Post by Frickeon on Jul 29, 2005 13:38:17 GMT 2
A/N: Kiitos kaikille, jotka jaksoivat kommentoida.
Kiitos Sype, Dory, Tundra, sara-pulla, Gandalia.
Niin ja pahoitteluni kaikille. Olen hidas toiminnan kirjoittaja. Mutta, koska osat ovat niin pieniä ajattelen, että sen ei pitäisi olla niin paha hommeli.
Kiitos vielä kerran kaikille lukeneille.
^________^
-------------------------------------
Osa. 4 – Viha pyörittää maailmaa
"Koska sinä olet!"
Ron oli kysynyt Harryltä miksi tämä oletti, että hän oli homo ja mistä sen muka huomasi.
"No, aloitetaan vaikka siitä sinun karmivan punaisesta essustasi ja maanantaisista iltamenoistasi. Ja Fictionin osoite työpöydällä ei tietenkään kerro mitään", Harry selitti. Olihan Ron sentään hänen paras ystävänsä. Vähin minkä Harry pystyi tekemään, oli auttaa tätä pitämään asiat poissa Hermionen tieltä.
Ron huokaisi.
"Olet surkea kulissihetero. Myönnä se", Harry sanoi.
Ron inahti hieman vastentahtoisesti, mutta nyökkäsi.
"Eli milloin kerrot?" Harry kysyi muitta mutkitta.
"En ikinä", Ron äännähti.
Harry nosti toista kulmakarvaansa ja olisi väittänyt vastaan, mutta Hermione ilmaantui huoneeseen.
"Kamala kiire, tiesittekö. Joko kerroin teille siitä uudesta tapauksesta? Se on kamala sekasotku. Noitia ja velhoja kaikkialla ja jästit käyvät kimppuun kuin yleiset syyttäjät", Hermione pälpätti, eikä huomannut, että kumpaakaan poikaa ei asia kiinnostanut.
Viimein Hermione vaivautui katsomaan heitä ja huomaamaan heidän poissaolevat katseet.
"Kiitos kamalasti tuestanne", Hermione sanoi sähähtäen ja häipyi äänekkäästi huoneesta. Ron meinasi lähteä katsomaan oliko Hermione kunnossa, mutta Harry tarttui tätä rinnuksesta. "Anna mennä", hän sanoi hiljaa.
"Sitä vaan ottaa päähän, että se hävisi sen juttunsa", Harry sanoi. Ron nyökkäsi. Totta kai Ron tiesi, että Hermionen äkäisyys johtui siitä.
"Voihan sillä olla kuukautisetkin", Harry sanoi mietteliäänä.
**
Draco alkoi yhä enemmän ja enemmän liikkumaan ulkona ja Annette alkoi huolestua, vaikka eihän hän tavallisesti huolehtinut Dracosta. Draco nyt vain oli kamalan itsepäinen ja omapäinen. Annette pysähtyi miettimään. Olikohan noilla kahdella sanalla eroa?
Draco kulki Viistokujalla tavalliseen tapaansa odottamassa, josko näkisi vilauksen Potterista. Draco koitti kerätä rohkeutta mennäkseen sanomaan Potterille jotain, mutta jokin Potterin viime kertaisessa käyttäytymisessä, kun he olivat olleet kasvokkain oli ollut luotaantyöntävää.
Hänen piti puhua vastustajalleen. Haukkua tämä ja tulla haukutuksi, ennen kuin viitsi harkitakaan hyökkäämistä tämän kimppuun. Draco vilkaisi kelloaan ja huomasi kellon lähentelevän jo teeaikaa. Häntä odotettaisiin kotiin. Se ei kuitenkaan saanut menemään takaisin, vaan pelkästään lämmin tee. Ulkona oli kylmää tähän aikaan vuodesta.
**
"On alkanut sataa lunta", Ron sanoi nenä lasiin painettuna.
"Totta kai. Nyt on joulu", Hermione sanoi kipakkaana. Hän ei unohtanut tämän päiväistä välikohtausta
Harry istui ystäviensä vieressä.
Takassa paistoi tuli ja tunnelma oli lämmin. "Avasitko jo omasi?" Ron kysyi Harrylta. Harry repäisi itsensä takaisin maanpinnalle. Hän ei ollut koskenutkaan lahjoihinsa.
Han virnisti hiukan nolostuneena Ronille, joka hymyili takaisin.
"Minusta tuntuu, että koko Viistokuja on pysähtynyt", Hermione sanoi romanttisena ja katseli kaihoisena ulos ikkunasta. Harry ja Ron nyökkäsivät. Hermione katsoi Harrya ja Ronia vetisin silmin. "Minulla on ihan kamalan kiire töissä", hän niiskautti. Harry ja Ron koittivat näyttää lohduttavilta.
"Minusta tuntuu, että minun pitää käydä ulkona", Harry sanoi. Se, että hänen pitäisi jäädä lohduttamaan Hermionea, ei edes käynyt hänen mielessään.
Hermione niiskaisi myöntymisen merkiksi ja Ron nyökkäsi.
Harry loikki portaat alas ja koppasi mukaan kaulaliinansa ja piponsa. Viistokujalla oli todellakin hiljaista ja lumihiutale putosi maahan tanssittuaan pitkän tanssin toisen lumihiutaleen kanssa.
Harry huokaisi ja halasi itseään lämpimäksi. Ulkona todella oli kylmä.
**
Draco huokaisi tyytyväisenä, kun näki Harryn siluetin piirtyneenä vasten Irvetan pankkia. Pankki oli tuskin Harryn kokoinen Dracon katsoessa. Draco katsoi kuinka lumihiutaleet tanssivat toisen pojan ympärillä. Draco itse seisoi autiolla kadulla seinään painautuneena. Häntä ei erottaisi ellei sattuisi etsimään jotain. Viistokuja oli niin hiljainen ja hämärä.
Harry katseli taivaalle täysin tietämättään, että pari sinisiä silmiä tarkkaili häntä. Draco ei irrottanut katsettaan Harrysta. Hän halusi palavasti vaihtaa pari sanaa Potterin kanssa ja saada tämä suuttumaan. Niin kuin ennen vanhaan koulussa. Niinä tylsinä päivinä, jolloin ainut hauskuus tuli muille oppilaille pottuilusta ja Potterin näkemisestä suuttuneena. Suuttuneena hänelle.
Hän halusi sitä samaa, vaikka oli koulusta lähdettyään onnitellut itseään, koska hänen ei tarvitsisi enää nähdä Potteria. Siinäkin hän oli ollut väärässä. Ja sen inhottavan vuoden jälkeen, kun he kaksi joutuivat asumaan saman katon alla, Draco oli vihannut Potteria ja Potter oli vihannut häntä. Ja nyt viimein rauhassa Potterilta, mutta silti hänen piti myöntää, että hän halusi ärsyttää Potteria.
Hän kaipasi sitä vihan tuomaa jännitettä.
**
"Tule sisälle Harry!", Ron huusi ikkunasta. Harry nosti katseensa yläkerrassa olevalle ikkunaan ja näki Ronin punehtuneen naaman. Hermionen lohduttamisen jättäminen Ronille oli ollut vikatikki. Harry lähti sisälle sillä sekunnilla estääkseen suuremman katastrofin ystäviensä kesken.
Kiitos Sype, Dory, Tundra, sara-pulla, Gandalia.
Niin ja pahoitteluni kaikille. Olen hidas toiminnan kirjoittaja. Mutta, koska osat ovat niin pieniä ajattelen, että sen ei pitäisi olla niin paha hommeli.
Kiitos vielä kerran kaikille lukeneille.
^________^
-------------------------------------
Osa. 4 – Viha pyörittää maailmaa
"Koska sinä olet!"
Ron oli kysynyt Harryltä miksi tämä oletti, että hän oli homo ja mistä sen muka huomasi.
"No, aloitetaan vaikka siitä sinun karmivan punaisesta essustasi ja maanantaisista iltamenoistasi. Ja Fictionin osoite työpöydällä ei tietenkään kerro mitään", Harry selitti. Olihan Ron sentään hänen paras ystävänsä. Vähin minkä Harry pystyi tekemään, oli auttaa tätä pitämään asiat poissa Hermionen tieltä.
Ron huokaisi.
"Olet surkea kulissihetero. Myönnä se", Harry sanoi.
Ron inahti hieman vastentahtoisesti, mutta nyökkäsi.
"Eli milloin kerrot?" Harry kysyi muitta mutkitta.
"En ikinä", Ron äännähti.
Harry nosti toista kulmakarvaansa ja olisi väittänyt vastaan, mutta Hermione ilmaantui huoneeseen.
"Kamala kiire, tiesittekö. Joko kerroin teille siitä uudesta tapauksesta? Se on kamala sekasotku. Noitia ja velhoja kaikkialla ja jästit käyvät kimppuun kuin yleiset syyttäjät", Hermione pälpätti, eikä huomannut, että kumpaakaan poikaa ei asia kiinnostanut.
Viimein Hermione vaivautui katsomaan heitä ja huomaamaan heidän poissaolevat katseet.
"Kiitos kamalasti tuestanne", Hermione sanoi sähähtäen ja häipyi äänekkäästi huoneesta. Ron meinasi lähteä katsomaan oliko Hermione kunnossa, mutta Harry tarttui tätä rinnuksesta. "Anna mennä", hän sanoi hiljaa.
"Sitä vaan ottaa päähän, että se hävisi sen juttunsa", Harry sanoi. Ron nyökkäsi. Totta kai Ron tiesi, että Hermionen äkäisyys johtui siitä.
"Voihan sillä olla kuukautisetkin", Harry sanoi mietteliäänä.
**
Draco alkoi yhä enemmän ja enemmän liikkumaan ulkona ja Annette alkoi huolestua, vaikka eihän hän tavallisesti huolehtinut Dracosta. Draco nyt vain oli kamalan itsepäinen ja omapäinen. Annette pysähtyi miettimään. Olikohan noilla kahdella sanalla eroa?
Draco kulki Viistokujalla tavalliseen tapaansa odottamassa, josko näkisi vilauksen Potterista. Draco koitti kerätä rohkeutta mennäkseen sanomaan Potterille jotain, mutta jokin Potterin viime kertaisessa käyttäytymisessä, kun he olivat olleet kasvokkain oli ollut luotaantyöntävää.
Hänen piti puhua vastustajalleen. Haukkua tämä ja tulla haukutuksi, ennen kuin viitsi harkitakaan hyökkäämistä tämän kimppuun. Draco vilkaisi kelloaan ja huomasi kellon lähentelevän jo teeaikaa. Häntä odotettaisiin kotiin. Se ei kuitenkaan saanut menemään takaisin, vaan pelkästään lämmin tee. Ulkona oli kylmää tähän aikaan vuodesta.
**
"On alkanut sataa lunta", Ron sanoi nenä lasiin painettuna.
"Totta kai. Nyt on joulu", Hermione sanoi kipakkaana. Hän ei unohtanut tämän päiväistä välikohtausta
Harry istui ystäviensä vieressä.
Takassa paistoi tuli ja tunnelma oli lämmin. "Avasitko jo omasi?" Ron kysyi Harrylta. Harry repäisi itsensä takaisin maanpinnalle. Hän ei ollut koskenutkaan lahjoihinsa.
Han virnisti hiukan nolostuneena Ronille, joka hymyili takaisin.
"Minusta tuntuu, että koko Viistokuja on pysähtynyt", Hermione sanoi romanttisena ja katseli kaihoisena ulos ikkunasta. Harry ja Ron nyökkäsivät. Hermione katsoi Harrya ja Ronia vetisin silmin. "Minulla on ihan kamalan kiire töissä", hän niiskautti. Harry ja Ron koittivat näyttää lohduttavilta.
"Minusta tuntuu, että minun pitää käydä ulkona", Harry sanoi. Se, että hänen pitäisi jäädä lohduttamaan Hermionea, ei edes käynyt hänen mielessään.
Hermione niiskaisi myöntymisen merkiksi ja Ron nyökkäsi.
Harry loikki portaat alas ja koppasi mukaan kaulaliinansa ja piponsa. Viistokujalla oli todellakin hiljaista ja lumihiutale putosi maahan tanssittuaan pitkän tanssin toisen lumihiutaleen kanssa.
Harry huokaisi ja halasi itseään lämpimäksi. Ulkona todella oli kylmä.
**
Draco huokaisi tyytyväisenä, kun näki Harryn siluetin piirtyneenä vasten Irvetan pankkia. Pankki oli tuskin Harryn kokoinen Dracon katsoessa. Draco katsoi kuinka lumihiutaleet tanssivat toisen pojan ympärillä. Draco itse seisoi autiolla kadulla seinään painautuneena. Häntä ei erottaisi ellei sattuisi etsimään jotain. Viistokuja oli niin hiljainen ja hämärä.
Harry katseli taivaalle täysin tietämättään, että pari sinisiä silmiä tarkkaili häntä. Draco ei irrottanut katsettaan Harrysta. Hän halusi palavasti vaihtaa pari sanaa Potterin kanssa ja saada tämä suuttumaan. Niin kuin ennen vanhaan koulussa. Niinä tylsinä päivinä, jolloin ainut hauskuus tuli muille oppilaille pottuilusta ja Potterin näkemisestä suuttuneena. Suuttuneena hänelle.
Hän halusi sitä samaa, vaikka oli koulusta lähdettyään onnitellut itseään, koska hänen ei tarvitsisi enää nähdä Potteria. Siinäkin hän oli ollut väärässä. Ja sen inhottavan vuoden jälkeen, kun he kaksi joutuivat asumaan saman katon alla, Draco oli vihannut Potteria ja Potter oli vihannut häntä. Ja nyt viimein rauhassa Potterilta, mutta silti hänen piti myöntää, että hän halusi ärsyttää Potteria.
Hän kaipasi sitä vihan tuomaa jännitettä.
**
"Tule sisälle Harry!", Ron huusi ikkunasta. Harry nosti katseensa yläkerrassa olevalle ikkunaan ja näki Ronin punehtuneen naaman. Hermionen lohduttamisen jättäminen Ronille oli ollut vikatikki. Harry lähti sisälle sillä sekunnilla estääkseen suuremman katastrofin ystäviensä kesken.