Suhteesi luontoon

[Tundrah]

Mielestäni nykyajan ihmiset, ja varsinkin nuoret, ovat erkaantuneet luonnosta ja elävät elektroniikan maailmassa. Ovatko metsät kuitenkin osa elämääsi, vai tunnustatko olevasi täysin kaupunkilainen?

Kerro omasta suhteestasi luontoon. Voisitko kuvitella lähteväsi viikon vaellukselle erämaahan, mukanasi vain tavarat jotka itse jaksat kantaa? Vai onko televisiosta eroaminen liian suuren ponnistuksen takana? Koska olet viimeksi kävellyt paljain jaloin metsässä?


* * * * *

Itse en ole mikään cityihminen, en todellakaan. Nykyään viihdyn paljon tietokoneella, mutta kuljeskelen silti paljon myös metsässä (ns. "lenkkeilen" ). Haaveenani olisi päästä pariksi kuukaudeksi eroon kaikesta ja vain rauhoittua jollakin syrjäisellä maatilalla/mökillä kaukana sivistyksestä.

Vanhempani ovat kotoisin maatiloilta, mutta itse olen kasvanut kerrostalossa. Siskoni allergian takia emme voineet ottaa edes lemmikkejä, vaikkakaan bakteerikammoinen äitini ei kyllä muutenkaan hyväksyisi mitään karvaista kotiimme . Mummulassa leikimme sitten kissojen ja koirien kanssa oikein urakalla, ja olen vieläkin erittäin eläinrakas. Vuosi sitten väkertelin omin käsin linnunpönttöjä laudanpätkistä ja istuin katolla kiikareiden kanssa bongailemassa siivekkäitä.

Kaikkiaan luonto on minulle tärkeä (vaikka sitä ulospäin ei aina huomaisikaan) ja paremman puutteessa kasvatan ainakin viherkasveja huoneessani jos en muuta .

[Dory]

Minä tunnustan tässä ja nyt, että olen kaupunki-ihminen ja tällaisena pysyn. Minusta on ihanaa kuljeskella esim. Helsingin kaduilla ja katsella ihmisiä.

Mutta sitten, suhteestani luontoon... No, viimeksi viime viikolla kävin serkkuni kanssa metsässä samoilemassa. Meillä oli kamera mukana ja todisteita voi löytää irc-galleriasta. *nauraa* Joten kyllä minä viihdyn luonnossa. Pienenä isukki vei minua, sisaruksiani ja serkkujani metsäretkille ja otimme eväät mukaan. Hauskaa meillä oli, sen minä muistan vaikka olinkin aika pieni. ^^ Vielä nykyäänkin minä joskus lähden tuonne "lentokentän metsään", niin kuin minä sitä kutsun kävelylle, jos oikein ahdistaa. Siellä on hyvä kiljua, kun kukaan ei kuule.

Siltikin, en voisi kuvitella lähteväni viikoksi jonnekin retkelle mukanani vain ne tavarat jotka jaksan kantaa. Ei minusta olisi siihen. Fyysisesti eikä henkisesti. Olen jo nyt kauhuissani, kun joudun lähtemään mökille viikoksi. Minua ei ole luotu sellaisen. Viihdyn paljon paremmin kotona rakkaan tietokoneeni ja kirjojeni kanssa. Ei siitä televisiosta niin väliä. Kyllä minä pärjäisin ilman sitä vallan mainiosti.

Elämistä minä olen kyllä aina pitänyt, mutta sattuneista syistä (*mulkaisee karvakammoista iskää*) en ole ikinä saanut koiraa tai kissaa tai yhtään mitään eläintä. Iskän mukaan pikkuveljissäni on tarpeeksi. No jaa, en minä sitä kiellä. ^^ Kai ne käyvät lemmikeistä.

[Karakia]

Olen aina rakastanut luontoa. ^^ Asuin ensimmäisen elinvuoteni aika maaseutumaisella alueella Halikossa, mutta sieltä muutimme kaupunkiin. Asuimme siellä kunnes olin neljä ja sitten muutimme tänne maaseudulle.

Ja tämä seutu tosiaan on maaseutua. Tässä on peltoja ympärillä, metsää, lähin kaupunkin 20 kilometrin päässä. Naapurissa on sikoja, toisessa naapurissa lehmiä ja kolmannessa taas kanoja. Tämä tie, jonka varrella asumme, on pelkkä soratie. Ja minä rakastan tätä paikkaa. <3

Pienenä olin ulkona, satoi tai paistoi. Jos oli huono sää, sitten vain laitoin sen mukaiset vaatteet ja menin pihalle.
Noin minä teen oikeastaan nykyäänkin. Tosin vietän koneella aika paljon aikaani, joten ulkona en aina ehdi olemaan.

Kesät... ah. Pääsee telttailemaan. Muistan vieläkin ne kesät, jolloin olen yrittänyt elää kuin Sormuksen Saattueen jäsenet. ;D Teltta mukaan, ruokaa, ostin kunnon rinkankin, ja sitten vain samoojavaatteet päälle ja metsään tai joenrantaan. Nuotio päälle, ja siinä se. Sitten kun olin vielä niin hölmö (tai epämukavuudenhaluinen), en ottanut makuupussia mukaan (eihän TSH:ssakaan kenelläkään ollut makuupussia!). Palelin koko yön, valvoin ja luin TSH:ta aamuneljään tai -viiteen kunnes minä ja kaverini pakkasimme kylmissämme tavarat ja lähdimme kotiin.

Harmittaa vaan, kun nykyään kaverit eivät joko halua telttailla tai sitten pitää olla kaikki mukavuudet. Minä taas en todellakaan tarvitse kuin ranskanleivän ja vähän vaatteita ylleni. *katselee kirjoittamaansa lausetta* Eh. Tuota, en tarvitse sitä ranskanleipää ylleni vaan siis syötäväksi. ;D

Tämän kesän telttailua en ole vielä aloittanut, mutta viikonloppuna olisi kiva mennä telttailemaan. Haluaisin mennä yksin, tai sitten otan vain kesälapsemme mukaan sinne. Vaikka hän nyt onkin aivan avuton, kun on kotoisin kaupungista. (Ei sillä että kaikki kaupunkilaiset olisivat avuttomia, mutta hän nyt vain sattuu olemaan hiukan avuton luonnon keskellä.) Ja hän raahaa kaiken maailman nykyajan vempeleitä ja tarvikkeita mukaansa.

Liikun luonnossa myös ihan muuten vain. Kesäisin en suostu käyttämään kenkiä välillä edes kaupungilla. ^^
Metsissä on kiva vaeltaa, sitä harrastan paljon. Talvisin käyn koiran kanssa lenkeillä. Kesäisin saatan kävellä luonnon keskellä monta tuntia. Yksin yleensä, koska en halua mukaani roskaavia ja höpöttäviä kavereitani. ^^' Koiran voin korkeintaan ottaa mukaan, koska se ymmärtää luontoa.

Tuntuu että jotkut tuttavani ovat niin ärsyttävän nykyaikaisia, että tekisi mieli ottaa heitä niskasta kiinni ja raahata luontoon selviytymään viikoksi. Sellainen reissu tekisi heille hyvää.

Muoks / Niin, ja kerran minun rinkkani oli n. 12 kiloa painava. Olimme menossa parin päivän telttareissulle kaverini kanssa. Lisäksi kannoin paria muuta kassia myös. Ja takaisintulomatkalla kannoin kaikki jäljellä olevat tavarat. (12 kilosta suurin osa oli ruokaa. Teltta painoi 5 kiloa.)
Oikeastaan minä pidän niiden tavaroiden kantamisesta, vaikka se raskasta onkin. ^^

[Frickeon]

Hyppään Doryn kelkkaan ja myönnän suoraan, että olen city-immeinen. En pärjäisi luonnossa, enkä varmaan haluaisikaan.
Olen aina rakastanut isoja kaupunkeja. Opinhan kävelemään Lontoossakin. ;D

Mutta, mutta... suhteeni luontoon. *Miettii*
Asumme Kuopiossa, melkein keskustassa, mutta silti tämän paikkakunnan mukaan melkein metässä.
Lähimpiin naapureihin on vähintään kaksikymmentä metriä ja tällä ei kuulu autojen taikka humalaisten örvelöintiä. (Mikä on minusta suuri harmi)

Olen aina silti pitänyt luonnosta. Luonnossa ja metsissä ja kaikkialla muuallakin on mukava kävellä. Varsinkin tuossa lähimetsässä. Koska siellä on kaikki niin rikki.
Rikkinäinen juhannuskeinu ja kaikki.

Olen myös hyvin eläinrakas ja siskollani on allergia, kuten Tundrankin siskolla, kaiketi. :/
Ja meillä ei siis ole lemmikkejä. Paitsi kun piha täynnä villejä kaneja, pyitä ja muita lintuja. Onpa meidän pihalle kuulema hirvikin eksynyt.

Suhteeni luontoon on ihan kohtalainen. En ole kamala telttailun ystävä, mutta vuoristossa voisin vaeltaakin. Vuoristot ovat mukavia. ^^
Telttailusta ainut muistoni onkin, kun purimme telttaa ja isoveljeni sanoi, että minun pitäisi kerätä kaikki etanat, jotka siellä on, koska isä aikoo syödä ne.
En muista ollenkana keräsinkö ne.

Lyhyesti:
Olen kaupunki-ihminen, mutta rakastan luontoa, pienissä määrissä. ;D

-Frickeon

[sara]

Minä viihdyn luonnossa, vaikken telttailusta perustakkaan. Telttailu on minusta vaan jotenkin.. ei-kivaa, en osaa selittää miksi. Syy lieneen samansorttinen kuin se miksi inhoan hiihtämistä.. En osaa selittää sitäkään.

Luonto on minusta kaunis asia, meillä on mökki saaressa, järven keskellä. Siellä viihdyn erinomaisesti Koko hörskässä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä ja se on rakennettu vähän vanhan maalaistalon tyyliin. Päärakennus, vaja/kellari-ruokakomero, lisärakennukset ja sauna muodostavat nelikulmaisen pihan ^^'' Siellä on myös ulkohuussi metsän keskellä ja rakastan sitä paikkaa. Kaikki rakennukset ovat vanhoja ja niissä on asunut joku isoisoisoisoisoisoisoisäni joskus aikoinaan, eli alkuperäisiä ovat, vaikka olemmekin tehneet korjaustöitä hajoamispisteessä oleviin paikkoihin

Sen lisäksi kävelen mielelläni lähimetsässä. Tässä lähellä on järvi(aika saastunut, mutta järvi kumminkin) jonka rannoilla tykkään kuljeskella. Kun kävelee meidän tien päähän pääseen peltoalueelle, jossa on myös ihana kävellä Jolkottelen autotietä pitkin peltojen keskellä ^^''

Rakastan myös meidän pihaa. Meidän pihassa kasvaa aivan ihana tuomi, jonka kukat ovat kauneninta mitä olen nähnyt X) Aivan ihana näky. Rakastin myös armasta omenapuutamme, joka nyttemmin kaadettiin Kiipeilin siinä aina pienenä *niisk*

Eläinrakas ihminen olen aina ollut. Eläimet ovat aivan ihania! ^^ Meidän iskällä on astma, joten emme voi ottaa isompaa karvaista eläintä kuten kissaa tai koiraa, vaikka olenkin jälkimmäistä kinunnut kovasti.
Mutta meillä on hamstereita On ollut jo kaksi ja nyt meillä asustaan kääpiöhamsteri, joka on aivan ihana ^^''

Eli olen aika kohtalainen luontoihminen. Luonnossa samoilu ja varmaan nukkuminenkin on kivaa, kunhan sen teltan voisi jättää kotiin. Pitäisi rakentaa joku laavusysteemi tai jotain.. Mutta minä en ole telttaihminen.. ;D

[Neela]

Hyvinkin voin kuvitella lähteväni viikoksikin vaeltamaan tuonne jonnekin, metsään (: Viikon mittaista vaellusta en ole koskaan saanut aikaiseksi järjestää, mutta haaveena kyllä olisi. Viikonlopun olen ollut vaeltamassa vartiolaisteni ja toki vartionjohtaja kaverini kanssa. Kannoimme itse majoitteet (laavut) ja ruokamme ja vaatteet ym. Toki se rinkka aina harteilla painaa, ja selkä tulee kipeäksi ja jalatkin, mutta ei se ole niin suuri harmi, kun saa kuitenkin nauttia luonnosta ja toistensa seurasta tietysti myös. Tämä reissuni siis liittyy rakkaaseen harrastukseeni partioon (: Olen myös ollut (partio) kisoissa, joissa olemme kävelleet yhden päivän aikana n. 20 km, kantaen majoitteet, makuupussit, ruuat, jne. Kun kisoissa on, se on tuntunut varsinaiselta rääkiltä, mutta jälkikäteen elämys sekin. Elämyksiä, ystävät, elämyksiä, niitä minä elämässäni etsin. Seikkailuja. Ja kaikki tuollainen on juuri sitä seikkailua jota minä kaipaan.
Eikä todellakaan tarvitse mitään nykyelektroniikkaa mukaan, paitsi ehkä kännykän, no, sekään ei ehkä olisi välttämätön, mutta tulee aina otettua mukaan, ja sitten varsinkin kun on niitä nuorempia, joiden vanhemmat luottavat meihin ja antavat lapsensa meidän huostaan viikonlopuksi, on hyvä että on se kännykkä mukana, jos oikeasti jotain vakavampaa sitten sattuukin.
Olen muutenkin ihmisenä aika lailla nykymaailmaa, ja nyky-yhteiskuntaa vastaan. Minusta olisi huomattavasti mukavampi palata johonkin keski-ajalle, kun hevoset olivat ainoa kulkuväline, ei ollut mitään ampuma-aseita, taisteltiin miekoilla. (en todellakaan tykkää minkäänlaisista pyssyistä yhtään.... enenen.) Ihmiset olivat siihen aikaan huomattavasti luonnonläheisempiä, arvostivat luontoa varmasti aivan eritavalla kuin nykyihmiset.
Pidän myös eläimistä, meillä on kaksi marsua, en ole tosin itse kovin hyvä hoitamaan eläimiä. Ja siksi nykyisin olen aivan iloinen, kun vanhempani eivät suostuneet ottamaan koiraa, vaikka me kuinka halusimme, vaan ottivat marsut. Koska luulen että en nykyisin enää jaksaisi paljon ulkoiluttaa sitä koiraakaan, kuten en jaksa marsujakaan enää oikein hoitaa ): En tiedä mikä on syy mutten vain saa aikaiseksi. Se harmittaa minua itseänikin. Joskus ajattelen, että olisipa koira, niin sen kanssa voisi aina kävellä luonnossa ja vaikka ihan kaupungissakin, mutta nykyisin osaan jo ajatella, että en minä sitä kuitenkaan saisi hoidettua.
Minä siis pidän luonnosta, mutta en kyllä haluaisi asua maallakaan. En kyllä missään suuressa kaupungissakaan. Imatra, missä nyt asun, on juuri minun kokoiseni kaupunki, ei liian suuri, muttei mikään pelkkä kyläkään. Ja luonto on lähellä.

Oih, haluaisin niin lähteä viikon vaellukselle johonkin päin Lappia.. Oi, se olisi niin ihanaa, ehkä minä vielä joskus...

[yasha]

En ole mikään luontoaktivisti, mutta tykkään silti aina joskus ottaa rennosti, ja vaikka lähteä mökille. Siellä tulee eniten ajateltua, miten tärkeä paikka luonto minulle ja kamulleni on, ja kaikkea vastaavaa. En ole kiinnostunut tutkimaan jotain ötököitä saatika bongaamaan lintuja, tykkään vain olla ja istua.

Kaupungissa ei tule niinkään ajateltua, että on luontokin olemassa. Täällä on vaan pakokaasuja, autoja, rakennuksia ja ihan nuutuneita metsiä.

Pidän itse hyvinkin paljon elukoista, ja on mulla marsu ollut sellaiset päälle 2 vuotta talossa.
Kissat ovat ainoita eläimiä, joista en kovinkaan paljoa pidän, kun ne ovat aina vetelemässä minua päin näköä jos vaikka kävelenkin ohi.

Saattaisi olla mahdollista, että voisin lähteä viikon vaellukselle erämaahan. En kuitenkaan ole niin luontorakas, että tarpoisin ympäri metsikköä. Ei ehkä ihan minun juttuni, kun olen paikallani jurraajia.