Kuin toinen kotini.

[Angelina]

Title: Kuin toinen kotini.
Author: Angie. (Elikkäs minä.)
Beta: En käyttänyt betaa tässä raapustuksessa. Kaikenmaailman virheet ovat siis täysin omaa syytäni.
Rating: G
Summary: Nuori nainen muistelee lapsuuttaan ja hassua kiintymystään vettä kohtaan.
A/N: Okei. Ensinnäkin voin sanoa, ettei tässä ole mitään järkeä.^^" Halusin vain kirjoittaa jonkinlaisen novellityyppisen kertomuksen ja ensimmäisenä tuli mieleen tehdä jotain veteen liittyvää. Tykkään hirveästi vedessä polskimisesta ja pienenä mua kutsuttiin aina vesipedoksi. Samastun siis jossain määrin tähän Elisaan. Itse "tarina" ei kuitenkaan kerro kestään, se on minun päässäni kehittynyt. (Ja voin varoittaa, että tulos on sen mukaista.^^")

//Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!


*****************

Kuin toinen kotini.




Nuori nainen istui lapsuuden kotinsa laiturilla ja uitti paljaita jalkojaan virkistävässä järvivedessä.
Laineiden liplatus, auringonpaiste ja lokkien iloinen kirkuna sai väkisinkin muistot hiipimään hänen mieleensä.

*****************

Pieni tyttö napsautti uimalasit päähänsä ja kahlasi rantaveteen.
"Ole varovainen sitten, Elisa!"
Joojoo. Aina sama laulu. Hän tiesi kyllä ja osasi olla varovainen. Sitäpaitsi, hänhän osasi jo uidakin! Ja uskalsi sukeltaa!
Nyt, kun hänellä oli ikiomat ja upouudet uimalasit, häneltä ei jäisi ainutkaan vedenalainen salaisuus tutkimatta!

******************

Nainen huokasi ja loiskutteli varpaillaan vettä. Lapsuusmuistot saivat hänen suunsa kaartumaan hymyyn.
Pikkutyttönä hän oli suunnilleen asunut siinä pienessä järvessä. Elisa oli tuntenut sen paremmin kuin omat taskunsa.

Elisa olisi voinut silloin sanoa, että vesi oli kuin hänen toinen kotinsa.
Hänen vanhempansakin olisivat taatusti allekirjoittaneet sen.

******************

"Elisa! Alas tulla nyt jo. Päivällinen on valmis." Äiti seisoi rannassa huitomassa.
Elisa sukelsi ja näytti veden alla kieltä äidilleen. Aina piti lähteä.
Koskaan ei saanut olla niin kauaa, kuin halusi.

"Elisa! HETI."
Tyttö nousi pintaan ja lähti kahlaamaan rantaan. Matkalla hän teki järvelle lupauksen.
`Käyn ihan vaan äkkiä. Sitten tulen takaisin!´

******************

Elisaa nauratti.
Hän oli ollut suorastaan poikkeuksellinen lapsi, ainakin siinä kylässä.
Osa hänen ystävistään oli pienenä kammoksunut vettä, loput taas eivät olleet kummoisia uimareita. Eikä kukaan heistä muutenkaan viihtynyt vedessä läheskään niin hyvin (tai niin kauaa) kuin Elisa.

Kesäisin hän oli noussut järvestä lähinnä vain syödäkseen, tai nukkuakseen. Niihinkin häntä oli saanut komentaa useampaan kertaan.
Talvisin taas äidin oli pitänyt viedä häntä uimahalliin. Ja äiti veikin. Aina siihen asti, kunnes Elisa oppi käymään siellä ihan itse.

******************

Rakas Joulupukki.

Tiedän, etten ole ollut kamalan kiltti tänä vuonna. Äiti ja iskä ovat saaneet huutaa vaikka kuinka monta kertaa.
Mutta ainakin olen yrittänyt olla hyvä tyttö, eikös se ole tärkeintä?

Minulla olisi tällä kertaa yksi ainoa pyyntö. En halua mitään muuta lahjaa tänä vuonna!

Minä haluaisin olla merenneito. Haluaisin hengittää ja asua veden alla. Se olisi hienoa!
Kiltti joulupukki, en pyydä mitään muuta! (Ja ensivuonna lupaan yrittää olla vielä paljon kiltimpi!)

******************

Jostain kumman syystä se Elisan ainoa toive ei ollut koskaan toteutunut.
Sinä jouluna hän sai lahjaksi merenneito-Barbien ja uuden vesilelu-setin kesää varten. Lahjat piristivät häntä kyllä hieman, mutta Elisa oli jokatapauksessa pettynyt.
Hänhän oli pyytänyt lahjaksi vain pyrstöä ja kiduksia!

Seuraavana jouluna pukki oli saanut risuja sisältävän kirjeen kuusivuotiaalta Elisalta.

Nuoren naisen hymy leveni, kun hän muisti saaneensa joulupukilta vastauksen. Kirjepaperi oli valkoista ja siinä oli ollut useita pieniä, punaisia tonttuja. Pukin vastaus oli ollut lyhyt ja ytimekäs.

******************

Elisa-kulta,
aina ei voi saada mitä haluaa. Ei, vaikka yrittäisi tosissaan ja olisi kiltimpi kuin kukaan.

Kaikki toiveet eivät koskaan toteudu, joten pitää olla iloinen siitä, mitä meillä jo on.

******************

Hiukan vanhempana Elisa oli hoksannut "joulupukin" koukeroisen käsialan olevan samanlaista, kuin hänen isällään.

Kuusivuotias Elisa oli kuitenkin ollut hyvin innoissaan saamastaan vastauksesta.
Itseasiassa, hän oli niin tyytyväinen, että unohti pettymyksensä kokonaan, melkein samantien.

Hän oli jatkanut järvessä pulikointia ilman kiduksia ja pyrstöä, uimalasien, snorkkelin ja kumiräpylöiden kanssa.
Eikä hänellä ollut koskaan tylsää!

******************

Nyt jo parikymppinen Elisa tajusi siinä laiturilla istuessaan, ettei ollut uinut kunnolla järvessä moneen aikaan.

Hän nousi seisomaan, otti kesähatun päästään ja sukelsi pitkästä aikaa toisen kotinsa syleilyyn.

[sara]

Seuraavana jouluna pukki oli saanut risuja sisältävän kirjeen kuusivuotiaalta Elisalta.

Somaa.. ^^''
Tämä on oikein mukava tarina. En nyt osaa sanoa tähän oikein mitään fiksua, mutta nätti idea ja kauniisti kirjoitettu.

Minä vaan en ole koskaan ollut noin fanaattisen keskittynyt yhteen asiaan[Korkeintaan päivn.], että tämän lukeminen on itse asiassa aika huvittavaa. En osaa yhtään kuvitella itseäni tuoksi tytöksi. Vika kylläkin on minussa eikä tekstissä.

Sen siitä saa, kun kammoa hukkumista o__O'

[Frickeon]

Luinpas. En oikeastaan keksi mitään rakentavaa sanottavaa.

Tässä oli nätti rakenne ja toisin kuin sara voin sanoa, että osaan jopa eläytyä tähän. Olen ollut kamalan fanaattinen joidenkin asioiden pitäjä. En tiedä onko se sama asia kuin tässä mutta on se silti yhtä fanaattista. Minä yleensäkin olen kamalan fanaattinen kun sille päälle satun. Ja se nyt ei liity mitenkään tähän juttuun. ^^'

[Sype]

Pidin tästä. ^^ Herttainen, voisi olla oikea sana kuvaamaan tätä.

Seuraavana jouluna pukki oli saanut risuja sisältävän kirjeen kuusivuotiaalta Elisalta.

Kuten sara myös minä pidin tästä kohdasta. ^^ Se oli loistava. Typerä joulupukki, kun nyt ei lasta merenneidoksi muuttanut. *nauraa*

Minäkään en osaa mitään järkevää sanoa. Paitsi tietysti sen, että itse en pysty oikein Elisaan samaistumaan, sillä en ollut pienenä mikään vesipeto. Minulla tuli niin kylmä järvessä, että huuleni tulivat sinisiksi. O.o Ja muutenkin. En ole kovin fanaattinen ihminen. ^^" Mutta silti pidin tästä.

[Angelina]

sara: Kiitos kauheasti kehuista!^^

Risku: Kiva kun tykkäsit. Minäkin tuohon tyttöön jossain määrin samaistua,kuten A/N:ssä jo mainitsinkin <:

Sype: Ajattelin kysyä itselleni ensjouluna siipiä. ^^" Jos en saa,niin pistän kyllä kiukkusen kirjeen meneen Korvatunturille. Kiitos sullekkin <:

[Akvamariini]

Tämä oli oikein suloinen ja hellyttävä. ^_^
Aiheen puolesta tämä muistutti hieman "Vesiprofessori"-novellia (ei tosin muuten, sillä se oli aika surullinen). Jotenkin pidin tästä kovasti, tunnelma oli sellainen kepeä, ehkä vähän haikeakin mutta iloisella tavalla. Jee, osaan taas selittää... Sellainen hyvän mielen novelli. ^_^
Pari pilkkuvirhettä huomasin (eh, lukiossa opettajani huomauttelee pilkkuvirheistäni jatkuvasti, joten kiinnitän niihin itsekin huomiota) mutta muuten teksti oli virheetöntä ja sujuvaa.

Kirje joulupukille, ihana. *hymy*
Jokaisella kai on jotain lapsen toiveita, jotka eivät toteudu. Suloinen novelli, kiitoksia tästä. ^_^

[Angelina]

Akvamariini: Jooh,pilkkuvirheet mulla on aikas yleisiä.^^" En kyllä aina edes jaksa kiinnittää niihin mitään huomiota.
Kiitos kivasta palautteesta!