ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on May 7, 2005 19:17:30 GMT 2
Title: Kaksi tupaa, yksi rakkaus. (ei se tästä varmaan enää muutu.) Rating: K-13 (loppua kohden mahdollisesti k-15.) Genre: Romance, Drama, Slash ja varmaan vähän angstkin. Paring:Harry/Draco ja ohimennen Ron/Hermione Warning: sisältää slashia ja loppua kohden yhä enemmän ikävää angstia ja väkivaltaa. pahoittelen. Summary: Harryn ja kumppaneiden seitsemäs lukukausi käynnissä. Voldemortin paluun jälkeen ei ole oikeastaan mitään tapahtunut, muutamia katoamisia lukuunottamatta. Tämä on kiristänyt pahasti Tylypahkan tupien välejä, ja erityisesti Rohkelikon ja Luihuisen oppilailla on vaikeuksia pysyä erossa toisetnsa kurkuista. Jossain vaiheessa Harry tajuaa ajattelevansa perivihollistaan, Draco Malfoyta, liiankin usein.. Disclaimer: Kaikki tunnistettavissa olevat hahmot ovat Rowlingin, minä vain käytän niitä hyväkseni raa'asti. Annan ne hänelle takaisin ilomielin ja kaupan päälle nimet, jotka jouduin väkipakolla vääntämään. Idea taas (enemmän tai vähemmän) Shaekspearen, jolta pyydän nöyrimmästi anteeksi. (Olen muotoillut Romeo&Juliet:n aika pahasti uudelleen.)
A/N: Olen pahoillani, sorruin kirjoittamaan tyypillisen parituksen, mutta tämä on ensimmäinen fikkini ja helpoimmasta on aloitettava. En ole tuosta alusta aivan varma, mutta tuntui siltä, että se täytyi laittaa siihen. Ensimmäisessä osassa ei paljonkaan mitään vielä tapahdu, tulevissa osissa (toivottavasti) sitäkin enemmän.. =^.^= Tämä löytyypi jo Vuotavasta Noidankattilasta, mutta ajattelin teidänkin iloksenne/kiusaksenne/onneksenne/inhotukseksenne laittaa tämän tänne. Ollos hyvä.<br> Osa 1
Suuren Salin lumotussa katossa ajelehti pilviä, joiden reunat olivat ruusunpunaiset laskevan auringon valossa. Kenelläkään ei tosin ollut kiinnostusta katsella lumoavan kaunista taivasta, sillä he olivat keskittyneet kuuntelemaan rehtori Albus Dumbledoren puhetta vaitonaisina. Suurimmalla osalla oli vaikeuksia keskittyä siihenkään joutuessaan käyttämään kaiken energiansa kyynelien pidättelemiseen. Rohkelikon oppilaat välttivät tarkoituksella katsomasta luihuispöytään. Luihuisetkaan eivät vaikuttaneet yhtään niin ylimielisiltä kuin tavallisesti; monilla oli jähmettynyt ilme, kuin tunteita olisi kovin vaikeaa pitää kurissa. Pansy Parkinson jengeineen itki tuijottaen rohkelikkopöytään syyttävästi. Korpinkynnet ja puuskupuhit katselivat käsiään, jalkojaan tai pöydänpintaa edessään, vältellen muiden katseita. Useiden silmissä oli kyyneliä. Opettajakunta ei itkenyt, sillä jonkun täytyi vielä näyttää rohkealta ja päättäväiseltä. McGarmiwan silmät kiilsivät kuitenkin luonnottoman kirkkaina, Hagrid oli hetkeä aikaisemmin rynnännyt ulos salista parkuen ääneen ja muidenkin opettajien kasvoilla näytti olevan ilmeetön naamio. Jopa Kalkaroksen pistävä katse oli laimentunut, aivan kuin sen eteen olisi leijaillut usvapilviä. Dumbledoren puhuessa koko sali oli luonnottoman hiljaa. Kaikkien huomio, joskaan ei katseet, oli kiinnittynyt kahteen tyhjään paikkaan itkevän Hermione Grangerin vierellä, sekä tyhjään paikkaan luihuisten pöydän päässä.
* * * * * * (muutamaa kuukautta aiemmin)
Harry syöksyi kohti maan tasalla kimmeltävää sieppiä, tietäen Malfoynkin huomanneen sen ja syöksyvän aivan kannoilla. Muu peli oli keskeytynyt pelaajien pysähtyessä katsomaan kahden etsijän kilpasyöksyä. Katsomo pidätti hengitystään. Harry kiisi alaspäin, Malfoy yhä kintereillään. Vielä metri - puoli metriä - kymmenen senttiä - vielä vähän.. Harry kietoi sormensa villisti räpyttelevän siepin ympärille ja nousi tulipunaisena salamana ylöspäin yleisön puhjetessa villeihin hurraa -huutoihin. Luihuiset buuasivat, mutta se kuului vain heikosti muun metelin yli. Harry tunsi töytäisyn kyljessään Ronin iskeytyessä hänen kylkeensä kiinni ja toisen Ginnyn syöksyessä aivan veljensä perässä. Muukin joukkue liittyi yhteishalaukseen ja he laskeutuivat yhtenä valtavana, tulipunaisena kasana maahan. Draco Malfoy tuijotti Harrya tyrmistynyt ilme kasvoillaan eikä Harry voinut olla virnistämättä.
"Uskomatonta! Me voitettiin ne saastiaiset kymmenellä pisteellä!", Ron riemuitsi joukkueen päästyä viimein pukuhuoneisiin. Harry virnisteli edelleen jokseenkin hölmön näköisesti, muttei jaksanut välittää siitä. "Mahtaa luihuisia nyt harmittaa. Seitsemäs vuosi Tylypahkassa eikä Malfoy ole koskaan napannut sieppiä ennen sinua, Harry", Ginny hymähti, punastumatta enää laisinkaan Harrylle puhuessaan. Ginny oli päässyt eroon Harry -ihastuksestaan jo muutama vuosi sitten ja seurusteli nyt Leo Pratchett -nimisen korpinkynteläispojan kanssa. Harry nyökkäsi hymyillen yhä tyytyväisenä. Hän katsoi vuoroin jokaista joukkueensa jäsentä -Ginny Weasley, jahtaaja. Ron Weasley, Harryn paras ystävä jo ensimmäiseltä luokalta, pitäjä. Colin Creevey, joka ei enää ollut aivan yhtä fanaattinen Harry -fani kuin ennen, jahtaaja. Zmiralgine Minson neljänneltä luokalta, jahtaaja. Dominic Blowser ja Timothy Sudborn, kolmasluokkalaiset, jotka olisivat antaneet hyvän vastuksen yleisessä häiriköinnissä Weasleyn kaksosille, toimivat lyöjinä. "Meillä on kyllä paras joukkue aikoihin", Harry tuumasi ja Zmiralgine tirskahti. "Ai vaikka oltiinkin häviöllä 140 pistettä?" Ron tuhahti hieman närkästyneenä ja piteli oikeaa kättään. "Vaikea niitä oli estää kun kolme luihuista käy yhtä aikaa kimppuun. Onneksi Harry sai siepin, olisi ollut kamalaa hävitä niille ylimielisille mammanpojille.." Muu joukkue nyökkäsi synkästi hymyillen. "Ihan totta", aloitti Dominic, "ne kaikki vaan luulee olevansa jotain tosi hienoa. Kuitenkin niitä sattuu ihan yhtä paljon kun niihin osuu ryhmy." Timothy naurahti ja virnisti vahingoniloisena. "Ton mä ainakin todistin. En tosin ryhmyllä vaan mailalla. Oisitte nähny sen Niklas Flint -idiootin ilmeen kun mä huitasin sitä ihan kunnolla. Huiski ei vaan jostain syystä uskonu, kun mä sanoin et mä luulin sitä ryhmyksi..Vaikka ihan ryhmyltä sen naama mun mielestä näyttää." Koko joukkue remahti nauramaan ja lähti hilpeinä kulkemaan kohti linnaa ja Suurta Salia.
"Kappas. Eikös se ole itse Weasley ja hänen maineikas ystävänsä Potter , hm, joukkueineen?" Punakaapuisten rohkelikkojen kääntyessä he näkivät luihuisjoukkueen, yhä vihreisiin huispauskaapuihinsa pukeutuneena. "Mahdatte olla onnellisia, kun voititte. Ihmettelen vain, mitä mitä Weasley tekee yhä joukkuessaanne, eihän hän pysty edes yhtä palloa pysäyttämään", Niklas Flint, täydellinen kopio isoveljestään Marcuksesta, tokaisi ivallisesti hymyillen. Ron mulkaisi poikaa pahasti ja oli juuri vastaamassa loukkaukseen Ginnyn äänen kuuluessa suuttumuksesta kimeänä. "Äh, älä viitsi. Olette vain huonoja häviäjiä. Ja mitä Roniin tulee", Ginny vilkaisi veljeensä hymyillen, "teillä ei ole huomauttamista niin kauan kuin etsijänne on joukkueessanne. Sanohan, etsijä, paljon isäsi maksoi paikastasi joukkueessa?" Malfoy astui lähemmäs, katsoen tyttöä vihaisesti, mutta Flint ehti ennemmin; Hän pamautti naureskelevaa Timothya nyrkillä ohimoon. Dominic ehti tuskin silmäänsä räpäyttää kun luihuisten jahtaaja, Simon Bullfort, tömäytti häntä nyrkillä vatsaan. Ron ja Colin syöksyivät vuorostaan luihuisten kimppuun, kuten lopulta Ginny, Zmiralgine ja Harrykin. Harry huomasi tappelevansa Malfoyn kanssa, joka vain seisoi ja katseli ivallisesti. Harry lopetti, jääden katsomaan Malfoyta kysyvänä. Kysymys 'Mitä oikein meinaat?' ehti vain muotoutua tämän päässä, kun jokin iski häntä takaraivoon. Harryn silmissä musteni ja viimeinen asia, jonka hän näki, oli Draco, joka virnisti hyväntuulisesti ja iski silmää. Kukaan ei huomannut välikohtausta, kaikkein vähiten Ginny, joka tappeli luihuisten ainoan tyttöpelaajan kanssa. Näiden kahden kimeät äänet -he huusivat toisilleen loukkauksia lyöntien välissä ("Ylimieliset kakarat!" "Ketä sinä kutsuit ylimieliseksi, narttu?")- saivat opettajat viimein tulemaan paikalle.
**********
A/N: Niinpä niin. Tämä ei anna minun laittaa pidempää lukua, joten tässä tämä alku nyt sitten on. =^.^=
|
|
|
Post by Tundrah on May 7, 2005 19:53:24 GMT 2
Tämä oli hyvää tekstiä ja herätti mielenkiinnon. Olisin lukenut tätä enemmänkin! Laita nopeasti seuraava osa... joohan! (kommentoin sitten paremmin)
|
|
|
Post by girabbit on May 7, 2005 21:03:17 GMT 2
Hee, miehän oun lukenna tätä Vuotiksessa! ^^ Tykkään kovasti. Ja olen huono antamaan kommenttia. Ääh. Hienomahtava.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 8, 2005 11:12:59 GMT 2
Toisin kuin muut en ole lukenut tätä ennen, mutta mielenkiinnon tämä herättää. Haluan mielelläni nähdä jatkoa. ^^
Jotkut asiat jäivät vaivaamaan minua, mutta se ei mitenkään liity sinun virheisiin vaan minun kummallisiin päähänpistoihin. *Nyökkää*<br> Toimivaa tekstiä ja mielenkiintoinen aloitus. Suoraan lättyyn vaan jo alussa. *Hurraa*
-Frickeon
|
|
ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on May 8, 2005 11:50:00 GMT 2
A/N: Juu. Toinen osa. Jibei. Nämä tulevat varmaan hyvää vauhtia, vuotiksessa tarina jo kahdeksannessa osassaan, joten sinne asti ainakin todennäköisesti päivittäin uusi osa tänne. =^.^= Kiitos ihan sikana kommenteista.
Osa 2
"Tämä on ennenkuulumatonta! Neljätoista pelaajaa yleisessä nyrkkitappelussa!" Harry havahtui professori McGarmiwan ääneen ja avasi silmänsä. Tykyttävä kipu takaraivossa sai kuitenkin silmissä mustenemaan uhkaavasti, joten hän sulki silmänsä tyytyen kuuntelemaan. "Mutta professori-", kuului Ginnyn vaimea ääni. Professori McGarmiwa kuitenkin keskeytti hänet tylysti. "Sinäkin, neiti Weasley. Sinulta odotin parempaa käytöstä. Olet joukkueen kapteeni! En ole yllättynyt Blowserin ja Sudbornin käytöksestä, mutta sinun pitäisi ymmärtää paremmin!" "Professori, nämä lapset kaipaavat lepoa. Tämä ei ole teidän luokkahuoneenne, tämä on sairaalasiipi!" "Anna anteeksi, Poppy, mutta heidän on ymmärrettävä tekojensa seuraukset." "Professori, ei se ollu meiän vika. Flint löi ja-", huomautti Dominic, joka puhui hieman epäselvästi, kuin olisi mumissut lakanaan. "Blowser, sinun olisi parasta olla hiljaa. Olet jo tarpeeksi pahoissa vaikeuksissa. Ette voi noin vain alkaa rähinöimään luihuisten kanssa, varsinkaan kun olette voittaneet. Osoitatte huonoa urheiluhenkeä ja jos tämä toistuu, joudun miettimään, oletteko kelvollisia pelaamaan Rohkelikon joukkueessa." Kuului kuusi tukahtunutta ähkäisyä ja Harry avasi silmänsä järkyttyneenä kuulemastaan. "Mutta-" Tällä kertaa yrittäjä oli Zmiralgine, joka ei onnistunut yhtään sen paremmin kuin muutkaan selittely-yrityksessään. "Olen tosissani! Jos yksikin teistä sanoo vielä sanankin.." "Mutta professori. Luihuiset-" "Hiljaa! Ja viisi pistettä pois Rohkelikolta! En ole koskaan joutunut erottamaan koko huispausjoukkuetta, mutta sen teen, mikäli tämä toistuu." "Professori! He todellakin tarvitsevat lepoa." "Anteeksi jälleen, Poppy. Lähden nyt. Tulkaa puhumaan kanssani jälki - istunnoistanne tervehdyttyänne." Kuului kiukkuisia askeleita ja oven kolahdus, jonka jälkeen alkoi tuohtunut puheensorina. Matami Pomfrey keskeytti sen tokaisten: "En todellakaan sanonut professorille teidän tarvitsevan lepoa vain päästäkseni eroon hänestä. Creevey, sinä voit lähteä, kunhan hoidan tuon haavasi kuntoon. Te muut, peteihinne ja vikkelään." Harryn silmissä musteni ja hän vaipui takaisin tajuttomuuteen.
* * * * * * *
Lopulta Harry heräsi tykyttävään päänsärkyyn. Yrittäessään avata silmiään hän huomasi, ettei se ollut yhtä kivuliasta kuin aikaisemmin. Vasta kun hän yritti kääntää päätään, kipu paheni. Niinpä hän makasi aloillaan hämärässä huoneessa ja yritti ymmärtää, mikä häneen oli iskenyt. Vähitellen hänen mieleensä palasi kuva Dracosta, ei, Malfoysta, joka virnisteli ja piti kädessään yhä luutaansa. Ja miksi ihmeessä Dra-, Malfoy, oli iskenyt silmää? Ehkäpä joku oli iskenyt häntä takaapäin ja Draco oli iskenyt lyöjälle silmää kiitokseksi? Mutta Harry oli lähestulkoon varma, että Dracon harmaat silmät olivat katsoneet suoraan hänen omiinsa. Vaikka eihän se ollut mahdollista, yksikään luihuinen, varsinkaan Draco Malfoy, ei tuijottellut Pottereita silmiin. Mutta mitä väliä sillä ylipäänsä oli, katsoiko Draco Harrya vai jotain muuta. Harry rypisti ärtyneenä kulmiaan, mikä sai kivun takaraivossa yltymään. Miksei hän nykyään osannut ajatella Malfoyta vihollisena, vihattuna luihuisena? Sinä samana ärsyttävänä, ylimielisenä Malfoyna, jona kaikki muut häntä pitivät? Harry yritti ajatella jotain muuta, sillä tiesi olevansa naurettava. Tällainen ajatustensuunta antaisi kenelle tahansa ymmärtää, että hän, Harry Potter, olisi ihastunut, ellei peräti rakastunut, Dracoon. Malfoyn suvun perilliseen. Luihuiseen. Poikaan. Naurettava koko ajatuskin. Pieni ääni Harryn päässä kuitenkin tirskahteli. Nauroi varmaan Harryn ajatuksille. Mietti miksei Harry siinä tapauksessa ollut kiinnostunut yhdestäkään tytöstä, miksi hän nytkin ajatteli Dracon -ei, Malfoyn!- harmaita silmiä, vaaleita hiuksia ja suuta, joka hymyili niin kauniisti kaikesta huolimatta. Tirskunta jatkui ja Harry tajusi pikkuhiljaa, ettei ääni tullutkaan hänen päänsä sisältä, vaan sen ulkopuolelta, muutaman vuoteen päästä vasemmalta. Tämän tajutessaan hän kuuli muutkin äänet ja käänsi varovasti päätään kokeillakseen sen liikuttelumahdollisuuksia. Pienelle pöydälle hänen vuoteensa vierellä oli asetettu juomapikari, jossa oli jotain höyryävää lääkettä. Irvistäen Harry otti pikarin ja kulautti juoman kurkkuunsa. Juoma maistui yhtä kamalalle kuin hän oli arvellutkin, - Matami Pomfreyn lääkkeet maistuivat aina kamalalle - mutta sai olon tuntumaan huomattavasti paremmalta. Harry nousi varovasti ylös, laittoi vuoteensa alla lojuvat tohvelit jalkaansa ja asteli hitaasti äänien suuntaan.
Tirskuja oli, kuten Harry oli arvannutkin, Ginny Weasley, joka kuunteli huvittuneena Dominicin ja Timothyn juttua heidän ensimmäisestä Tylyahon vierailustaan. Ginnyn vuodetta vastapäisellä vuoteella istuivat Zmiralgine ja Ron, kuunnellen myös kaksikon juttuja enemmän tai vähemmän tarkkaavaisina. Harry istuutui Zmiralginen vierelle tämän vuoteen reunalle ja nyökkäsi muille tervehdykseksi. "Kato, Potter. Heräsit jo Ruususen unestasi?", Dominic hymähti ja jatkoi juttuaan Harryn nyökätessä. Timothyn ja Dominicin jutut menivät Harrylta jokseenkin ohi korvien tämän katsellessa huolestuneena joukkuetovereidensa vammoja. Ginnyllä oli iso mustelma silmänsä ympärillä ja hänen ranteessaan oli tukiside. Dominicilta puuttui muutama hammas ja hänen huulensa oli melkoisen turvonnut. Aina välistä hän intoutui elehtimään tarinansa tueksi, joutuen tuolloin vetämään henkeä syvään kyyneleiden tulvahtaessa hänen silmiinsä. Ilmeisesti jotain häikkää käsivarressa, Harry tuumi. Timothy näytti suorastaan kamalalta; hänen vasemmalta ohimoltaan levisi sinipunainen mustelma ja vasen silmä oli muurautunut puoliksi umpeen. Auenneesta silmäkulmasta tihkui vieläkin verta, mutta se ei näyttänyt estävän häntä puhumasta. Hetken Harry ihmetteli, miksei matami Pomfrey ollut vain parantunut haavoja ja päästänyt Timothya menemään, mutta Timothyn liikahtaessa hänen jalkansa tuli esiin peiton alta. Ilmeisesti joku luihuisista oli onnistunut häivyttämään hänen jalkapöytänsä luut, sillä nilkasta alaspäin pojan jalka näytti läpsyvän ja pöydällä oli pullollinen Luuran-Kokoa. Harry irvisti myötätuntoisesti; hän ei ollut unohtanut miltä lääke maistui, vaikka sen juomisesta oli jo viisi vuotta. Ron puolestaan näytti saaneen vastaansa sen ainoan luihuisen, jolla oli tarpeeksi harkintakykyä käyttää sauvaansa. Ronin kämmenissä oli ilkeännäköisiä, sauvan kärjen kokoisia haavoja, joiden reunat olivat mustuneet. Lisäksi hän tuntui menettäneen puhekykynsä kokonaan. Myöhemmin Harry sai kuulla tämän johtuvan siitä, että joku luihuisista oli täräyttänyt Ronin leukapielet sijoiltaan ja matami Pomfrey oli laittanut hänen suuhunsa jotain 'omituista tököttiä', joka sai leukaluut kiinnittymään taas yhteen. Ikävä kyllä Ron ei saanut suutaan auki koko yönä eikä seuraavanakaan päivänä. Zmiralgine istui vaitonaisena sängyn perällä, nojaten seinään. Aina välistä tytön silmiin tulvahti kyyneleitä, mutta Harryn kysyessä tämä ei suostunut kertomaan, mitä hänelle oli käynyt. Harry jäi mietteisiinsä, pohtimaan taas Draco Malfoyn ja silmäniskun arvoitusta, mutta havahtui Ginnyn saadessa kikatuskohtauksen ja keikahtaessa lattialle. Päästäen vinkaisun tyttö yritti purra huultaan, muttei voinut estää kyyneliä tulvahtamasta silmiinsä; hän oli pudonnut suoraan ranteensa päälle. Samassa matami Pomfrey asteli kiukkuisena paikalle. "Lapset, teidän pitäisi olla nukkumassa! Sinäkin, Sudborn, sinun täytyy kasvattaa uusia luita, mikä ei varmasti edisty, mikäli hyppelehdit keskellä yötä ylhäällä. Nyt petiin siitä ja äkkiä, niin voitte päästä huomenna takaisin koulunpenkille." Pahoittelevasti hymyillen Harry, kuten muutkin, nousi ylös ja asteli hiirenhiljaa takaisin omalle vuoteelleen.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 8, 2005 12:02:00 GMT 2
Jatko on yhtä hauskaa kuin alkukin ellei hauskempaa. Oikein sydämestä otti lukea noita kaiken maailman haavoja ja vammoja joita rohkelikot saivat. Ja Ron parka. ^^'
Minullekin on muistaakseni tästä sanottu, mutta enempi tekstit katkaisemin ei haittaisi lukemista vaan päin vastain. Tietokoneella on hiukan hankala lukea yhteen pötköön, ilman hyppyjä, kirjoitettua tekstiä. Se on hankalaa, mutta ei mahdotonta.
Harrylla se ongelma vasta onkin, kun Draco, ei kun Malfoy hyppii mielessä. ^^ (Aluksi en ymmärtänyt miksi oli niin tärkeää, että Harry mietti malfoyta eikä Dracoa, mutta onneksi sekin asia valkeni lopussa minulle)
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 8, 2005 15:42:24 GMT 2
Ei voi olla totta... Olen taas myöhässä. Pahoittelen sitä... Mutta tämä on upeaa! Ensimmäinen ficci lempislashparituksestani tällä foorumilla! *tuulettaa* Ihanaa ^^ Luin molemmat luvut pötkään ja hauskaa oli. Teksti oli kivan sujuvaa lukea ja asiat oli kuvailtu hyvin. On vielä ihan pakko kysyä, että oletko itse keksinyt nuo uusien rohkelikkopelaajien nimet(*elättelee jo toivoa, ettei ole ainoa joka keksii itse nimiä henkilöilleen*)? Kumminkin ne ovat kovin Rowlingmaisia ^^ Ja jatkoa odottelan
|
|
ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on May 8, 2005 18:51:33 GMT 2
A/N: Pääsimme siis jo fikin 'Kaksi tupaa, yksi rakkaus' kolmanteen osaan. Kiitos valtavasti kommenteista, minä ihan tosissaan rakastan niitä(ehkei tämä olekaan ihan niin huono kuin kuvittelin..) Juujuu, ja nimet itse keksittyjä. Eli siis.
=^.^=
Osa 3
Harryn, Ronin ja Hermionen viidennen luokan lopulla kerrotut uutiset Hänen - joka - jääköön - nimeämättä paluusta olivat hankaloittaneet Tylypahkan elämää huomattavasti, varsinkin kun puoleentoista vuoteen ei ollut varsinaisesti mitään tapahtunut. Muutama aurori oli kadonnut jäljettömiin ja muutamia kuolonsyöjiä pidätetty, muttei mitään merkittävää. Rohkelikot uskoivat poikkeuksetta jokaisen luihuisoppilaan perheen kuuluvan Voldemortin joukkoihin ja luihuiset, jotka joiden useimpien vanhemmat todella olivat syyllisiä, mutteivät voineet sitä avoimesti myöntää, ärhentelivät rohkelikoille. Korpinkynnet ja puuskupuhit olivat pyrkineet olemaan ottamatta kummankaan puolta, peläten perheidensä puolesta. Useimmat tietysti olivat rohkelikkojen puolella, mutteivät aivan täysin avoimesti. Puolitoista vuotta odotusta. Odotusta, että jotain viimeinkin tapahtuisi. Kukaan ei tietenkään toivonut mitään kamalaa tapahtuvan, mutta useimmat alkoivat olla sitä mieltä, että sekin olisi parempaa kuin odotus. Jännite Rohkelikko- ja Luihuistuvan välillä oli käsinkosketeltava, mutta mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Ei ennen huispausmatsin jälkeistä tappelua. Nyt vihanpito oli avoimempaa, joskaan aivan opettajien silmien alla ei mitään tapahtunut. Sitä vastoin sairaalasiivessä tapahtui; Aamuisin sairaalasiivessä kulki rohkelikko- ja luihuistupalaisia tiuhaan tahtiin öisten kaksintaistelujen jäljiltä. Sairaalasiipeen joutuivat myös lähes poikkeuksetta ne rohkelikot ja luihuiset, joilla oli rohkeutta kulkea yksin syrjäisemmillä käytävillä. Korpinkynnet ja puuskupuhitkin valitsivat viimein puolensa ja lopulta kaikki olivat luihuisia vastaan ja luihuiset kaikkia vastaan. Koulun ilmapiiri oli synkeä, tuparajat tuntuivat tiukkenevan, harva korpinkynsi puhui enää muille kuin omille tupalaisilleen ja samoin oli muiden laita.
**********
Kurpitsajuhlan aikaan Suuren Salin tunnelma oli kaikesta huolimatta varsin hilpeä. Ilmassa leijailevat kurpitsat kynttilöineen, aidot lepakot ja muut koristelut saivat tunnelman lientymään. Kukaan ei oikein jaksanut vihoitella kaiken juhlavuuden keskellä, vaan Sali raikui iloisesta puheensorinasta ja naurusta. Draco Malfoyn harmaiden silmien katse kiersi ympäri salia pojan hymyillessä sitä tavallista, ivallista kestohymyään. Pansy Parkinson jaaritteli jostain täysin tyhjänpäiväisestä, ja vaikka Draco oli sulkenut pälätyksen korviltaan, ei tyttö näyttänyt sitä huomaavan. Draco huokaisi, muttei antanut hetken synkkämielisyyden näkyä ulospäin; Luihuistuvan ehdottomana johtajana ja prinssinä hänen ei sopinut tunteilla. Jospa vain olisi ollut joku, jolle puhua. Kukaan luihuisista ei ymmärtäisi, se oli varmaa. He kyllä kunnioittivat ja palvoivatkin häntä, mutteivät ystävällisyyttään, vaan pelkuruuttaan. Draco ei todellakaan kaivannut puhekumppanikseen hännystelijöitä ja idiootteja, joista kukaan ei ymmärtäisi hänen sanomisiaan.
Dracon katse pysähtyi Rohkelikkopöydän päähän. Potter ystävineen naureskeli jollekin -todennäköisesti hyvin tyhjänpäiväiselle- asialle. Potter. Mikäli Potter vain olisi luihuisessa. Potter taatusti ymmärtäisi, kuinka yksinäistä huipulla voikaan olla. Potter ymmärtäisi. Ymmärtäisi ja - Ei. Luihuisen prinssin ei pidä ajatella näin Potterista. Kuitenkin.. Potter ymmärtäisi, se oli varmaa. Draco katseli hymyillen pojan mustia hiuksia ja yritti olla ajattelematta päässä itsepäisesti pyörivää lausetta. Kuin tuntien Dracon katseen Harry nosti katseensa ja hetken aikaa he katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Draco laski katseensa punastuen ja otti pikaisesti kulauksen kurpitsamehua peittääkseen hämmennyksensä. Katseiden kohdatessa Draco ei voinut enää estää itsepäistä lausetta tulemasta esiin. Kyllä, Potter ymmärtäisi -ja lohduttaisi..
Harry katsoi vielä hetken Luihuispöytään, yrittäen häätää ajatustaan. Kuitenkin hiljainen ääni hänen mielessään hihkui: "Draco katsoi minuun!" Tuntien itsensä aivan teinitytöksi, joita Dracon ympärillä pyöri alituiseen, Harry huokaisi ja yritti olla vilkuilematta Luihuispöytään päin. Kunpa olisinkin teinityttö. Tietäisin ainakin mitä tehdä toivottomalle ihastukselle.., Harry ajatteli, osoittaen täydellisen tietämättömyytensä teinitytöistä yhdellä ainoalla lauseella.
*********
"No niin, Harry, kuka se on?" Harry nosti yllättyneenä katseensa velhonshakkipelistä, jota pelasi parhaillaan Ronin kanssa. "Kuka 'se'?", Harry kysyi kummastuneena Hermionelta, yrittäen olla huomioimatta Ronia, joka oli nostanut katseensa pelistä kiinnostuneena. Hermione laski paksun kirjan pöydälle niin, että sen jalat notkahtivat pahaenteisesti, ja katsoi Harrya tietäväisenä. "Äh, älä viitsi. Olet huokaillut ja hajamielinen, et syö kunnolla etkä väsyneisyydestäsi päätellen ole nukkunutkaan erityisen hyvin. Kaikki oireet viittaavat vakavaan ihastumiseen", Hermione luetteloi itsevarmalla äänellä. Harry punastui ja laski katseensa, muttei voinut olla tokaisematta: "Tuosta kirjastako luit?" Ron naurahti, mutta vakavoitui nopeasti Hermionen vilkaistessa varoittavasti hänen suuntaansa. "Harry, äh, Hermione on ihan oikeassa. Olet aivan täysin pihkassa ja me halutaan tietää, kehen." Harry katsahti Roniin kohauttaen kulmaansa. "Vai niin. Mutta kun ei ole ketään", Harry tokaisi siirtäen lähettiään, joka kolautti Ronin tornilta tajun kankaalle ja raahasi sen laudan reunalle. "Harry, älä viitsi. Me keskusteltiin tästä Hermionen kanssa ja.. -No, me ollaan molemmat sitä mieltä, että sä olet ihastunut johonkuhun", Ron sai tokaistua. Harry vilkaisi vuoroin molempiin ja virnisti. "Aijai, nyt jo puhutaan me -muodossa? Puolen vuoden seurustelun jälkeen? Tehän olette kohta naimisissa tätä vauhtia.." Ron ähkäisi ja vilkaisi Hermioneen, joka näytti epäilyttävän tyytyväiseltä itseensä. "Niin no, tuota.. Eihän me.. Tai siis..", Ron aloitti, mutta päätti viisaasti vaieta. Hermione hymyili kauniisti Ronille, muttei antanut puheenaiheen vaihtua, kuten Harry oli toivonut. "Tiedätkö Harry, minä olen tyttö", Hermione aloitti eikä välittänyt Harryn "Oi, ihanko totta.." -mutinoista vaan jatkoi: "Ja tytöt huomaa tällaiset asiat. Minä ja Ron piinataan sua kunnes kerrot, kuka se tyttö on." Harry huokaisi. "Uskokaa nyt. Ei - ole - mitään -tyttöä." Hermione kohautti kulmaansa ja tokaisi itsevarmasti: "Sitten se on poika." Ronin ilme oli niin äimistynyt, ettei Harry voinut kuin nauraa. Hermione katsoi Harryn punehtuneita kasvoja ja oli nyt varma asiastaan. "Voi, Harry. Mikset kertonut?" Ronin ilme äimistyi -mikäli mahdollista- entisestään hänen katsoessaan Harrya, joka näytti hämmentyneeltä. "Mutta ethän sinä ole.. Tarkoitan.. Sinähän.." Harry hymyili varovaisesti. "Ron, kyllä minä.. taidan olla. Vaikka tajusin sen vasta nyt." Ron ei näyttänyt hetkeen saavan sanaa suustaan, mutta onnistui lopulta tokaisemaan: "Sinähän tiedät, että olen varattu." Hermione mulkaisi Ronia järkyttyneenä. "Älä ole typerä. Tuon Harry varmasti halusi kuullakin! Etkä sinä ole se, jota Harry ajattelee", Hermione vilkaisi Harrya laajennein silmin ja kysyi varovasti: "Eihän, Harry?" Harry katsoi hetken molempien pelästyneitä kasvoja ja tajusi Ronin todella säikähtäneen. "Ei, voi Luoja, ei. Et sinä, Ron!" Ron näytti helpottuneelta ja Hermione sanoi pikaisesti: "Niinhän minä sanoinkin." "Ron, kyllähän minä sinusta pidän", Harry huomautti nauraen Ronin kauhistuneelle ilmeelle. "Mutta vain ystävänä." Pyyhkien naurunkyyneleitä silmänurkastaan Harry nousi ylös, toivotti hyvää yötä ja lähti poikien makuuhuoneita kohti. "Harry! Kuka se sitten on?", kuului Hermionen ääni, mutta Harry teeskenteli, ettei kuullut.
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 8, 2005 19:21:13 GMT 2
Oo, jännää ^^ Todella kiva luku, tupien välit kuvailit tosi hyvin ja tunnelma on muutenkin vallan mahtava! Ja luvut ovat juuri sopivan pituisia, pääsee sisälle tunnelmaan, mutta ne eivät ole mitään kilometrilukuja joita pitää lukea puoliväkisin hampaat irvessä(onneksi en sellaisiin ole Siivettömässä kyllä törmännytkään). Ja oli kiva, kun Ron ei saanut mitään kohtausta Harryn paljastuksesta. Jatkoa odotetaan innolla!
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 8, 2005 19:43:22 GMT 2
Kivaa. En voi mitään muuta sanoa. Kivaa. Ja niin slash. ^^
Vähän meni minulla sekaisin tuossa kohdassa jossa ne kaikki puhuivat kilpaa toistensa kanssa. Mutta ei se mitään. Annan anteeksi. ^^
Voi, minä jo kerkesin iloita Ron/Harry parituksesta, mutta eihän tällaista ole tässä, kun tämä pn Harry/Draco.
Dracon tunteet olivat ihanasti kuvailtu. Niin ulkopuolinen ukko. ^^ Ja taas pystyin samaistumaan johonkin. Dracoon tällä kertaa. Hän oli todella ihana tässä. Ei yhtään niin koreileva hemmoteltu pikkuinen poika vaan todellakin tunteva ihmisolento. Kaunista. Kivaa.
Miä siis pidin. ^^
-Frickeon
|
|
Gandalia
Peryton
Hermione ja Harry (Big Boy)
Posts: 1,037
|
Post by Gandalia on May 9, 2005 19:19:45 GMT 2
Tämähän on ihana! Lempiparitukseni... *kuolaa* Ja Draco on niiin ihana tässä... Okei, yritän järkiintyä.<br> Luin nuo kaikki osat nyt putkeen ja ne ovat kaikki tosi hyviä. I like. Erityisesti pidin alusta ja sitten tuosta Rohkelikon ja Luihuisen riidasta. Angst, angst.
Hmm... Hermy ja Ron suhtuautuivat tosi tyynesti Harryn homouteen. Hyvä juttu, koska sellainen "me ei enää olla sun kamui"-juttu olisi ollut typerä.<br> Laitathan pian jatkoa...?
|
|
ValandraHarneth
Pingviini
Jos m? en ois her?nny t?n??n, m? en olis nyt t??ll?..
Posts: 40
|
Post by ValandraHarneth on May 11, 2005 6:46:40 GMT 2
A/N: Siispä, osaan neljä. Ja kiitos teille, ihanat kommentoijat. *kumar* Tämä osa on nyt vähän.. tällainen, mutta eiköhän se meno rauhoitu seuraavissa osissa. ^^'
Osa 4
Muutama ilta myöhemmin Harry pyöriskeli sängyssään levottomana, saamatta unenpäästä kiinni. Ron ja Hermione eivät olleet maininneet sanallakaan heidän käymäänsä keskustelua, mikä johtui todennäköisesti siitä, ettei missään ollut kyllin yksityistä senlaatuisille uteluille. Harry vältteli aivan tarkoituksella hiljaisia paikkoja ja lähti oleskeluhuoneesta nukkumaan aikaisin, ettei jäisi kahden Ronin tai Hermionen kanssa. Viime aikoina hänen oli ollut vaikea saada unta, ja kuten edellisinäkin iltoina, hän valvoi ja tuijotteli kattoa. Ron ei ollut tänä iltana tullut poikien makuusaleihin yöksi, joten hänenkään kanssaan ei voinut keskustella. Harrya ei kuitenkaan huolettanut Ronin olinpaikka, sillä sen puoli vuotta kun Ron ja Hermione olivat seurustelleet, oli käynyt useinkin niin, että Ron oli viettänyt yönsä muualla. Missä, sitä Harry ei välittänyt tietää. Vielä jonkin aikaa kattoa tuijotettuaan Harry alkoi olla varma osaavansa jokaisen katossa olevan naarmun ja kolon ulkoa. Huokaisten hän päätti ottaa näkymättömyysviittansa ja lähteä pienelle kävelylle koulun käytäville selkeyttääkseen ajatuksiaan. Jonkin aikaa viittaa etsittyään hän tuli siihen tulokseen, ettei löytäisi sitä herättämättä muita. Käytävillä tuskin kulkisi ketään, joten mitäpä väliä sillä oli, olisiko hänellä viitta vai ei. Päättäväisesti Harry nousi ylös, laskeutui alas portaita ja työnsi Lihavan Leidin muotokuvan tieltään. ("Minnekäs sitä ollaan menossa, nuori herra?")
Käytävillä jonkin aikaa harhailtuaan Harry alkoi epäillä ideansa loistavuutta. Jokainen askel tuntui kuuluvan Tylyahoon asti ja sormia palelsi. Eivätkä ajatuksetkaan tuntuneet selkiytyvän mihinkään. Entä, jos joku kävelisi vastaan? Varmasti joku opettajista olisi seuraavan nurkan takana. Riesu saattaisi ilmestyä yllättäen paikalle ja Norriska vaelteli varmasti täällä jossain Voro seuranaan. Kuitenkin Harryn jalat kieltäytyivät tottelemasta ja palaamasta Rohkelikkotorniin. Niinpä hän antoi ajatustensa vaeltaa, eikä enää ihmeemmin katsellut ympärilleen. Tahtomattaankin Harryn ajatukset vaelsivat Dracoon. (Hän oli jo aikaa sitten hävinnyt itseään vastaan käydyn taistelun Dracon kutsumisesta Malfoyksi.) Dracoon ja tämän silmiin. Ja varsinkin kurpitsajuhlaan, jolloin Draco oli laskenut katseensa niin nopeasti, kuin peläten. Mutta mitä pelättävää luihuisten prinssillä, Draco Malfoylla olisi? Ellei sitten.. Toivon liekki lepatti ja sammui järjen äänen tukahduttaessa toivon pilkahduksen. Ei. Tuskinpa. Mutta entäpä jos.. Harryn ajatuksenjuoksu keskeytyi tämän törmätessä johonkuhun. Harry otti muutaman askelen taaksepäin ja tajusi yhdessä kauhistuneessa hetkessä jättäneensä taikasauvansa Rohkelikkotorniin. Hiljainen ääni kuiskasi "Valois" ja taikasauvan pää syttyi hehkumaan punaista valoa. Harryn silmät levisivät hänen tajutessaan, kehen hän oli törmännyt. Sitä hän ei huomannut, että tuo henkilö oli aivan yhtä järkyttynyt, ellei enemmänkin, tajutessaan, ketä hänen sauvansa valo valaisi. Harry tuijotti sekavin tuntein edessään seisovaa poikaa. Draco Malfoyta.
Draco tuijotti edessään seisovaa poikaa yrittäen kovasti peittää järkytyksensä. Harry sai kuitenkin ensimmäisenä suunsa auki. "Sinä. Mitä sinä täällä teet?" Draco hymähti, saaden itsensä rauhoittumaan, ainakin päältä päin. Sydän hänen rinnassaan kylläkin tykytti edelleen, kuin pyrkien ulos rintäkehän läpi. "Samaa voisi kaiketi kysyä sinulta, Potter." Draco onnistui saamaan sanansa kuulostamaan pilkalliselta ja jopa naurahtamaan. "Itse jumalainen Harry Potter, keskellä yötä koulun käytävillä aivan yksin. Ja näemmä ilman taikasauvaansa. Mietitäänpä. Mitä kaikkea voisinkaan tehdä. Voisin tappaa sinut, eikä kukaan saisi koskaan tietää. Voisin komennuttaa sinut ja käskeä hyppäämään alas tornista, jolloin sitä luultaisiin itsemurhaksi.." ,Draco tokaisi, hymyillen ajatukselleen, muttei rohjennut sanoa sitä ääneen. Vaikka miksei. Voisihan Potterin muistin poistaa loitsulla jälkeenpäin. Draco virnisti leveästi, vilkaisten sauvaansa mietteliäänä. "Tai voisin komennuttaa sinut suutelemaan minua." Draco hymähti Harryn silmien levitessä lautasen kokoisiksi ja nosti sauvaansa kuin taikoakseen. Mutta ei. En halua pakottaa häntä. Haluan hänen suutelevan minua siksi,että rakastaa minua, ei siksi että komennutan hänet. Draco kirosi typeryyttään heti saatuaan ajatuksensa kasaan. Minun täytyy olla hullu. Olen luihuinen. Hän on rohkelikko. Olen luihuisten prinssi ja hän Poika - joka - elää. Meistä ei koskaan tule mitään. Ei voi tulla. Draco vilkaisi taikasauvaansa empivästi ja käänsi katseensa Potteriin, joka yhä tuijotti häntä järkyttyneenä. Mutta toisaalta, ainahan voin järkyttää Potteria vielä enemmän, leikkiä ajatuksella.. Draco virnisti ja astui askelen lähemmäs Potteria, joka hengitti ihmeen katkonaisesti. "Tai voisin komennuttaa sinut tekemään.. muutakin.." Draco astui jälleen askelen lähemmäs, vaikka jokainen solu hänen aivojensa siinä osassa, jossa Malfoyn geenit olivat vahvimmillaan, kirkui. Hulluutta! Olet Malfoy! "Voisin vaikka -", muuta hän ei ehtinyt sanomaan tuntiessaan Harryn kädet ympärillään ja huulet huulillaan. Draco seisoi hetken aikaa jäykistyneenä aloillaan, pohtien mahtoiko nähdä unta, ja yritti vaientaa hilpeää hihkumista, joka kuului hänen päänsä sisältä. Harry vetäytyi kauemmas ja katsoi Dracoa silmiin, hymyillen koko olemuksellaan. "Draco Malfoy, ei sinun tarvitse komennuttaa minua. Ellet sitten halua minun hyppäävän tornista. Muuhun ehdottamaasi olen vapaaehtoinen."
Draco tuijotti Harrya vielä hetken, uskomatta korviaan. "Oletko.. Oletko tosissasi?", hän sai viimein huokaistua ja Harryn nyökätessä syöksyi suutelemaan tätä, kaataen Harryn selälleen lattialle, jääden itse istumaan kahareisin Harryn polvien päälle. Hetken aikaa harmaat silmät katsoivat syvälle vihreisiin ja lopulta, hyvin hitaasti ja varovasti, kuin peläten unen särkyvän, Dracon huulet painuivat Harryn huuliin kiinni. Sormet haroivat mustia hiuksia hellästi, mutta tiukasti, kuin Draco ei olisi uskaltanut päästää irti, peläten Harryn katoavan. Harryn inahtaessa Draco avasi silmänsä ja katsoi Harrya kysyvästi. "Mitenkäs niiden muiden juttujen kanssa, vai pitääkö minun komennuttaa sinut?" Draco huokaisi tyytyväisenä, katsoen poikaan ilkikurisesti. "Ei, ei tarvitse. Mutta yritä muistaa, että olemme koulun käytävällä. Joten jos uskot pystyväsi olemaan hiljaa..", Draco kuiskasi ja laskeutui hitaasti alemmas Harrya pitkin. Harryn nyökätessä Draco virnisti lyhyesti ja sai viimein vaimennettua päässään huutavat ajatukset.
Dracon taikasauva lojui unohdettuna käytävän lattialla, hohtaen yhä punaista valoa ja valaisten pienen pätkän käytävää, jolla tapahtuu, no, sanokaamme kaikenlaista ihan jo ikärajoitusten vuoksi. Ihme kyllä, kukaan ei eksy käytäville tänä yönä, joten annamme heidän jäädä siihen, käytävän lattialle, taikasauvan valopiiriin.
|
|
Gandalia
Peryton
Hermione ja Harry (Big Boy)
Posts: 1,037
|
Post by Gandalia on May 11, 2005 9:21:36 GMT 2
No niin. Tämähän meni jo vähän rajummaksi. ;D Tämä oli myös hyvä osa. Ensin ajattelin, että Harry on hullu kun lähti ilman näkymättömyysviittaansa vaeltelemaan, mutta se olikin sitten hyvä juttu. Dracon kommennus-uhkaukset olivat ihania ja oli ihanaa taas lukea Dracon näkökulmasta. Draco astui jälleen askelen lähemmäs, vaikka jokainen solu hänen aivojensa siinä osassa, jossa Malfoyn geenit olivat vahvimmillaan, kirkui.Pidin myös siitä, ettei tässä menty yksityiskohtiin, tuo viimeinen kappale oli hyvä. Ei sitä tarvitse kaikkea kertoa. Tuli vain mieleen että mitä jos joku olisikin tullut käytävälle? Hui... Tuolla oli joku omituinen kohta, mutten enää löydä sitä. En sitten tiedä oliko se virhe vai mun ajatusvirhe.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on May 11, 2005 14:47:53 GMT 2
Miksi minusta tuntuu, että olen kamala ihminen, kun olen hiukkasen sitä mieltä, että lopputapahtumia olisi voinut kertoa tarkemmin. *Nolostuu*
Tämä oli ihana ja varsinkin tuo Dracon uhkailut. ^^ Ihan hymyilytti, kun luki tätä kappaletta.
Ihme, kyllä löysin joitain kirjoitusvirheitä (minä löysin ja siinä on ihmettä kerrakseen), mutta suuremmin ne eivät haitanneet lukukokemusta. ^^
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on May 11, 2005 15:13:06 GMT 2
Kiva luku ^^ Meinasin sanoa "eihän tässä oikeastaan mitään tapahtunut", mutta sitten tajusin, mitä olin kirjoittamassa ;D Anteeksi, ajatukseni harhailevat. Mutta mielenkiintoista oli ^^'' Tämähän kävi jotenkin... helposti. Jos minulta kysytään ehkä vähän liiankin helposti, mutta niinhän slashficceissä yleensä käy... Mutta oikein kiva luku. Teksti oli kivan tasaista ja mukavaa lukea Oikein kiva osa. Minä tykkäsin siitä, kun ei alettu yksityiskohtaisemmin selostaa käytävän tapahtumia. Se jotenkin sopi tuohon ^^
|
|