjantai 7.10.2005
Vittu kun vittuttaa, kaikki ottaa päähän ja se mikä ei ota päähän, ei, sitä en halua tietää.
[Runollista.]
Sen lisäksi, että menen tänään rakkaan ystäväni luokse sain tietää, että koulussamme on ihmisiä, jotka yrittävät minua. Voi iik, en uskalla enää mennä kouluun tarkistamatta naamaani ja kampaustani miljoona kertaa peilistä. Siitä johtuukin tämän aamuinen riita isän kanssa. Hän ei oikein ymmärtänyt, kaikessa viisaudessaan, että tyttö kun tarvitsee kylppäriä niin silloin hän myös tarvitsee. Ollaksen odotuksia vastaava ja ihana täytyy minun ja perheeni kärsiä kauneuteni takia. Sehän on selvää. Miten he eivät tajua?
Vanha ukkoni raivosi minulle, kun ÄITINI päätti, että hänen pitää viedä minut kouluun. Noh, olisin mielelläni tehnyt kaikkea muuta kuin astunut siihen sillipurkkiin, jota vanha ukko sanoo autoksi.
Ja tällä kertaa se ukko alkoi aukoa minulle päätä siitä miten se oli löytänyt jotain epäilyttäviä puhelinnumeroita minun kännykän laskusta. Selitin asiallisesti, että ukko voisi tunkea päänsä perseeseeni jos on noin kiinnostunut elämästäni. Jäin ensimmäisellä pysäkillä pois ja jouduin kävelemään parisataa metriä kouluun. Sateessa. Ja ukko vain nauroi paskaisesti ajaessaan ohi ja pois.
Vituttaa suunnattomasti, että äiti on valinnut minun isäksi tuollaisen ukon. Voisin jauhaa sen ukon huonoista puolista vuosikausia eikä sekään riittäisi. Äitini on sokea, nykyään olen varma siitä.
Myöhästyin koulusta, yllätys jälleen, ja, yllätys, en pidä sitä pahana asiana. Minari on ehdottomasti sellainen koulu johon minun ei olisi pitänyt hakea unissanikaan. Ja vielä suurempi yllätys, se oli vanhan ukkoni ehdotus. Se ei vaan tajuu mikä on minulle hyväksi ja mikä ei.
Istuin koulussa tyhjän panttina, nukahdin matikan tunnilla ja nukahdin historian tunnilla. Nukahdin uudelleen uskonnon tunnilla ja nukuin käytävässä. Tämä koulu edistää ainoastaan unenlahjojani.
Ja nälkääni. Koska kesken tunnin huomasin olevani kuoleman nälkäinen.
Lisäksi munasin itseni ruokalassa ihastukseni edessä. Voiko sen kamalampaa ollakaan. Onneksi hän nauroi lempeästi ja lupasi jopa auttaa minua. Ehkä kaatuminen ei olekaan surkea homma, after all.
Mesessä törmäsin sentään tuttuihin [mukaviin sellaisiin. Of course.] mikä pelasti tappavan tylsän iltapäiväni. Mutta viikonloppu lähestyy ja ymmärsin, että minun pitää mennä ystäväni luokse. Ja taas viikonloppu ilman nettiä ja nettipäiväkirjaani. Mutta, elämä on....
Lauantai 8.10. & Sunnuntai 9.10.2005
Tämä on niin tätä. Istuin vain tortilla kädessä koko viikonlopun ja nyökkäilin tyhmänä ystäväni kertomuksiin siitä kuinka hän ja se lutupoika siitä eturivistä pääsivät niin pitkälle, että sensuroin tämän kohdan, koska pelkään siveellisen mieleni puolesta.
Tortilloista on pakko sanoa, että ne ovat harvinaisen kuivia ilman kastikkeita. Siis iik, mitä kaverini ajattelee kun se ei voi käyttää kastikkeita. Siis apua, olen ystävystynyt friikkiin!
Olimme myös illansuussa summailemassa kaupungilla, mikä on minulle aika uutta, mutta osaan uida siellä kuin kalat vedessä. Olen luonnonlahjakkuus kaupungilla summailemisessa. Miten kaupunki onkaan selvinnyt ilman minua näinkin kauan?
Laitellessani hiuksiani kylppärissä ystäväni suuttui ja lähti ilman minua, jolloin minä olin kylmän rauhallinen, mutta suuttunut. Kaverini tuli takaisin, mutta anteeksi hän ei saa, joten hänen antaessa avaimensa minulle lainaan piilotin ne kahvipurkkiin ja suljin oven. Hölmö, minua ei kiusata.
Eikö tosin kaverianikaan, koska älyttyään tämän jutun sain litsarin, suukon ja sitten kaverini haukkui minut keskellä toria. Tosin haukuin takaisin.
Ja lopuksi nauroimme ja menimme meille loppu viikonlopuksi. Minne olisimme menneet muutenkin. Vanha ukkoni varaa meille aina tarpeeksi alkoholia, että unohtaa ne.
Ja niin saimme taas juotavaa tällekin viikonlopulle.
Muistan sunnuntaista vain hirveän krapulan, tyhjän puiston, likaisen paida, haisevan koiran, kirkkaan pullon, raikkaan tuoksun, hyvän kosketuksen, älyttömän ymmärrettävän humalaisen, kuolevan varpusen, oksennuksen hajun housuissa, jonkin epämääräisen olennon ystävässä, pojan kusella, huoltoaseman vessan pimeässä, turhaa käpelöintiä, piikikkään ruusun, tunkkaisen kellarin, kuolettavan kylmän illallisen ja kermaksi kakun päälle vanhan ukkoni huutamassa naama punaisena.
En voi uskoa, miten hyvä viikonloppu minulla oli.
Maanantai 10.10.2005
Maanantaina oli kamala morkkis. Olin niin surkeassa kunnossa, että en voinut edes miettiä kouluun menemistä. Ja siksipä istunkin nyt tässä kertomassa journaliini kaikke paskaa elämästäni. Koska paskaahan elämäni on.
Päätin tässä istuessani, että lähden kaupungille. Muoksin tähän loppuun mitä tapahtui.
MUOKS//
Ja taas yllyin käyttämään loppumattomilta tuntuvat rahavarani loppuun. Ostin ehkä liian monta uutta vaatetta ja uusia lehtiä. Ostin myös Moulin Rougen dvd'nä ja pillitin sitä katsellessani. [Ewan on niin muru, btw]
Ihastukseni oli kaiken lisäksi soittanut minulle elokuvan aikana miljoona kertaa ja minä taukki en osannut vastata. Onneksi hän soitti uudelleen elokuvan jälkeen. [Ihmettelen tosin miten hän sai numeroni. O.o ]
Mutta, me puhuimme ja puhuimme vähän lisää. Hän ei tykännyt yhtään siitä, että olin alkanut pukeutua niin hyvin, koska kaikki hänen tuttunsa kuolasivat perääni. Hän valehteli, mutta se oli suloista. Niinpä sanoin, että voisin tulla heille jos hän tulisi vastaan kaupungille. Ja niinhän tulikin. Istun uskomatonta kyllä ihastukseni koneella ja kirjoitan tätä rakasta journalia kuunnellessani Gacktia ja niin kawaii kappaletta kuin Vanilla.
Olemme juuri lopettaneet illallisemme ja siirrymme jälkiruokiin... tiedäthän mitä tarkoitan. Palaan asiaan huomenna.
Tiistai 11.10.2005
Kuka olisi arvannut, että harmaana tiistaina heräisin ihastukseni vierestä. Ja vielä pari päivää sitten olin täysin maissa. Hän on ihanampi kuin moni muu asia elämässäni. Olen rakastunut ja se on loistavaa. Lisäksi hän tuntuu tuntevan samoin. Tämä on rakkautta ensisilmäykseltä [melkeinpä]
Ja mitäpä siitä, että menetin eilen Täydellisten naisten avausjakson. Löydän sen varmaan jostain. Siitä tulee dvd tai jotain. Tärkeämpää oli olla ihastukseni kanssa, josta on kovaa kyytiä tulossa rakastettuni.
Hän on täysin sweetie [kiroan ne jotka saivat minut käyttämään tuota sanaa!]
Hän on vain niin enkelillinen ja ihana, esimerkillinen, loistava, mahtava, puhdas, täydellinen ja täysin minun. Ei tyttö voisi olla onnellisempi kuin minä. Ja minähän olen onnellinen. Uskokaa tai älkää. Tosin pakkohan teidän on olla. Miksi en olisi onnellinen, kertokaapa se hyvät ihmiset. Toisaalta tämä journali on vain ystäville, joten ette näe tätä. Ja toisaalta minulla ei ole ystäviä. Nauran siis paskaisesti kaikille. Kaikille, jotka eivät pääse lukemaan ihanasta olostani. Ihanasta rakkaudestani.
Taidan jättää tänään kouluun menemisen ja olla vain ihastukseni kanssa. Hänkään ei näe kouluun menemistä tärkeänä. Hän aikoo jättää koulun kesken ja karata Poriin. Voisinpa minäkin?
Toisaalta tarvitseeko ihmisen edes miettiä karkaamista voisinpas-periaatteella. Minähän lähden. Tai siis me.
MUOK//
Jo torstaina. n_n
Miten ihanaa!
Keksiviikko 12.10.2005
Keksiviikko on raskas päivä. Jaksoin raahautua kouluun istumaan tylsille tunneille mielessäni vain sokerilla kuorutettu kuva minusta karkaamassa ihastukseni kanssa Poriin. Porista tulee rakkauden kaupunkimme. Me kaksi ja Pori. Ja turhaan ihmiset tulevat sanomaan, että olemme liian nuoria. Nuoruus on vain kerran elämässä ja lisäksi mummoni oli odottamassa isääni jo minun iässäni, joten se vanha vuohi saisi sulkea turpansa ja uskoa, että minähän karkaan jos haluan. Enhän minä toki niin tyhmä ole, että kerroin asiasta niille, mutta olen joskus maininnut pois muuttamisesta ja he pitävät sitä tyhmänä ideana. Olen kuulemma liian nuori. Niinhän me kaikki olemme liian nuoria kuka mihinkin.Huokaisin jos pystysin, mutta en halua huokaista, koska sitten vanha vuohi ihmettelisi mitä teen tietokoneellani ja varmasti keksisi miljoona asiaa mitä en ainakaan tee, mutta jotka olisivat luvattomia ja niinpä se saisi syyn kieltää koneen minulta. Ja sehän olisi kamalaa. Ei yhtään mukavaa.
Mutta kuten sanoin, tänään menin kouluun. Tosin karkasin sieltä kuulemma liian aikaisin erään pojan kanssa. Ei sillä, että olisin pitänyt hänestä, mutta hän kehui minut maasta taivaaseen ja lupasi viedä kapungille moottoripyörällään. On aina mukava tehdä tuttavuutta poikien kanssa joilla on moottoripyörä ja on väärin sanoa heitä pojiksi, koska jos heillä on moottoripyörä he varmasti ovat miehiä. Ja niin oli tämäkin. Ja tein aika läheistäkin tuttavuutta hänen kanssaan ja jos joku olisi sanonut hänelle, että hän ei saisi koskea minua sillä lailla, niin olisin säilyttänyt sinä iltana viattomuuteni, mutta siinähän tuo kosketteli ja kuka täysijärkinen osaisi sanoa siinä vaiheessa ei. En usko että kukaan. Olisipa siellä ollut se kolman pyörä.
Torstai 13.10.2005
Tänään ensimmäinen asia, joka pompahti päähäni oli se, että lähtisin saman tien ihastukseni asunnolle, että pääsisin Poriin. Vaan, kun pääsin asunnolle oli oveen jo liimattu lappu, jossa luki hänen lähteneen. Ilman minua ottaen uuden kultansa kainaloon. Eikä hän edes tiennyt, että minä olin viettänyt sen illan moottoripyörä miehen kanssa. Luuli vaan vahingoniloisena, että oli särkenyt sydämeni. Mainitsi siitä kirjeessäkin. Läpi mätä äijä. Onneksi en pitänytkään hänestä. En yhtään. En edes itkenyt hänen takiaan. Ei minun tarvitse. Löydän kyllä jonkun muunkin joka haluaa pelastaa minut Kuopiosta Poriin. Tai mielellään kaikkialle muualle kuin Poriin. Pori ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Ei ole koskaan kiinnostanutkaan.
Palasin kotiini ja jätin menemättä kouluun, lähdin vain kaupunkiin tuhlaamaan loput rahani, koska niitä inhottavasti olikin taskuni pohjalla. Luulin kuluttaneeni kaiken jo aikaisemmin. Ilmeisesti en ollu. Eikä se sitten loppujen lopuksi haitannutkaan.
Ostin:
-Vihkoja [Kirjoittaakseni jokaiseen, että miehiin ei kannata luottaa.]
-Kynän [Vihkolle yksinomistuksella, ettei vihko joutuisi sietämään muissa vihkoissa ollutta.]
-Karkkia [Kun kirjoitetaan miehistä tarvitaan paljon makeaa, ei siitä muuten selviä hengissä.]
-Demin [Willy Wonka juliste!]
-Don Juan DeMarco [Johny Depp ja se tunne. Ewan on silti mun muru.]
-Tulitikkuja ja tupakoita [Riippuvuuteni]
Perjantai 14.10.2005
Viikko loppui taas arvoisellaan tavalla, kun huomasin, että rahani ovat loppu, ihastukseni ovat loppuneet, tunteeni kadonneet ja muuten kamala olo. Suostuin jopa tiskaamaan ruoan jälkeen. Äiti luulee, että minulla on kuumetta ja vanha paska väittää, että olen vain viimein saanut tarpeeksi läksytystä oppiakseni käyttäytymään.
Pah, olen vain masentunut siinä kaikki. Masentunut ja petetty. Taidan jättää tämän päivän muut kirjoitukset kirjoittamatta. Elämä on paskaa, eikä mitään kallista sellaista. Tai sitten ainoastaan tuska on ilmainen asia maailmassa. Sekin voi olla totta. Toivottavasti siitäkin ei tehdä kallista, koska se nyt olisikin jos tuskastakin joutuisi maksamaan.
Poltin eilen ostamani askin loppuun jo, eikä minulla ole aikomustakaan tehdä mitään muuta kuin polttaa koko päivä joten kävin kioskilla uudelleen. Puhuin mesessä ja olin kaikin puolin kotona harrastamassa kaikkea itsetuhoista. En minä itseäni halunnut tappaa. Halusin vain kokeilla miten itsetuhoiseksi ihminen voi mennä.
Äidinkielen 10, eli luovan kirjoittamisen kurssin tuotoksia.
Opettaja on tehnyt arvioinsa, nyt on teidän vuoro. ^^
[Ryhdynkin mainosmieheksi. ]
Tehtävä oli saada Anna lehdessä tullut horoskooppi todeksi. Oma kehys, mutta revittely suositeltavaa ellei pakollistakin. [Suom. Tuo ei todellisuudessa kuvaa päivääni ollenkaan]
---------------------------
Perjantai 7.10.2005
Vittu kun vittuttaa, kaikki ottaa päähän ja se mikä ei ota päähän, ei, sitä en halua tietää.
[Runollista.]
Sen lisäksi, että menen tänään rakkaan ystäväni luokse sain tietää, että koulussamme on ihmisiä, jotka yrittävät minua. Voi iik, en uskalla enää mennä kouluun tarkistamatta naamaani ja kampaustani miljoona kertaa peilistä. Siitä johtuukin tämän aamuinen riita isän kanssa. Hän ei oikein ymmärtänyt, kaikessa viisaudessaan, että tyttö kun tarvitsee kylppäriä niin silloin hän myös tarvitsee. Ollaksen odotuksia vastaava ja ihana täytyy minun ja perheeni kärsiä kauneuteni takia. Sehän on selvää. Miten he eivät tajua?
Vanha ukkoni raivosi minulle, kun ÄITINI päätti, että hänen pitää viedä minut kouluun. Noh, olisin mielelläni tehnyt kaikkea muuta kuin astunut siihen sillipurkkiin, jota vanha ukko sanoo autoksi.
Ja tällä kertaa se ukko alkoi aukoa minulle päätä siitä miten se oli löytänyt jotain epäilyttäviä puhelinnumeroita minun kännykän laskusta. Selitin asiallisesti, että ukko voisi tunkea päänsä perseeseeni jos on noin kiinnostunut elämästäni. Jäin ensimmäisellä pysäkillä pois ja jouduin kävelemään parisataa metriä kouluun. Sateessa. Ja ukko vain nauroi paskaisesti ajaessaan ohi ja pois.
Vituttaa suunnattomasti, että äiti on valinnut minun isäksi tuollaisen ukon. Voisin jauhaa sen ukon huonoista puolista vuosikausia eikä sekään riittäisi. Äitini on sokea, nykyään olen varma siitä.
Myöhästyin koulusta, yllätys jälleen, ja, yllätys, en pidä sitä pahana asiana. Minari on ehdottomasti sellainen koulu johon minun ei olisi pitänyt hakea unissanikaan. Ja vielä suurempi yllätys, se oli vanhan ukkoni ehdotus. Se ei vaan tajuu mikä on minulle hyväksi ja mikä ei.
Istuin koulussa tyhjän panttina, nukahdin matikan tunnilla ja nukahdin historian tunnilla. Nukahdin uudelleen uskonnon tunnilla ja nukuin käytävässä. Tämä koulu edistää ainoastaan unenlahjojani.
Ja nälkääni. Koska kesken tunnin huomasin olevani kuoleman nälkäinen.
Lisäksi munasin itseni ruokalassa ihastukseni edessä. Voiko sen kamalampaa ollakaan. Onneksi hän nauroi lempeästi ja lupasi jopa auttaa minua. Ehkä kaatuminen ei olekaan surkea homma, after all.
Mesessä törmäsin sentään tuttuihin [mukaviin sellaisiin. Of course.] mikä pelasti tappavan tylsän iltapäiväni. Mutta viikonloppu lähestyy ja ymmärsin, että minun pitää mennä ystäväni luokse. Ja taas viikonloppu ilman nettiä ja nettipäiväkirjaani. Mutta, elämä on....
Lauantai 8.10. & Sunnuntai 9.10.2005
Tämä on niin tätä. Istuin vain tortilla kädessä koko viikonlopun ja nyökkäilin tyhmänä ystäväni kertomuksiin siitä kuinka hän ja se lutupoika siitä eturivistä pääsivät niin pitkälle, että sensuroin tämän kohdan, koska pelkään siveellisen mieleni puolesta.
Tortilloista on pakko sanoa, että ne ovat harvinaisen kuivia ilman kastikkeita. Siis iik, mitä kaverini ajattelee kun se ei voi käyttää kastikkeita. Siis apua, olen ystävystynyt friikkiin!
Olimme myös illansuussa summailemassa kaupungilla, mikä on minulle aika uutta, mutta osaan uida siellä kuin kalat vedessä. Olen luonnonlahjakkuus kaupungilla summailemisessa. Miten kaupunki onkaan selvinnyt ilman minua näinkin kauan?
Laitellessani hiuksiani kylppärissä ystäväni suuttui ja lähti ilman minua, jolloin minä olin kylmän rauhallinen, mutta suuttunut. Kaverini tuli takaisin, mutta anteeksi hän ei saa, joten hänen antaessa avaimensa minulle lainaan piilotin ne kahvipurkkiin ja suljin oven. Hölmö, minua ei kiusata.
Eikö tosin kaverianikaan, koska älyttyään tämän jutun sain litsarin, suukon ja sitten kaverini haukkui minut keskellä toria. Tosin haukuin takaisin.
Ja lopuksi nauroimme ja menimme meille loppu viikonlopuksi. Minne olisimme menneet muutenkin. Vanha ukkoni varaa meille aina tarpeeksi alkoholia, että unohtaa ne.
Ja niin saimme taas juotavaa tällekin viikonlopulle.
Muistan sunnuntaista vain hirveän krapulan, tyhjän puiston, likaisen paida, haisevan koiran, kirkkaan pullon, raikkaan tuoksun, hyvän kosketuksen, älyttömän ymmärrettävän humalaisen, kuolevan varpusen, oksennuksen hajun housuissa, jonkin epämääräisen olennon ystävässä, pojan kusella, huoltoaseman vessan pimeässä, turhaa käpelöintiä, piikikkään ruusun, tunkkaisen kellarin, kuolettavan kylmän illallisen ja kermaksi kakun päälle vanhan ukkoni huutamassa naama punaisena.
En voi uskoa, miten hyvä viikonloppu minulla oli.
Maanantai 10.10.2005
Maanantaina oli kamala morkkis. Olin niin surkeassa kunnossa, että en voinut edes miettiä kouluun menemistä. Ja siksipä istunkin nyt tässä kertomassa journaliini kaikke paskaa elämästäni. Koska paskaahan elämäni on.
Päätin tässä istuessani, että lähden kaupungille. Muoksin tähän loppuun mitä tapahtui.
MUOKS//
Ja taas yllyin käyttämään loppumattomilta tuntuvat rahavarani loppuun. Ostin ehkä liian monta uutta vaatetta ja uusia lehtiä. Ostin myös Moulin Rougen dvd'nä ja pillitin sitä katsellessani. [Ewan on niin muru, btw]
Ihastukseni oli kaiken lisäksi soittanut minulle elokuvan aikana miljoona kertaa ja minä taukki en osannut vastata. Onneksi hän soitti uudelleen elokuvan jälkeen. [Ihmettelen tosin miten hän sai numeroni. O.o ]
Mutta, me puhuimme ja puhuimme vähän lisää. Hän ei tykännyt yhtään siitä, että olin alkanut pukeutua niin hyvin, koska kaikki hänen tuttunsa kuolasivat perääni. Hän valehteli, mutta se oli suloista. Niinpä sanoin, että voisin tulla heille jos hän tulisi vastaan kaupungille. Ja niinhän tulikin. Istun uskomatonta kyllä ihastukseni koneella ja kirjoitan tätä rakasta journalia kuunnellessani Gacktia ja niin kawaii kappaletta kuin Vanilla.
Olemme juuri lopettaneet illallisemme ja siirrymme jälkiruokiin... tiedäthän mitä tarkoitan. Palaan asiaan huomenna.
Tiistai 11.10.2005
Kuka olisi arvannut, että harmaana tiistaina heräisin ihastukseni vierestä. Ja vielä pari päivää sitten olin täysin maissa. Hän on ihanampi kuin moni muu asia elämässäni. Olen rakastunut ja se on loistavaa. Lisäksi hän tuntuu tuntevan samoin. Tämä on rakkautta ensisilmäykseltä [melkeinpä]
Ja mitäpä siitä, että menetin eilen Täydellisten naisten avausjakson. Löydän sen varmaan jostain. Siitä tulee dvd tai jotain. Tärkeämpää oli olla ihastukseni kanssa, josta on kovaa kyytiä tulossa rakastettuni.
Hän on täysin sweetie [kiroan ne jotka saivat minut käyttämään tuota sanaa!]
Hän on vain niin enkelillinen ja ihana, esimerkillinen, loistava, mahtava, puhdas, täydellinen ja täysin minun. Ei tyttö voisi olla onnellisempi kuin minä. Ja minähän olen onnellinen. Uskokaa tai älkää. Tosin pakkohan teidän on olla. Miksi en olisi onnellinen, kertokaapa se hyvät ihmiset. Toisaalta tämä journali on vain ystäville, joten ette näe tätä. Ja toisaalta minulla ei ole ystäviä. Nauran siis paskaisesti kaikille. Kaikille, jotka eivät pääse lukemaan ihanasta olostani. Ihanasta rakkaudestani.
Taidan jättää tänään kouluun menemisen ja olla vain ihastukseni kanssa. Hänkään ei näe kouluun menemistä tärkeänä. Hän aikoo jättää koulun kesken ja karata Poriin. Voisinpa minäkin?
Toisaalta tarvitseeko ihmisen edes miettiä karkaamista voisinpas-periaatteella. Minähän lähden. Tai siis me.
MUOK//
Jo torstaina. n_n
Miten ihanaa!
Keksiviikko 12.10.2005
Keksiviikko on raskas päivä. Jaksoin raahautua kouluun istumaan tylsille tunneille mielessäni vain sokerilla kuorutettu kuva minusta karkaamassa ihastukseni kanssa Poriin. Porista tulee rakkauden kaupunkimme. Me kaksi ja Pori. Ja turhaan ihmiset tulevat sanomaan, että olemme liian nuoria. Nuoruus on vain kerran elämässä ja lisäksi mummoni oli odottamassa isääni jo minun iässäni, joten se vanha vuohi saisi sulkea turpansa ja uskoa, että minähän karkaan jos haluan. Enhän minä toki niin tyhmä ole, että kerroin asiasta niille, mutta olen joskus maininnut pois muuttamisesta ja he pitävät sitä tyhmänä ideana. Olen kuulemma liian nuori. Niinhän me kaikki olemme liian nuoria kuka mihinkin.Huokaisin jos pystysin, mutta en halua huokaista, koska sitten vanha vuohi ihmettelisi mitä teen tietokoneellani ja varmasti keksisi miljoona asiaa mitä en ainakaan tee, mutta jotka olisivat luvattomia ja niinpä se saisi syyn kieltää koneen minulta. Ja sehän olisi kamalaa. Ei yhtään mukavaa.
Mutta kuten sanoin, tänään menin kouluun. Tosin karkasin sieltä kuulemma liian aikaisin erään pojan kanssa. Ei sillä, että olisin pitänyt hänestä, mutta hän kehui minut maasta taivaaseen ja lupasi viedä kapungille moottoripyörällään. On aina mukava tehdä tuttavuutta poikien kanssa joilla on moottoripyörä ja on väärin sanoa heitä pojiksi, koska jos heillä on moottoripyörä he varmasti ovat miehiä. Ja niin oli tämäkin. Ja tein aika läheistäkin tuttavuutta hänen kanssaan ja jos joku olisi sanonut hänelle, että hän ei saisi koskea minua sillä lailla, niin olisin säilyttänyt sinä iltana viattomuuteni, mutta siinähän tuo kosketteli ja kuka täysijärkinen osaisi sanoa siinä vaiheessa ei. En usko että kukaan. Olisipa siellä ollut se kolman pyörä.
Torstai 13.10.2005
Tänään ensimmäinen asia, joka pompahti päähäni oli se, että lähtisin saman tien ihastukseni asunnolle, että pääsisin Poriin. Vaan, kun pääsin asunnolle oli oveen jo liimattu lappu, jossa luki hänen lähteneen. Ilman minua ottaen uuden kultansa kainaloon. Eikä hän edes tiennyt, että minä olin viettänyt sen illan moottoripyörä miehen kanssa. Luuli vaan vahingoniloisena, että oli särkenyt sydämeni. Mainitsi siitä kirjeessäkin. Läpi mätä äijä. Onneksi en pitänytkään hänestä. En yhtään. En edes itkenyt hänen takiaan. Ei minun tarvitse. Löydän kyllä jonkun muunkin joka haluaa pelastaa minut Kuopiosta Poriin. Tai mielellään kaikkialle muualle kuin Poriin. Pori ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Ei ole koskaan kiinnostanutkaan.
Palasin kotiini ja jätin menemättä kouluun, lähdin vain kaupunkiin tuhlaamaan loput rahani, koska niitä inhottavasti olikin taskuni pohjalla. Luulin kuluttaneeni kaiken jo aikaisemmin. Ilmeisesti en ollu. Eikä se sitten loppujen lopuksi haitannutkaan.
Ostin:
-Vihkoja [Kirjoittaakseni jokaiseen, että miehiin ei kannata luottaa.]
-Kynän [Vihkolle yksinomistuksella, ettei vihko joutuisi sietämään muissa vihkoissa ollutta.]
-Karkkia [Kun kirjoitetaan miehistä tarvitaan paljon makeaa, ei siitä muuten selviä hengissä.]
-Demin [Willy Wonka juliste!]
-Don Juan DeMarco [Johny Depp ja se tunne. Ewan on silti mun muru.]
-Tulitikkuja ja tupakoita [Riippuvuuteni]
Perjantai 14.10.2005
Viikko loppui taas arvoisellaan tavalla, kun huomasin, että rahani ovat loppu, ihastukseni ovat loppuneet, tunteeni kadonneet ja muuten kamala olo. Suostuin jopa tiskaamaan ruoan jälkeen. Äiti luulee, että minulla on kuumetta ja vanha paska väittää, että olen vain viimein saanut tarpeeksi läksytystä oppiakseni käyttäytymään.
Pah, olen vain masentunut siinä kaikki. Masentunut ja petetty. Taidan jättää tämän päivän muut kirjoitukset kirjoittamatta. Elämä on paskaa, eikä mitään kallista sellaista. Tai sitten ainoastaan tuska on ilmainen asia maailmassa. Sekin voi olla totta. Toivottavasti siitäkin ei tehdä kallista, koska se nyt olisikin jos tuskastakin joutuisi maksamaan.
Poltin eilen ostamani askin loppuun jo, eikä minulla ole aikomustakaan tehdä mitään muuta kuin polttaa koko päivä joten kävin kioskilla uudelleen. Puhuin mesessä ja olin kaikin puolin kotona harrastamassa kaikkea itsetuhoista. En minä itseäni halunnut tappaa. Halusin vain kokeilla miten itsetuhoiseksi ihminen voi mennä.
)