Post by Karakia on Feb 28, 2005 7:23:53 GMT 2
Title: Angels in Hogwarts
Author: Karakia
Genre: Eeh... vähän kaikkea *virn*
Rating: R/Nc-17, miten sen nyt ottaa
Pairing: Remus/Sirius, Sirius/James, Hermione/Sirius... No, niitä on paljon.
A/N: Tämä on hyvin erilainen kuin edelliset ficcini. En ole koskaan kirjoittanut R- tai Nc-17-ficciä enkä näin monella parituksella, enkä näin sairasta. XD Tai katsotaan nyt mitä tästä kehkeytyy. Herkimpien lukijoiden kannattaa kuitenkin jättää väliin.
Tämä on ikäänkuin Angels in America, mutta Potterin hahmoilla. Ei kuitenkaan ihan, sillä juoni on omani, jos tässä edes juoni on. Eli tässä saattaa olla joitain Angels in Americamaisia piirteitä.
Niin, ja muuten. Tämä ei mene Potter-kirjojen juonen mukaan. Mukana voi olla kirjassa kuolleita henkilöitä, mutta he ovat elossa tässä ficissä.
1. luku
"HÄIVY SIITÄ, HEMMETIN ÄÄLIÖ!"
Räks. Maljakko särkyi seinää vasten.
Sirius astui hiljaisena ulos makuuhuoneesta ja sulki oven perässään. Hänen kasvoissaan oli muutama paha haava, jotka olivat mitä ilmeisemmin tulleet niistä tavaroista, jotka Remus oli saanut irti ja heittänyt sitten mielivaltaisesti minne sattui.
"Taas se aika kuukaudesta?" kysyi Severus istuessaan teekuppi kädessään keittiön pöydän ääressä. Sirius nyökkäsi jäykästi ja kävi istumaan Severusta vastapäätä.
"Täysikuun läheneminen tekee hänet aina hermostuneeksi. Hän rauhoittuu kyllä, kunhan saa purkaa energiaansa", Sirius sanoi tuijottaen ulos ikkunasta.
"Ja hajottaa makuhuoneen säpäleiksi? Missä te nyt peuhaatte?" Severus kysyi härnäten ivallinen hymy kasvoillaan. Sirius tuhahti.
Hetkeksi tuli aivan hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään, ei edes Remus. Tämä oli ilmeisesti lopettanut jo tavaroiden viskomisen. Makuuhuoneen ovi avautui.
"Sirius..." kuului Remuksen surkea ääni. Hänen rähjäinen ja sekava olemuksensa hoiperteli keittöön, mutta pysähtyi äkisti. "Mitä hemmettiä tuo täällä tekee?!"
"Kalkaros vai?" Sirius kysyi hämillään. Ei Remus yleensä suhtautunut niin törkeästi ihmisiin... yleensä se oli Sirius, joka sai kysyä samaa, mitä Remus oli juuri kysynyt.
"No kukas muukaan!"
"Hän... tuli vain käymään."
"Severus Kalkaros ja Sirius Musta - teellä, meidän asunnossamme?" Remus kysyi ihmeissään. Tai järkyttyneenä, ei hän tiennyt itsekään. Hän ryntäsi takaisin makuuhuoneeseen, läimäytti oven kiinni ja räksäytti vielä jotakin rikki.
"Anteeksi, minun pitäisi varmaan... Tai siis... Olisi ehkä parempi, että lähdet", Sirius sanoi nolona Remuksen käytöksestä ja saattoi Severuksen ovelle.
"Niin, tule sitten taas joskus. Mieluummin täysikuun jälkeen, silloin hän on paljon rauhallisempi kuin ennen", Sirius sanoi ja työnsi Severuksen ulos.
Sirius käveli makuuhuoneen ovelle, avasi oven ja käveli varovasti sisälle, valmiina hyppäämään sivuun, jos jotain sattuisi lentämään häntä kohti.
Verhot oli vedetty ikkunan eteen, sänky oli myllätty, tavarat lojuivat rikkinäisinä lattialla. Sirius asteli lasinsirujen päältä varovasti Remuksen viereen sängylle.
"Remus, kulta. Oletko kunnossa?"
"En."
"Niin."
Remus makasi sängyllä selkä kohti Siriusta. Sirius otti Remuksen varovasti syliinsä ja silitti tämän hiuksia. Remus nosti päätään ja painoi huulensa varovasti Siriuksen huulia vasten.
"Anteeksi", Remus kuiskasi katsellen aiheuttamaansa tuhoa. Sirius hymähti ja suukotti Remuksen hiuksia. Hän siirtyi pian huulille ja suuteli Remusta ahnaasti, rakkaudella. Hän laski Remuksen sängylle makaamaan ja aukaisi Remuksen repeytyneen paidat napit.
"Onko sinulla vielä energiaa, voisimme tehdä yhdessä jotain?" Sirius kysyi virnuillen. Remus naurahti ja veti Siriuksen päälleen makaamaan, vetäen tältä paidan samalla pois.
***
A/N: Tuota. Tässä ei nyt tullut vielä sitä Nc-17-tekstiä, mutta... Eh, kommentteja? ^^;;;
Author: Karakia
Genre: Eeh... vähän kaikkea *virn*
Rating: R/Nc-17, miten sen nyt ottaa
Pairing: Remus/Sirius, Sirius/James, Hermione/Sirius... No, niitä on paljon.
A/N: Tämä on hyvin erilainen kuin edelliset ficcini. En ole koskaan kirjoittanut R- tai Nc-17-ficciä enkä näin monella parituksella, enkä näin sairasta. XD Tai katsotaan nyt mitä tästä kehkeytyy. Herkimpien lukijoiden kannattaa kuitenkin jättää väliin.
Tämä on ikäänkuin Angels in America, mutta Potterin hahmoilla. Ei kuitenkaan ihan, sillä juoni on omani, jos tässä edes juoni on. Eli tässä saattaa olla joitain Angels in Americamaisia piirteitä.
Niin, ja muuten. Tämä ei mene Potter-kirjojen juonen mukaan. Mukana voi olla kirjassa kuolleita henkilöitä, mutta he ovat elossa tässä ficissä.
1. luku
"HÄIVY SIITÄ, HEMMETIN ÄÄLIÖ!"
Räks. Maljakko särkyi seinää vasten.
Sirius astui hiljaisena ulos makuuhuoneesta ja sulki oven perässään. Hänen kasvoissaan oli muutama paha haava, jotka olivat mitä ilmeisemmin tulleet niistä tavaroista, jotka Remus oli saanut irti ja heittänyt sitten mielivaltaisesti minne sattui.
"Taas se aika kuukaudesta?" kysyi Severus istuessaan teekuppi kädessään keittiön pöydän ääressä. Sirius nyökkäsi jäykästi ja kävi istumaan Severusta vastapäätä.
"Täysikuun läheneminen tekee hänet aina hermostuneeksi. Hän rauhoittuu kyllä, kunhan saa purkaa energiaansa", Sirius sanoi tuijottaen ulos ikkunasta.
"Ja hajottaa makuhuoneen säpäleiksi? Missä te nyt peuhaatte?" Severus kysyi härnäten ivallinen hymy kasvoillaan. Sirius tuhahti.
Hetkeksi tuli aivan hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään, ei edes Remus. Tämä oli ilmeisesti lopettanut jo tavaroiden viskomisen. Makuuhuoneen ovi avautui.
"Sirius..." kuului Remuksen surkea ääni. Hänen rähjäinen ja sekava olemuksensa hoiperteli keittöön, mutta pysähtyi äkisti. "Mitä hemmettiä tuo täällä tekee?!"
"Kalkaros vai?" Sirius kysyi hämillään. Ei Remus yleensä suhtautunut niin törkeästi ihmisiin... yleensä se oli Sirius, joka sai kysyä samaa, mitä Remus oli juuri kysynyt.
"No kukas muukaan!"
"Hän... tuli vain käymään."
"Severus Kalkaros ja Sirius Musta - teellä, meidän asunnossamme?" Remus kysyi ihmeissään. Tai järkyttyneenä, ei hän tiennyt itsekään. Hän ryntäsi takaisin makuuhuoneeseen, läimäytti oven kiinni ja räksäytti vielä jotakin rikki.
"Anteeksi, minun pitäisi varmaan... Tai siis... Olisi ehkä parempi, että lähdet", Sirius sanoi nolona Remuksen käytöksestä ja saattoi Severuksen ovelle.
"Niin, tule sitten taas joskus. Mieluummin täysikuun jälkeen, silloin hän on paljon rauhallisempi kuin ennen", Sirius sanoi ja työnsi Severuksen ulos.
Sirius käveli makuuhuoneen ovelle, avasi oven ja käveli varovasti sisälle, valmiina hyppäämään sivuun, jos jotain sattuisi lentämään häntä kohti.
Verhot oli vedetty ikkunan eteen, sänky oli myllätty, tavarat lojuivat rikkinäisinä lattialla. Sirius asteli lasinsirujen päältä varovasti Remuksen viereen sängylle.
"Remus, kulta. Oletko kunnossa?"
"En."
"Niin."
Remus makasi sängyllä selkä kohti Siriusta. Sirius otti Remuksen varovasti syliinsä ja silitti tämän hiuksia. Remus nosti päätään ja painoi huulensa varovasti Siriuksen huulia vasten.
"Anteeksi", Remus kuiskasi katsellen aiheuttamaansa tuhoa. Sirius hymähti ja suukotti Remuksen hiuksia. Hän siirtyi pian huulille ja suuteli Remusta ahnaasti, rakkaudella. Hän laski Remuksen sängylle makaamaan ja aukaisi Remuksen repeytyneen paidat napit.
"Onko sinulla vielä energiaa, voisimme tehdä yhdessä jotain?" Sirius kysyi virnuillen. Remus naurahti ja veti Siriuksen päälleen makaamaan, vetäen tältä paidan samalla pois.
***
A/N: Tuota. Tässä ei nyt tullut vielä sitä Nc-17-tekstiä, mutta... Eh, kommentteja? ^^;;;