Post by Sype on Aug 4, 2006 21:44:46 GMT 2
A/N: Okei. ^^ Tämä on kirjoitettu hetken huumassa. Minun oli pakko kirjoittaa jotain ja tämä oli tulos. Jonnkinnäköinen novellihan tästä tuli. Tätä ei ole betattu, eikä kukaan ole lukenut tätä etukäteen, paitsi minä, joka on hyvin erikoista minulta. 
Otan siis vastuun kirjoitusvirheistä. Otin vapauden kirjoittaa sinne tänne puhekieltä, sillä se sopi tähän paremmin. Toivon, ettette häiriinny.
Kommentoithan jos luet? Kommentit ovat tärkeitä minulle. ^^"
********
Mummojen ympäröimä
Ja taas se pappi heiluttaa sitä ristinmerkkiään. En jaksa ymmärtää, eihän meidän kirkkoomme edes kuulu ristinmerkit. Ehkä pappia kutittaa otsasta, olkapäistä ja vähän aremmista paikoista? Seuraavaksi kun hän tekee sen, aion kyllä kysyä, että mikä siellä alapäässä voi noin paljon kutittaa.
Ehkä satiaiset ovat hyökänneet kirkkoon. Kamalaa! Jos satiaiset ovat vallanneet kirkon, ehkä niitä on tälläkin penkillä. Voi ei! Pitää yrittää istua, niin etten osu penkkiin laisinkaan. Ehkä lahjoitan paikkani jollekin vanhalle mummolle, joka haluaa juuri tälle loistavalle takarivin paikalle. Pahus! Kaikki mummot ovat vallanneet kirkon etupuoliskon, eikä kukaan halua tänne istumaan. Pitäisikö huijata, että täällä on käytetty pehmeämpää puuta penkeissä? En viitsi. Hutkisivat minua kuitenkin laukuillaan. Mokomat.
Kaikki istuvat niin edessä, mutta kukaan ei kahdessa ensimmäisessä rivissä. Miksihän? Ensikerralla menen istumaan eturiviin, laitan naamalleni kapinallisen ilmeen ja istun kädet puuskassa. Mummot riemastuvat. Sanovat, etteivät hienot leidit pidä käsiä puuskassa. Hah! Entä, jos en haluakaan olla hieno leidi, vaan tajuttoman kova mimmi, joka potkii kuraa kalliiden autojen kylkiin. No onpa järkevää potkia kuraa kalliiden autojen kylkiin. Sehän vain tietää lisää puuhaa sisäkköihmisille, jota ne rikkaat ihmiset omistavat. Ei. Olen kova mimmi ja potkin kuraa halpojen autojen kylkiin. Mutta mitä järkeä on liata auto, jota kukaan ei edes katso? Mitä järkeä on tuottaa päänvaivaa rankkaa työtä tekeville ihmisille, jotka joutuvat sitten viettämään vapaa-aikansa puhdistaen autoaan kurasta? Ei, en halua olla tajuttoman kova mimmi. Haluan olla tajuttoman epäkova mimmi.
Hei! Kaikki ottavat virsikirjan käteen. Otan siis minäkin. Virsi 517. Onkohan se hyvä? Tämähän on nuorten viisu, ainakin tuossa yläkulmassa lukee niin. Oi. Pappi on kova veikko. Minä rakastan tätä viisua. Nyt se alkaa, nyt se alkaa... ”Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan.”
Ihana kappale! Miten hän tiesikään, että tuota viisua äitini minulle aina veisasi. Äiti. Ja tässä vaiheessa pitäisi ajatella jotenkin kliseiseti äidin tuoksua, mutta hei; en minä nuuskinut äitiäni, minä katsoin häntä. Hänen kyömynenän ja suuret siniset silmät tekivät hänestä minun äitini. Isä sanoo, että rakastaa aina sitä kyömynenää. Minäkään en unohda sitä ikinä. Sitä oli niin ihanaa silittää pienenä, sileää kyömynenää.
Nyt pappi pääsi asiaan. Hänen saarnansa alkoi. Saarna on niin ruma sana. Siitä tulee mieleen, että pappi puhuu kovin vihaisesti ja muistuttaa kuinka syntisiä me kaikki olemme, mutta ei hän minusta kovin vihaiselta näytä. Äänensävy on rauhallinen ja hän hymyilee. Ei näytä yhtään saarnalta. Tajuavatkohan mummot, että tämä nyt on tosiaan saarna? Pappi johtaa heitä harhaan ilmeillään. Ottaisi nyt vakavamman mutristuksen suuhunsa, eikä virnistelisi noin. Onko tuo nyt edes luonnollista? Saarnata ja virnistellä nyt samanaikaisesti. Mummoparat, eiväthän he voi ymmärtää tuota puheen ja bodylanguagen ristiriitaa. Mummot hei! Minä voin opettaa teidät bodylanguagen saloihin. Esimerkiksi nyt pappi kosketti nenäänsä. Sehän tarkoittaa, että hänellä on jotain salattavaa! Mummot hei! Papilla on likaisia salaisuuksia, jotka liittyvät hänen saarnaansa.
Uusi virsi. Voisikohan täällä esittää toivekappaleita? Näköjään toiveet pitää esittää etukäteen, kun tuolla virsitaululla on virsien numerot jo valmiina. Pitää mennä kysymään tämän jälkeen papilta, jos voisimme ensiviikolla laulaa yhden virren, jota lauloimme silloin pienenä. Siinä oli ne tiput siellä pesässään ja Herra hoivasi heitä. Mitenköhän se kappale meni?
Outo kappale. En ollut kuullutkaan. Kaikki mummot kyllä lauloivat sitä täysin rinnoin. Ehkä äskeinen virsi oli mummot -kategoriasta? Eihän sitä ikinä tiedä. Olihan virsimies ajatellut nuoriakin, kun oli meille omat virret antanut. Virsimies on jäbä!
Joko tämä loppuu? Mummot nousivat seisomaan ja alkavat jo kävellä tännepäin. Mummomassa lähestyy uhkaavasti, mutta pitää vain kävellä heitä kohti päättäväisesti. Ei saa ruveta panikoimaan. Ja epäkovat mimmit eivät mene paniikkiin. Me autamme mummoja kadun yli. Emme ole pelkureita. Se olisi viimeinen virhe. Ja täytyyhän minun käydä kysymässä siitä tipu –virrestä papilta. Haluaisin laulaa sen sitten seuraavana sunnuntaina.
”Hei pappi. Saarnasi oli aika mielenkiintoinen”, sanon papille, joka kääntyy minua kohti ja hymyilee.
”Ai pidit siitä vai? Minä kun luulin, ettet kuuntele, kun olit niin poissaolevan näköinen”, pappi sanoo ja vinkkaa silmää.
”Vielä mitä. Oli hyvä, että sä puhuit ajankohtaisista asioista. Lähi-idän sota ja globalisaatio on tietenkin aika rankkoja aiheita, mutta hei; mummot näyttivät siltä, että ymmärsivät melkein kaiken. Se on jo saavutus”, sanon ja päästän suuni virneeseen. Pappi näyttää hiukan hämmästyneeltä. Älä koskaan epäile tarkkaavaisuuttani pappi, kyllä minä kuuntelen.
A/N2: Siellä oli jopa hienoinen viittaus muumeihin. ^^ En tiedä huomasiko kukaan, mutta sanokaa jos huomasitte. Se oli varsin minimaalinen viittaus, joten en oleta oikeastaan, että kukaan sitä tajuaa. Tuo virsi 517 oikeasti alkaa noilla sanoilla. ^^ Otin virsikirjan käteeni ja katsoin sen sieltä.
Otan siis vastuun kirjoitusvirheistä. Otin vapauden kirjoittaa sinne tänne puhekieltä, sillä se sopi tähän paremmin. Toivon, ettette häiriinny.Kommentoithan jos luet? Kommentit ovat tärkeitä minulle. ^^"
********
Mummojen ympäröimä
Ja taas se pappi heiluttaa sitä ristinmerkkiään. En jaksa ymmärtää, eihän meidän kirkkoomme edes kuulu ristinmerkit. Ehkä pappia kutittaa otsasta, olkapäistä ja vähän aremmista paikoista? Seuraavaksi kun hän tekee sen, aion kyllä kysyä, että mikä siellä alapäässä voi noin paljon kutittaa.
Ehkä satiaiset ovat hyökänneet kirkkoon. Kamalaa! Jos satiaiset ovat vallanneet kirkon, ehkä niitä on tälläkin penkillä. Voi ei! Pitää yrittää istua, niin etten osu penkkiin laisinkaan. Ehkä lahjoitan paikkani jollekin vanhalle mummolle, joka haluaa juuri tälle loistavalle takarivin paikalle. Pahus! Kaikki mummot ovat vallanneet kirkon etupuoliskon, eikä kukaan halua tänne istumaan. Pitäisikö huijata, että täällä on käytetty pehmeämpää puuta penkeissä? En viitsi. Hutkisivat minua kuitenkin laukuillaan. Mokomat.
Kaikki istuvat niin edessä, mutta kukaan ei kahdessa ensimmäisessä rivissä. Miksihän? Ensikerralla menen istumaan eturiviin, laitan naamalleni kapinallisen ilmeen ja istun kädet puuskassa. Mummot riemastuvat. Sanovat, etteivät hienot leidit pidä käsiä puuskassa. Hah! Entä, jos en haluakaan olla hieno leidi, vaan tajuttoman kova mimmi, joka potkii kuraa kalliiden autojen kylkiin. No onpa järkevää potkia kuraa kalliiden autojen kylkiin. Sehän vain tietää lisää puuhaa sisäkköihmisille, jota ne rikkaat ihmiset omistavat. Ei. Olen kova mimmi ja potkin kuraa halpojen autojen kylkiin. Mutta mitä järkeä on liata auto, jota kukaan ei edes katso? Mitä järkeä on tuottaa päänvaivaa rankkaa työtä tekeville ihmisille, jotka joutuvat sitten viettämään vapaa-aikansa puhdistaen autoaan kurasta? Ei, en halua olla tajuttoman kova mimmi. Haluan olla tajuttoman epäkova mimmi.
Hei! Kaikki ottavat virsikirjan käteen. Otan siis minäkin. Virsi 517. Onkohan se hyvä? Tämähän on nuorten viisu, ainakin tuossa yläkulmassa lukee niin. Oi. Pappi on kova veikko. Minä rakastan tätä viisua. Nyt se alkaa, nyt se alkaa... ”Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan.”
Ihana kappale! Miten hän tiesikään, että tuota viisua äitini minulle aina veisasi. Äiti. Ja tässä vaiheessa pitäisi ajatella jotenkin kliseiseti äidin tuoksua, mutta hei; en minä nuuskinut äitiäni, minä katsoin häntä. Hänen kyömynenän ja suuret siniset silmät tekivät hänestä minun äitini. Isä sanoo, että rakastaa aina sitä kyömynenää. Minäkään en unohda sitä ikinä. Sitä oli niin ihanaa silittää pienenä, sileää kyömynenää.
Nyt pappi pääsi asiaan. Hänen saarnansa alkoi. Saarna on niin ruma sana. Siitä tulee mieleen, että pappi puhuu kovin vihaisesti ja muistuttaa kuinka syntisiä me kaikki olemme, mutta ei hän minusta kovin vihaiselta näytä. Äänensävy on rauhallinen ja hän hymyilee. Ei näytä yhtään saarnalta. Tajuavatkohan mummot, että tämä nyt on tosiaan saarna? Pappi johtaa heitä harhaan ilmeillään. Ottaisi nyt vakavamman mutristuksen suuhunsa, eikä virnistelisi noin. Onko tuo nyt edes luonnollista? Saarnata ja virnistellä nyt samanaikaisesti. Mummoparat, eiväthän he voi ymmärtää tuota puheen ja bodylanguagen ristiriitaa. Mummot hei! Minä voin opettaa teidät bodylanguagen saloihin. Esimerkiksi nyt pappi kosketti nenäänsä. Sehän tarkoittaa, että hänellä on jotain salattavaa! Mummot hei! Papilla on likaisia salaisuuksia, jotka liittyvät hänen saarnaansa.
Uusi virsi. Voisikohan täällä esittää toivekappaleita? Näköjään toiveet pitää esittää etukäteen, kun tuolla virsitaululla on virsien numerot jo valmiina. Pitää mennä kysymään tämän jälkeen papilta, jos voisimme ensiviikolla laulaa yhden virren, jota lauloimme silloin pienenä. Siinä oli ne tiput siellä pesässään ja Herra hoivasi heitä. Mitenköhän se kappale meni?
Outo kappale. En ollut kuullutkaan. Kaikki mummot kyllä lauloivat sitä täysin rinnoin. Ehkä äskeinen virsi oli mummot -kategoriasta? Eihän sitä ikinä tiedä. Olihan virsimies ajatellut nuoriakin, kun oli meille omat virret antanut. Virsimies on jäbä!
Joko tämä loppuu? Mummot nousivat seisomaan ja alkavat jo kävellä tännepäin. Mummomassa lähestyy uhkaavasti, mutta pitää vain kävellä heitä kohti päättäväisesti. Ei saa ruveta panikoimaan. Ja epäkovat mimmit eivät mene paniikkiin. Me autamme mummoja kadun yli. Emme ole pelkureita. Se olisi viimeinen virhe. Ja täytyyhän minun käydä kysymässä siitä tipu –virrestä papilta. Haluaisin laulaa sen sitten seuraavana sunnuntaina.
”Hei pappi. Saarnasi oli aika mielenkiintoinen”, sanon papille, joka kääntyy minua kohti ja hymyilee.
”Ai pidit siitä vai? Minä kun luulin, ettet kuuntele, kun olit niin poissaolevan näköinen”, pappi sanoo ja vinkkaa silmää.
”Vielä mitä. Oli hyvä, että sä puhuit ajankohtaisista asioista. Lähi-idän sota ja globalisaatio on tietenkin aika rankkoja aiheita, mutta hei; mummot näyttivät siltä, että ymmärsivät melkein kaiken. Se on jo saavutus”, sanon ja päästän suuni virneeseen. Pappi näyttää hiukan hämmästyneeltä. Älä koskaan epäile tarkkaavaisuuttani pappi, kyllä minä kuuntelen.
A/N2: Siellä oli jopa hienoinen viittaus muumeihin. ^^ En tiedä huomasiko kukaan, mutta sanokaa jos huomasitte. Se oli varsin minimaalinen viittaus, joten en oleta oikeastaan, että kukaan sitä tajuaa. Tuo virsi 517 oikeasti alkaa noilla sanoilla. ^^ Otin virsikirjan käteeni ja katsoin sen sieltä.
