|
Post by Gilraen on Feb 21, 2005 13:35:12 GMT 2
Ootteko lukeneet tämän trilogian? Mä oon, enkä tykkää TTT:stä ja FotRista sitten yhtään, RotK on ainoa OK, mutta kuitenkin tyhmä.<br>Jotenkin TSH ei kirjana iske, kun ne henkilöt on niiiiin erilaisia kuin leffoissa, jotka on kaksituhatta kertaa parempia. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että kirja on parempi. Kirjassa ärsyttää se, kun se on niin pitkäveteinen ja siinä on älyttömästi lauluja, joita ei jaksa lukea. Mun mielestä Gandalf ja Klonkku on parhaita kirjassa, Frodo on tosi omituinen. Mitä mieltä te ootte TSH-kirjasta? Mä antaisin koko paketille arvosanaksi seiskan.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Feb 21, 2005 16:10:14 GMT 2
Olen lukenut vain Sormuksen ritarit ja puolet kahdesta tornista joten en oikein osaa sanoa mitään, mutta kirja on paikoin pitkäveteinen. Ei se haittaisi jo siinä selitettäisiin jotain asiaa, mutta kun kirja on niin täynnä kuvauksia. Onhan niitäkin nättiä olla, mutta minun mielestä aivan liikaa. Liialliset kuvaukset ovat ehkä pitkäveteisiä. ^^ Minun ficcejä lukeneet ovat varmaan huomanneet, että en mie paljoa kuvaile asioita. Huono tai hyvä juttu, sen päätätte itse.
Sam on hahmona yliveto kirjassa. Viimeisen kirjan haluaisin lukea, koska Gollumia en ole vielä kunnolla tavannut kirjassa. Surettava tosiasia.
-Frickeon
|
|
|
Post by Karakia on Feb 23, 2005 0:18:30 GMT 2
Taru Sormusten Herrasta oli ensimmäinen kirja, jonka jaksoin lukea kokonaan. Sitä ennen olin lukenut vain sarjakuvia. Oli vain pakko kahlata koko kirja läpi. Alku oli ihanan leppoisa, ei ollut kiire mihinkään. Pidin niistä kaikista lauluista ja runoista. Sitten alkoi muodostua hiukan vakavampi aihe, ja kirja meni jännemmäksi. No, koko kirjan lukemiseen minulla meni yli puoli vuotta. Varmaan melkein vuosi... Se kyllä kannatti. TSH on sellainen kivan vanhahtava, mikä toisaalta kyllä vaikeuttaa paikoin lukemista. Siinä on mahtavasti kuvailtuja kohtia, tulee välillä kylmät väreet kirjaa lukiessa, kuten tässä kohdassa: Siellä ratsasti Éomer, kypärän valkea hevosenhäntä ilmassa hulmuten, ja ensimmäisen éoredin kärki vyöryi kuin taittuva aalto rantaan, mutta Théodenia ei kukaan saanut kiinni. Kuolemaa enteili hänen ratsastuksensa, tai kukaties hänen isiensä taisteluvimma poltti hänen suonissaan uutena tulena...TSH:ssa kyllä on niitä tylsiä kohtia, ja täytyy myöntää, että hyppäsin lukiessani Elrondin Neuvonpidon yli. ^^' Luin sen myöhemmin, kun olin lukenut kirjan loppuun. Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka pitävät TSH:ta tylsänä, koska kaikki eivät jaksa lukea kirjaa, jossa jokainen asia on tarkasti kuvailtu. Mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että TSH:ssa on huono juoni. No joo. Kirja on yksinkertaisesti minulle hyvin tärkeä. Se on perheenjäsen. Se on muuttanut elämääni niin rutkasti, etten voisi edes kuvitella eläväni ilman sitä.
|
|
|
Post by Elenloth on Dec 15, 2005 8:17:21 GMT 2
Minulle Taru Sormusten Herrasta on se ehdoton ykkönen kirjojen joukossa. Siinä on kaikkea, mistä minä pidän: aitoutta, fantasiaa, romantiikkaa, seikkailua, suuria teemoja, runollisuutta, ja se on tarpeeksi pitkä.
Luin TSH:n ekan kerran kesällä 2003 ja jäin heti koukkuun. Olin sitä ennen lukenut hyvin vähän fantasiaa, sekin vähän miekka ja magia -riepotusta, joten Sormustaru upposi minuun heti, se oli jotain tavattoman suurta ja kaunista. Kauneus on sitä, mistä eniten pidän siinä ja muissakin Tolkienin kirjoissa, ja Keski-Maan fantasiamaailman perusteellisuus ja monipuolisuus.
Yksi syy TSH:sta pitämiseen on myös siinä olevat hirveän hyvät ajatukset. "Kaikista pieninkin voi muuttaa tulevaisuuden", "Et voi päättää mitä ajallasi tapahtuu, voi päättää vain sen mitä teet sillä ajalla joka sinulle annetaan" jne. Ja se on ihan kirjanakin hyvä, kerronta on sujuvaa, juoni, henkilöt ja loppuratkaisu mielenkiintoisia.
Olen lukenut TSH:n nyt kuusi kertaa, liitteet nelisen kertaa. Niistäkin löytyy todella ihania juttuja, kuten Aragornin ja Arwenin taru joka on ehdottomia suosikkejani koko kirjassa.
Rakastan Tolkienin tapaa kertoa, hänen kauniita kuvauksiaan, täydellistä maailmaansa ja traagisia ihmiskohtaloitaan. Kenen muun kirjoihin mahtuu rakkautta, vihaa, tragiikkaa, huumoria, pelkoa, sotaa, kauneutta ja rumuutta, onnea ja iloa ja surua, hyvää ja pahaa, koko maailma?
|
|