Post by sara on Oct 19, 2005 11:36:38 GMT 2
Siivetön Kertomus
Genre: SF
Raiting: PG
Summary: Mitä tapahtuu, kun sara laitetaan lukemaan Kalevalaa? Hän keksii kirjoittaa Eepos-ficcin Siivettömästä. Aplodit nerokkaalle mielelleni.
Ja Karakia-tädille, jolta pöllin luvan tähän.. *käkätystä*
Warning: Kirjoitin tämän vähän samaan tapaan, kuin minun selkokielinen Kalevalani on kirjoitettu, joten varokaa ^^ Ja olen vääntänyt teille mitä ihmeellisimpiä lisänimiä, koettakaa kestää. Niin ja päätä tai häntää(täysjärkistä sellaista) tästä on sitten ihan turha etsiä x)
Ja suuret kiitokset Karakialle, joka betasi tämän n_n
Kertomus.
Aikojen alussa, aikakautena Suurten foorumien, ei ollut pieniä foorumeita. Tänä aikojen alkuhämäränä offailu oli ankarasti kiellettyä ja Vuotiksen tarkat ja ankarat säännöt hallitsivat internettiä ja pienten offailijoiden elämää, tehden siitä hyvin vaikeaa, sillä kaiken sen pienen ihmisen päässä liikkuvan offailun sisällään pitäminen ei ole offailuun taipuvaiselle ihmiselle terveellistä. Niinä surullisina aikoina, jotka ovat sittemmin jääneet kirjoittamatta historian kirjoihin ja unohtuneet ihmisten ailahtelevaisista mielistä, saapui Pelastaja.
Karakia, Hengellinen johtaja, tulitukkainen offailijoiden ystävä ja tuleva foorumivelho löysi tiensä internetin syövereistä sinne, missä apua tarvittiin kipeimmin. Vaikka hän aikoinaan olisi oleva suuri ja voimallinen, aloitti hänkin alhaalta, ruohonjuuritasolta. Tavoitteena Karakialla, nöyrällä oppilaalla, oli opetella tietokoneen salat ja perustaa oma kotipesä, turvapaikka, virtuaaliverkon silmukkaan.
Opiskellessaan internettiä ja tutustuessaan siihen hän tajusi, että se oli puutteellinen, että parannettavan varaa oli. Hän vaelsi pitkät matkat, monet ajat tutkien ja opiskellen, kunnes hänen tietonsa karttuivat niin, että hän saattoi perustaa kauan kaipaamansa lepopaikan, turvallisen saarekkeen. Kokeillakseen siipiään, ensimmäiseksi foorumikseen Karakia perusti Harmaat Satamat. Menestys oli suuri ja Karakian valta ja viisaus kasvoi, mutta yhä halusi suuri foorumivelho todistaa kykyjään perustamalla uusia ja uusia foorumeita. Mikään niistä ei menestynyt kuten TSH-foorumi, Satamat Harmaat, vaikka Karakia martyyrisesti uhrasi aikaa, vaivaa ja tuskaa niiden luomiseen ja kasvattamiseen. Ei ottanut onnistuakseen työ, ei auttanut itku, ei auttanut hammasten kiristely ja Karakia alkoi menettää toivoa paremmasta paikasta offailijoille.
Eräänä päivänä, kun Karakia luuli kaiken olevan mennyttä hän koko näyn. Matti, palvottu mäkihyppääjä Nykänen, ilmestyi hänelle vesimelonissa ja kehotti Karakiaa rohkaisemaan mielensä, avaamaan sydämensä ja kulkemaan kohti valoa, jossa saapuisi hänen pelastuksensa. Tuleva Hengellinen johtaja kohotti kätensä ja laski sen hiiren päälle, jolloin tietokoneen ruutuun syttyi valo, joka ohjasi hänet tekemään foorumia. Karakia ahersi ja ahkeroi luoden uutta kotipesää ja sai, kuin saikin sen valmiiksi.
"Vaan mikä foorumilleni nimeksi?" pohti Karakia, tulitukka, kaunissilmäinen.
Ja taas Matti todisti kykynsä ja ilmestyi Karakialle pullassa kehottaen tätä seuraamaan etäistä ääntä, kaukaista kutsua rakentamaan parempaa. Silloin Karakia koki hetkellisen välähdyksen ja näki tulevaa; hän näki ruokaa, hän näki tätejä, hän näki elokuvia, hän näki offailua, hän näki halaamista, hän näki kuuden viikon lenkin, hän näki mansikkahumalan, hän näki Conan O'Brienin, hän näki VR:än junan, hän näki Robert's Coffeen, hän näki pursuavia päiväkirjoja, hän näki slashia, hän näki ficcejä, hän näki laiskuutta, hän näki Brianin, hän näki The Rockin, hän näki Mikon kehumassa hänen silmiään ja hän näki Ylijumalan 'Just like Ylijumala'-mainoksen, joka kertoi tämän tarjoavan välähdyksen. Silloin Karakia laski sormensa näppäimistölle ja kirjoitti kaksi pyhää sanaa, jotka vielä viitoittaisivat monien tien.. Siiwetön Lintu.
Sen jälkeen Karakia kiroili ja vaihtoi W:n V:ksi.
Ei alkanut heti kukoistaa valtakunta, ei kukkia kunnian omenapuu. Karakia joutui vielä pitkään työskentelemään ja parantamaan foorumiaan ennen sen lopullista nousua nykyiseen kukoistukseensa, mutta ainekset oli istutettu ja oli vain ajan kysymys, koska kiitokset Karakian urotöistä olisivat mittaamattoman laajat, aplodit korvia huumaavat. Kärsivällisesti asettui Hengellinen johtaja, foorumivelho odottamaan aikaansa. Pian alkoikin Siivettömän voittokulku, loistavuus loppumattoman tarinan, kun ihmiset alkoivat liittyä foorumiin. Se kasvoi ja voimistui ja keskustelu oli vilkasta, offailu sitäkin vilkkaampaa.
Karakia kohtasi urheasti tehtävänsä adminina ja suoriutuikin niistä kattavien tietojensa turvin mallikkaasti. Hänen fooruminsa sai lisää käyttäjiä, mutta harmillisen moni osoittautui petturimaisiksi nollapostereiksi tai muuten epäaktiivisiksi kirjoittelijoiksi. Karakia harmistui kovin ja käytti paljon aikaa saadakseen foorumin toimimaan ja ihmiset kirjoittamaan, mielipiteitään rustaamaan. Suuret ponnistelut alkoivat kantaa hedelmää, kun Karakia joukosta, kirjoittelijoista urheista kohosi pieni aktiivijäsenten joukko ylitse nollapostereiden. Jo alkoi foorumi kukoistaa, keskustelu käydä ja Karakia näki, että se oli hänen kohtalonsa: offailijoiden Hengellisenä johtajana, paimenena hölisijöiden.
Mutta taas uudet koettelemukset lankesivat Karakian, sisukkaan Siivettömän osaksi, sillä jokin Ylempi Voima kaatoi kasvussa olevan Siivettömän, sammutti suuret virtapiirit. Raskain mielin Karakia totesi tämän ja hän alkoi jo uskoa kaiken toivon olevan mennyttä, kunnes Matti ilmestyi hänelle jälleen, letussa tällä kertaa. Matti kehotti häntä palaamaan syntysijoilleen, tutkimaan tuttua multaa, etsimään ratkaisua juuristaan. Ja niin Karakia sai taas kerran voimaa jatkaa ja hän aloitti alusta, loi uuden ehomman Siivettömän tuhkasta, rakensi ehomman raunioista.
Uusi Siivetön oli valmis ja Karakia johdatti lempeästi offailijansa uuteen kotipaikkaansa. Alkoi siellä taas elämä ja Karakia toimi Hengellisenä johtajana hoitaen tehtävänsä huolella, vaalien valtaustaan kunnolla. Avukseen moderaattoreiksi, lintusiksi, hän nimitti luotettaviksi osoittautuneita siivettömiä; kunnian saivat Gilraen-Kukka Ellu-fani vailla vertaa, Nymfadora Unissaan kulkija, Frickeon Ylijumala ylimaallinen, Tundra Vesimeloni kautta aikojen, Sype syömäri iankaikkinen ja Dory suurin Täti kaikkien. Näin oli Siivettömän johtoporras valmiina taistoon ja alkoi uuden Siivettömän aikakausi. Karakia, tietokoneen ystävä tulitukkainen, kääntyi kohti siivetöntä kansaansa hymyillen onnellisena kaikkien vastoinkäymisten voittaneena, sankarina suurten sotien.
"Olen taistellut kaikkea vastaan siitä lähtien, kun nettiin saavuin. Kaikkeni olen tehnyt luodakseni uuden ja paremman kodin meille asua", hän julisti, "Ja nyt. Voin ilokseni sanoa, että Siivetön on valmis! Käykää sisään, kirjoittakaa, istukaa alas, rentoutukaa! Sillä ei ole parempaa paikkaa offailijoiden olla, lörpöttelijöiden levätä."
Ja kaikki siivettömät kohottivat tuhatpäisenä joukkona kätensä kohti virtuaaliavaruutta hurraten Hengelliselle johtajalleen, taitajalle kaikkien aikojen.
End.
Loppuselittelyt:
Minun on vielä(varsin amerikkalaisesti) mainittava, ettei Vuotiksen säännöissä ole mitään vikaa ja ne ovat vallan esimerkilliset eikä minulla ole mitään oikeutta niitä arvostella, koska en itse edes ole Vuotikseen rekannut, mutta teinpä sen silti. Kaikesta tekstissä esiintyvästä voi valittaa minulle, otan vastuun. Ja mattismin ei ole tarkoitus loukata ketään uskonnollista ihmistä(oli uskonto mikä tahansa). Liikanimistä saa valittaa *naur*
Genre: SF
Raiting: PG
Summary: Mitä tapahtuu, kun sara laitetaan lukemaan Kalevalaa? Hän keksii kirjoittaa Eepos-ficcin Siivettömästä. Aplodit nerokkaalle mielelleni.
Ja Karakia-tädille, jolta pöllin luvan tähän.. *käkätystä*
Warning: Kirjoitin tämän vähän samaan tapaan, kuin minun selkokielinen Kalevalani on kirjoitettu, joten varokaa ^^ Ja olen vääntänyt teille mitä ihmeellisimpiä lisänimiä, koettakaa kestää. Niin ja päätä tai häntää(täysjärkistä sellaista) tästä on sitten ihan turha etsiä x)
Ja suuret kiitokset Karakialle, joka betasi tämän n_n
Kertomus.
Aikojen alussa, aikakautena Suurten foorumien, ei ollut pieniä foorumeita. Tänä aikojen alkuhämäränä offailu oli ankarasti kiellettyä ja Vuotiksen tarkat ja ankarat säännöt hallitsivat internettiä ja pienten offailijoiden elämää, tehden siitä hyvin vaikeaa, sillä kaiken sen pienen ihmisen päässä liikkuvan offailun sisällään pitäminen ei ole offailuun taipuvaiselle ihmiselle terveellistä. Niinä surullisina aikoina, jotka ovat sittemmin jääneet kirjoittamatta historian kirjoihin ja unohtuneet ihmisten ailahtelevaisista mielistä, saapui Pelastaja.
Karakia, Hengellinen johtaja, tulitukkainen offailijoiden ystävä ja tuleva foorumivelho löysi tiensä internetin syövereistä sinne, missä apua tarvittiin kipeimmin. Vaikka hän aikoinaan olisi oleva suuri ja voimallinen, aloitti hänkin alhaalta, ruohonjuuritasolta. Tavoitteena Karakialla, nöyrällä oppilaalla, oli opetella tietokoneen salat ja perustaa oma kotipesä, turvapaikka, virtuaaliverkon silmukkaan.
Opiskellessaan internettiä ja tutustuessaan siihen hän tajusi, että se oli puutteellinen, että parannettavan varaa oli. Hän vaelsi pitkät matkat, monet ajat tutkien ja opiskellen, kunnes hänen tietonsa karttuivat niin, että hän saattoi perustaa kauan kaipaamansa lepopaikan, turvallisen saarekkeen. Kokeillakseen siipiään, ensimmäiseksi foorumikseen Karakia perusti Harmaat Satamat. Menestys oli suuri ja Karakian valta ja viisaus kasvoi, mutta yhä halusi suuri foorumivelho todistaa kykyjään perustamalla uusia ja uusia foorumeita. Mikään niistä ei menestynyt kuten TSH-foorumi, Satamat Harmaat, vaikka Karakia martyyrisesti uhrasi aikaa, vaivaa ja tuskaa niiden luomiseen ja kasvattamiseen. Ei ottanut onnistuakseen työ, ei auttanut itku, ei auttanut hammasten kiristely ja Karakia alkoi menettää toivoa paremmasta paikasta offailijoille.
Eräänä päivänä, kun Karakia luuli kaiken olevan mennyttä hän koko näyn. Matti, palvottu mäkihyppääjä Nykänen, ilmestyi hänelle vesimelonissa ja kehotti Karakiaa rohkaisemaan mielensä, avaamaan sydämensä ja kulkemaan kohti valoa, jossa saapuisi hänen pelastuksensa. Tuleva Hengellinen johtaja kohotti kätensä ja laski sen hiiren päälle, jolloin tietokoneen ruutuun syttyi valo, joka ohjasi hänet tekemään foorumia. Karakia ahersi ja ahkeroi luoden uutta kotipesää ja sai, kuin saikin sen valmiiksi.
"Vaan mikä foorumilleni nimeksi?" pohti Karakia, tulitukka, kaunissilmäinen.
Ja taas Matti todisti kykynsä ja ilmestyi Karakialle pullassa kehottaen tätä seuraamaan etäistä ääntä, kaukaista kutsua rakentamaan parempaa. Silloin Karakia koki hetkellisen välähdyksen ja näki tulevaa; hän näki ruokaa, hän näki tätejä, hän näki elokuvia, hän näki offailua, hän näki halaamista, hän näki kuuden viikon lenkin, hän näki mansikkahumalan, hän näki Conan O'Brienin, hän näki VR:än junan, hän näki Robert's Coffeen, hän näki pursuavia päiväkirjoja, hän näki slashia, hän näki ficcejä, hän näki laiskuutta, hän näki Brianin, hän näki The Rockin, hän näki Mikon kehumassa hänen silmiään ja hän näki Ylijumalan 'Just like Ylijumala'-mainoksen, joka kertoi tämän tarjoavan välähdyksen. Silloin Karakia laski sormensa näppäimistölle ja kirjoitti kaksi pyhää sanaa, jotka vielä viitoittaisivat monien tien.. Siiwetön Lintu.
Sen jälkeen Karakia kiroili ja vaihtoi W:n V:ksi.
Ei alkanut heti kukoistaa valtakunta, ei kukkia kunnian omenapuu. Karakia joutui vielä pitkään työskentelemään ja parantamaan foorumiaan ennen sen lopullista nousua nykyiseen kukoistukseensa, mutta ainekset oli istutettu ja oli vain ajan kysymys, koska kiitokset Karakian urotöistä olisivat mittaamattoman laajat, aplodit korvia huumaavat. Kärsivällisesti asettui Hengellinen johtaja, foorumivelho odottamaan aikaansa. Pian alkoikin Siivettömän voittokulku, loistavuus loppumattoman tarinan, kun ihmiset alkoivat liittyä foorumiin. Se kasvoi ja voimistui ja keskustelu oli vilkasta, offailu sitäkin vilkkaampaa.
Karakia kohtasi urheasti tehtävänsä adminina ja suoriutuikin niistä kattavien tietojensa turvin mallikkaasti. Hänen fooruminsa sai lisää käyttäjiä, mutta harmillisen moni osoittautui petturimaisiksi nollapostereiksi tai muuten epäaktiivisiksi kirjoittelijoiksi. Karakia harmistui kovin ja käytti paljon aikaa saadakseen foorumin toimimaan ja ihmiset kirjoittamaan, mielipiteitään rustaamaan. Suuret ponnistelut alkoivat kantaa hedelmää, kun Karakia joukosta, kirjoittelijoista urheista kohosi pieni aktiivijäsenten joukko ylitse nollapostereiden. Jo alkoi foorumi kukoistaa, keskustelu käydä ja Karakia näki, että se oli hänen kohtalonsa: offailijoiden Hengellisenä johtajana, paimenena hölisijöiden.
Mutta taas uudet koettelemukset lankesivat Karakian, sisukkaan Siivettömän osaksi, sillä jokin Ylempi Voima kaatoi kasvussa olevan Siivettömän, sammutti suuret virtapiirit. Raskain mielin Karakia totesi tämän ja hän alkoi jo uskoa kaiken toivon olevan mennyttä, kunnes Matti ilmestyi hänelle jälleen, letussa tällä kertaa. Matti kehotti häntä palaamaan syntysijoilleen, tutkimaan tuttua multaa, etsimään ratkaisua juuristaan. Ja niin Karakia sai taas kerran voimaa jatkaa ja hän aloitti alusta, loi uuden ehomman Siivettömän tuhkasta, rakensi ehomman raunioista.
Uusi Siivetön oli valmis ja Karakia johdatti lempeästi offailijansa uuteen kotipaikkaansa. Alkoi siellä taas elämä ja Karakia toimi Hengellisenä johtajana hoitaen tehtävänsä huolella, vaalien valtaustaan kunnolla. Avukseen moderaattoreiksi, lintusiksi, hän nimitti luotettaviksi osoittautuneita siivettömiä; kunnian saivat Gilraen-Kukka Ellu-fani vailla vertaa, Nymfadora Unissaan kulkija, Frickeon Ylijumala ylimaallinen, Tundra Vesimeloni kautta aikojen, Sype syömäri iankaikkinen ja Dory suurin Täti kaikkien. Näin oli Siivettömän johtoporras valmiina taistoon ja alkoi uuden Siivettömän aikakausi. Karakia, tietokoneen ystävä tulitukkainen, kääntyi kohti siivetöntä kansaansa hymyillen onnellisena kaikkien vastoinkäymisten voittaneena, sankarina suurten sotien.
"Olen taistellut kaikkea vastaan siitä lähtien, kun nettiin saavuin. Kaikkeni olen tehnyt luodakseni uuden ja paremman kodin meille asua", hän julisti, "Ja nyt. Voin ilokseni sanoa, että Siivetön on valmis! Käykää sisään, kirjoittakaa, istukaa alas, rentoutukaa! Sillä ei ole parempaa paikkaa offailijoiden olla, lörpöttelijöiden levätä."
Ja kaikki siivettömät kohottivat tuhatpäisenä joukkona kätensä kohti virtuaaliavaruutta hurraten Hengelliselle johtajalleen, taitajalle kaikkien aikojen.
End.
Loppuselittelyt:
Minun on vielä(varsin amerikkalaisesti) mainittava, ettei Vuotiksen säännöissä ole mitään vikaa ja ne ovat vallan esimerkilliset eikä minulla ole mitään oikeutta niitä arvostella, koska en itse edes ole Vuotikseen rekannut, mutta teinpä sen silti. Kaikesta tekstissä esiintyvästä voi valittaa minulle, otan vastuun. Ja mattismin ei ole tarkoitus loukata ketään uskonnollista ihmistä(oli uskonto mikä tahansa). Liikanimistä saa valittaa *naur*
.
Ehanaa, kun piditte ^^'' 
