Lempiartistit

[Karakia]

Joko minun silmäni valehtelevat, tai sitten täällä ei tosiaan ollut tällaista topicia. o__O

Mitä bändejä/laulajia kuuntelet ja miksi?


Minä kuuntelen, yllätys yllätys, Placeboa. Tästä on jo keskustelu tuolla, mutta voisin minä nyt tässäkin jotain Placebosta sanoa.
Juu, Doryn kautta siis Placeboon törmäsin. (Kiitos, täti. ) Pidän Placebosta, koska Brian Molkolla on ihana ääni, ja koska Placebolla on mahtavat sanoitukset ja tunnen voivani samastua niihin. Placebolla on ihmeellinen lahja saada niin paljon tunnetta musiikkiin.
Placebo on niin mahtava. <3

PJ Harvey soi minulla myös paljon. PJ Harveylla on kaunis ääni, hän on yksi niistä harvoista naislaulajista joita kuuntelen. PJ Harveyn musiikkia voisi ehkä kuvailla epätäydelliseksi, mikä siinä on ilmeisesti ideanakin. Epätäydellinen musiikki on mukavaa. ^-^
[Ja mikäli kiinnostaa, miten päädyin kuuntelemaan PJ'tä, niin se johtui sitten siitä, kun Brian Molko tuntui ylistävän PJ Harveytä niin paljon. Pitihän minun uteliaana ihmisenä ottaa selvää, että mikä PJ'ssä niin ihmeellistä oli. ^^']

Ja ja, mitäs muuta? Garbage. Joskus, varmaan vuosi sitten, latasin koneelleni Garbagen biisin Only happy when it rains. En pitänyt siitä juurikaan. Sitten tässä kesän alussa, kun kyseinen bändi oli jo kauan pyörinyt mielessä, lainasin kirjastosta kokeilumielessä pari Garbagen cd:tä ja totesin sitten pitäväni siitä. ^^'

David Bowie on myös hyvä. n____n Erityisesti herran uudempi tuotanto on mieleeni. Yllättävää kyllä, Placebon kautta tutustuin Bowien musiikkiin. : D Without you I'm nothing-kappaleessa Bowie vieraili, ja nyt sitten vähän aikaa sitten ajattelin, että haluan kuulla enemmänkin ja siitä lähtien olen Bowieta kuunnellut.
Voisin siinä mielessä verrata David Bowieta PJ Harvey'hin, että Bowienkin musiikki on tavallaan epätäydellistä.

Miten minusta tuntuu, että suurimpaan osaan musiikkimaustani on vaikuttanut Placebo? Nimittäin pidän bändistä The Kills. Killsin VV lauloi Placebon Meds-levyn nimikkokappaleessa. Ja [edelleen uteliaana ihmisenä] otin sitten selvää, että onko The Killsillä hyvää musiikkia. VV:llä on hyvä ääni, kyllä, ja The Kills on ainoa ns. garage rock-bändi, jota kuuntelen.

The Ark, meinasin aivan unohtaa. Glam-rockia. Ruotsalaiset osaavat kirjoittaa mukavia englanninkielisiä sanoituksia. Keveänä musiikkina tämä on hyvää tasapainotusta minun melko vakavanpuoleiseen rock-musiikkimakuuni. x) [Ja The Arkissa on se hyvä puoli, että ne ovat ihan seinänaapureita ja käyvät melko usein Suomessa keikoilla, joten on mahdollista päästä joskus katsomaan niitä livenä. ]

Uusimpia löytöjäni on Belle & Sebastian. Ja... tätäkin rupesin kuuntelemaan Placebon kautta. Eräässä haastattelussa Brian sanoi, että hänellä on musiikin kuuntelussa folk-kausi menossa, ja suositteli Belle & Sebastiania, ja arvatkaa kuka ryntäsi kirjastoon? :'D
Oikeastaan tämäkin kuuluu siihen kevyempään puoleen musiikkimaustani. Vähän samanlaista musiikkia kuin Rufus Wainwright tai Sufjan Stevens. Ja Belle & Sebastiania voi kuunnella jotenkin niin vaivattomasti, se voi soida taustalla sen enempää haittaamatta muita puuhia.

R.E.M. on myös hyvä! [Tämä lista ei ikinä lopu...] Ja *hihittää* (anteeksi, olen väsynyt) tätäkin rupesin kuuntelemaan Placebon kautta. R.E.M.in Michael Stipe laulaa Placebon Broken Promise-raidalla, ja pidin Stipen äänestä, ja lainasin kirjastosta R.E.M.iä.
Ja täytyy vielä lisätä tämäkin tuohon musiikkimakuni kevyeen puoleen. Stipella on hyvä ääni, ja R.E.M.in biisit ovat kivalla tavalla hyvin tunteellisia (yleensä surullisia tai sitten meneviä ja iloisia).

Pixiesiä ei saa unohtaa. [Ja - tietenkin - tähänkin vaikutti Placebo.] Myös tämä on aika kevyttä musiikkia. En ole vielä kauan kuunnellut Pixiesiä, mutta pidän siitä silti paljon. Is She Weird on mahtava biisi, siihen minä heti ensimmäiseksi tykästyin.

Ja sitten on vielä Kent. En ymmärrä niitä sanoituksia juuri yhtään, mutta jostain syystä pidän Kentin musiikista silti. En osaa sanoa, miksi. o.O

Muita, mitä kuuntelen, ovat Death Cab For Cutie, Sufjan Stevens, Nancy Sinatra, Dean Martin, The Beatles, Teleks, Von Hertzen Brothers, Bodies Without Organs, Rufus Wainwright, Bob Dylan ja Frank Sinatra.

[Frickeon]

No niin. Yritän nyt listata hieman omiani ja kirjoittaa niistä jotain.

Placebo.
Tutustuin Placeboon ensiksi Doryn kautta. Ajattelin vain, että voisin pitää siitä. Itse kuuntelu alkoi todella, kun kuulin, että laulajan nimi oli Brian. Brianhan ei voi olla huono laulajan nimi. Ehei. Sellainen ei vain käy minun yksinkertaiseen maailmaani. Joten otin yhden levyn lainaan, en syttynyt, mutta pidin bändin mielessä. Yhtenä iltana joulukuussa aloin kuunnella Placebon Protege-moi kappaletta ja siitä se viimeinen tikki tuli. Minä suorastaan rakastuin Placeboon. Ja se on edelleen pysynyt yhtenä suurimmista. Yhtenä rakkautenani. Placebo on jotain ihan kummallista ja ihanaa. Eniten rakastan English Summer Rain, Teenage angst, Taste in men ja 36 Degrees kappaleita. Ne ovat varastaneet sydämen täältä päin Suomea.

Toinen suuri nimi lienee Patrick Wolf. Törmäsin tähän artistiin koulukaverin avulla, joka soitti erään kappaleen häneltä. En itse kappaleesta niin pitänyt, mutta halusin kuulla lisää lauluja mieheltä, jonka nimi on Patrick Wolf, ties vaikka pitäisinkin siitä. Ja miten siinä sitten niin kävikin niin nyt omistan kummatkin levyt ja Wolf komeilee last.fm listan ensimmäisenä. Onnistunut löytö siis. Wolf soittaa teknovaikutteista musiikkia, jossa on klassisen musiikin aineksia. Aika indierock tyylistä. Erittäin hyvää taustamusiikkia luoviin tekemisiin. Ja onhan hänellä ihana ääni. Pakko mainita. Olen ihan teini välillä mitä Wolfiin tulee. ^^'

Nightmare of you on tietenkin pakko mainita. Jotakin todella loistavaa. Tähän taas törmäsin, kun ajattelin bändin nimen olevan niin hyvä. (Miten kaikkiin näihin jotenkin liittyy se, että pidän bändin/artistin nimestä?)
Soittavat aika kevyttä musiikkia.

Musiikkimakuni on muutenkin vähän kevyempi vetoista, eikä mitään raskasta juurikaan kuulu lempimusiikistooni.

Muita mainittavan arvoisia ovat The Boomtown Rats (70-lukulainen punkrock bändi, jolla on loistavan kuuloista musiikkia), Simple Plan (Tällaista vähän popahtavampaa punkkia).

Muitakin on.
Esim. Dany Bédard, Dany Brillant, Etienne Daho, KYO, Apulanta, Don Huonot, U2 ja monia muita

Yleisesti törmäilen musiikkiin sen mukaan mikä kuulostaa hyvältä nimeltä, taikka sitten maanosan mukaan. Nyt viimeksi minulla oli kova hinku kuunnella irlantilaisia bändejä, joista ainakin The Boomtown Ratsin, U2 ja The Undertonesin voisi sanoa.

Unohdin varmaan jotain, mutta tulen sitten korjailemaan tähän. ^^'

[Dory]

No niin, no niin. Olen iloinen että muut täällä yhtyvät mielipiteeseeni Placebon ihanuudesta. Ei sitä voi kuvailla. Se vain ON. Rakkaus. <3 Oli millä tuulella tahansa, Placeboa jaksaa aina. Brianin ääni tekee ihmeitä.
Tutustuin bändiin viime vuoden kesänä, kun Annele lähes pakotti minut ostamaan Black Market Musicin. Siitä se lähti, enkä voisi enää elää ilman.

The Crash. No hei kamoon, kai te olette kuulleet Teemu Brunilan äänen? (: Aww. Ja sanoitukset, jotain nerokasta. Oh will you save my ass?-biisi on varastanut lähtemättömän paikan sydämestäni.

Naked. Mieleni kieltää sen, että Otto lähti bändistä. Ei Otto mihinkään ole mennyt. Eioleeioleeiole. Antakaa minun elää pilvilinnassa ja kuunnella Revolutionia täysillä. LET'S GET NAKED AND START A REVOLUTION.

Anssi Kela. Mies. Kitara. Sanoitukset. Kuunnelkaa Älä mene pois-kipale ja rakastukaa.

Tämä Mian ja minun The 69 Eyes. Sitä ei voi sivuttaa, onhan Timo-Timo ihk-mies ja muutenkin, miehet tekevät hyvää musiikkia. Jyrkin ääni. <3 Rakastan Lost Boysin musavideota.

Ja vielä ainakin mainittakoon Keane, jonka Hopes and fears-debyyttialbumi iski minuun todella lujaa. Sanoitukset, Tomin ääni, yleinen soundi. Koko paketti toimii.

(Ja olen nyt teini ja tunnustan tykkääväni kovasti Negativesta. Sir Christus on hei namnam mies. <3)

[Sodapop]

Hmph, yritetäänpäs tässä nyt sitten kasata mahdollisimman kattava kuvaus minun suosikkibändeistäni ja -artisteistani, aloittaen vaikkapa bändistä nimeltä...

Mew
Tanskalainen bändi, jonka musiikkiin olen aivan rakastunut. Ensimmäisen kerran kuulin bändiä jokusia vuosia (2003?) sitten Up Northin yhteydessä, kun näytettiin 156:n musiikkivideo, mutta vielä silloin en kummemmin heidän musiikistansa innostunut. Vähän myöhemmin palasi sitten yht'äkkiä mieleeni Mew ja alkoi kiinnostamaan enemmän, että millaistakos musiikkia tämä bändi nyt tekeekään. Aloitin katselemalla erään live-videon ja ihastuin. Kaunista, omaperäistä, loistavaa, lumoavaa. Ja Jonas Bjerren ääni - persoonallinen ja upea. Mew'ta voi vain yksinkertaisesti uppotua kuuntelemaan pitkiksi ajoiksi ja lyriikatkaan eivät tuosta vain aukene, jos niitä haluaa mietiskellä. Yhtä ainoata suosikkibiisiä en osaa nimetä, sekä vanhassa että uudessa tuotannossa on niin paljon kappaleita, jotka ansaitsevat paikkansa siinä listassa. Niinpä niin, musiikissa vain on Sitä Jotain, olen aivan ihastunut. Ja Mew on myös yksi niistä bändeistä, jotka todellakin tahtoisin nähdä livenä. Heidän tausta-animaationsa näyttävät niin hienoilta jo televisiosta ja tietokoneelta katsellessa, saati sitten varmaankin paikan päällä. Tykkään, tykkään, tykkään.

Muse
Musen kanssa yhteinen taipaleeni onkin sitten ollut jo paljon pidempi ja jatkuu yhä. Musiikki on aivan oma erikoinen lukunsa ja Matthew Bellamyn äänestä, kitaroinnista ja pianonsoitosta pidän kovasti. Levyhyllystä löytyy kaikki Musen levyt ja tässäkään tapauksessa en osaa niistä vain yhtä ja ainota suosikkia nimetä, tosin muutaman esimerkin suosikkibiiseistäni levyiltä mainitakseni sanon Muscle Museum, Showbiz, Hate This & I'll Love You, New Born, Citizen Erased, Darkshines, Recess, Shrinking Universe, Map Of Your Head, Stockholm Syndrome, The Small Print, Thoughts Of A Dying Atheist, Map Of The Problematique, Exo-Politics, Knights Of Cydonia... Tässäkin olisi kyseessä bändi, joka olisi hienoa nähdä livenä. Kitarat, pianot, laulut - minä tykkään ja paljon.

Placebo
Hmm, minäkin liityn teidän Placebosta kovasti pitävien ihmisten joukkoon. :) Eli eli, olenkin jo aiemmin käynyt jotakin kertoilemassa mietteistäni Placebon suhteen tuolla kyseisellä bändille omistetussa topicissa ja nyt vain totean, että tämä bändi on tosiaankin löytänyt tiensä suosikkibändieni joukkoon sieltä hetken mielijohteesta, kun päätin Once More With Feelingin tuosta vain ostaa joskus yli vuosi sitten. Placebo siis iskee, kyllä kyllä.

The Ark
Ruotsalaista musiikkia ei saa syrjiä. :) Niin siis, kuulin The Arkia ensimmäisen kerran joskus muinaisen Jyrkin aikana ja myönnän, että silloin se ei vielä iskenyt, mutta myöhemmin kuullessani tuoreimman State Of The Arkin singlelohkaisun One Of Us Is Gonna Die Youngin radiosta muuttui minun mielipiteeni. Kaikki The Arkin levyt on tullut omaksi hankittua ja aktiivisessa kuuntelussa ovat. Ola Salon ääni on hyvä ja biisit iskevät. Kuvittelisin myös, että The Arkin näkeminen livenä voisi olla hyvin mielenkiintoinen kokemus. :)

The Killers
Kuulin ensimmäisen kerran The Killersiä, kun muutama vuosi sitten YleX:n X-Ryhmässä oli tehobiisinä Somebody Told Me - siis aikana, jolloin tuo biisi ei ollut vielä radioissa puhkisoitettu. Silloin tuli päätettyä, että levy on saatava. Hot Fuss tuli silloin hankittua, levy täynnä hyviä kappaleita ja Brandon Flowersin ihanaa ääntä. Suosikkejani levyltä ovat ainakin Jenny Was A Friend Of Mine, Glamorous Indie Rock & Roll, Believe Me Natalie, Andy You're A Star, Somebody Told Me ja Midnight Show. Ainakin siis nuo, tosin aika pitkälti kaikki biisit ovat hyviä ja tarttuvia. The Killersiltähän ilmestyy pian myös uusi levy ja singlelohkaisu on tullut useampaan otteeseen kuultua, mutten vielä täysin selvää mielipidettä ole siitä onnistunut muodostamaan, tosin olen alkanut pitää siitä aina enemmän, mitä useamman kerran olen sen kuullut.

Tegan and Sara
Tutustuin Tegan and Saran musiikkiin erään ystäväni kautta, todellakin kiitos siitä hänelle. Aivan ensimmäisellä kuuntelukerralla ei täysillä iskenyt, mutta myöhemmin kyllä täytyi painua kuuntelemaan heidän musiikkiansa MySpacen kautta ja tajusin, että hei, tästä minä pidän ja paljon. Kivat äänet, hyvää musiikkia, mukavia sanoituksia. Aina kun kuulee lisää biisejä, joita ei ole aikaisemmin kuullut, kuulostavat ne hyviltä. Hyviä biisejä riittää tälläkin kokoonpanolla yllin kyllin. My Number, Walking With A Ghost, Monday Monday Monday, I Hear Noises, Where Does The Good Go, Living Room, So Jealous, Frozen ja näin päin pois. Tykkään. Live-esiintymiset ja haastattelut vaikuttavat aina aika riemukkailta.

We Are Scientists
Indietä, jota laitan stereoihini soimaan, kun kaipaan pääasiassa vauhdikkaampaa musiikkia ja lyhyehköjä tarttuvia kappaleita. Musiikki iskee ja sitä alkaa laulamaan biisien mukana kuin huomaamattaan. On tullut kuunneltua melko paljon With Love And Squaloria, jolta mieleen on jäänyt ainakin Nobody Move, Nobody Get Hurt, It's A Hit, Textbook, Worth The Wait ja What's The Word.

Coldplay
Kaunista ja rauhallista brittimusiikkia, paljon hyviä biisejä ja Chris Martinin äänestä pidän. Coldplay ei minulle sovi kaikkiin tilanteisiin ja tunnelmiin stereoihin soimaan laitettavaksi, mutta joihinkin tilanteisiin ja mielialoihin tämä musiikki on juuri täydellistä. Levyistä pidän eniten Parachutesista ja A Rush Of Blood To The Headista, mutta myös X&Y on hieno levy. Suosikkibiisejäni ovat muutaman mainitakseni Don't Panic, Spies, Trouble, The Scientist, Green Eyes, A Rush Of Blood To The Head, What If, White Shadows ja The Hardest Part. Lienenkö sitten ihan outo otus, mutta monien suosikki Fix You X&Y:ltä ei ole oikein ikinä minuun iskenyt.

Muita suosikkibändeihini kuuluvia ovat ainakin My Chemical Romance, Sigur Rós, Death Cab For Cutie, The Strokes, Franz Ferdinand, Dire Straits (Knopflerin kitaroinnin kyllä tosiaan tunnistaa), Radiohead, Panic! At The Disco, Bright Eyes, The Verve, Arctic Monkeys, Blur, The White Stripes, The Ramones, Kings Of Convenience ja Portishead.

Sitten vielä katsaus suosikkiartisteihini. Eli eli, Tori Amos kuuluu suuriin suosikkeihini. Omaperäistä musiikkia, pidän hänen äänestänsä, lyriikat ovat kiinnostavia ja piano on hieno instrumentti hänen musiikissansa. Myös Kate Bushin musiikista tykkään. Mieslaulajien puolelta tunnustan kuuntelevani James Bluntia, tykkään hänen akustisesta musiikistansa ja äänikin iskee, kuten myös Robbie Williamsin tuotanto. Mutta Neil Young, siinä vasta artisti. Tutustuin Youngin musiikkiin vanhempieni kautta, sillä he, varsinkin äitini, kuuntelevat paljon hänen musiikkiansa. Sitä kautta opin kyseisen herran musiikkia kuuntelemaan ja olen huomannut itsekin pitäväni siitä kovasti. Hänen pitkällä urallaan on tietysti myös heikompia tuotoksia, mutta myös paljon loistavia levykokonaisuuksia ja kappaleita. Suosikkikappaleita löytyy aina Old Manista Like A Hurricanen kautta Hey Hey My My (Into The Black):iin. Lisäksi Youngin musiikissa iskee hänen kitaransoittonsa ja ääni, jota ei aivan jokaisen uuden bändin/artistin levyillä kuulekaan. Olkoon siitä äänestä sitten kukin mitä mieltä onkaan.

Tässä on siis suosikkeihini lukeutuvat bändit ja artistit, jotka nyt mietiskellessä ovat mieleeni tulleet, toivottavasti ei ole ainakaan montaa nimeä unohtunut mainita. :) Noista aikaisemmin kirjoittaneiden henkilöiden viesteistä tuli mieleeni, että pitäisi varmaankin lähitulevaisuudessa tarttua toimeen ja tutustua enemmän Patrick Wolfin ja Belle & Sebastianin musiikkiin, ne nimet nimittäin tällä hetkellä kuuluvat ja ovat jo jonkin aikaa kuuluneet sille tutustuhan-lisää-tähän-musiikkiin -listalleni. PJ Harveykin voisi olla tutustumisen arvoinen. Mutta nyt meni jo hieman ohi viestini aiheesta. :)

[Frickeon]

Sodapop, Patrick Wolfin kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Niistä todellakin alkaa pitämään enemmän mitä enemmän niitä kuuntelee. Mutta muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että Wolfiin kannattaa tutustua. On se sen verran hienoa musiikkia. n.n/
Kaikki vaan kuuntelemaan Patrick Wolfia.

Mutta se asia mistä tulin tänne puhumaan.
Panic! At the disco on kohoamassa koko listalle. Ihan selvästi. Tilasin levyn pitkällisen harkinnan jälkeen, enkä todellakaan kadu päätöstäni. Olihan se jo odotettavaa, että keikahdan tähän. En osaa oikein mitään selittää. Laulajan ääni on mielenkiintoinen ja musiikki on heimasevaa. Hemaiseva on ehkä väärä sana, mutta antakaa kun käytän sitä. Heidän ensimmäinen levykin on hyvä kokonaisuus ja sitä kuuntelee. Kyllä, Panic! At the disco on melkeinpä tullut jäädäkseen. Katsotaan nyt vähän aikaa, mutta tällä hetkellä kuuntelen mielelläni.

[Sodapop]

Kiitokset Frickeonille vinkeistä Patrick Wolfin suhteen, pidetään mielessä kärsivällisyys, kun sitä sitten vihdoin pääsee hänen musiikkiinsa kunnolla tutustumaan. On sitä ennenkin tullut tutustuttua bändeihin ja artisteihin, joiden musiikkiin ei ole aivan tuosta vain päässyt sisälle, joten kärsivällisyys mukana myös Wolfin musiikin kanssa. :)

Ja tajusin, että unohdin mainita muutaman nimen ennestäänkin kovin pitkältä listalta. Nimittäin myös tanskalainen Kashmir on lähiaikoina noussut kiinnostamaan minua enemmän ja lisää musiikkia kyseiseltä yhtyeeltä voisi tuonne levyhyllyynsäkin hankkia. Ja artistien puolelta unohdin mainita Didon, jonka ääni ja musiikki myöskin miellyttävät minua, sellaista rauhallista ja nättiä musiikkia. Varsinkin No Angel-levy soi toisinaan melkoisen paljonkin stereoissa.